Onko asenteesi pehmennyt vai koventunut? Mitä sellaista, mitä nuorena vannoit, ettet koskaan tekisi, olet tehnyt?
Nuoruuden ehdottomuus?
.-.
79249
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 79
Vanhimmat
Mutta minusta on tulossa kriittisempi maailmaa kohtaan, sillä täällä on aivan liikaa idiotismia.
Minä taas en samasta syystä oikein osaa enää odottaa ihmisiltä mitään, joten mun kriittisyys on vain vähentynyt!
mikä alkaa jo orastaa... oot selvästi tulossa vanhuusikään. Mutta seuraava askel idiotismin käsittämisestä, on sen hyväksyminen. Maailma on loppujen lopuksi aika perseestä ja vajakit peukalo keskellä kämmentä päättävät, miten hommat hoidetaan, mutta se on vain hyväksyttävä, eikä se kenenkään onnea vie.
Minulla on oikeus olla hyväksymättä juuri niitä asioita joita pidän idioottimaisina.
Jos riittävän moni haukkuu idiootit, niin ainakin ne tajuavat olla hiljaa ja syrjässä (vaikka ei niitä parantaa voikaan). Eikä tämä ole ikäjuttu, vaan kyse on siitä millaisten asioiden kanssa joutuu milloinkin tekemisiin ja maailma on muuttunut niistä ajoista jolloin täällä oli helppo suvaita sekapäisyyttä jossain kaukomaille.
Mummoni ja isotätini olivat kyllä aika ehdottomia mielipiteissään, mutta se oli vain hyvä sillä niitä ei ollut huijarien helppo hämätä.
Olen alkanut odottaa ihmisiltä enemmän.
Kyllä niiden pitäisi pystyä parempaan.
sama homma, kaikki ne vaiheet on käytävä läpi myös se elämään kohdistuva vitutus ja ahdistus ennen kuin voi rakastaa elämää..
http://www.youtube.com/watch?v=HOVJovrkW_U
Mä olen ja olin edelleenkin hirveän naiivi ihminen ja edelleen tyrmistyn esimerkiksi ihmisten itsekkyydestä ja kyvystä olla ajattelematta muiden tunteita, mutta huomaan, että joka kerta tyrmistyn hiukan vähemmän.
Sandra olet vain oppinut hyväksymään ihmiset sellaisina kuin ovat, epätäydellisinä. Olen itsekin oppinut, tai kai vielä oppimassa, tuohon, en vain odota mitään muuta kuin mitä on sovittu ja senkin suhteen pystyn hyväksymään epätäydellisyyden. Ihminen on ihminen, epätäydellinen, eikä muuksi muutu. Vastaan taisteleminen ei tuota kuin loputtomasti rahaa buranakauppiaalle, hyväksyminen sen sijaan tuottaa oikeanlaisen asenteen, jolla säästyy pettymyksiltä ja vääriltä valinnoilta.
Olet varmaan tavallaan oikeassa. Mä muistan, miten järkyttäviä mulle olivat ne ajat, kun ensimmäisen kerran aloin tajuamaan ihmisten pahuuden ja itsekkyyden. Mutta siitä on noustu, erilaisena ihmisenä, mutta noustu kuitenkin. Ja nyt olen hyväksynyt sen, että ihmiset nyt vain on aika kamalia.
Totta, mutta musta siinä on sellainen ristiriita, että minusta on paha asia, jos oppii hyväksymään esimerkiksi itsekkyyden tai hyväksikäytön, koska sehän tavallaan oikeuttaa sellaiseen käytökseen. En minä koskaan ole keneltäkään odottanut täydellisyyttä, mutta luulin ihmisten olevan parempia kuin ovat, koska minut on kasvatettu todella tiukan moraalin alaisena. Ymmärrän, että ihminen on mitä on, mutta minut on kasvatettu käyttäytymään vaistojen vastaisesti ja tekemään aina oikein, maksoi se minulle itselle ihan mitä tahansa. Muut ihmiset ei tee niin...
