Hei,
Olen 25-vuotias nainen ja raskaana 6. kuulla, lapsi sai alkunsa yhden illan jutusta ehkäisyn petettyä. Aloin viettää aikaa tulevan lapseni isän kanssa noin kolme kuukautta sitten.
Tällä hetkellä tulevaisuuden näkymät ovat huonot: itse haluaisin seksiä päivittäin, mies ehkäpä kerran kaksi viikossa. Olen miestä korkeammin koulutettu, itseeni verrattuna hän on ns. juntti. En usko hänen seksuaalisen haluttomuutensa johtuvan minusta; käytän viehättäviä alusvaatteita, olen mahan pyöristymisestä huolimatta kaunis ja itsestäni huolta pitävä nainen. Olen aina ollut seksin suhteen kokeilunhaluinen, mutta mies pitää epänormaalina esimerkiksi mieltymystäni peppuseksiin.
Riitelemme paljon kotitöistä, lapseen liittyvistä asioista ja etenkin seksistä - siis sen puutteesta. Haluaisin kuulla, jos jollakulla on samankaltaisia kokemuksia. En näe muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa matkaa yksin kohti yh-äitiyttä; mies ei halua olla lapsen kanssa missään tekemisissä, ellemme ole parisuhteessa.
Mitä mieltä olette? Onhan sekin mahdollisuus, että mies pettäisi minua. En vain näe syytä siihen, sillä kaiken järjen mukaanhan meillä pitäisi olla alkuhuuma vielä tallella eikä suhteen tosiaankaan pitäisi olla tässä tilassa. Mietin kauhulla tilannetta 10 vuoden päästä, mikäli jatkan hänen kanssaan. Seksiä ehkäpä 4 kertaa vuodessa, jos hyvin käy...
Neuvoja ja mielipiteitä otetaan vastaan :)
Olen 25-vuotias nainen ja raskaana 6. kuulla, lapsi sai alkunsa yhden illan jutusta ehkäisyn petettyä. Aloin viettää aikaa tulevan lapseni isän kanssa noin kolme kuukautta sitten.
Tällä hetkellä tulevaisuuden näkymät ovat huonot: itse haluaisin seksiä päivittäin, mies ehkäpä kerran kaksi viikossa. Olen miestä korkeammin koulutettu, itseeni verrattuna hän on ns. juntti. En usko hänen seksuaalisen haluttomuutensa johtuvan minusta; käytän viehättäviä alusvaatteita, olen mahan pyöristymisestä huolimatta kaunis ja itsestäni huolta pitävä nainen. Olen aina ollut seksin suhteen kokeilunhaluinen, mutta mies pitää epänormaalina esimerkiksi mieltymystäni peppuseksiin.
Riitelemme paljon kotitöistä, lapseen liittyvistä asioista ja etenkin seksistä - siis sen puutteesta. Haluaisin kuulla, jos jollakulla on samankaltaisia kokemuksia. En näe muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa matkaa yksin kohti yh-äitiyttä; mies ei halua olla lapsen kanssa missään tekemisissä, ellemme ole parisuhteessa.
Mitä mieltä olette? Onhan sekin mahdollisuus, että mies pettäisi minua. En vain näe syytä siihen, sillä kaiken järjen mukaanhan meillä pitäisi olla alkuhuuma vielä tallella eikä suhteen tosiaankaan pitäisi olla tässä tilassa. Mietin kauhulla tilannetta 10 vuoden päästä, mikäli jatkan hänen kanssaan. Seksiä ehkäpä 4 kertaa vuodessa, jos hyvin käy...
Neuvoja ja mielipiteitä otetaan vastaan :)
Vastaukset 21
Vanhimmat
No päätöshän on sun, teet miltä tuntuu. Ihmettelempä vaan ymmärtämättömyyttäsi ja itsekkyttä? Veikkaampa että suurin osa miehistä vierastaa seksiä raskaana olevan kanssa.. Ainakin tuttu tilanne omalla kohdallani. Hoitele itse itsesi ja keskity tulevaan äitiyteen! Jos miehestä ei varsinaisesti haittaakaan ole niin anna olla mukana, onhan se lapsen isä. Nyt täytyy kantaa vastuu päätöksestäsi tehdä lapsi "juntin" kanssa.
