Tuleeko naisista miesmäisempiä, kun he joutuvat kantamaan yksin vastuuta lapsistaan?
Mietin vain tuota vänksy-kirpelan miesmäistä asennetta naiseen, joka TOIVOI saavansa mieheltään kukkia. He käyttäytyivät halveksivasti perinaisellista käyttäytymistä kohtaan ja kiroilivat ja syljeksivät tämän naisen normaaleille toiveille.
Miten nainen voisi säilyttää naisellisuutensa, vaikka hän joutuukin vastuunkantajaksi vastoin tahtoaan?
Mietin vain tuota vänksy-kirpelan miesmäistä asennetta naiseen, joka TOIVOI saavansa mieheltään kukkia. He käyttäytyivät halveksivasti perinaisellista käyttäytymistä kohtaan ja kiroilivat ja syljeksivät tämän naisen normaaleille toiveille.
Miten nainen voisi säilyttää naisellisuutensa, vaikka hän joutuukin vastuunkantajaksi vastoin tahtoaan?
Vastaukset 97
Vanhimmat
Anteeksi miten niin "vastuunkantajaksi vastoin tahtoaan"? Kyllä mä oon ihan itse kuule tähän asemaan itseni halunnut. K:sta en tiedä.. Enkä mä sitäpaitsi ole missään vaiheessa ollut yksin vastuussa lapsista.
Hirveen naisellisena en itseäni kyllä pidä, muuten kuin ulkonältäni. En tykkää puhua mistään meikeistä, enkä vaatteista, enkä geelikynsistä, enkä muodin mukaisista kampauksista. En käytä korkokenkiä, enkä hameita. Mulla ei ole mitään naismaisia harrastuksia, en tykkää käsitöistä, enkä ruoanlaitosta. Tulen pääsääntöisesti paremmin toimeen miesten kanssa kuin naisten.
mulla on kyllä kymmeniä korkkareita, saapikkaita,jne, muuten menis kans noin.
Ilmeisesti on pahasta kun pärjää ilman pörhelöitä. Niitä ei oo koskaan ollu, eli veikkaisin suurimmaksi syyksi kasvuympäristöä, eli vain poikia kotona.
pakenet ongelmia oman pääsi sisälle etkä halua ottaa vastuuta muista ihmisistä. Ovathan lapset 100 %:sti vastuullasi silloin, kun he sinulla ovat.
Sinulla on pinnallinen käsitys naisellisuudesta. Miesmäisyys voi olla myös junttimaisuutta.
sinun näkemyksesi mukaan.
Kirjoituksistasi kuvastuu sellainen 50:n numeron saappaissa pitkin peltoja köntystelevä äijä.
Borat on kyl kolmiseiskat :)
päätellä, että olet omaksunut tapasi joiltain maajusseilta.
Vastuuntunnottomuudesta
vänksy Käyttäjän viestit 8.4.2009 21:56
Onko se aina tosi iso turn-off ihmisessä, siis lähinnä nyt parisuhdemielessä tarkoitan?
Mä ainakin toedostan itsessäni kyseistä ominaisuutta aika paljonkin. Helpompi monesti paeta vastuuta, kuin kantaa sitä. Vaikka nyt työelämään liittyen; En ikinä haluaisi enää sellaisiin töihin, jossa joutuisi esim. oleman vastuussa toisista ihmisistä... Tai olemaan vastuussa jostain muista työntekijöistä tai jonkun projektin suunnittelemisesta tms.
että olet koskaan missään vastuutehtävissä ollutkaan. :) Projektisuunnittelusta puhumattakaan. SE olisi jo miesmäistä Positiivisella tavalla.
"En ikinä haluaisi enää sellaisiin töihin, jossa joutuisi esim. oleman vastuussa toisista ihmisistä... Tai olemaan vastuussa jostain muista työntekijöistä tai jonkun projektin suunnittelemisesta tms."
no, aika jännä ajatus ottaen huomioon menneen elämäni.
vastaisin; että kyllä.
Karrikoiden: Siinä mielessä, että koska he ovat yksin arjessaan niin usein nähtävä ydinperhemalli siitä että isä asettaa rajat ja äiti antaa sylin ei toimi. Yksin joutuu olla se pahis ja hyvis ja kaikkea siltä väliltä.
Yksinolo pakottaa myös omaksumaan toiselle sp:lle yleensä lankeaviakin tehtäviä, pärjäämään yksin.
