Olen seurustellut naiseni kanssa nyt noin 2 vuotta, ensimmäiset 6kk meni oikein hyvin, en tuntenut kauheasti ihastusta alkuaikoinakaan, mutta ystävystyttyämme aloimme seurustelemaan kun tykkäsimme olla niin pajon yhdessä, oli myös yhteistä tekemistä..
Puolen vuoden jälkeen tilanne alkoi muuttumaan, selvisi että naiseni kärsii ja on kärsinyt pahasta masennuksesta jo monta vuotta, on käynyt terapeuteilla ja mikään ei ole auttanut paitsi lääkkeet.
Koitin olla oma iloinen itseni myös niinä aikoina kun naisellani oli pahempia masennuskausia ja olen yrittäny auttaa parhaani mukaan. Pikkuhiljaa olen kuitenkin turtunut hänen ongelmiinsa jotka ovat omasta mielestäni aika pieniä, esimerkiksi pyykkääminen tai lattiassa oleva pinttynyt tahra saa naiseni masentumaan koska kyseinen lattia ei välttämättä olekkaan täydellinen..
En tiedä näkeekö hän edes kuinka suhteemme rakoilee koska hänen ongelmansa keskittyvät melkein aina hänen asuntonsa siistiyteen ja siihen, että kaiken pitää olla täydellistä (ainakin materiaalisesti).
Seksielämää meillä ei juurikaan ole, tosin jokin aika sitten sattunut kriisi hieman piristi koska ero oli todella lähellä. Vain hänen haluillaan tuntuu olevan merkitystä, olen lukemattomat kerrat yrittänyt esileikkimielessä tehdä vaikka mitä.. mutta mikään ei sytytä paitsi silloin jos hän on jo valmiiksi sellaisella tuulella, minun panoksellani ei ole mitään merkitystä, tai ainakin tuntuu siltä.
Asumme erillämme ja tuskin koskaan pystymme muuttamaan yhteen koska hänellä häiritsee sisustustyylini, eikä hän usko että sopisimme yhteen asumaan kun kaikki olisi niin ahdasta eikä hän voisi päättää kaikesta. En tuon kuultuani enää haluaisikaan asua yhdessä hänen kanssaan vaikka yleensä itselläni ei ole ollut mitään yhteenmuuttoa vastaan
Muutenkin tuntuu että olen hänelle vain henkilökohtainen lohduttaja jota voi käydä välillä halailemassa kun tulee läheisyydenkaipuu, mitään muuta emme juurikaan yhdessä tee.
Haluaisin lopettaa suhteemme koska en tunne mitään ratkaisua joka muuttaisi tilanteemme pysyvästi, pelkään kuitenkin että hän satuttaa itseään ja välitän hänestä todella paljon, en vain taida saada koskaan takaisin sitä iloista ihmistä johon tutustuin, jäljellä on vain kuori joka pitää otteessaan kuin sininen suriseva lamppu sitä kohti lentäviä kärpäsiä.
Puolen vuoden jälkeen tilanne alkoi muuttumaan, selvisi että naiseni kärsii ja on kärsinyt pahasta masennuksesta jo monta vuotta, on käynyt terapeuteilla ja mikään ei ole auttanut paitsi lääkkeet.
Koitin olla oma iloinen itseni myös niinä aikoina kun naisellani oli pahempia masennuskausia ja olen yrittäny auttaa parhaani mukaan. Pikkuhiljaa olen kuitenkin turtunut hänen ongelmiinsa jotka ovat omasta mielestäni aika pieniä, esimerkiksi pyykkääminen tai lattiassa oleva pinttynyt tahra saa naiseni masentumaan koska kyseinen lattia ei välttämättä olekkaan täydellinen..
En tiedä näkeekö hän edes kuinka suhteemme rakoilee koska hänen ongelmansa keskittyvät melkein aina hänen asuntonsa siistiyteen ja siihen, että kaiken pitää olla täydellistä (ainakin materiaalisesti).