teekään ja osa tekee, jotkut tekee yhdessä asiassa, toiset toisessa. Eikä siinä, että hyväksyy tapahtuneen, millaisen tahansa, ole pahaa. Se on mennyttä, sitä ei voi muuttaa, sitä vastaan tappeleminen hyödyttää taas buranakauppiasta. Tulevaa voi muuttaa, jo ihan sillä että hyväksyy tapahtuneen sellaisena kuin se on tapahtunut. Eikä siitä tarvitse pitää, mikä on tapahtunut, mutta muuttaa sitä ei voi. Se ettei tapahtuneesta pidä, tuottaa energiaa jolla saa jotain aikaiseksi, ja silloin voi vaikuttaa tulevaan. Kai se tavallaan on niitä hetkiä, jolloin on tajunnut, että näin ei voi jatkua, tälle on tehtävä jotain ja nyt minä teen sille jotain.
Se on kuitenkin aika eri asia, että hyväksyy tapahtuneen, kuin se, että sallii itsensä tehdä mitä tahtoo, muista välittämättä! Mulla ei oikein riitä armoa pahoille ihmisille, koska minä olen kuitenkin tähän asti onnistuneesti taistellut niitä vaistoja vastaan, joten miksi eivät muut pystyisi samaan? Pystyisivät kyllä, jos haluaisivat. Ja jos eivät halua, he eivät ole hyviä ihmisiä.
on heikko mutta humalainen ahdistunut mieli vielä heikompi...
Anna anteeksi, pääset helpoimmalla..
"liha" ei tee yhtään mitään ilman ihmisen lupaa ja se lupa vaatii valinnan.
on ihan eri asia. Sinun synnit on sinun ja jonkun toisen sen toisen. Omille synneille voikin jotain, jos haluaa, mutta toisen synneille harvemmin suoraan mitään voi, voi lähinnä vaikuttaa toisen ajatusmaailmaan, niin ettei toiste pahaa tapahtuisi. Ja siten oikeastaan voi vain hyväksyä, että tuolla lailla se teki, puhun sille nyt jos ei sitten enää tekisi.
Eikä pidä verrata omia saavutuksiaan muihin. Jokainen on erilainen, se mikä on yhdelle vahvuutta, on toiselle normi ja kolmannelle heikkous. Sinä voit ehkä rakentaa vaikka pilvenpiirtäjän, mutta minun kykyni eivät riitä kuin pahaiseen latoon, ei vaikka kuinka yritän parhaani. Olemme ihmisiä, kukin tavoillamme hyviä ja heikkoja. Eikä sitä voi kuin hyväksyä.
Ei rikoksenkaan kohdalla voi kuin hyväksyä tapahtuneen. Mutta rikosta ei tarvitse antaa anteeksi eikä unohtaa. Aina voi vaatia lain suomaa turvaa ja 'korvausta' rikosesta. Anteeksi ei lopulta tarvitse antaa kuin omat rikkeensä ja nekin lähinnä itseään ja arvomaailmaansa kohtaan. Ihminen on heikko, kukin eri tavoin. Kohtele muita kuten toivoisit itseäsi kohdeltavan on paljon syvällisempi lause kuin äkkiseltään voisi luullakaan. Samoin kuin se toisen posken kääntäminenkin. Ja ei, en ole harras kristitty, en sinne päinkään.
Nyt tartsii mennä nukkumaan, pienten poikien nukkumatti meni ajat sitten. Öitä :)
ei tottele aina kuria, koska mieli kontrolloi sitä.
Mitä tekee paha ja ahdistunut mieli?
paitsi että pettäminen ei ole rikos... muistutan elämme vuotta 2010! ei muuta kommentoitavaa herra tuomari.
Öitä!
Okei, tarkoitit ilmeisesti eri tavalla, kuin mihin vastasin. Onhan se noinkin, mutta toisaalta voiko toisen ihmisen opettaa hyväksi ihmiseksi... Tuskin...