Suomalaista naista pidetään yleisesti maailmalla vahvana naisena. Yksin vastuussa oleminen vahvistaa naisen vastuuta ja tiedostustaan siitä. Se koetaan usein myös uhkana.
Suomalaista naista pidetään yleisesti maailmalla vahvana naisena. Yksin vastuussa oleminen vahvistaa naisen vahvuutta ja tiedostustaan siitä. Se koetaan usein myös uhkana.
nousi vain esiin sellainen seikka, että nämä vastuunkantaja-vastoin-tahtoaan-naiset suhtautuvatkin vihamielisesti naisiin, joilla on varaa heittäytyä naisiksi eli naisiin, joilla on turvallinen mies, jolle on varaa heitellä naisellisia toivomuksiaan sekä varaa hieman oikutellakin.
Odotankin tunnustusta, että nämä vastuunkantaja-vastoin-tahtoaan-naiset tunnustaisivatkin oman kateutensa tässä asiassa.
että sellaisia vastuunkantaja-vastoin-tahtoaan-naisia edes on olemassa. Kenenkään ei ole pakko huolehtia edes omista lapsistaan. Kyllä yhteiskunta huolehtii.
MIkä kohta siinä oli vaikeaa ymmärtää kun sanoin, että en ole tässä tilanteessa vastoin tahtoani, vaan ihan täysin omasta tahdostani?
Luuletko, etten olisi teettänyt aborttia, jos en olisi halunnut ottaa lapsesta vastuuta ja luuletko, että olisin halunnut lainkaan erota, jollen olisi ollut yksin halukas kantamaan vastuuta??
kirjoittamastasi huokuu halu paeta vastuuta, kuten olet itsekin asiaa toistamistasi toistellut.
Vastuullinen ihminen ei toimi, kuten sinä toimit eli ole noin passiivinen.
No minä toimin juuri niinkuin itselleni ja läheisilleni parhaaksi on. Tiedän kyllä itse, milloin olen tarpeeksi vastuullinen ja milloin en. En tarvitse siihen sinun hyväksyntääsi ollenkaan.
vänksy on sanonut tehneensä lapset ainoastaan, koska hänen miehensä toivoi niin. Lisäksi synnytykset olivat yksi hänen, ei tähtihetkistään, vaan vastenmielisimmistä tapahtumistaan (oman kertomansa mukaan) omassa elämässään.
vastuuntunnottomuus voi olla kenellekään hyväksi silloin, kun välitöntä toista vastuunkantajaa ei lähipiirissä ole?
Olet päättänyt purkaa vihasi vastuunkantamisesta muille naisille, joilla on lupa ja vahvuus olla heikkoja ja miestensä (tai muiden läheisten) hoivattavia.
Sinä olet kateellinen ja siitä tässä on kysymys.
naisella edes mahdollista, että joutuisi kantamaan vastuuta lapsesta vastoin omaa tahtoaan. Odotusaikana se jo selviää, onko valmis siihen vai ei. Aina voi hakea lupaa aborttiin ja jos se on liian myöhäistä tai ei muista syistä onnistu, lapsen voi heti synnyttyään antaa adoptoitavaksi. Joten siksi korpeaa tuo sun paskanpuhumisesi vastuunkantamisesta vastoin tahtoaan.
Tai kuvaile sitten millainen susta on tilanne, jossa nainen joutuu kantamaan vastuuta lapsestaan vastoin omaa tahtoaan?
mä luulin että tässä keskustellaan yleisesti asiasta, eikä Vänksystä.
"...kun välitöntä toista vastuunkantajaa ei lähipiirissä ole? "
Mutta kun vaan on.
Heh heh :D
kun toisella on omakin perhe ja oma koti, josta on ensisijaisesti vastuussa.
kateudesta, vaan siitä, ettei koe omakseen olla ns. tyttömäinen. Mulla ainakaan ei ole ollut muksunakaan naapureissa kun paljon nuorempia tyttöjä, joten on leikitty poikien kanssa ns. poikien leikkejä. En silti koe olevani mitenkään huono naisena.
kerroit tyttäresi päättäneen, että hän haluaa asua luonasi. Hän teki päätöksen sinun puolestasi, joten se kertoo jotain vastuunkantamisestasi.
Lapsen saaminen nyt vaan on yksi niistä asioista, joissa miehen tahdolla on hyvin vähän merkitystä(valitettavsti), jos on sitä ollenkaan. Viime kädessä se nyt vaan on naisen tahdonalainen asia ( sen että niitä lapsia ylipäänsä on näille ihmisille suotu).
