Haluaisin kuulla kokemuksia ja ihan käytännön esimerkkejä siitä, minkälaista on, kun on 2-3 tai useampi lapsi pienellä ikäerolla.
lapset pienellä ikäerolla
Muumimamma90
22
5256
Vastaukset
- kohta 3 lapsen äiti
Eli meillä on tosiaan 2 poikaa, vanhin on 3v ja nuorin on 3kk ja olen taas raskaana eli näitten nuorimmaisten ikäeroksi ei tule kun hädin tuskin vuosi jos hyvin sattuu. Laskettuaika tällä uudella tulokkaalla on juuri tismalleen sama kun tällä edelliselläkin =) Se meni melkein 2 viikkoa yli la:n eli jos tämä tulee ajallaan niin sitte ei tuu edes vuotta ikäeroksi =)
Mä en nyt hirveesti osaa tai pysty mitään käytännön esimerkkejä vielä antaa, mutta olen ollut aina sitä mieltä että jos lapsia tehdään niin mahdollisimman pienillä ikäeroilla niin ovat sitte vähän isompana toisilleen kavereita.
Nyt kyllä todenteolla hirvittää tämä kolmas lapsi että miten sitä sitten pärjää kahden ihan pikkuisen ja yhen vähä suuremman kanssa jolla on juuri tällä hetkellä todella paha uhmaikä... koko ajan käy nyppimäs ja kiusaamas vauvaa...hyppii seinille ja tekee muutenkin just sitä mitä ei sais tehdä ja kieltoja ei usko lainkaan, mutta se on vaan sitä huomion hakua ja menee varmasti pian ohi.
Onko sinulla jo lapsi/lapsia vai vasta harkintavaiheessa?- 4+18
Harkintavaiheessa vasta. :) Kiitos vastauksesta!
- Ei kannata
kolme nuorimmaista kolmen vuoden sisään. En suosittele. Muistikuvat lasten vauva-ajasta ovat sekavat, kohdunlaskeuman sain kaupan päälle.
- 2x
Meillä on kaksi lasta, 2v6kk ja 11kk, eli noin 1,5vuotta ikäero.
En suosittele!! Onhan se sinänsä mukavaa kun nuo nyt jo leikkivät yhdessä jonkun verran ja vanhempana ovat sitten tavallaan samassa vaiheessa yhtäaikaa, mutta rankkaa tämä on. Meillä esikoinen oli todella helppo vauva, söi ja nukkui, muutenkin perustyytyväinen ja varmasti olisi tosi helppoa jos toinen olisi samanlainen, vaan eipä ole. Täysin päinvastainen tapaus. Alkuun huusi yöt ja päivät läpeensä, ei nukkunut muualla kuin sylissä/tissillä. Nytkin vielä vaatii kamalan paljon huomiota ja kitisee pienimmästäkin asiasta. Tuntuu että kaikki aika menee vauvan hoitoon ja pitäisi kuitenkin esikoisellekkin olla aikaa ehtiä tehdä kotihommatkin..
Jos nyt saisin päättää uudelleen, niin todellakin jäisi toinen tekemättä. Tai ainakin lykkäisin toisen lapsen hankkimista PALJON pitemmälle.
- 2+4
Vastaan vaikka ei kovin pienellä ikäerolla lapsiamme ole saatu, mutta meidän perheelle aika sopivalla ikäerolla. Esikoisen(poika) ja toisen(tyttö) ikäero 2v1kk, Ensimmäinen puolivuotta oli rankkaa koska esikoinen oli todella joutuisa tapaus, mutta prinsessa oli aivan ihanan hyvä nukkumaan...suosittelen.
Toisen ja kolmannen(tyttö) lastemme välillä 3v1kk jonka olen todennut vauva aikana hyväksi, koska kaksi isompaa leikki keskenään, mutta nyt kun keskimmäinen täyttää kohta 5 ja nuorimmainen 1v7kk...eivät vielä oikein leikit suju. Esikoinen jo koulussa joten välillä keskimmäinen on aika yksinäinen.