Ihminen ei tee mitään ilman, että ensin tekee päätöksen, joten ihan turha sälyttää vastuuta vaistoille tai biologialle tai lihalle tai kohtalolle. Mitään ei "vain tapahdu", ihminen ei fysiologisesti toimi niin.
et ennenkuin sä opit tehneesi myös itse vääriä valintoja ja hyväksymään sen, )mitä toljake tuolla alempana myös varmaan ajaa takaa) susta EI OLE TOISEN TUOMARIKSI.
vaikkakin et olisi valinnut samaisessa tilanteessa samoin.. :(
vastaan tähänkin samalla oman mielipiteeni:ei voi. Ainut mitä toinen voi sulta oppia on ihailun kautta saatavaa esimerkkiä. Se voi myös tarkoittaa että toinen tulee tuntemaan epätäydellisyyttä rinnallasi aina jatkossa...hän ei myöskään tiedä sinun heikkouksistasi - se että sinullakin niitä olisi voisi olla helpottavaa. Se on askel lähempänä ihmisyyttä.
Mutta nyt menen tästä lässyttämästä. Öitä.
Olen tehnyt vääriä valintoja, mutta en ole koskaan käyttänyt ketään hyväkseni, en ole koskaan välinpitämättömyyttäni satuttanut ketään, en ole koskaan pettänyt, en ole edes valehdellut kenellekään tärkeälle ihmiselle!, enkä muutenkaan tehnyt tahallani mitään pahaa. Joten kyllä minulla todella on oikeus tuomita ihmiset, jotka itsekkyyttään ja ilkeyttään satuttaa muita, eikä edes ota vastuuta teoistaan! Koska silloin ei ole kyse vääristä valinnoista, vaan rumasta luonteesta!
Ei kukaan ole täydellinen ja kaikkein vähiten minä. Mutta minä YRITÄN olla tekemättä kenellekään väärin ja jos teen jotain väärin, se ei johdu pahuudesta tai itsekkyydestä tai välinpitämättömyydestä, vaan on ihan puhdasta tietämättömyyttä. Se, että tietoisesti käyttää hyväkseen tai pettää, on silkkaa pahuutta.
Sait peukun tosta kommentista.
ajattelin, etten mene sänkyyn, kuin yhden ja oikean kanssa. Homma lipsahti pahasti reilu vuosi sitten. :)
mä muistan sen (ne) yöt...
Ma nukuin sun kanssa kuin tukki! that´s LOVE!
sä et halua olla se nainen, koska en rakastanut häntä. Eikä hän minua... :(
miten niin ei rakastanut? Mä rakastin sua...
vaikka en ollutkaan täysin tosissani siinä suhteessa, niin harmittaa, että hän esitti sitoutunutta ja sitovaa, mutta puuhasteli samalla muiden kanssa, tosin tunnustaen kaiken. Olisin voinut antaa anteeksi, koska en ollut tosissani, mutta naisen kierous vei maun ja lopulta jätin hänet.
Jos rakastit mua jo silloin, miksi sanot sen vasta nyt?
se varmaan tarkoittanut.. :(
anna anteeksi ja anna mulle sun käsi!!!!!
http://www.youtube.com/watch?v=LiXNS3dKxyQ
ajatellut sun koko ajan olevan joku tuttuni. Olenko ihan hullu, kun niin ajattelen? Jos olisit tämä tuttuni, niin ihmettelen, miksi tämä ei vastaa mulle, kun soitan...
teille tulisi varmaaa hyvä suhde!?pettäisitte molemmat minkä ehtisitte ja olisitte toistenne kimpussa
Minä olin nuorena niin idealisti, että voisi jo puhua tyhmyydestä. Minä en ikinä antaisi anteeksi pettämistä, enkä ikinä seurustelisi miehen kanssa, joka ei rakasta minua aidosti, enkä ikinä... Näitä oli paljon, nuo kaksi ensin mainittua suurimpina. Pidin naisia, jotka alistuu noihin asioihin säälittävinä pelkureina, jotka eivät uskalla olla yksin ja minä en kyllä ikinä... Mutta elämä opettaa typerimmänkin tyttösen realistiksi. Nyt on suhdetta takana viisi vuotta miehen kanssa, joka ei rakasta minua ja joka petti minua, minkä annoin anteeksi. Edelleen jokin typerä pikku tyttö minussa haaveilee siitä täydellisestä suhteesta, mistä nuorenakin, mutta aikuinen nainen tietää, että sellaisia suhteita on vain nuorten tyttöjen unelmissa. Huomaan edelleen, että vaadin ja odotan vuosi vuodelta vähemmän, elämä kai kasvattaa edelleen.
