Mua ärsyttää ihmiset, jotka poraavat, "kun mä rakastin sitä niin paljon, miks se jätti mut?"
Ja tää sanotaan, kun ollaan oltu viikko yhdessä, ja sit muka niin rakastetaan toista, ja kuukauden pääst on taas joku uus kainalossa...
Itse uskon vain yhteen ja ainoaan oikeaan. Tiedän itseni kohdalla ketä tämä ainut oikea on. Häntä olen rakastanut jo 11 vuotta. Olemme olleet monia kertoja yhdessä, mutta olen aina pilannut kaiken. Nyt olen kihloissa toisen miehen kanssa (oltu yhdessä jo 3vuotta), mutta silti tiedän ettei hän ole se oikea minulle.
Oikean kanssa en ole, koska siitä ei kuulemma tule mitään, koska onnistun aina pilaamaan kaiken. Mutta sydämessäni tiedän, että vaikka emme nyt olisikiaan yhdessä, niin tulemme vielä palaamaan yhteen, koska niin on tarkoitettu.
Mutta minua todella ärsyttää kaiken maailman teinit, jotka ei vät ymmärrä rakkaus sanan merkitystä. He sanovat sen joka päivä moneen kertaan ja aina eri ihmiselle. Maagisilta sanoilta: "Minä rakastan sinua" menee se hohto ja tarkoitus. Sen voi nykyään sanoa jo kiitoksenkin tilalle. Kun kaveri antaa lahjan voi kiitoksen sijasta heittää, et mä rakastan sua, vaikkei sitä tosissaan tarkoittaisikaan.
Olen muuten kirjoittamassa kirjaa minun ja "Hänen" menneestä ja tulevasta elämästään. Mutta juttua tuntuu olevan niin paljon, ettei loppua näy.
Ja by the way, olen vasta 18- vuotias, joten olen hänet tavannut 7- vuotiaana, ensimmäisellä luokalla ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä.
Kertokaa mielipiteitänne ja omia ajatuksianne asiastani. Olenko teidän mielestänne outo tai tyhmä kun uskon noin vanhoihin kliseisiin, kuin Se oikea ja rakkauteen ensisilmäyksellä???
Ja tää sanotaan, kun ollaan oltu viikko yhdessä, ja sit muka niin rakastetaan toista, ja kuukauden pääst on taas joku uus kainalossa...
Itse uskon vain yhteen ja ainoaan oikeaan. Tiedän itseni kohdalla ketä tämä ainut oikea on. Häntä olen rakastanut jo 11 vuotta. Olemme olleet monia kertoja yhdessä, mutta olen aina pilannut kaiken. Nyt olen kihloissa toisen miehen kanssa (oltu yhdessä jo 3vuotta), mutta silti tiedän ettei hän ole se oikea minulle.
Oikean kanssa en ole, koska siitä ei kuulemma tule mitään, koska onnistun aina pilaamaan kaiken. Mutta sydämessäni tiedän, että vaikka emme nyt olisikiaan yhdessä, niin tulemme vielä palaamaan yhteen, koska niin on tarkoitettu.
Mutta minua todella ärsyttää kaiken maailman teinit, jotka ei vät ymmärrä rakkaus sanan merkitystä. He sanovat sen joka päivä moneen kertaan ja aina eri ihmiselle. Maagisilta sanoilta: "Minä rakastan sinua" menee se hohto ja tarkoitus. Sen voi nykyään sanoa jo kiitoksenkin tilalle. Kun kaveri antaa lahjan voi kiitoksen sijasta heittää, et mä rakastan sua, vaikkei sitä tosissaan tarkoittaisikaan.
Olen muuten kirjoittamassa kirjaa minun ja "Hänen" menneestä ja tulevasta elämästään. Mutta juttua tuntuu olevan niin paljon, ettei loppua näy.
Ja by the way, olen vasta 18- vuotias, joten olen hänet tavannut 7- vuotiaana, ensimmäisellä luokalla ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä.
Kertokaa mielipiteitänne ja omia ajatuksianne asiastani. Olenko teidän mielestänne outo tai tyhmä kun uskon noin vanhoihin kliseisiin, kuin Se oikea ja rakkauteen ensisilmäyksellä???