Meille on tulossa helmikuussa vauva jolloin myös nuorimmainen täyttää 2 jos laskettuun aikaan mennään. Mietityttää lähinnä miten meidän nuorempi prinsessa ottaa uuden tulokkaan vastaan, mutta toivon että jo vuoden päästä ovat yhtä läheisiä kuin ensimmäinen parivaljakkomme. Toiseksi vanhin lapsemme menee onneksi esikouluun ensi syksynä ja nyt kerhoilee ja käy kahdessa eri tanssikerhossa ja käväisen tässä 3 kuukautta töissäkin jos vointi antaa...joten aktiviteettejä riittää.
...Omasta kokemuksesta voin suositella suht lyhyttä ikäeroa se palkitsee myöhemmin ja luultavasti pidempään, mutta jos haluaa nauttia vauva ajasta ja vauvan kahden keskisestä ajasta niin kannattaa lapsien antaa kasvaa huomion keskipisteenä pidempään...kaikilla nämä ei tietysti mene suunnitelman mukaan...itse olen todella kiitollinen omasta onnestani :)- äit
Meillä on kolme lasta pienillä ikäeroilla. Nuorimman syntyessä eskoinen oli 2v 9kk, keskimmäinen 1v 5kk. Onhan se aikamoista taplaamista, kun kaikki on pieniä. mutta nyt kun ollaan 5kk eletty tätä vaihetta, niin täytyy sanoa, ettei mitenkään mahotonta ole:) Meillä vauveli on ollut rauhallinen kaveri ja sen kans on päässyt siinä mielessä helpolla (mitä nyt alkuun söi kahen tunnin välein ensimmäiset 2kk:).
pitkää pinnaa se tieten vaatii. Välillä on päivittäinkin tilanteita, että kaikki märisee kuorossa tms. Mutta meillä elämää on helpottanut suht tarkat rutiinit, jotka on rakennettu aika lailla lasten ehdoilla. Ja kun ei tavottele kuuta taivaalta ja elää päivän kerrallaan. Vanhin käy kerran viikossa kerhossa ja muuten ollaan pääsääntösesti kotosalla. Lapsille riittää aika vähä, kun ne ei paremmasta tiedä. Esim. Kauppa ja kirjastoreissut on niille tosi mielusia.
Ja vaikka usein sanotaankin, että pienten lasten äidit on nuutuneita suttusia eukkoja niin ainaki meillä on löytynyt itellenikin aikaa. Se on tahto ja sovittelukysymys vain mielestäni. Toki omasta ajasta on pitänyt tinkiä tosi paljon,mutta lapset kasvaa äkkiä ja muutaman ajan päästä tilanne on taas ihan eri.
Reippaasti vaan härkää sarvista kiinni. Elämässä pärjää hyvin vaikkei sitä niin just tarkasti suunnittelekaan (ja varmaan siks meilläkin menee hyvin:)
On mukava ajatella, että lapset on kavereita toisilleen sitten myöhemmin elämässä. Nytkin ne jo hetkittäin leikkii tosi hyvin yhdessä. 2tyttöä ja nuorin poika, niin jospa saatas vielä pojan jässikälleki kaveri:) - ...
äit kirjoitti:
Meillä on kolme lasta pienillä ikäeroilla. Nuorimman syntyessä eskoinen oli 2v 9kk, keskimmäinen 1v 5kk. Onhan se aikamoista taplaamista, kun kaikki on pieniä. mutta nyt kun ollaan 5kk eletty tätä vaihetta, niin täytyy sanoa, ettei mitenkään mahotonta ole:) Meillä vauveli on ollut rauhallinen kaveri ja sen kans on päässyt siinä mielessä helpolla (mitä nyt alkuun söi kahen tunnin välein ensimmäiset 2kk:).
pitkää pinnaa se tieten vaatii. Välillä on päivittäinkin tilanteita, että kaikki märisee kuorossa tms. Mutta meillä elämää on helpottanut suht tarkat rutiinit, jotka on rakennettu aika lailla lasten ehdoilla. Ja kun ei tavottele kuuta taivaalta ja elää päivän kerrallaan. Vanhin käy kerran viikossa kerhossa ja muuten ollaan pääsääntösesti kotosalla. Lapsille riittää aika vähä, kun ne ei paremmasta tiedä. Esim. Kauppa ja kirjastoreissut on niille tosi mielusia.