Seksielämää meillä ei juurikaan ole, tosin jokin aika sitten sattunut kriisi hieman piristi koska ero oli todella lähellä. Vain hänen haluillaan tuntuu olevan merkitystä, olen lukemattomat kerrat yrittänyt esileikkimielessä tehdä vaikka mitä.. mutta mikään ei sytytä paitsi silloin jos hän on jo valmiiksi sellaisella tuulella, minun panoksellani ei ole mitään merkitystä, tai ainakin tuntuu siltä.
Asumme erillämme ja tuskin koskaan pystymme muuttamaan yhteen koska hänellä häiritsee sisustustyylini, eikä hän usko että sopisimme yhteen asumaan kun kaikki olisi niin ahdasta eikä hän voisi päättää kaikesta. En tuon kuultuani enää haluaisikaan asua yhdessä hänen kanssaan vaikka yleensä itselläni ei ole ollut mitään yhteenmuuttoa vastaan
Muutenkin tuntuu että olen hänelle vain henkilökohtainen lohduttaja jota voi käydä välillä halailemassa kun tulee läheisyydenkaipuu, mitään muuta emme juurikaan yhdessä tee.
Haluaisin lopettaa suhteemme koska en tunne mitään ratkaisua joka muuttaisi tilanteemme pysyvästi, pelkään kuitenkin että hän satuttaa itseään ja välitän hänestä todella paljon, en vain taida saada koskaan takaisin sitä iloista ihmistä johon tutustuin, jäljellä on vain kuori joka pitää otteessaan kuin sininen suriseva lamppu sitä kohti lentäviä kärpäsiä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hmm vaikuttaisi, että naisella on jonkin asteinen narsistinen persoonallisuus häiriö? Kelpaat vain kun hänelle sopii, sinä annat ja nainen ei anna, nainen vain ottaa :( ajattelee hyvin itsekkäästi koko ajan! Nainen käyttää sinua kylmästi hyväkseen ja samalla ei anna sinulle mitään, olet itsestään selvyys jota saa kohdella miten sattuu. Olet jo itse ehkä sairastunut koska et osaa päästää irti, kannattaa jättää tuo hyvin itsekäs ja tunteeton nainen, muuten sinun elämä valuu hukkaan!
Vaikka kysessä ei ole sama sairaus, lueppas otsikko onko nainen henkisesti sairas?
Hmm...no eipä kuulosta että suhde on pelastettavissa koska et yhtäkään hyvää sanaa siitä sanonut. Ei muuta kun jättämään hänet pehmeällä tavalla. Keskustele asiasta ja pidä huoli että hänellä on tukiverkostoa (ehkä ammattilaisiakin). Mutta älä sitten ala empimään soutamaan ja huopaamaan.
Itse lähdin juuri vähän "samantapaisesta" suhteesta. Kyseessä oli ihme käyttäytymistä tilanteita ja masentuineisuutta, myöskään minä en tuntenut suhteemme alussa kovaa ihastumista mikä itseasiassa häiritsi minua aikapaljon. Seurustelin melkein kaksivuotta.
Jos koet että et voi oikeasti tulevaisuutta viettää yhdesäs tämän naisen kanssa niin kannattaa sinun lähteä siitä pois. Itse en uskaltanut lähteä suhteesta koska mukana oli myös itsetuhoisuutta ja pelkäsin satuttavani liikaa mutta tämä ei ole missään nimessä syy jäädä suhteeseen. Jokainen ero satuttaa, mutta loppupeleissä tytöllä on täysin oma vastuu omasta elämästä. Itse yritin korttitalota pitää kasassa kunnes se jokaviikko romahti johonkin, en ollut kyllä enää kovin onnellinen ( vaikka hienoja hetkiäkin oli).
Itse epäilin jonkun sortin persoonallisuus häiriötä yms, enkä vielläkään tiedä mistä on kyse. Näyttäisi melkein siltä että tyttöystäväsi ei edes ole valmis vakavaan suhteeseen vaikka onkin siinä. Elä ainakaan valehtele itsellesi, on niin helppo sanoa itselleen että kaikki on hyvin.. moni on mennyt niin naimisiin asti, ja se ei voi olla kivaa. Voimia sulle!