Kyllä minusta on ihan ymmärrettävää että seksiä haluaisit harrastaa enemmänkin kun suhteenne on ihan alkuvaiheessa ja itse olin raskaana ollessani halukkaampi seksiin kuin ikinä. Raskautesi tuli ehkä vähän "hankalaan" vaiheeseen, teidän kuuluisi vasta tutustua ja olette jo perustamassa perhettä. No, se on lähtökohta ja aina ei valitettavasti käy niin että 3 kk jälkeen suhde osoittautuu sellaiseksi että sitä haluttaisiin jatkaa.
Miehen mieli todennäköisesti muuttuu vielä monta kertaa ennen lapsen syntymää ja sen jälkeen että haluaako hän olla lapsensa kanssa tekemisissä. Joten älä ota minään absoluuttisena totuutena sitä mitä hän sen suhteen nyt sanoo. Mieti itseäsi, jos sinun ei ole hyvä olla lapsesi isän kanssa tässä vaiheessa ja koet ettei asialle voi mitään tehdäkään, eroa miehestä. Rankkaa se tulee olemaan, niin yksin kuin epätyydyttävässä suhteessakin, mutta pärjäät kyllä. Jatkaisitko miehen kanssa jos et olisi raskaana?
En ymmärrä tuota, että miehet vierastavat seksiä raskaana olevan naisen kanssa. Itsetuntoni on muutenkin koetuksella minäkuvan mullistumisen myötä mahan kasvaessa, ja sitten vielä mies kieltäytyy seksistä. Tietysti siinä tulee mieleen, että onkohan minussa jotakin vikaa.
Ymmärtämättömyydestä ja itsekkyydestä... Mielestäni on oikein vaatia, että minua pidetään hyvänä. En saa edes läheisyyttä. Minä olen se, joka kantaa lasta sisällä ja silloin tällöin olo tuntuu todella tuskaiselta. Mies pyytää silittelemään omaa päätään, mutta kun minä pyydän läheisyyttä, hän lupaa antaa sitä viisi minuuttia ja katsoo ajan kellosta.
Eräs äiti, kiitos viestistäsi. Tiedän kyllä että pärjään, oli tilanne mikä hyvänsä. En kuitenkaan halua viettää seuraavia 18 vuotta ajatellen "voishan asiat paskemminkin olla", jos olisi mahdollista olla onnellinenkin. En jatkaisi miehen kanssa, jos en olisi raskaana. Nyt lähinnä ajattelen asiaa lapsen kannalta... Haluan hänellä olevan sekä äiti että isä.
Jos jatkan eteenpäin yksin, minulla on vastuullani vain lapsi. Jos jatkan miehen kanssa, saan lapsen lisäksi huollettavaksi yhden 26-vuotiaan lapsen ja hänen kaksi koiraansa, joiden hoito on kasaantunut kokonaan minun harteilleni.
"En ymmärrä tuota, että miehet vierastavat seksiä raskaana olevan naisen kanssa."
Haluttomuudelle ei voi mitään. Voi vain toivoa parasta. Harmistua voi, mutta on väärin suuttua toiselle.
"Mielestäni on oikein vaatia, että minua pidetään hyvänä."
Sinä et voi vaatia mitään. Vain vauvasi voi vaatia jotakin.
"En kuitenkaan halua viettää seuraavia 18 vuotta ajatellen "voishan asiat paskemminkin olla", jos olisi mahdollista olla onnellinenkin."
Ajatuksesi pyörivät kyllä aika lailla oman navan ympärillä. Sen aika on nyt ohi.
"Nyt lähinnä ajattelen asiaa lapsen kannalta."
Oikein!