Ja vaikka usein sanotaankin, että pienten lasten äidit on nuutuneita suttusia eukkoja niin ainaki meillä on löytynyt itellenikin aikaa. Se on tahto ja sovittelukysymys vain mielestäni. Toki omasta ajasta on pitänyt tinkiä tosi paljon,mutta lapset kasvaa äkkiä ja muutaman ajan päästä tilanne on taas ihan eri.
Reippaasti vaan härkää sarvista kiinni. Elämässä pärjää hyvin vaikkei sitä niin just tarkasti suunnittelekaan (ja varmaan siks meilläkin menee hyvin:)
On mukava ajatella, että lapset on kavereita toisilleen sitten myöhemmin elämässä. Nytkin ne jo hetkittäin leikkii tosi hyvin yhdessä. 2tyttöä ja nuorin poika, niin jospa saatas vielä pojan jässikälleki kaveri:)poikia, miksi niitä suositaan?
- voe, voe, iso perhe
... kirjoitti:
poikia, miksi niitä suositaan?
Esimerkiksi afgaaneilla on syynsä suosia poikalapsia. Suomen lestadiolaisten piiristä on paljastunut samantyyppisiä rikollisia isoisiä.
http://atuubi.yle.fi/node/9685
- AP
Voisitteko kertoa vielä ihan käytännön esimerkkejä perhe-elämästämme, esim. vuorokausirytminne ja päivän kulun (Vauva -lehden tapaan)? Olisi mukava kuulla, minkälaista ihan käytännössä on, kun on lapsia pienellä ikäerolla. :)
- Aamulla herätys!
Lapseni ovat jo aikuisia, mutta muistelenpa aikaa kun he olivat pieniä. Sain kolme lasta kolmessa ja puolessa vuodessa. Ennestään oli yksi kouluikäinen. Vuorokausirytmi oli suunnilleen tällainen. Vauva söi yöllä pari kertaa, muuten nukkui hyvin. 1,3-vuotias heräsi aamulla 6 maissa nukuttuaan n. 10 tunnin yöunet ja söi tuhdin puuroannoksen. Sen jälkeen hän oli puhtia täynnä, joten touhuilimme yhdessä aamutoimia; pyykkikone päälle, tiskikone tyhjäksi, aamukahvi ja aamupalat tarjolle. Koululainen, mies, kolmevuotias ja minä syömme. Koululainen lähti kouluun, mies töihin. Vauvakin hereillä, joten imetykset ja pesut ym.
Aamutouhuja sisällä, kuten pyykkihuoltoa, leikkejä ja ruoanlaittoa. Mies kävi syömässä kotona 11.00, joten tein esim. jonkun laatikkoruoan uuniin kypsymään. Menimme ulos n. tunniksi. Vauva nukkui vaunuissa, 1- ja 3-vuotiaat leikkivät, usein teimme yhdessä myös lumitöitä. Tulimme sisälle, ruoka oli valmiina, mieskin tuli syömään. Vauva heräili aamupäiväuniltaan. Imetystä, vaipanvaihtoa. 1,3-vuotias varsin kypsä päiväunille, joita hän veteli vaunuissa 4, jopa 5 tuntia! Hän hallitsi jo pottahommat aika hyvin, joten useimmiten pissat ja kakat tuli siihen ja kolmevuotias kävi pöntöllä, siltä osin näiden kahden kanssa oli jo helppoa! Vauva valvoi n. 3 tuntia, joten touhuilin niitä näitä hänen ja 3 v. kanssa. 3v myös joskus halusi levätä päivällä. Kahden maissa vauva oli väsynyt, joten hän meni toisiin vaunuihin toisille päiväunille. Keittelin päiväkahvit ja luin päivän lehden kaikessa rauhassa. Kolmevuotias ja koululainen söivät välipalaa ja valmistelin päivällisen, joka syötiin 17.00, kun mies tuli töistä. Siinä vaiheessa taas kaikki olivat yhdessä koolla, vauva ja 1-vuotiaskin. Mieskin hoiteli sen jälkeen kotihommia ja touhusi lasten kanssa myös, joten sain