Ai että miehen omat lapset ei kuulu hänen perheeseensä?? Kyllä muuten kuuluvat.
koette, että jonkun perheen sisällä tapahtuva naisen satunnainen oikuttelu on teiltä pois. Ette te muuten olisi raivostuneet siitä, kun joku nainen toivoi saavansa mieheltään joskus kukkia. Ei se ole sama asia, tuoko kukat mies vai nainen itse.
Onko vaikea myöntää?
on sillä, jonka luona lapset asuvat.
Sama täällä. Vaikka leikinkin aikalailla tasan poikien ja tyttöjen kanssa. Kouluikäisenä sitten enempi tyttöjen kanssa.
Yhtälailla itseäni kiinnostaa enemmän miehekkään kokoiset ja näköiset miehet. Ja ennenkaikkea oloiset. Koska olen kuitenkin hetero ja liika feminiinisyys miehessä saa minut tuntemaan oloni mieheksi - jota en halua olla :D
en raivostunut, vaan koitin selittää, ettei pyydetty lahja ole sydämestä tullut lahja, mutta sinä jaksat jankuttaa suuhuni asioita, joita en ole sanonut.
Ero on vain lahjan sävyssä.
miehen kuuluu viedä naiselleen kukkia.
Mitäs miehet toivoo naiselta?
etten ole ainoa outolintu tällä galaksilla :)
ettei tuollaisia vastuuhaluttomia naisia ole ja minä osoitan sinulle tekstin, jossa henkilö itse myöntää asioiden näin olevan. Siinä ei ole mitään väärää henkilökohtaisuutta.
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/9323529/45821803
eikä, musta kenenkään ei Kuulu viedä mitään, mutta saa viedä.
otusten kerho"
Meitä ei taidakaan olla aivan vähän :)
toivokoon omalta naiseltaan, mitä toivoo. En ymmärrä mitään kollektiivista toivetta.
ainakin synnytyssairaalaan vaimolleen kukkia viedä.
Kuulustelen sen asian jokaiselta mieheltä joka haluaisi tehdä lähempää tuttavuutta ja joka on isä. Jollei ole vienyt kukkia - niin juttu on turn off.
Näin on!
eikä kaikkien tarvitse kukkienkaan päälle ymmärtää.
En voi muuta kuin nauraa näitä sun juttujasi :D
Jos mä sanon palstalla vaikka että mun koira saa itse kulkea omat lenkkinsä, annan sille vaan kartan mukaan ettei eksy matkalla,
niin kohta palsta on jo sun tekemiä aloituksia täynnä siitä, miten munkaltaisille ihmisille ei saisi antaa koiraa ja sä palstan vakavimpana tosikkona olet jo ekojen joukossa soittamassa eläinsuojeluvirainomaisille ja tekemässä kantelua vänksyn vastuuttomasta koirankasvatuksesta :D
Ehkä katsos kaikkea palstalle kirjoitettua ei ole tarkoitus ottaa niin kirjaimellisesti eikä tosissaan..
NiH :D
Mitä tohon enää vois sanoa, paitsi aloituksen olevan sikäli väärä, että mielestäni en hyökännyt ketään vastaan, vaan koitin selittää,miksei k.o. nainen luultavasti sanut kukkiaan. Mulla ainakin lyö liinat kiinni siinä vaiheessa kun joku jänkyttää viikko tolkulla jostain.
"Paskaako sen on sit väliä kuka ne rikkakasvit sisälle raijaa."
Tuosta on naisellisuus kaukana!
miten ne lasketaan, jotka tuli koska anoppi muistutti asiasta :D
Kyllä vaan oma lapsi sitä vastuunkantoa kummasti opettaa, niillekin joille se ei ole mikään synnynnäinen luonteenpiirre.
tuon otit kohdasta, jossa kukkia oispitäny poimia ojanpohjalta. Zombbari puhuu kukkakaupan kukista.
haluan käydä itse keskustelua yleisellä tasolla.
Joten heido.
Sinä et tiedä, vaikka nainen olisi yhden kerran vuoden aikana maininnut asiasta. Toisaalta asian ei pitäisi rasittaa sinua henkilökohtaisesti noin suhteettomasti.
Miehellä on halu oppia ja on tottelevainen. Ja anoppikin vaikuttaa ok:lta. Ei paha diili :D
meinasin just kysyä, miks naisten pitäis kollektiivisesti haluta kukkia. Sitä paitsi, tuskin esim. dazu halua antaa lahjaksi astmakohtauksen :)
käsketty menemään ojanpohjalle. On esitetty rakentavia ratkaisuja tilanteessa, jossa sinä kauhistelet ostokukkien kalleutta ja yh-isien vähävaraisuutta.