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olet vielä nuori ja naivi. 18-vuotiaana ei vielä tiedä mitä elämä tuo tullessaan, eikä voi vannoa, etteikö joskus rakastuisi aikuisen ihmisen rakkauteen, ei mihinkään teini-ihastukseen, sillä teini-ihastus tuo sinun elämäsi rakkaus on. On tosi typerää mennä kihloihin ihmisen kanssa josta ei välitä. Kysyn vain miksi? Jos on kyse siitä, että joku vaan täytyy olla, se on tyhmää ja ei ole oikein kihlattuasia eikä itseäsikään kohtaan. Ihminen menee yhteen ja kihloihin toisen ihmisen kanssa rakkaudesta. Jos olisit todella rakastunut tähän lapsuudenihastukseesi, et olisi toisen kanssa ja vieläpä kihloissa. Ihastumisen ja rakkauden tunteita voi kokea monta kertaa elämässä. Sinä olet vielä niin nuori, ettet sitä tiedä. Nuorena on mielipiteitä, jotka useimmiten vanhempana muuttuvat. Toki olisi ihanne, että jokaiselle olisi vain se yksi oikea, mutta sen aika voi vielä tulla. Nuorena vasta kokeillaan ja etsitään sitä oikeaa ja kun se ei ole vielä tullut vastaan, ajatellaan, että se lapsuuden rakkaus on ainoa oikea. Jos olisi, ei teillä olisi ongelmia ja väärinkäsityksiä, sillä sen todella oikean kanssa niitä ei ole tuossa vaiheessa, kun ei olla edes yhdessä asuttu yms.
Juttuni pointti onkin se, että ärsyttää kun kaikenmaailman 15 vuotiaat väittävät rakastavansa melkein joka vastaan tulevaa ihmistä. Sanalta RAKKAUS menee se idea, sen todellinen merkitys.
Ja uskon kyllä, että koska olen häntä jo yli 11 vuotta, niin kyllä se mielestäni on aika pitkä aika.. Olen sitten kuinka nuori tahansa... Aika harva ihminen nykypäivänä on edes naimisissa yli 10 vuotta. Aika harva ihminen voi sanoa, että on rakastanut samaa ihmistä yli 10 vuotta, harva voi sanoa rakastaneensa toista edes yli 5 vuotta.
"Nuorena on mielipiteitä, jotka useimmiten vanhempana muuttuvat."
Tuohon voin sanoa, että minähän olen jo ns. aikuisen iässä. Ja harvoilla nuorilla on niin vahvoja tunteita ketään kohtaan, että pystyisi rakastamaan jotakuta yli 11vuotta.
Ja kyllähän minä kihlatustani välitän, todellakin paljon, mutta koska uskon vain yhteen tosirakkauteen, en voi sanoa häntä todella rakastavani sanan varsinaisessa merkityksessä.
Mutta kiitos paljon kannanotostasi.
Jos kerran uskot siihen että on Yksi ja ainut Oikea....En tajua miksi olet väärän kanssa yhdessä, vieläpä kihloissa...koska silloinhan sinun pitäisi luonnostaan tietää että varaat jonkun toisen Oikeaa...ja sitten kun yleistit teineihin jotka kuluttavat loppuun maagisen lauseen "minä rakastan sinua" niin ...olet vasta 18 v eli siis itsekin teini vielä...
No, sanoisin että aika älytön oli juttusi.
Kyllä tottakai pitää ja on hyvä usko Oikeaan. Mutta en ymmärrä kuinka voit puhua rakkaudesta. Haukut nuoret, etkä itse ole sen vanhempi.
Kieltämättä rakkaus-sanan merkitys on kadonnut.
Mutta samalla on myös kadonnut paljon muutakin.
Uskot rakkauteen ja silti samalla tappelet asiaa vastaan.
Kihlaus-lupaus avioliitosta, eikös? mihin on sen merkitys mielestäsi kadonnut.
Jos olet lupautunut aloittamaan loppuelämäsi-kunnes kuolema meidät erottaa, hyvässä ja pahassa-ihmisen kanssa, josta ilmoitat rauhassa olevan väärä?
Olet vielä nuori, eikä mielestäni ole sinun asia moralisoida tai ts. haukkua muita omalla asenteellasi. Jos osaisit asian ilmaista ilman katkeruutta ja vihaa voisit jopa ymmärtää asian paremmin.
Uskoakseni itse et kyllä taida olla oikea ihminen Oikeallesi=)
Yritä nyt saada mielesi järjestykseen ja jätä ainakin sen kirjan kirjoittaminen ihan vain omaan päiväkirjaasi.
Anteeks vaan, mutta vaikuttaa siltä että olet katsonut vähän liikaa kauniita ja rohkeita ;)
Sanot, että olet rakastunut tuohon poikaan. Miten on sitten mahdollista, että käyttäydyit seurustellessanne niin, että "pilasit kaiken"? Jos rakastat häntä, miksi et käyttäytynyt sen mukaisesti?
Vaikuttaa, että sinulle tämä poika on vain päälle jäänyt unelma. Kehittelet hänestä omissa mielikuvissasi "sen oikean". Ja tosipaikan tullen, kun seurustelitte, et kuitenkaan välittänyt hänestä niin paljoa, että poika olisi myös tuntenut sen rakkauden...
Ja vielä siitä rakkaus sanasta. Rakkauttahan löytyy monenlaista: rakkaus ystäviin, äidin rakkaus lapseen, sisarrakkaus, rakkaus toiseen sukupuoleen... eri asia on sitten olla rakastunut.
Kasva isoksi :) Joskus ymmärrät :)