MIesystäväni ei halua ostaa minulle kukkia, vaikka olen niitä häneltä joskus toivonut niitä saavani. Hänen mielestään ne ovat hukkaan heitettyä rahaa ja täyttä turhuutta. Ei auta, vaikka kerron hänelle kuinka paljon ne minua ilahduttavat ja kuinka paljon pidän kukista. Toinen masentava asia on ettei hän osta minulle lahjoja vaikka itse ostan niitä hänelle ja hänen lapsilleen. Olen yrittänyt puhua kauniisti asiasta, toisen välittämisestä ja ilahduttamisesta, mutta ei niin ei. Olenko minä siis valittava vaatija vai onko hänellä tässä suurempikin ongelma?
Mies ei tahdo ostaa kukkia, lahjoja...
sadstupid
26947
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Ihan käsittämätöntä rahanhaaskausta nuo kukat, en itsekään laittaisi penniäkään moisiin.
kukkapuska maksaa ehkä kympin ja jos sillä tulee toiselle hyvä mieli, niin musta se on kyllä pieni raha.
itse en välitä kukista pätkän vertaa, mutta kun tiedän että vaimo välittää, niin joskus harvion saatan niitä ostaakin.
Kanssa osta kukkija kun se on ihan typerää ja olen ostanut kukkia yhtä usein kun naiseni on ostanut minulle kossupullon ja ei niitä kukkia ole 21 vuoden aikan ostaa kuin parikertaa. Miuluummin teen ruokaa kotona kun puoliso tulee kotiin tai siivioaa tai muuta kivaa että naiseni voi olla vaan tai lähdetään viihteelle. Turha niitä kukkakauppiaita on elättää.
olet notkunut liikaa jo näillä palstoilla, hanki elämä....
Mitä se miehelle kuuluu, jos kukkia haluat?
En mäkään valita ettei vaimo osta mulle perhoja eikä uistimia...
Mieheni ostaa kukkia joskus merkkipäivinä, tai ostaa pienen lahjan. Itse olen tehnyt jopa mormuskoita miehellenikin asti.
...mahdollisuuksia ymmärtää pointtia...
Perhot ja uistimet oli vaan yksi esimerkki, oikeasti en edes ymmärrä kalastuksesta mitään...
en tajua kalastuksesta kyllä mitään ja se käyttää niitä ite...
Täällä monesti valitetaan seksinpuutteesta ja pihtaamisesta. Mainitsemasi ongelma on yhtä tärkeä ja samassa sarjassa. Eli olet huomionosoitusten puutteessa ja syytät miestäsi pihtaamisesta, kun hän ei "anna" vaikka suoraan vonkaat. Asia synkentää muuten toimivaa suhdetta ja ehkä alat hautoa eroa.
Eri ihmisillä on asiaan eri suositukset. Minun suositukseni on tämä: jos se ei itsestään tule, sitten ei tule. Sinulla ei ole oikeutta vaatia puolisoltasi mitään eikä hänellä sinulta. Painostuksella voi saavuttaa vain laihoja, väliaikaisia tuloksia. Jos tämä elämänlaatu ei sinulle riitä, erotkaa kaikessa ystävyydessä (koska yhteisiä lapsia ei ole). Älä huijaa itseäsi kuvittelemalla, että asia muuttuu parempaan suuntaan jatkossa. Yleensä kehitys menee toiseen suuntaan.
Erottua et välttämättä ole yhtään paremmassa jamassa, koska yksinäinen ei niitä huomionosoituksia saa senkään vertaa. Uusi heila niitä ehkä jakaa viettelyvaiheessa mutta vähän on niitä miehiä, joilta ne sujuvat luonnostaan.
http://www.5lovelanguages.com/learn-the-languages/the-five-love-languages/
5 eri rakkauden kieltä, suurin osa meistä puhuu ja vastaanottaa niitä. Yksi on lahjojen antaminen (eikä nyt puhuta edes rahan käytöstä). Tunnetko itsesi rakastetuksi jos saat lahjoja ja huomiota?
"Receiving Gifts
Don’t mistake this love language for materialism; the receiver of gifts thrives on the love, thoughtfulness, and effort behind the gift. If you speak this language, the perfect gift or gesture shows that you are known, you are cared for, and you are prized above whatever was sacrificed to bring the gift to you. A missed birthday, anniversary, or a hasty, thoughtless gift would be disastrous—so would the absence of everyday gestures."