vain puolustella itseäsi itseltäsi. Olet se pikkutyttö, mutta et vielä tunnista sitä miestä käytännössä, kenet haluat. Väitän, että suurin osa miehistä ei petä. Tais olla tyyliin 30%, jotka elämänsä aikana pettävät.
ihmeen vuoksi te mietskelette jo etukäteen jotain pettämistä. Ihmisen sydän on tehty rikottavaksi koska se toipuu monesta muustakin kuin pettämisestä.Tollainen ajattelu ajaa vain murhaamiseen mustasukkaisuudesta.
ja tää ei ole arvolauselma silti.
Miksi luulet, että annoin pettämisen anteeksi? Siksi, että todellakin haluan tämän miehen ja rakastan häntä enemmän kuin ketään muuta. Kenenkään muun takia en olisi luopunut omista haaveistani!
Tutkimusten mukaan noin 70 prosenttia miehistä pettää.
Kuitenkin suurempi osa miehistä pettää kuin on pettämättä ja minäkin sen ilon olen kokenut useamman kerran. Nykyinen on ensimmäinen, jolle annoin anteeksi. Sydän kyllä tavallaan toipuu, mutta samaa se ei ole koskaan, koska luottamusta ei enää ole. Minulle silti pettäminen on edelleen suuri pelko, koska tunnen niin vahvasti. Se kipu ja tuska, minkä pettäminen aiheuttaa on aina yhtä raastavaa, vaikka tietääkin, että taas siitä selviää. En minä kuitenkaan ole ajatellut ketään murhata! :)
On mielestäni aivan liian suuri luku.
vain pari jätkää, jotka on pettäneet, mut tuntemani koostuu alle 30-vuotiaista. Prosentuaalisesti puhutaan mun otannassa ehkä 5-10%. Yhden tapauksen tiedän, missä mulle tärkeää ihmistä ja aivan upeaa naista mies petti jonkun random-blondin kyrpäänsä jatkaakseen. Tuo on sellainen älytön pettämis-keissi, mikä tietooni on tullut.
En ole näitä mitenkään sen kummemmin tutkinut, mutta aina välillä osuu joku tutkimus silmiin ja luku on yleensä 60 ja 80 prosentin välillä miehillä ja 30 ja 50 prosentin välillä naisilla. Tosin kun ihmisten elämää seuraa, niin en yllättyisi suuremmistakaan luvuista.
Mulla ei ole kauhean montaa niin hyvää miespuolista kaveria, joista voisin ihan varmana sanoa, mutta niistä viidestä, joista voin, on neljä pettänyt, yksi ei tai ei ainakaan ole minun tietooni tullut. Mulla on kolme hyvää ystävää, joista kaksi on suhteessa ja molempia on petetty. Kolmas harrastaa ukkomiehiä ja niitä riittää. Sitten niistä ihmisistä, joista en varmuudella voi sanoa, koska en faktana tiedä, olen melkoisen varma, että noin 60 prosenttia pettää. Tosin juuri viime vkl jäi yksi sellainen mies kiinni(siis sain kuulla siitä), josta en olisi koskaan uskonut! Jollei hän olisi itse minulle kertonut, että vaimo jätti, koska hän petti, niin en olisi huhuna uskonut. Pettäminen on oikeasti tosi yleistä, mutta eihän sitä kukaan kuuluta.
myös naisista. Pettäminen johtuu usein välinpitämättömyydestä ja pettymyksestä sekä usein suhteen määrittelemättömistä rajoista.