"Jos jatkan eteenpäin yksin, minulla on vastuullani vain lapsi. Jos jatkan miehen kanssa, saan lapsen lisäksi huollettavaksi yhden 26-vuotiaan lapsen ja hänen kaksi koiraansa, joiden hoito on kasaantunut kokonaan minun harteilleni."
Miestä et voi muuttaa. Jatkakaa yhdessä niin kauan, kuin se on lapsen etu. Millään muulla ei ole merkitystä.
Miehen tosiaan kannattaisi haluta seksiä raskaana olevan naisensa kanssa riippumatta siitä haluaako nainen sitä vai ei. Mutta niin miesten kuin naistenkin haluihin vaikuttavat erilaiset asiat ja nyt elätte tilanteessa jossa ei ole yhtään ihme jos miehesi ei ole ihan kamalan halukas. Mies miettii tulevaa, pohtii, ehkä murehtiikin ja sen lisäksi ette vielä edes tunne toisianne ja toistenne seksuaalisia mieltymyksiä kovn hyvin kun olette vasta niin vähän aikaa tunteneet. Tilanne olisi toinen ellet olisi nyt raskaana, voipi olla että mies olisi aktiivisempi. Tai sitten ei, sitä ei voi kuin arvailla.
Hyvä että tiedät että pärjäät kaikissa tilanteissa. Se helpottaa ratkaisua, et jää suhteeseen etkä eroa sen takia että epäilisit ettet pärjää muussa tapauksessa. Ja ymmärrän hyvin että haluat että lapsella on sekä äiti että isä. Lapsella tulee olemaan molemmat päädyit mihin tahansa ratkaisuun, vaikka pahimamssa tapauksessa isää ei sitten näykään. Se on kuitenkin äärivaihtoehto, on hyvin mahdollista ja jopa todennäköistä että mies tulee pitämään lapseensa yhteyttä vaikka eroaisittekin vaikka nyt muuta sanookin.
Jos nyt pystyt suhteessa olemaan ilman ihan kamalaa kärsimystä niin voithan siinä olla niin kauan kuin siltä tuntuu. Vauvavaihe on aika rankka ja jos mies on siinä rinnalla hoitamassa vauvaanne niin se on helpotus sinulle ja lisäksi auttaa isää kiintymään lapseensa jonka jälkeen hänellä on enemmän haluja tavata lastaan, kävi miten kävi. Sinulla on loppuelämä aikaa miettiä mitä suhteessasi teet kuten meillä kaikilla. Ei sinun tarvi nyt ja tässä päättää seuraavasta 18 vuodesta vaan ihan lähitulevaisuudesta.
Mutta toisin kuin jotkut vastaajat olen sitä mieltä ettei sinun ole mikään PAKKO jäädä siihen suhteeseen lapsen takia ja kyllä saat ja sinun pitääkin miettiä asiaa omaltakin kannaltasi. Ei ole lapsen etu kasvaa perheessä jossa molemmat vanhemmat ovat onnettomia. Ja sekin on hyvä tiedostaa ettei ole epänormaalia haluta seksiä enemmän kuin mies, on myytti että miehen pitäisi haluta naista enemmän. Älä tunne siitä huonoa omaatuntoa äläkä ainakaan ajattele että sinussa olisi vikaa haluinesi, olivat ne sitten mitä hyvänsä. Eikä ollenkaan kaikissa suhteissa ole niin että halut ovat täsmälleen samat, sitä kultaista keskitietä haetaan juuri suhteen alussa ja te olette nyt siinä. Seksiä voi harrastaa niin erilaisin tavoin, pääasia että se tyydyttää molempia.
"kannattaisi haluta"....
Salli mun nauraa...
Onko sinun halusi käskytettävissä?
Ei ole. Se oli koko homman pointti. Aina ei haluta vaikka kannattaisi.
No ei ihme jos ei jätkää paljon seksi kiinnosta kun pidät miestäsi junttina. Vaikka mitä lässyn lässyn paskaa jauhaisit, niin totuus on että jos se tulee sulta jo tekstistä noin selvästi esille että pidät miestäsi "huonompana", niin kyllä varmasti tulee esille sun käytöksestä halusitpa tai et.