aikaa itselleni käväistä yksin kyläilemässä, kirjastossa, lenkillä, kuntosalilla ym. Koululainen tarvitsi kyyditystä harrastuksiinsa n. kerran viikossa. Mies huolehti iltapalasta (n.19.30-20) melkein aina vauvan imetystä lukuunottamatta ja iltapesut sujuivat yhteistyöllä. Kun vauva kasvoi ja pärjäsi yksillä päiväunilla, hommat helpottuivat huomattavasti. Kaikki olivat samassa rytmissä. Päivällinen oli tärkeä hetki senkin puolesta, että siinä vaihdettiin päivän kuulumiset myös. Koululaisen kanssa pyrimme järjestämään omaa aikaa iltaisin ja hän halusi varsinkin ennen kokeita, että vähän kyseltäisiin kokeisiin tulevia aiheita. Mitään nukkumiseen liittyviä rituaaleja perheessämme ei ollut kenenkään kohdalla, kaikki nukahtivat suht helposti yöunille. Isommat siivoukset teimme porukalla lauantaisin, mutta lasten kasvaessa tein nekin torstaisin ja perjantaisin, että lauantaisin ja sunnuntaisin sai tehdä yhdessä jotakin hauskaa tai olla vain. Rutiineista kiinnipitäminen oli tärkeää, mutta jos niistä joskus poikkesi, se ei kaatanut koko hommaa. Aika kului tosi nopeasti, lapset kasvoivat ja kehittyivät kaikinpuolin hyvin, oppivat tekemään kotitöitä, pärjäsivät koulussa ja myöhemmin opiskeluissaan. Sisarusten välillä on edelleen vahva side, vaikka he asuvat kaukana toisistaan. Ja me "jäkälät", äiti ja isä olemme edelleen yhdessä ja toteamme että: Hengissä selvisimme!
- äää+iii xkohta viis
Ensimmäinen lapsemme on nyt melkein 7-vuotias, aloitti koulun tänä syksynä ja on niin isoa poikaa että. Vaikak pikkuveli, 5,5v kelpasi leikkikaveriksi vielä kesällä, niin nyt on ihan eri meininki. Vaikkei ikäeroa tosiaankaan ole kuin se vajaa puolitoista vuotta.
Kolmas lapsemme onkin sitten 4v4kk, että toisella ja kolmannellakaan ole ikäeroa kuin 1v2kk, mutta leikit ei suju niin millään. Koko ajan olalan pilaamassa toisen leikkejä eikä samassa huoneessa pystytä ilman koko ajan valvovaa silmää leikkimään.
Tähän mennessä nuorimmaisella tuli juuri täyteen 1v 3kk ja seuraavan pitäisi syntyä kolmen viikon päästä.- Kahden tytön äippä
Meillä on kaksi tyttöä, aika suurella ikäerolla (7-vuotta), joten heistä ei ole seuraa toisilleen. Ajattelimme miehen kanssa, että olisi mukavampi, kun molemmat saisivat huomiota. Ajoitimme toisen tytön syntymän sitten siihen esikoisen koulunalkuun, että voisin olla äitiyslomalla ja vetää vuorotteluvapaan päälle.
Esikoisen kummitäti kyllä valitteli esikoisen 18-vuotissyntymäpäivillä, että meidän ei olisi pitänyt saada kuopusta ollenkaan, sillä jätimme kuulemma esikoisen syrjään, tai jotain tälläista. Oli vielä sen verran röyhkeä, että kävi sanomassa sen kuopuksellekin, joka sitten itki loppuajan huoneensa kaapissa.
Kuopus kyllä valittaa aika useasti, ettei ole kiva, kun hänellä ja isosiskolla on suuri ikäero. Kuopuksen kaverit kuulemma sen verran kiusaa ja ei pidä salaisuuksia, että hän ei halua olla heidän kanssa ja on aika yksinäinen. Isosiskolla kun taas on poikaystävä ja kavereita pilvin pimein, niin jää pikkusisko aika yksinäiseksi.