Miehesi rakkauskieli ei ole lahjat, siksi hän ei niitä arvosta. Hommaa pitääkin lähteä kääntämään nurinpäin, onko häneltä todella liikaa vaadittu kerätä vaikkapa omin käsin kimppu niittykukkia jos ne saavat sinut voimaan hyvin? Ja vastaavasti, tunteeko miehesi saavansa rakkautta sinulta, ja jos tuntee niin miten? Mikä on hänen rakkauskielensä? Toteutatko sinä kyseistä kieltä luonnostaan?
Lainaamani kirja on suomennettuna: Gary Chapman - Rakkauden kieli. Toisin kuin Mars ja Venus sarjat, tämä ei ole sukupuolisidonnainen, siksi mielestäni parempi. Huom. vain minun mielestäni.
Vaatimisen tie ei ole oikea, sillä se tappaa rakkauden. Pyynnöt ovat oikea tie, antaen partnerille vapauden päättää vastatako pyyntöön ja miten. Epäilen ap:n tapauksessa kyseen olevan vain siitä ettei mie ole ymmärtänyt että tämä nainen tuntee itsensä rakastetuksi saadessaan lahjoja. Miehen kieli saattaa olla jokin muu, esim. yhteinen aika ja jos he viettävät aikaa luonnostaan yhdessä, hän ei ymmärrä miksi nainen on onneton. Yhteinen aika kun ei naiselle merkitse samaa kuin miehelle.
Pitäisihän se lahjojen antaminen olla vastavuoroista. Mulle tulee mieleen, että mies pelkää sitä huomiota, jonka saisi kun toisi sulle kukkia. Se voi siis olla miehestä teennäistä, ja siten kiusallista. Se ei olisi aitoa. Varsinainen jästipää sun miehesi.
Mutta osta kukat itse, niin minäkin teen. Ja korut kanssa :)
Mäkin ajattelin ehkä 18-vuotiaana noin, kun olin oikeasti tyhjätasku ja vähän turhan raadollinen.
Nykyisin ostelen vaimolle mielelläni kukkia ja jätän vaikka sitten sen yhden baarireissun kavereiden kanssa väliin mieluummin. Hah... Jotkut miehet ovat vaan niin tautisen taukkeja.
Kauniit kukat vaimolle silloin tällöin on kuin remmin vaihdattaminen tietyin kilometrivälein autoon. Käyhän se lomakolle, mutta jos ei sitä tajua, niin pian leikkaa kiinni ja iso remppa edessä. Luulisi miehen liskoaivoillakin tuon sentään ymmärtävän.
Kaikki eivät vain ole lahja- ja kukkaihmisiä. Jotkut eivät ehkä ole tottuneet sellaiseen lapsuutensa perheissä, ja muutenkin joillekin voi tuottaa ylitsepääsemättömiä vaikeuksia jo pelkkä lahjan tai kukan laaadun valinta. Jos ei teillä isompia ongelmia ole, niin koita nyt vaan päästä asian ylitse, jos saat kuitenkin joskus jonkun muunlaisia huomionosoituksia mieheltäsi. Ja kun unohdat asian etkä enää pyydä, niin ehkä sitten joku kaunis päivä saatkin niitä kukkia. Ja kukkiahan voit ostaa myös itse, kun ne kerran tuovat sulle hyvää mieltä.
Noh enpä usko että kovinkaan moni mies niitä kukkia ja lahjoja usein ostelee, miehet kokevat sen turhaksi vaikka muuta hänelle selittäisitkin. Olet siis turha valittaja.
Mies ei koe asiaa pelkästään turhaksi.
Huomionkipeys on miestenvälisessä kulttuurissa halveksittava piirre, ainakin Suomessa. On vaikea kunnioittaa sitä ominaisuutta myös puolisossa. Lapsistakin se pyritään kitkemään pois.
Parisuhde on huomattavasti mukavampi jos joskus tekee asioita yksinkertaisesti siksi että niillä ilahduttaa toista.