Mut enhän mä mitään tiedä...
syitä:
-suhteen pinnallisuus
-omistushalu
-oma ahdistus
-kokemattomuus pettämisen aiheuttamasta tuskasta
-toisen ihmisen arvostamattomuus
..
pettäminen on yleisempää jollain keski-ikäisillä miehillä, mut nuorempien miesten keskuudessa se on aika harvinaista muiden paitsi joidenkin satunnaisten kusipäiden, psykopaattien ja roskasakin keskuudessa.
Tunnen aika erilaista porukkaa, amiksia, AMK-ihmisiä ja akateemisia, eikä heistä juuri pettäjiä löydy. Seurustelu ja tyttöystävä on suurimmalle osalle nuorista miehistä suuri ilo, minkä eteen tehdä asioita ja tyttöystävä on arvokkain asia maailmassa, jos sellaisen saa.
Eli naisen vika, kun tulee petetyksi? Tiedän, että moni on tuota mieltä, mutta minä en. Jos minussa oli jotain niin suurta vikaa, että piti pettää, niin miksei sitten samantien jättänyt! Pettäminen on ihan puhdasta itsekkyyttä ja epärehellisyyttä, ei mitään muuta.
Minä olen 30 ja kaverit on suunnilleen saman ikäisiä.
Musta kyllä sinä kuulostat tavattoman idealistiselta:
"Seurustelu ja tyttöystävä on suurimmalle osalle nuorista miehistä suuri ilo, minkä eteen tehdä asioita ja tyttöystävä on arvokkain asia maailmassa, jos sellaisen saa."
Ei se nyt kyllä ihan näin taida olla! :D Tai sitten tunnet todella omituisia miehiä! :D Nuorille miehille yleensä seksi on tärkeintä, sitten kaverit, sitten harrastukset ja nainen tulee jossain siellä häntäpäässä, jos sielläkään...
Miks painat omaa traumaasi väkisin eteenpäin. Kyllä täällä ihmiset pohjimmiltaan ajattelevat nyt, kuten sinäkin siitä pettämisestä.
Mä olen vain sitä mieltä, että alle puolet miehistä pettää elämänsä aikana ja olen myös sitä mieltä, että pettävä mies, tai pettävä nainen, ei ansaitse sitä ihmistä, ketä hän pettää.
Ehkä se on epäreilua tulla petetyksi uudelleen ja uudelleen mut jotenkin musta tuntuu et moni jää jumiin siihen ja pilaa silla olemassa olevat suhteensakkin.
En tietenkään tiedä sun tilannetta...ehkä asia on tuore. Mutta vaikuttaa että kärsit syyllinen-syndroomasta, näkyykö se kenties muullakin tavalla suhteissasi, kuten ylikontrollointina..skitsoiluna..mut hei, oikea mies kestää ne kaikki.
piti tulla kysymysmerkki perään?
Että kestääkö?
Vastaus: kestää ehkä aikansa mut ei loputtomiin!Ellei sulla ole oikeasti paljon paljo yhteistä miehen kanssa ja jotain annettavaa...joka tarkoittaa muutakin kuin hassuttelua ja seksiä!!!
kuvaamasikaltaiset miehet saattavat olla näkyvimpiä, mutta eivät yleisimpiä. Toki on aika luonnollista, että naisia arvostamaton pettäjä ehtii hässiä tuhatkertaisen naismassan kanssa siinä, kuin normaali ihminen ja on siinä sitten näkyvämpi.
Tietty varsinkin amispiireissä on näitä ihmejuttuja, ettei nainen päästä miestä baariin ja jos joskus salaa menee, niin nousee kauhee kohu ja sittenhän se mies ei oikeasti muka välitä siitä naisesta... Toikin on siinä mielessä hassu juttu, koska en tiedä yhtään miestä, joko säännöllisesti pettäisi baarireissujen yhteydessä, tai ylipäätään pettäisi.
Mutta kun sinun mielipide ei ole fakta, todellisuus on fakta. Ja ihan varmasti yli puolet miehistä pettää, mutta kuinka paljon yli... Sanoisin, että liikutaan lähempänä 80 prosenttia kuin kuuttakymmentä. Enkä minä sano niin siksi, että minua on petetty, vaan ihan siksi, että melkein kaikkia jotka tunnen, on myös petetty!
