En kyllä nuorena poikana olisi voinut uskoa, kuinka ne Suosikkien ja Demien jutut pitävät paikkansa parisuhteeseen liittyen.
Kuvittelin aina olevani romanttinen, ottavani naiseni huomioon (kunhan sellaisen saisin), pitkät esileikit jne. Ainoa ongelma vain oli, että naista minulla ei koskaan ollut.
Vuosien seurustelemisen jälkeen olenkin huomannut, kuinka tyypillinen mies olenkin. En jaksa huomioida naistani koko ajan, pitkät esileikit ovat poikkeus eikä sääntö, romanttisuudesta ei tietoakaan.
Toisaalta olen huomannut, että ne naisten tyypilliset piirteetkin ovat tosia. Valitetaan tietyistä asioista, rasittavat shoppailu reissut jne.
On se niin ihmeellistä.
Kuvittelin aina olevani romanttinen, ottavani naiseni huomioon (kunhan sellaisen saisin), pitkät esileikit jne. Ainoa ongelma vain oli, että naista minulla ei koskaan ollut.
Vuosien seurustelemisen jälkeen olenkin huomannut, kuinka tyypillinen mies olenkin. En jaksa huomioida naistani koko ajan, pitkät esileikit ovat poikkeus eikä sääntö, romanttisuudesta ei tietoakaan.
Toisaalta olen huomannut, että ne naisten tyypilliset piirteetkin ovat tosia. Valitetaan tietyistä asioista, rasittavat shoppailu reissut jne.
On se niin ihmeellistä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minä luulen, että suuri erojen määrä johtuu ainakin osittain yksinkertaisesti liian suurista odotuksista. Nykyään on tavallista tuputtaa elämästä kuvaa extreme-lajina, jossa on koko ajan vauhtia, iloa ja nautintoa. Kaikki tähtää nautinnon maksimoimiseen. Lisäksi kaikkialla tuputetaan tiettyä kavaa siitä, miten pitää tehdä ja millainen parisuhteen tulisi olla.
Ihminen on kyllästetty lapsesta alkaen haavekuvilla. Kun arki astuu kehiin ja huomataan, ettei se elämä olekaan sellaista kuin lehdissä ja TV:ssä kerrotaan, mennään paniikkiin. Ihmisille ei tule mieleen, että elämä ei ehkä ole oikeasti sellaista kuin lehdissä kerrotaan. He ajattelevat, että heidän elämänsä on virheellinen. Siitäpä onkin sitten hyvä lähteä petoksen ja eron tielle.
Mutta minä kun juuri "tiesin" nämä ongelmat, mitä parisuhteessa voi olla ja ajattelin, että minä pystyn nämä ongelmat ohittamaan. Olisin erilainen, kuin mitä ne Demien ja Suosikkien pojat. Enpä ollut.
Vaikka olemmekin kaikki erilaisia, tietyt stereotypiat pätevät vahvasti sekä miehiin, että naisiin. Minä kun tällaisena stereotypioiden vastustajana vielä tiedostin ne ongelmat ja kuvittelin, että tämän tiedostamisen avulla minulle ei tule näitä ongelmia, olinkin väärässä. Ei ihminen luonteelleen helposti mahda, ja sukupuolten luonteet ovat aika vahvat.
En haluaisi miehekseni sellaista Suosikkien ja varsinkaan Demienen miestä. Romantiikka on parasta, kun se osuu juuri oikeaan kohtaan, ei kukaan jaksa olla romanttinen koko aikaa. Kohokohtia pitää elämässä olla. Niistä voi tehdä romanttisia. Esileikkienkään ei tarvitse olla aina pitkiä, joskus voisi sitten nautiskella, puolin ja toisin.
Elämä tuntuu olevan arkea ja välillä juhlaakin. Kuka jaksaa juhlia aina? Ja miten juhlan erottaa, jos aina juhlii?
Sitä paitsi, olen nainen, joka INHOAA shoppailua!
Hauskaa vappua!
Kukaan ei voi olla täydellinen. Me ei mahduta mihinkään muottiin. Onneksi rakkaus ei sitä vaadi!
Jos olisi aina ihanaa ja täydellistä sitä ei osattais arvostaa, mutta silloin tällöin romanttisuus on ihanaa.