Suosittelisin ainakin 2v ikäeroa. Ei ole NIIN raskasta kokoaikaa. - suurperheen äiti
Kahden tytön äippä kirjoitti:
Meillä on kaksi tyttöä, aika suurella ikäerolla (7-vuotta), joten heistä ei ole seuraa toisilleen. Ajattelimme miehen kanssa, että olisi mukavampi, kun molemmat saisivat huomiota. Ajoitimme toisen tytön syntymän sitten siihen esikoisen koulunalkuun, että voisin olla äitiyslomalla ja vetää vuorotteluvapaan päälle.
Esikoisen kummitäti kyllä valitteli esikoisen 18-vuotissyntymäpäivillä, että meidän ei olisi pitänyt saada kuopusta ollenkaan, sillä jätimme kuulemma esikoisen syrjään, tai jotain tälläista. Oli vielä sen verran röyhkeä, että kävi sanomassa sen kuopuksellekin, joka sitten itki loppuajan huoneensa kaapissa.
Kuopus kyllä valittaa aika useasti, ettei ole kiva, kun hänellä ja isosiskolla on suuri ikäero. Kuopuksen kaverit kuulemma sen verran kiusaa ja ei pidä salaisuuksia, että hän ei halua olla heidän kanssa ja on aika yksinäinen. Isosiskolla kun taas on poikaystävä ja kavereita pilvin pimein, niin jää pikkusisko aika yksinäiseksi.
Suosittelisin ainakin 2v ikäeroa. Ei ole NIIN raskasta kokoaikaa.Meidän lapset ovat molemmat syntyneet vuonna 2008. Toinen tammikuussa, toinen joulukuussa.
Kyllä oli pirun raskasta se aika, kun esikoinen oli himpun päälle vuoden ja pienempi asui tississä kiinni. Eli se ensimmäinen 8kk oli hyvin raskasta - lähes kokoajan.
Mutta, kyllä se kuitenkin kannatti. Nyt nuo kaksi uhmaikäistä leikkivät yhdessä ja touhuavat eikä esikoinen ole koskaan muistanut aikaa, jolloin oli ainut lapsi. Näin ollen jakaminen ja sitä myötä myös riitelemisen opettelu ja sovittelu ja yhdessä leikkiminen ovat tällähetkellä keskeisimpiä teemoja lastemme arjessa.
- Taru28
Heips!
Mulla pojat 3v 2kk ja 2v 3kk ja tyttö 2kk. Eli 3 vuodessa tullut tehtyä kolme. Voin avoimin mielin todeta ettei ole tuntunut rankalta, toki on ollut kiukku päiviä mut se nyt kuuluu asiaan. Me suunnitellaan jo neljättä. Tuntuu hassulta kun ihmiset kyselee koko ajan jaksamisesta ja kyselee naama vinossa et onko kaikki meidän omia. Hyvin pärjää kun lapselle opettaa selvät rutiinit heti synymästä. Meillä ei lapsia ole opetettu syliin nukkujiksi eikä viereen. Kaikki ovat nukkuneet 3 viikon ikäisestä yönsä herättämättä. Joten suosittelen suurperhettä.- mammuli80
Hei!Olen just täyttäny 30 v ja meillä on 5 lasta aika pienellä ikäerolla. Vanhin poika täyttää 11v, tyttö10v, toinen tyttö 8v, poika 7v ja kolmas poika 5v. Onhan se välillä ollut rankkaakin, mutta mitään en kadu, enkä vaihtaisi pois.
Nyt ovat jo sen verran vanhempia, että tulevat aika mukavasti kaikki keskenään toimeen.