15 vuoteen on ehdoton kielto ollut, viedä sinne kukkia.
oppinut, mut anoppi oli, ja on, mahtava persoona. Tarkoitin jälkikasvun isää, en ukkoa :)
mutta en ymmärrä, miksi jotkut tuovat sitä omaa elämäänsä niin paljon esiin.
suht hyvinkin tienaavan yhärin elämäänvaikka kuukaudeksi. Millä sut sais tajuamaan, että lapset tarvii tietyt jutut, ilman kukkia voi olla? Pitääkö aikuiselta ostaa suosiota? Eikö läheisyyskin ole hemmottelua.
Hah - kukaan muu ei ole tässä ketjussa sitä tehnyt, paisti SINÄ minun elämääni ( kirpelan).
:D
Ei ainakaan Helsingissä.
No ajatellaan asiaa niin, että kukkakimppu synnytyssrlaan on ele. Kukkakimpun tilalle voi ajatella vaikka minkä.
Kyse on huomioimisesta. Vaikka ukko olisi ollut synnytyksessä mukana ja vaikka rahat olisi yhteisiä, niin mies antaa siinä naiselle naisen arvon ja kunnioituksen, huomioi naisen saavutuksen vanhakantaisella tavalla, joka kuitenkin kertoo paljon miehestä.
mun mielipiteeni sua, mutta tarviit kai hampaisiisi jonkun, joka ei heti hajoa pirstaleiksi, vaan on riittävän vahva kulkeman omaa polkuaan.
PELKÄSTÄÄN minua ja kirpelaa.. että tosiaan joo yleisellä tasolla haluut puhua, hemmetin torspo!
Vittukun et tunnu itsekään tajuavan omista puheistasi mitään.
vaikka vietätte kuinka ykstotista elämää. Minua häiritsee puuttuminen toisten naisten tapoihin toimia oman perheensä parissa.
meidän sitten toimia ykstotisen rauhassa.
syytellä ketään toivomuksesta saada joskus kukkia. Se on heikkoutta!
itse kävit naisen kimppuun jonkun viattoman toivomuksen tähden.
Entä jos lapset asuvat vuorotellen kummankin vanhemman luona, tai toinen toisen luona ja toinen toisen luona? Kyllä musta vastuu on silloin kaiken aikaa molemmilla. Ei vaan sillä, jonka luona lapsi kirjoilla on.
ajatuksen kimppuun. Mitään tilauslahjoja ei ole kenenkään sydämessä. Koita jo ymmärtää.
vahvuutta syyllistää ostamattomista toiveista. Etkö käsitä, tämä asia ei ole nais-miesasia, vaan lahja-vaatimusasia.
jos olet päättänyt kantaa vastuuta lapsista vain 50 %:sti silloinkin, kun lapsi on kirjoilla luonasi ja asuu luonasi.
Ei kuulosta kovin vastuulliselta edelleenkään.
voit kokea syyllisyyttä noin vahvasti toisen ihmisen puolesta!? Itse en edes havainnut syyllistämistä vaan täysin normaalin kysymyksen miehen logiikasta.
tietää toisen toiveista, jos ollaan ylihienotunteisia eikä niitä toivomuksia tuoda mitenkään esiin?
Oletko vihamielinen aina, jos joku aikuinen esittää toivomuksia?
siinäpä sulle mietittävää,kuten siinäkin, miksi koitat syyllistää minua noin voimalla :)
Katsos kun tämä keskustelu ei johda mihinkään.
viitsi käydä näin läpinäkyviä keskusteluita edes livenä. Vihamielisyys on nyt vain Sinun ajatuksissasi minusta. Missään muussa kohtaa asia ei mennyt henkilökohtaisuuksiin kun Sinun arvioissasi minusta. Muu keskustalu oli naisnäkökulmasta pyydetyistä (lahja) kukista, jotka toisesta näkökulmasta, olkoot se sitten minun tai jonkun miehen näkökulma, ovat vaatimus.
jonka luona lapsi on kirjoilla ei ole se, jonka luona lapsi käytännön syistä enemmän aikaa viettää. Jommassa kummassa paikassa lapsen nyt vain pitää kirjoilla olla - siitäkin huolimatta että vanhemmat pitäisivät lapsia tasan saman verran tai vaikka se papereissa mainittu "etävanhempi" pitäisi jopa enemmänkin. Musta se on ihan vanhempien keskinäinen asia, eikä vastuu lapsesta pääty siihen hetkeen kun lapsi sulkee oven perässään siirtyäkseen toisen vanhemman luo.
