Moi.
Eli miten tälläinen 35 vuotias naisten kanssa hieman kömpelö ja joskus ujokin mies voisi saada naisen läheiseksi kaveriksi?
Puhekavereita minulla on, ja juttelen netin kautta joskus tuntejakin naisen kanssa, ja kaikista asioista voidaan puhua. Olen myös tavannut näitä naisia, mutta heillä ei ole halua mihinkään enempään. Ei ole sitä kemiaa/kipinää.
Mietin, miten/mistä/millä tavalla tälläinen kaveri voisi saada naisen, jonka kanssa tyydyttää läheisyyden tarvettaan?
En seksiä halua ensisijaisesti, omat tarpeeni voin myös itse tyydyttää. Mutta siis ihan sellaista naista, joka haluaisi suudella, hyväillä, halailla ja pitää hyvänä muutenkin? Mennä yhdessä eri paikkoihin ja ihmetellä kaikkea yhdessä, pystyä puhumaan myös niin mukavista kuin ikävistäkin asioista menettämättä kasvojaan.
Onko ajatukseni pelkkää utopiaa? Olisiko parempi unohtaa kaikki tuollainen?
Elämä yksinkin on minulle monesti ihan viihdyttävää ja minulla on harrastuksia ja työ. Eli en siinä mielessä ole epätoivoinen. Vain tämä läheinen osa toisen ihmisen kanssa puuttuu. Enemmän sellainen jossa kumpikin antaa eikä pelkästään saa ja ole ottamassa.
Ajatuksia/vinkkejä voi kirjoitella [email protected]
Eli miten tälläinen 35 vuotias naisten kanssa hieman kömpelö ja joskus ujokin mies voisi saada naisen läheiseksi kaveriksi?
Puhekavereita minulla on, ja juttelen netin kautta joskus tuntejakin naisen kanssa, ja kaikista asioista voidaan puhua. Olen myös tavannut näitä naisia, mutta heillä ei ole halua mihinkään enempään. Ei ole sitä kemiaa/kipinää.
Mietin, miten/mistä/millä tavalla tälläinen kaveri voisi saada naisen, jonka kanssa tyydyttää läheisyyden tarvettaan?
En seksiä halua ensisijaisesti, omat tarpeeni voin myös itse tyydyttää. Mutta siis ihan sellaista naista, joka haluaisi suudella, hyväillä, halailla ja pitää hyvänä muutenkin? Mennä yhdessä eri paikkoihin ja ihmetellä kaikkea yhdessä, pystyä puhumaan myös niin mukavista kuin ikävistäkin asioista menettämättä kasvojaan.
Onko ajatukseni pelkkää utopiaa? Olisiko parempi unohtaa kaikki tuollainen?
Elämä yksinkin on minulle monesti ihan viihdyttävää ja minulla on harrastuksia ja työ. Eli en siinä mielessä ole epätoivoinen. Vain tämä läheinen osa toisen ihmisen kanssa puuttuu. Enemmän sellainen jossa kumpikin antaa eikä pelkästään saa ja ole ottamassa.
Ajatuksia/vinkkejä voi kirjoitella [email protected]
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.