Mä en ihmettele ettei seksi huvita, siis sillai, että onhan toi aika paineinen paikka. Te ette edes tunne ja nyt on jo perhe tulossa. Mies kokee paineita, sinä pidät häntä junttina ja teillä on todella erilaiset seksimieltymykset. Pidät itseäsi kokeilun haluisena ja usein kuitenkin se kokeilun haluisempi ei vaan huomaa, että kokeilla voi muutakin kun mitä hän haluaa. Painostatko? Tai että ulkonäkö riittää. Kiva että sulla tosiaan on kivat alusvaatteet, mutta onko muuta? Ei seksielämä aina ole kiinni siitä. Onko läheisyys sinunkaan puoleltasi aitoa ja onko läheisyys todella vaatimus? Keskusteletteko mistään vai riitelettekö vaan?
En usko, että kenenkään seksihaluja lisää vaatimukset, itsensä kehuminen haluavana, kokeilun haluisena ja vapautuneena (eli toinen on haluton, kokeilun haluton ja sulkeutunut, -vaikkei olisikaan...), mikä muuten usein on painostavaa... Et usko, että haluttomuuteen voisit olla mitenkään syynä sinä, mutta kyllä sekin on mahdollista. Myös ylenmääräinen "kokeilun halu" voi oikeasti olla ahdistavaa ja tuntua teennäiseltä. Jotkut haluavat olla yhdessä, elää, nauttia ja olla oma itsensä. Sinäkin voit sitä olla, mutta ehkäpä se toinen ei saa.
No, ei voi tietää, mutta mahdollista se on. Kannattaa kuitenkin kokeilla ennemmin kehumista: älä koskaan painosta ja vaadi, vaan kehu, suutele, kiitä aina kun toinen tekee hyvin.
Alkuhuuma kyllä tuossa rytäkässä katoaa aika nopeaan, miehesi saattaa ottaa sen lapsen saamisen ihan tosisaan. Tiedätkö mitä tarkoitan? Ehkäpä teidän pitäisi alkaa ymmärtää ja kuunnella enemmän ja vaatia ja pajattaa vähemmän?
No, koirista et voi pitää huolta kun sinulla on vauva. Voit selittää sen sitten kuten lapselle, nimittäin lapsetkin ymmärtävät puhetta. Yritä puhua kuin olisit tekemisissä ihmisen kanssa joka on paniikissa: sitä miehesi todennäköisesti on. Rauhallisesti ja määrätietoisesti. Että myöhäistä nyt on riidellä ja nyt on vaan otettava niskasta itseään kiinni ja alettava hoitaa asioita, jakaa kotitöitä, kasvaa aikuiseksi, tai suhde ja perhe menee vituiksi joka tapauksessa: eihän teillä mitään hätää ole. Lapsia on syntynyt kautta maailman sivun ja miehetkin ovat tiettävästi henkiin jääneet synnytyksestä joka kerran. Hän ei menetä koko elämäänsä, mutta lapsuus on oltava ohi, on vaan otettava nyt enemmän vastuuta, harkinta aika meni ehkäisyn mukana. Yritä olla lempeä ja ymmärtäväinen, koska voi olla, että miehesi todella vaan paniikissaan on kieltovaiheessa.
Sano, että tarvitset läheisyyttä, silittelyjä, ja seksiä: siis älä että haluat ja vaadit, vaan että tarvitset, koska koet hänet mieheksi joka pitää huolta. Koet itsesi naiseksi. Kerro jotain tosiasioita ja tunteita, miksi haluat niitä. Ehkä se auttaa, ja hän ymmärtää että hän on todella se Mies nyt, ei se vauva.