Minä en sanonut olevani 50% vastuussa, vaan sanoin molempien olevan 100% vastuussa huolimatta siitä missä lapsi kirjoilla on.
vastuunpakoilulta olla lapsestaan erossa, vaikka lapsi on muka kirjoilla luonaan ja on lähihuoltaja.
Kukas sinä olet vaatimaan toiselta 100 %:sta vastuuta lapsesta silloin, kun lapsi on sinulla?
On se nyt kumma, millaisia vaatimuksia täällä esitetään! Jonkun on käytävä töissä, huomioitava niitä lapsia, jotka ovat kulloinkin lähempänä sekä huomioitava - tottakai - vaimoaankin.
Itseltäsi voit vaatia 100 %:sta vastuunkantoa, mutta et muilta, jotka eivät näköpiirissä edes ole. Miten mies kantaa sen vastuunsa, jos lapset ovat luonasi ja sinä kuorsaat?
No ei se vastuu lapsesta kyllä siitä mihinkään katoa oli se lapsi sitten siinä silmien edessä tai ei. Sekin on jo vastuunkantamista, että on aina tavoitettavissa lasta koskevissa asioissa vaikkei syystä tai toisesta voisi juuri sillä hetkellä lapsen kanssa ollakaan.
Minä en kuorsaa. Sitä paitsi lapset ovat kyllä ihan sen ikäisiä olleet jo kauan, että saan nukkua ihan rauhassa, eivät tarvitse mitään 24/7 vahtimista.
Et vaadi itseltäsi 24/7 vahtimista, mutta toiselta vaadit 24/7 tavoitettavissa oloa. Ei ole miehellä lupaa poistua Suomestakaan, jos komentoora näin määrää.
kantaa täysi vastuu lapsistaan, vaikka hänet on kotoaan pois ajettu. Huheijaa. Pysyt sitte langan päässä 24/7, jos Minä en yksin selviäkään! On sinulla vaatimukset miehen suhteen, mutta pidät outona naista, joka toivoo(!) kukkia mieheltään ja naista, joka sentään ASUU miehensä luona. Sinähän tässä outo olet.
Kyllä tuo koskee ihan muakin.. yhtälailla mun pitää olla tavoitettavissa. Mielestäni en vaadi mitään, vaan pidän tuota ihan itsestäänselvyytenä. Jos kaksi ihmistä saavat lapsen heidän YHTEISESTÄ halustaan, niin silloin on heidän MOLEMPIEN myös se vastuu kannettava mahdollisuuksiensa mukaan.
Niissä tapauksissa, joissa nainen on halunnut pitää lapsen vastoin miehen tahtoa (jopa hankkiutunut salaa raskaaksi), tai joissa lapsen äiti evää tavalla tai toisella isän oikeudet lapseensa, en näe luonnollisestikaan miehelle kuuluvan samanlaista vastuuta.
ulkomaille 2-4 viikon lomalle? Sekö on sinun määritelmäsi vastuunkannosta, että nyhjää paikoillaan kännykän ulottuvilla eikä tee mitään?
Kyllä puhelimella pystyy soittamaan ihan ulkomaille astikin..
miehen (exäsi) hoitavan lapset jopa sieltä käsin ja olevan heistä vastuussa 100 %:sti? Mahdat olla varsinainen maanvaiva ja kaikki tämä lapsiin vedoten.
kommentoida, että toi puska-kalluppi, vaikka onkin täysin hakoteillä tässä väittelyssä ja ns. hävisi sen, on todellisuudessa oikeassa.
kun olet kuin punkki tai iilimato imemässä verta exästäsi ja häiriköimässä tämän uutta suhdetta.
Joo oon heti ilmestyskirjan pedosta seuraava...:)
:D
No kysy mun exältä oonko paljoo häirinny, niin voin taata et hän sanoo että en oo... Mua kun ei hänen parisuhteensa ole missään vaiheessa kiinnostanut yhtään, ihan samoin kuin en odota exänkään kiinnostuvan minun mahdollisesta parisuhteestani.
Se on loppujenlopuks hyvin vähän mitä mä sinnepäin soittelen. Enemmän exä on muhun yhteydessä mitä mä häneen.
nainen voisi säilyttää naisellisuutensa?