- tulevasuurperheenäit
pojat ovat 5v,3,5v ja 2v tyttö ja masuasukki on puolessa välissä raskautta!! ja minusta tää elämä ei oo niin raskasta ollut silti vaikka ympärillä ei ole tukiverkkoa,mies tekee työtä jossa on paljon öitä pois kotoa noin 150-200 yötä vuodessa, vanhimmalle on todettu adhd, tyttöni oli vauvana koliikki vauvat ja nyt todella allerginen kaikelle, voin sanoa että se että tuo kolmas oli viimein tyttö antoi minulle niin paljon voimaa lisää ettei sitä ees voi ymmärtää... onnen huumassa oon jaksanu ja jaksanu.. vähän neljäs jännittää ku muutaman kuukauden päästä syntymästä menee adhd poikani esikouluun... meillä ei katsota kelloa mutta tietyt jutut tehdään tietyssä järjestyksessä ja pietän lapsia muutenkin erirytmissä... aamulla minulle herää vanhin ja nuorin kaveriksi aamuhommiin ja hoidan aamu toimet niiden kanssa sitten herää keskimmäinen ja hänen aamutoimien jälkeen onkin jo normisti eka ruoka sitten mennään ulos ja nukutetaan nuorin vaunuihin sitten yleensä syödään ja mennnään takas ulos.. meidän lapset rakastaa olla ulkona ne ei sisällä käviskään jos saisivat päättää muutako nukkumassa :) illalla nuorin ja vanhin menee hyvissä ajoin nukkumaan mutta keskimmäinen saa oman kahden keskisen ajan illalla ja on siitä todella onnellinen... keskimmäinen on hieman väliinputooja adhd pojan ja äitin syli tytön välissä ja pidetään kummatkin kahdenkeskisiä peli,luku,elokuva ja juttelu hetkiä tosi tärkeinä
- Sisko ja sen sisko
mulla ja siskolla ikäeroa neljä vuotta. Ei hyvä.
Toki kasvatuksellakin on ollut osansa, mutta emme ole koskaan olleet läheisiä. Kiitos äidin.
Minulta vanhempana lapsena vaadittiin paljon kun taas siskolta ei vaadittu mitään, koska "oli nuorempi" (AINA!).
- Tee sinä kun olet vanhempi..
- Kun sinä olet vanhempi ja vielä isosisko niin...
- mutta kun pikkusisko on vielä niin pieni...
Toki sain kuulla olevani idiootti, älykääpiö, sahajauhoa päässä oleva ja kaikkea muuta kivaa ja kannustavaa.
Tuossa ikäerossa oli seuraavanlaiset ongelmat
- minä 5v , sisko 1v = minulla liian rajut leikit vauvalle
- minä 10v, sisko 6v = sisko halusi leikkiä, minua ei enää leikkiminen kiinnostanut
- minä 16v, sisko 12= minä murrosiän ohittanut, sisko vasta aloittamassa, kakara vs. "aikuinen" (huom. teinin näkökulmasta)
- minä 20v, sisko 16v = minä aikuinen, sisko vielä teini
Ja nykyään ei siis olla kovinkaan paljoa tekemisissä.
Äidin asenne ja antama esimerkki tarttui siskoon (siskon ei tarvitse tehdä mitään, minun pitää tehdä kaikki, koska vanhempi).
Koittakaa ainakin kasvattaa ne lapset samalla tavalla, toista suosimatta ja toista väheksymättä. Se Eelis 10v ei ole enää Eelis 1v.
- toipumassa...
Meille syntyi neljä lasta neljässä vuodessa. Rankkaa oli. Nyt kaksi jo omillaan ja nämä nuorimmaisetkin jo jalka oven välissä. En suosittele moista tahtia, elämä on tietysti antanut paljon mutta paljon se on vaatinutkin.
Kohta koittaa ihana aikuinen vapaus \o/- toipumassa..
Niin jatkoa edelliseen..
Rankaksi tekee alkuun olemattomat yöunet ja ylipäätänsä, että näin isossa perheessä on molemmille vanhemmille työtä usein yli voimienkin. Isompien lasten tarhaan laitto on mielestäni fuskausta, ei parivuotias tarvi vielä kavereita. Miten hyvä sisarrussuhde kasvaisi kun lapsi kokee tulleensa hylätyksi ja äiti on vauvan kanssa?
Vauvavaiheessa äiti kaipaisi päiväunia, isommat lapset eivät enää nuku mutta tarvitsevat valvontaa ja aikuisen läsnäoloa - äiti ei voi mennä päivänokosille. Lapset sairastavat, itsekin saattaa sairastua. Töissä täytyy jaksaa käydä, ainakin toisen vanhemmista.