Ja yritä vakuuttaa itsesi sekä mies, että pidemmällä tähtäimellä, ihan aikuisten oikeasti, perhe, sitoutuminen ja rakkaus antaa enemmän kuin ottaa. Lapsiaan on harva katunut, vaikka mitä tahansa muuta katuisikin. Rakkaus ihan oikeasti pitkällä tähtäimellä usein palkitsee, jos sen huomaa ja sen rakentaa. Älä siis vielä luovuta, äläkä anna heti miehenkään luovuttaa, ehkä tämä on se haaste joka teidät lopulta saa tajuamaan suurempia asioita.
Peppuseksi sinun täytyy varmaan unohtaa, ainakin pitkäksi aikaa. Hän ei sitä halua, eikä ymmärrä. Löytäkää siis muuta mielenkiintoa ja erotiikkaa seksiin. Jutelkaa ja yrittäkää nyt vielä. Älä lähde riitelemään, vaan yritä vaan pitää hermosi ja pintasi, se toimii paremmin. Yrittäkää vielä, ehkä yhteinen sävel löytyykin kun paniikki menee ohi. Miehet panikoivat helpommin kuin naiset, ei vaan tuo mies. He eivät elä vauva mahassaan ja miehet nyt ovat :) Yritä ymmärtää, se auttaa.
No, oikeaa ratkaisua en voi tietää, mutta yrittäähän kannattaa kuitenkin. Toivottavasti jaksatte vielä yrittää, ja etenkin sinä, kun tunnut se vähemmän paniikissa oleva olevan :) Toivottavasti jaksat ja muista että ei se maailma sitten siihenkään kaadu, jos ei onnistu, mutta toivoa teillä kyllä vielä on.
Jaksamista ja yritystä!
"Onhan sekin mahdollisuus, että mies pettäisi minua."
Todennäköisempää on, että sinä tulet pettämään miestäsi.Lähtökohdat suhteellenne ovat jo alun alkujaan huonot; vahinkoraskaus, koulutustaustat, miehen seksuaalinen haluttomuus...siis haluaa vain 2 x vko ;))) ?
Et selvästikään arvosta miestäsi riittävästi.Mieti ihan tosissasi onko suhteellanne tulevaisuutta.Lapsen syntymä tuskin tulee parantamaan suhteenne tilaa.
Olen yrittänyt nähdä miehen yhdenvertaisena kanssani, mutta totuus on se, että olen korkeammin koulutettu, maailmaa nähnyt ja ennakkoluulottomampi. Hän ei koe mahdollisena muuttaa mihinkään muualle, vaan haluaa asua 10 kilometrin päässä vanhemmistaan. Hän ei ole koskaan käynyt ulkomailla ja inhoaa ulkomaalaisia ihmisiä, usein jopa tappelee heidän kanssaan humalassa. Muutenkin hän käyttäytyy kuin lapsi; hänen äitinsä maksaa laskut, eikä mies ota vastuuta mistään. Miten voisin arvostaa hänen kaltaistaan ihmistä?
Olen yrittänyt keskustella miehen kanssa, mutta hänen mukaansa "keskustelu ei ole häntä varten". Hän ei osaa puhua tunteistaan, ajatuksistaan tai toiveistaan. Hän ei osaa eikä halua kuunnella, mitä minulla on sanottavanani, vaan käskee lopettaa lässytyksen.
Koen, että miehellä on selvittämättömiä ongelmia itsensä kanssa. Hänen äitinsä jätti perheen miehen ollessa 5-vuotias, eikä mies tunnu arvostavan naisia ja äitejä laisinkaan. Ehkä hän pelkää minunkin olevan huono äiti lapselle? Raskauteni on ollut todella vaikea: keskenmenoa on epäilty kahdesti ja toisessa ultrassa lapsen epäiltiin olevan kehitysvammainen. Kaipaisin todellakin tukea.
Kestän seksin yksitoikkoisuuden, mutta jonkinlaista panotouhua kaipaan. Ihan vaikka siksikin, että lantionpohjan lihakset pysyvät kunnossa synnytystä varten :) Itselleni seksi on aina ollut paras keino rentoutumiseen. Olen masturboinut keskimäärin kolmesti päivässä viime aikoina, mutta ei se tietenkään samaa asiaa aja. En painosta miestä seksiin. Hellin, kehun ja suutelen häntä joka ilta ilman minkäänlaisia tuloksia. Nyt on taas meneillään 9. päivä ilman suudelmia ja seksiä.