Eli minun syytä kaikki, juu meni jo perille. Ehkä onkin, mutta edelleen, miksi ei sitten samantien jättänyt, jos olen niin kamala! Enkä minä ole missään väittänyt, että minulla olisi mitään annettavaa, mutta silti en ole sitä mieltä, että ansaitsin pettämisen!
on just se, että tietynlaiset miehet kohtaavat suuremman määrän naisia. Väitän, että kaikista miehistä 30-40% pettää elämänsä aikana ja niistä "pelimiehistä", keiden kanssa vehtaatte, pettää 100%.
Minä taas en taida tuntea yhtään säännöllisesti baareissa käyvää miestä, joka ei pettäisi. Taidetaan liikkua aika eri piireissä...
Ei näitä minun elämäni miehiä oikein voi pelimiehiksi sanoa! :D Ja hyvin on onnistunut pettäminen siitä huolimatta.
ole sinun syytäsi, ei missään lukenut sillee..joten älä huoli. Sä et voi muuta kuin kysyä. Mä olen julma sulle koska olen nainen joten et saa empatiapisteitäni :)
On varmasti annettavaa mutta ehkä et päässyt hänen muureista läpi, ehkä jollekin toiselle..okei mä en voi analysoida teidän tilannetta. noi oli mun omia henk.koht mielipiteitä.
Etkä varmasti ansainnutkaan pettämistä, ei KUKAAN ansaitse.
Se voi hyvinkin olla minun syytäni, en minä sitä kiellä, tai voi olla olematta, mutta minusta sen vian tai kyllästymisen tai minkä ikinä olisi tullut johtaa jättämiseen, ei pettämiseen. Mä en ymmärrä, että jos kerran on tyytymätön minuun tai suhteeseen, niin miksi ei vain lähde, miksi pettää ja sitten vielä yrittää salata sen. Tuskin saan sitä koskaan tietää, joten tämän kanssa on vain elettävä.
Sä oot vaan hukannut Minuutesi. Niskaote ja Älliä päähän- ihan sydämenkin varjolla.
En nyt ole ihan varma oliko tämä vastaus mulle, mutta jos oli, niin tarkennatko? Ei musta pehmentyminen ole minuuden hukkaamista, se on vain kasvamista ja realiteetteihin sopeutumista. Olisihan se ihan naurettavaa, jos mun ikäinen nainen edelleen kuvittelisi, että nuo asiat, mistä nuorena haaveilin, on oikeasti mahdollisia! Silloin se meni nuoruuden piikkiin, nyt se olisi pelkkää tyhmyyttä.
ehdoton n. 15-16-vuotiaana josta sitten tyynnyin koska koin rakkautta. Nyt olen taas koventunut. Miksi päästäisin muureista läpi ketä tahansa paskiaista.
Vastasin varmaan kysymykseeso täysin! ;)
Jännä... Minä sitten taas tyynnyin siksi, että minua ei ole koskaan rakastettu. Luulen, että jos olisi, niin olisin edelleen idealisti. Musta realiteettien toteaminen tyynnytti minut.
Pentuna ei tullut vannottua kuin yksi asia, etten lähde huumeiden kanssa leikkimään. Kevyesti tuli kokeiltua, mutta joutui toteamaan ettei ollut minun juttuni, viinakset riittävät hienosti, ja ovat riittäneetkin.
Eipä hirveästi sittenkään ole tullut vannottua tuollaisia asioita, vain kaksi, oikeastaan. Eli mäkkärin kassalta minua ei töistä löydä, eikä puhelinmyynnistä. Muuten on varmaan tullut lähinnä kriittisemmäksi, ja miksei ehkä voi sanoa samalla tietävänsä paremmin mitä ei ainakaan halua elämäänsä.