Minäkään en saa kukkia koska ne ovat miehen mielestä turhia. Lopettaisikohan itsekin miehen lempiherkkujen leipomisen, turhaa ajanhukkaa, saahan pullaa kaupastakin. Samalla voisi laittaa miehen pleikkarin myyntiin, pelaaminen ja pelien ostelu vasta ajan- ja rahanhaaskausta onkin. Ja puhumattakaan suihinotosta, täysin turhaa touhua!
Vakavasti puhuen, tietysti haluan edelleen jatkaa mieheni ilahduttamista. Mutta myönnettävä on, että joskus tulee mietittyä onko minussa jokin vialla, jos muutaman euron ruusu syntymäpäivänä olisi niin turhaa rahan ja ajan haaskausta.
"Parisuhde on huomattavasti mukavampi jos joskus tekee asioita yksinkertaisesti siksi että niillä ilahduttaa toista."
Mikäs tuossa, mutta monessa suhteessa kyse on kiristyksestä. Eli syntymäpäivälahja ei ole ilahduttava ele vaan stressaava pakko, jonka laiminlyönnistä seuraa suorastaan parisuhdekriisi. Kriisin välttääkseen moni nainen muistuttelee miestään tulevasta merkkipäivästä; ilahtumisen mahdollisuuskin häviää, mutta sopu säilyy.
Sama toistuu sitten lasten kanssa. Jos esimerkiksi kummi jättää antamasta lapselle joululahjaa, kummista ruvetaan väsäämään voodoo-nukkea. Suurta närkästystä herättää myös se, jos vaikka ylioppilas ei palkitse lahjasta kiitoskortilla.
"Lopettaisikohan itsekin miehen lempiherkkujen leipomisen, turhaa ajanhukkaa, saahan pullaa kaupastakin. Samalla voisi laittaa miehen pleikkarin myyntiin, pelaaminen ja pelien ostelu vasta ajan- ja rahanhaaskausta onkin. Ja puhumattakaan suihinotosta, täysin turhaa touhua!"
Jos "sallit" miehesi pelaamisen ja tavaroiden omistamisen, et suinkaan osoita jalomielisyyttäsi vaan jonkinlaista jumalatarkompleksia.
Pullaa miehesi voi pyytää sinulta, eivätkä puolisot kai yleensä suorista, kohtuullisista pyynnöistä kieltäydy.
Suihinottoa suosittelen, jos sinä olet itse sellaisella päällä. Lahjoituksena toivottavasti et sitä pidä saati sitten sijoituksena.
Mikä on ongelma?
Minä ostan kauniin kukkapuskan itse, kun kaupassa sellaisen näen ja sen haluan.
Miksi miehesi pitäisi se ostaa, jos ei kerran halua?
En minäkään anna miehelleni suuseksiä, vaikka hän sitä toivoisi, koska se on minusta vastenmielistä.
Muuten kylläkin sekstaillaan ahkerasti.. :)
Oot vissiin ollut aika vähän aikaa miesystäväsi kanssa, kun tuollaisia lahja- ja kukkapuskia viitsit siltä vinkuu.
Miehellä on lapset ja saa varmaan ostella niille tarpeekseen lahjoja, ei viitsi enää sun lahjoilla päätään vaivata.
Jospa aikuistuisit vähän.
Tai vaihda mieheen, joka hempeilee milloin milläkin...ja hukuttakaa toisenne lahjoihinne. :)
MOI. Kyllä mun avomies on ostellu jo koko yhdessä oloajan eli 7 vuotta kukkia, koruja ym. kaikenlaisia lahjoja.
Mieheni tietää että rakastan lahjoja niin kuin yleensäkin naiset ja hän haluaa miellyttää mua omasta tahdostaan...
Miehiä on niin monenlaisia mutta tiedän ettei tosimiehet lahjuksia naisille ostele!
Kuulostaa ihan mun exältä.
Kolmen vuoden seurustelun aikana en saanut kuin kahdesti kukkia.
Baarissa exän äiti ja sisko pakottivat miehen ostamaan mulle ruusun. No siitähän syntyi sitten tappelu kun oli pakotettu ostamaan kukka - ettei sitä omasta alotteesta tehnyt.