Kiitos teille kaikille ajatuksistanne, sainpa taas uutta näkökulmaa asiaan.
Herää kysymys, että miks ihmeessä sä aloit ton miehen kanssa kimppaan? Sä vaikutat niin ärsyttävältä ja kaikkitietävältä, että jos mä olisin sun miehes niin ei mullakaan seisois enää.
Köysi kaulassa, yritän nyt selvittää että ollako vaiko eikö olla. Oma kämppä on kyllä hakusessa tällä menolla. Lähinnä toivon, että pysymme kuitenkin väleissä ja hän olisi isä lapselleen, oli suhteemme tila mikä tahansa. Kiitos kommentistasi :)
"Miten voisin arvostaa hänen kaltaistaan ihmistä?"
Niin...mieti tätä lausetta tosissasi ja ole rehellinen itsellesi.Kyllä te olette niin eri aaltopituudella keskenänne.Jos ajattelet tässä vaiheessa miehestäsi noin, niin ei teillä tule olemaan yhteistä tulevaisuutta.
Määrätietoinen, vahva nainen ja epävarma, sulkeutunut mies ei hyvää lupaa tulevaisuuden kannalta.
Huhhuh. Eikö se pari kertaa viikossa riitä sulle? Tuollaisessa asiassa et voi joustaa ja se on sitte poikki vaan?!
Oletko koskaan kuullut että tyhmyydestä sakotetaan. Aivan liian paha että tuota sakkoa joutuu maksamaan täysin viaton lapsenne. Teidän täysin idioottimaisen käyttäytymisen takia.
Sinä kuulostat junteimmalta ihmiseltä jota olemme saaneet lukea tältä palstalta. Jos omistat edes yhden aivomolekyylin, tajuaisit antaa lapsen adoptioon vanhemmille joilla on sydäntä rakastaa, hoivata ja nauttia pienokaisesta. Sinä olet siihen täysin kykenemäton. Sinä onnistuisit itsekeskeisellä ja typerällä elämäntyylilläsi vain pilaamaan tuon avuttoman pienokaisen.
Myoskin ajattele oikein vakavasti itsesi steriloimista. Sinun laisesi naiset eivat ole äiti-materiaalia vielä piiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkään aikaan, jos koskaan!
Viestiketjun muutkin juttusi luettuani olen hiukan ihmeissäni.
Alitat ketjun olemalla erityisen huolestunut vähäisestä seksistä.
Myöhemmin jossain sivulauseessa lukee, ettei `miehesi` tule piittaamaan lapsesta lainkaan.
Niin kova kuin tuo oppeliinin viesti olikin, ehkä hiukan kannattaisi miettiä millaisen ihmisen kanssa
sitä lasta aletaan tekemään. Tulisihan lapsenkin etua kyetä ajattelemaan.
Abortti ei varmasti ole helppo eikä enää mahdollinenkaan, mutta kun kaverilla ja sinulla
ei tuntuisi olevan mitään yhteistä. Sikäli sinulta, kouluttautuneelta naiselta, aika erikoinen elämänvalinta.
Mikäli kaveri on joutunut aikoinaan äitinsä hylkäämäksi, se on toki kova juttu ja vaikutukset lopunikäiset.
Laitapa nyt tuossa jamassa johon olet(te) itsesi ajanut, arvot järjestykseen.
Kaveri ei ole keskustelevaa tyyppiä, mutta nyt tarvitsette ulkopuolista apua; terapeutti tai peheneuvola.
Ellei mies tunnu piittaavaan lapsesta lainkaan, ei se kerro terveestä tunne-elämästä.
Jätä se seksi nyt hetkeksi taka-alalle ja yritä puhua kaverille tulevaisuudesta vakavalla sävyllä.