Olen oikeastaan tainnut pentuvuosista lähtien pitää noita idealismeja typeryyksinä, jotka sotkevat maalaisjärjen ja saavat paljon pahaakin aikaan hyvyyden varjolla. Idealisti on varmasti hieno ihminen, ainakin omiensa parissa, mutta minulle lähinnä punainen vaate. Vaan eipä noista enää tarvitse välittää, sitä oppii iän kanssa antaa asioiden ollakin.
tykkään tästä... :)
mikä mulle on jo murrosikäisenä tullut, on juuri se halu poiketa omasta idealismista tietyllä tapaa. Siis mieltymystasolla ja kokea kaikenlaista. Idealismi arvomaailmassa kuiten on lähinnä vain tarkentunut ja selkeytynyt ja intuitioille on tullut etsittyä matemaattiset perusteet.
elämänfilosofias on vähän erilainen kun mun, mut ei se sitä sano et se huonompi olis..
"intuitioille on tullut etsittyä matemaattiset perusteet."
Mä en ymmärrä matematiikkaa enkä tinadotilaita tai shakkia.. :/ enkä haluu.. :)
siitä, miten kaikki on. Se on vain tunne. Joku oli suuressa neroudessaan pystynyt esittämään saman tunteen matematiikalla. Minä pystyn ymmärtämään, mutten luomaan.
Haluatko joskus pelata mun kans shakkia? :) Olen aika hyökkäävä, yleensä heitän useamman hyökkäysvariaation, jolloin vastustaja sallii ainakin jokun niistä, tai jonkun, mikä poikii toisesta. Jos häviän, se tapahtuu itsetuhoisissa tunnelmissa.
viimeiseen:
"Olen oikeastaan tainnut pentuvuosista lähtien pitää noita idealismeja typeryyksinä, jotka sotkevat maalaisjärjen ja saavat paljon pahaakin aikaan hyvyyden varjolla. Idealisti on varmasti hieno ihminen, ainakin omiensa parissa, mutta minulle lähinnä punainen vaate. Vaan eipä noista enää tarvitse välittää, sitä oppii iän kanssa antaa asioiden ollakin."
Mä kannatan idealismin sijasta individualismia. Musta individualismi on just sitä kapeaketseisuudesta ja omista esim. uskonnollisista tms. arvoista tai perhekäsityksistä tuputtamisesta poikkeamista..et oikea idealisti on kuitenkin sellainen joka elää elämän realiteettien aallonharjalla ottamatta turhia paineita siitä miten asioitten pitäis mennä tai ei pitäis mennä omia arvojaan unohtamatta tai niistä liikaa joustamatta. Se on silti musta joustamista..sen ihmisen viitekehyksessä jossa se on eläny(!!!), joustamista, se on ehkäpä pientä mut jos sä oot vaan avoin pikkasen nii sä kehityt..joustat vähäsen..ni sä oot ihan helvetin vapaa! Eikä se tarkoita sitä et sä poukkoilet koko ajan omien arvojes kanssa ihmisten mielipiteiden perusteella tai kuulopuheiden perusteella ...
joo mä oon vähän ottanut tänään..
mä hiffaan ton ihan täysin..Sulla on taito nähdä ja ennakoida ja mä uskon et jos tollaiseen kuluttaa (anteeks sanon nyt näin) voimavarojaan niin varmaan sä jotain kykenet ennustaakkin. Olen mäki monesti ennustanu vaikka et ketä joku ihminen yrittää seuraavaks ja miettinyt et se on heikoilla nyt mutta kun mä oon tietoisesti tahtonu irtaantua siitä! Sekin on yks taito antaa toisten pelata...
on usein jossain tai joissain asioissa todella ehdoton ja jäykkä. Ja oikeastaan juuri ehdottomuus on se mikä mulle on se punainen vaate. Vaikka oli kuinka mieltä xyz jostain, niin pitäisi silti olla avoin toisille näkemyksille, mahdollisille muodoille. Vängätä voi vastaan, kunhan omassa nurkassaan kelaa asioita uusiks ja ehkä sitten vielä kertoo vänkäyskumppanille, että kelasin tossa vähän ja tulin siihen tulokseen, että sunkin näkemys on ihan ok.