Kohtaamalla kyllin miehekkäitä miehiä, ns naisellisuus pääsee kyllä voitolle verrattuna kumppaniin.
Ei tarvi olla edes miehekkäitä miehiä. Kyllä mä kaikenlaisten miesten seurassa tunnen itseni naiseksi, vaikken toisten naisten seurassa tunnekaan.
Et tunne itseäsi naiseksi, jos olet toisten naisten seurassa??? No, miksi ihmeessä sinä tunnet itsesi?
Mutta itse olen aikalailla "maskuliininen" ja ei ole joka poika niin miehekäs, että uskaltaisi olla itse "heikko ja pieni" seurassaan pelkäämättä toisen hajoavan.
Nyt en kirjoittanut kiloista:)
Ei vastuu tee naisesta miesmäistä.
Minä väsyn fyysisesti/psyykkisesti kun on kaikki ns. "päällä" Etenkin jos sattuu sairastumaan itse tai lapsi ja sumplimaan työt sekä vapaajan.
Olen sellainen että pyydän siinä tilanteessa kotiini apua. Käytänössä joku ystäväni tulee meille auttamaan sitten. Siten kai mä olen säilyttänyt oman jaksamiseni ja sen naisellisuuteni? En yritä liian vahva mitä en todellakaan ole.
naisista miesmäisiä. Sinusta huokuu naisellisuus edelleen etkä suhtaudu vihamielisesti muihin naisiin. Et koe muita naisia uhkana itsellesi, kuten jotkut naiset kokevat.
Se on asia jota en koskaan ymmärrä, suhtautua toisiin naisiin vihamielisesti. Kyllä se on käytännössä kuitenkin niin että naiset pystyvät auttamaan toista kun on vaikeaa. Juuri auttamalla käytännössä, ei mieheltä voi odottaa lastenhotoapua jos ei seurustele kerran. Yleensä silloin kutsutaan joku ystävä joka on nainen.
Jos ei ole sukulaiset lähellä.
oikein osaa ajatella, että se naista miesmäisemmäksi tekee.. Vastuuhan siinä kasvaa tietenkin kun lapsia on (pitää hoitaa kaikki sellaisetkin asiat missä toinen oli ennen apuna).
Mietin nyt tässä omaa lähipiiriä.. Kyllä se naiselle on todella suuri elämänmuutos, siinä kuin miehellekin..jäädä yksin lasten kanssa. Sen kumppaninsahan voi menettää vaikka, jos tämä kuolee jossain onnettomuudessa, aina syy ei ole ero. En mie usko, että se kenenkään sukupuolisuuteen vaikuttaa. Varmasti menetyksen käsittelyyn menee oma aikansa ja ihminen tavallaan tekee alkuun niitä asioita mitkä on pakko (mitkä on elinehto). Ja kuka nyt siitä sitten mitenkin suoriutuu..joku paremmin yksin..toinen hakee enemmän tukea lähipiiristä (jokainen sitä tukea varmasti tarvitsee). Varmaan siinä esim. naisella naisellisuus on enemmän taka-alalla kun sitä kriisiä työstää läpi. Ei se silti katoa minnekään. Ja onhan mahdollista, että ero tuleekin naisen omasta tahdosta.. Miksi se vaikuttaisi naisellisuuteen?
Omassa lähipiirissä on sattunut monenlaisia elämänkohtaloita.. Kyllä niistä selviytyy mutta helppoa se ei ole koskaan ja aikaa siihen menee. Ne selviytymiskeinotkin on niin jokaisen oma asia. Kyllä siitä arjesta selviää yksinkin mutta sitä en usko, että kaipuu toisen ihmisen lähellä olosta poistuu koskaan kokonaan.. Kuka sen nyt sitten myöntää ja kuka ei..
Tuohon kukka-asiaan en nyt ota kantaa :D
Eikö kukaan huomannut että minä tein Vänksyä tässä ketjussa melkein koko ajan.
Mehän paljastettiin vaihtosysteemi ja silti ette huomaa.
Höh.
Hölmö! Olisit ollut hiljaa vaan...
yksinhuoltajakaan. Joskus on pakko ottaa vastuu jo avioliiton aikana. Ei se mielestäni tee miesmäisemmäksi, on hyvä että jollakin on tarpeen tullen jalat maassa.
Kukat saa välillä tuntemaan itsensä vieläkin naisellisemmaksi. ;)
(en muuten viitsinyt lukea koko litaniaa kun oli niin pitkä, mutta luulisin että tuosta on kyse)