Lapsi ei ole koira, joka vaihdetaan toiseen ellei vaipat ala pysymään kuivina tms...
Mikäli jotenkin löydätte yhteisen sävelen ja sitoumuksen lähteä rakentamaan tulevaisuutta,
kyllä niitä kahdenkeskisiä hetkiäkin tulee.
Nuori tyttö olet mutta aika määrätietoinen.
Itse jäin yh:ksi aikoinaan 23 vuotiaana ja vaikka lapsen isää ei paljon kuvioissa näkynytkään, hyvin on elämä kohdellut meitä.
Löysin ikäisenäsi nykyisen mieheni ja hän on ollut todella hyvä isäpuoli lapselleni, kolmen yhteisen lapsemme lisäksi.
En alkaisi sinuna roikkumaan lapsen isässä, jos olette nyt jo noin kyllästyneitä toisiinne. Ei tee lapsellekkaan hyvää katsella tuollaista "muuten vaan" yhdessä roikkuvaa paria. Tunteita ja positiivisia sellaisia lapsi kaipaa ympärilleen, ei kahta kinastelevaa ei rakastunutta tyyppiä..
Hommaa oma asunto ja anna miehelle mahdollisuus tavata lastaan, jos haluaa ja jos ei halua, ei maailma siihen kaadu.
Seksistä sen verran, ettei minunkaan mieheni ole koskaan välittänyt "pyllysellaisista" ja vain sen takia, kun on kuulemma liian homomaista touhua :))) Naida napsuttelee kylläkin mua tämän tästä...
Raskauden alkamisesta sen verran, että käytimme kondomia ja sen rikkouduttua hain 8 tunnin sisällä yhdynnästä jälkiehkäispillerit. Siitä huolimatta sai lapsi alkunsa ovulaation jo tapahduttua, enkä halunnut tehdä aborttia.
Oppeliini, mikä saa sinut kuvittelemaan elämäntapani olevan itsekeskeinen ja typerä? Ikävää sinun mielestäsi varmaankin, mutta aion kyllä kasvattaa lapsen joko yksin tai miehen kanssa. Ja missä vaiheessa olen käyttäytynyt erityisen idioottimaisesti? Kun jätin abortin tekemättä? Onhan sekin totta, että rakastavia adoptiovanhempia löytyy tilanteen vaatiessa. Lapsen annan silti syntyä, kun se kaikesta estelystä huolimatta tuntuu haluavan tulla maailmaan.
reilusti olevani hieman katkera kun sinä ja monet muut saavat lapsia vaikkeivat haluaisikaan ja minun kaltaiseni eivät saa vaikka kuinka tahtoisivat. Tasan ei mene nallekarkit. En tiedä myöskään miksi ihmiset eivät tee enempää adoptioita vaan ennemmin abortoivat täysin terveitä sikiöitä... Surullistahan se on, Suomessa nytkin on 6 v adoptiojonot ja heidät tarkastetaan useampaankin otteeseen mutta kun ei ole suomalaisia adoptiolapsia. :(
Olet kyllä saanut täältä aika tylyjä kommentteja. Pistää miettimään että mistä moinen tarve hyökätä raskaana olevaa naista kohtaan. Minun mielestäni et ole käyttäytynyt ollenkaan idioottimaisesti, kateellinen voi tosiaan ilmeisesti olla kaikissa tilanteissa. Jos mies kutsuu keskustelunavauksiasi lässytykseksi niin hän tuskin on valmis terapiaan ja hänellä tuntuu olevan niin paljon omia ongelmia että se olisi varmasti tarpeen ainakin hänen omalta osaltaan. Ei ihmistä tietenkään pitäisi hylätä vaikkei täydellinen olekaan, mutta kyllä tuon tilanteen jaksamiseksi tarvisit rutkasti rakkautta häntä kohtaan. Ellei sitä ole niin lähde vaan rohkeasti omille teillesi, suotta jäät aikuista lasta paapomaan kun vauvassasi on tarpeeksi hommaa.