Tosin psykologia sanoo, että jos jokin on punainen vaate, niin pitäis tarkkailla itteensä, löytyykö itsestä sitä samaa tai omasta historiasta sen kaltaisen arvomaailman sortoa jolle ei ole voinut silloin mitään. Eli ehkä mäkin oon törkeen ehdoton joissain asioissa, en vaan vielä tiedä missä. Varmaan just tossa ehdottomuutta vastaan taistelemisessa, kun se ehdottomuus saa aina höyryn nouseen korvista :)
"Ja oikeastaan juuri ehdottomuus on se mikä mulle on se punainen vaate."
Sä et vaan kestä Miehuutta.
miehuutta. Siinä tapauksessa mä hyväksyn sisäisen mieheni. No kyl mä tiedän sen hyväksyväni muutenkin.
jos kavereita on uskominen.
jyrkkä oon ollut aina
en nuoruudessa vannonut minkään nimeen, huomattuani ettei vannomalla mitään saavuta.
Päinvastoin ehkä koventunut- nyt on varaakin kieltäytyä.
Nuorena sitä meni lammaslauman mukana eli vaihtoehtona sivariin ja kaikkea, mutta jos tänä päivänä olisi kutsunnat, niin totaaliksi ehdottamasti. Ehkä ne menneisyyden kokemukset siihenkin vaikuttaisi osaltaan, mutta silti.
Ja sit- tänä päivänä (ilman menneisyyden taakkaa siis) huumeisiin en koskisi pitkällä tikullakaan; mitä nyt tänäänkin muutaman pamin vetänyt kaljan kanssa, mut se on jo niin omaksuttua, että ei tunnu missään. Mutta ilman `historiaa` ei tulisi mieleenkään.
Eli helppo uhota, jos kantti kestää loppuun asti. Hatunnosto streittareille.
niin usein :)
Vanhemmiten pehmenee, voi kuinka hyvä kasvattaja olinkaan 15 vuotta sitten :D Eli on tullut tehtyä yhtä sun toista :) virhettä.
Oli mulla aika ehdottomia periaatteita jo nuorenakin esim. huumeisiin en koske pitkällä tikullakaan, enkä ole koskenutkaan. Silloin kyllä vielä jaksoi kuvitella vaikkapa ihmisistä vaikka mitä hyvää, mutta kokemus on vienut senkin pois eikä enää viitsi vaivautua edes yrittään. Mätä on mätä vaikka mitä tekisi. Kiltteydellä ei saa muutu kuin joutuu hyväksikäytetyksi ja menettää itse kaikki jne. jne. Ennen jaksoi nätisti selittää, nykyään tekee mieli vaan heti kättelyssä potkaista toiselta taju kankaalle tms. Ei viitsi tuntia tärvätä selittämiseen kun ei mene perille kuitenkaan, joten äkkilopetus heti ja etiäppäin vaan.
Ei tule mieleen mitään sellaista mitä olisi vannonut ja sitten tehnyt. Mä en ole ikinä kauheesti vannoillut tuosta vaan, vaan olen eka miettinyt huolellisesti ja kannassa sitten myös pysytään.
Olin nuorena tosi jyrkkä joissakin asioissa.
Nykyään olen pehmentynyt, uskoisin että tulevvalla sukupolvella taloudessani on ollut vaikutus minun asenteisiin.
On pakko katsoa asioita uusin silmin ja uudella asenteella, se minun tyyli ei olekkaan se ainoa oikea..vaan sama asia voidaan tehdä eritavoin.
Minun pää on pehmennyt iän myötä ehdottomasta se on näin.
Mitä sellaista, mitä nuorena vannoit, ettet koskaan tekisi, olet tehnyt? Olen antanut anteeksi sellaista, mitä en nuorena olisi antanut tai kyennyt.
etten koskaan mene naimisiin ja vannoin sitä vielä kolmisen vuotta sitten...Noo vannomatta paras ja iha kiva sormus vasurin nimettömässä :)
erittäin idealisti ja täydellisyyteen pyrkivä asioissa joita teen työkseni. Olen aina ollut ja tulen aina olemaan. Noin yleisesti ja yksityiselämässä olen sanonut monia asioita joita en tee ja olen silti tehnyt, yleensä kokeillut kantapään kautta vielä useampaan kertaan. Thats life ! :)