En ikinä kuvitellut että kirjoittaisin tälle palstalle mutta niinpä vain tein.
Petin poikaystävääni ekan kerran heinäkuussa.Olin juonut enkä ajatellut selkeästi ja petin häntä.
Petin poikaystävääni edellisen kerran viime viikonloppuna. Tapasin kaverin kautta pojan, josta en sitten voinut päästää irti mutta päätettiin että ollaan vaan kavereita koska olen lähdössä Suomesta pian pois.
En anna ikinä itselleni anteeksi enkä siis tiedä mitä teen. Ansaitsen kaikki haukut mitä on tarjolla.
Jos jollakin on tarjota objektiivista näkökulmaa niin kiitos. Oon ihan rikki ja yo-kirjoitukset juuri tulossa.
Luulen että tää vaikuttaa mun elämään paljon enemmän kun nyt tajuan.
Petin poikaystävääni ekan kerran heinäkuussa.Olin juonut enkä ajatellut selkeästi ja petin häntä.
Petin poikaystävääni edellisen kerran viime viikonloppuna. Tapasin kaverin kautta pojan, josta en sitten voinut päästää irti mutta päätettiin että ollaan vaan kavereita koska olen lähdössä Suomesta pian pois.
En anna ikinä itselleni anteeksi enkä siis tiedä mitä teen. Ansaitsen kaikki haukut mitä on tarjolla.
Jos jollakin on tarjota objektiivista näkökulmaa niin kiitos. Oon ihan rikki ja yo-kirjoitukset juuri tulossa.
Luulen että tää vaikuttaa mun elämään paljon enemmän kun nyt tajuan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tehty mika tehty, kelloa ei voi kaantaa taaksepain. Jos vatkot asiaa koko ajan, se saa paasi solmulle.
Mieti vain mika motivaatio sinulla oli tehda tama petos? Mita halusit ? Kokeilua, vapautta ?
Miten poikaystavasi reagoisi jos tietaisi, taputtaisi poskelle vai kasiaan hurray bravo ?
Ehka tulevaisuudessa ajaudut uudelleen saman houkutuksen tielle, mita silloin teet ? Oletko valmis todella olemaan uskollinen yhdelle miehelle kerrallaan ?
Kun loydat vastauksen, rauhoittuu mielesikin.
Itsensä pettäminen kirpaisee aina. Ens kerralla olet jo kokemusta viisaampi ja ehkä toi kokemus sitten ohjaa sun käyttäytymistäsi, ajatusta siitä "päästääkö irti" vaiko ei jne. Kiusauksia nimittäin tulee eteen koko ajan. Seuraukset riippuu täysin siitä minkä valinnan tekee jokaisen kiusauksen kohdalle sattuessa.
Kiitos näistä asiallisista kommenteista.
Vaikka rankaisen itseäni psyykkisesti niin ei se tuu koskaan oikeuttaa tätä.Paljon kasvamista ja mutkainen tie.
Huono itsetunto ainakin johtaa näin raastavan typerään käytökseen.
Onneksi kumminkin myönnän olleeni tyhmä.Muuten oltais viel huonommil vesil itseni kaa jos en myöntäisi.
Mut joo ei kaipaa enempää selittelyjä. Pettäjä nyt ja tulevaisuudesta en tiiä.Viisas ihminen oppisi virheistä.