Kouluikäisten lasten kanssa tulee harrastukset, koulutyön tukeminen ja ylipäätänsä ajankäyttö jotta jokainen lapsi saisi myös ihan omaa aikaa kummaltakin vanhemmalta yhdessä ja erikseen.
Isossa perheessä tulee myös ihan taloudelliset realiteetit ja ison asunnon ja auton tarve huomoitavaksi. Murrosikäiset lapset harrastuksineen ovat kalliita vaikka meilläkään ei ole koskaan ollut muotireleitä tai merkkivaatteita.
Vauvat ovat ihania, mutta arki koittaa tuotapikaa.. Ehkä omassa elämässä olisin kuitenkin harkinnut enemmän, jos olisin aikanaan työmäärän osannut arvata. Tietenkään en nyt kenestäkään olisi voinnut luopua, ovat helmiä elämässäni.
- babmubamie
Meidän esikoisen ja toisen lapsen ikäero oli 7v :) Toisen ja kolmannen lapsen välillä vähän reilu vuosi. Kolmannen ja neljännen välillä n. 4 vuotta ja neljännen ja viidennen n. 2 vuotta
- limonaadi
Itselläni on jo aikaa pikkulapsi-iästä, vanhin lapsi jo aikuinen ja muut hyvää kyyttiä perässä tulossa. Mutta ensimmäisellä ja toisellä ikäeroa tasan 2 v., toisen ja kolmannen välissä 3 v. ja kolmas ja neljäs taas ikäerolla 2 v.
Kun esikoinen aloitti ekaluokan, neljäs lapsi syntyi. Kyllähän siinä monta vuotta meni "sumussa" ja olin aika lujilla, varsinkin kun lasten isä ei osallistunut millään lailla hoitoon. Olin kuitenkin koti-äitinä lähes 10 v., mitä aikaa muistelen kuitenkin lämmöllä. Vasta pienemmät lapset joutuivat tutustumaan hoitolapsen arkeen. Itse koin, että jaksan kyllä kun sain olla kuitenkin kotona lasten kanssa.
Ankeampaa oli kun aloitin työelämän taas nuorimman lapsen ollessa 3 v., siinä oli totuttelemista ihan uusiin kuvioihin kun tuntui ettei aika millään riittänyt kodin ja työn välillä. Ensimmäiset vuodet olivat kaoottisia silloin. - eevaeeva-
Meillä kävi niin, että esikoisen ollessa . 1.5v syntyivät kaksoset. Olihan se aika pamaus, ja näin jälkeenpäin ajatellen ihmettelen kovasti että miten sen ajan jaksoi sekoamatta! :D
Toinen raskaus oli suunniteltu, mutta kaksosia nyt ei tietenkään tilattu ;) Onneksi kaikki lapset olleet perustyytyväisiä vauvoja ja ''helppoja'' tapauksia. Aluksi hoitoapua riitti runsaasti. Vaikeimmat ajat oli ehdottomasti sillon, kun esikoiselle 2.5v iski uhmaikä päälle ja vuoden vanhat taapertajat vaati vielä hirmusesti huomiota - siinä teki välillä mieli repiä hiukset päästä kun kaikki kolme kiljui samaan aikaan.
Homma helpotti kun lähtivät koko kolmikko päiväkotiin, ja lopullisesti varmaan kuopusten ollessa siinä neljän kieppeillä.
Näin jälkeenpäin (lapset lähentelee jo teini-ikää) ajateltuna lyhyt ikäero olikin ihan mainio - lapsista on seuraa toisilleen, ovat toistensa luotettuja ja jakavat hienosti arjen asiat keskenään, on niitä ilo seurata (:
Sellaset traumat meille kuitenkin jäi, että ollaan valmiita vauva-arkeen uudelleen vasta näin kymmenen vuoden jälkeen! Nyt vatsassa kasvaa se ''viimeinen'' kuopus, neljä lasta aina ollut haaveissa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik124460MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar872293Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun5611758Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin1011481- 71171
Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja671167Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s331108Hyödyt Suomelle???
Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt219980Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o61918Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill3908