Toisen kerran sain sitten oiskohan ollut naistenpäivänä pirkkakukkapuskan. Nooh, senkin oli miehen äiti käynyt ostamassa. Mies oli nähnyt sen verta vaivaa että pyytänyt mutsiaan kukan ostamaan. Itsehän ei ex maksanut kyseisestä puskasta mitään :)
Kyseinen mies pisti roposensa mielummin pelikoneeseen tai autonromuihin tv :)
Vaan tuo ex- anoppiehdokas mullekin totes että jotkut miehet eivät vain tajua. Että hän joutuu itse ostamaan omat kukkansa, ettei hänen miehensäkään kukkia kotiin kanna. Eli kotoota opittu juttuko?
toisin ku jotkut täällä ajattelevat, minusta toisen huomioiminen lahjoilla on ihanaa. monet ehdottavat, että nainen menee itse kauppaan ja ostaa kukkia kerta niiitä niin paljon haluaa. minusta kyse ei kuitenkaan ole niistä kukista, vaan siitä ELEESTÄ. vaikka leikkokukat eivät yleensä kauaa kestä, se ilo mikä seuraa niiden saamisesta kestää pitkään. jos ei oikeesti halua nähdä vaivaa toisen ilahduttamisen eteen (vaikka se saattaisi olla kuinka turhamaista omasta mielestä), minusta kyseinen henkilö ei ole valmis parisuhteeseen. parisuhdehan perustuu toisen kunnioittamiseen, ja jos oikeesti rakastaa toista ni haluaa myös kunnioittaa toisen toiveita. ja kukkien tms huomionosoitusten haluamisessa ei ole mitään kohtuutonta.
"osta itse jos haluat" -mentaliteetillä ajateltuna kenenkään ei pitäisi tehdä mitään toisen hyväksi. miksi laittaa toiselle ruokaa, voihan hän mennä itse kauppaan ostamaan sitä? miksi ostaisin sinulle vihkisormuksen, osta itse sormus jos haluat? miksi auttaisin sinua siivomaan, osaathan sinä itsekin siivota? en voi käsittää, kuinka itsekkäitä nykyihmiset ovat...
Olen havainnut, että yksi lahjojen tärkeimpiä vaikutuksia on esittelyoikeus.
Kun vaimo saa kukkia, hän panee ne pöydälle, että voi mainita kavereille, että ne ovat mieheltä. Kun vaimo saa korun, hän panee sen päälleen, jotta voi antaa kavereiden huomata sen. Näin vaimo on hyvillään siitä, että hän "kasvaa" kavereiden silmissä, koska hän on käsinkosketeltavan todistettavasti onnellisesti naimisissa.
Välittömät parisuhdevaikutukset ovat aika laihat. Tonnin koru ei estä raivaria seuraavana päivänä. Eli lahja on tosiaankin lahja: sitä ei pidä ajatella itsekkäänä sijoituksena, josta on jotain omaa hyötyä.
Mikään ei ole itsekkäämpää kuin lahjojen vaatiminen.
Jos huomioiminen on sinusta ihanaa, huomioi omasta puolestasi niin paljon kuin haluat.
Mutta huomioimista on myös toisen osapuolen näkemysten kunnioittaminen.
"Kun vaimo saa kukkia, hän panee ne pöydälle, että voi mainita kavereille, että ne ovat mieheltä."
Minun tyttöystävä laittaa kukat aina lukkojen taakse, kun kissat syövät kaikki ruusut ja muutkin kukat. Yhden kukkakimpun jo sai ja se laitettiin heti lukkojen taakse piiloon, ja silti pitäisi vain tuoda lisää kukkia.
Sen vielä ymmärtää että kukkia voi tuoda jos ne laitetaan pöydälle maljakkoon koristeeksi, mutta kukkia pitäisi tuoda silloinkin kun ne laitetaan komeroon piiloon kissoilta. Yhtä hyvin kukat voisi laittaa suoraan roskiin eikä siinä vain ole mitään järkeä. Miksei riitä postiluukusta tulevat mainokset jotka voi laittaa roskiin.
Minä ostan itse kukkia, aika useinkin, koska tykkään katsella ja nautin kun kodissa on kukkia. Erityisesti perjantaisin juhlistan viikonloppua kukkakimpulla. Turha yrittää selittää miehelle, joka ei tämmöisiä ymmärrä. Kerään kukkia myös luonnosta, ihailen kimppujani ja iloitsen löydöistäni, enkä tarvitse siihen miestä.