Onko sinkkuuden syynä yleensä enemmän ulkonäölliset seikat (ei kiinnosta toista sukupuolta) vai enempi henkiset jutut ? Henkisillä jutuilla tarkoitan esim. ujoutta, passiivisuutta, ei yrittämistä. Tuntuu että osa porukasta löytää aina helposti uuden kumppanin toisille taas se on tosi vaikeaa.
Vai onko kyseessä toisiaan vahvistavat asiat. Itse ainakin miehenä (vähemmän komea) olen huomannut että koska en kiinnosta naisia ulkoiselta habitukseltani sillä on selvä syy-yhteys siihen että aika harvoin mitään edes jaksaa yrittää.
Vai onko kyseessä toisiaan vahvistavat asiat. Itse ainakin miehenä (vähemmän komea) olen huomannut että koska en kiinnosta naisia ulkoiselta habitukseltani sillä on selvä syy-yhteys siihen että aika harvoin mitään edes jaksaa yrittää.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Omat ongelmani eivät liity ulkonäköön vaan ihan muihin juttuihin. Olen ihan OK näköinen kasvoiltani ja olen normaalivartaloinen.
Kyllä bilelesta aika hölmönnäköinen kaveri on. Samanlaista aiempien seksikumppanien jonoa minulla ei ole kuin kamunaisella. Iivan ja bilelestan kaveripiirissä naiset tuntuvat muutenkin olevan seksuaalisesti aktiivisempia kuin miehet. Johtunee monikulttuurisista seksisuhteista. Ja ollaan ihan tavallisia parikymppisiä nuoria aikuisia pääkaupunkiseudulta.
niillä jotka on vuosikaudet sinkkuna niin henkiset. Ulkonäössä aina joku joustaa, tietyissä henkisissä jutuissa ei.
Vaikka toisaalta on niillä vaikeasti mielisairaillakin kumppaneita.
vielä että ulkomailla ollessa suomalainen ulkonäkö (vaaleus) herättää positiivista huomiota mikä taas vaikuttaa positiivisesti omaan olemukseen ja oikeastaan kokee tietynlaisen heräämisen.
Suomeen palattaessa sitä on sitten sama näkymätön itsensä ja jäässä.
lähdin kyllä siitä että jos joku on vuosikausia vastentahtoisesti yksin niin kyllä se kertoo joistain vaikeista ongelmista fyysisessä olemuksessa, psyykessä tai sosiaalisissa suhteissa. Suht normaalinnäköinen kaveri jolla on mielenterveys ja asiat kunnossa ja kohtuullisen kokoinen kaveripiiri tapaa väkisin silloin tällöin sellaisia vastakkaisen sukupuolen edustajia joiden kanssa tapahtuu jotain.
sanoisin että tuo "tapaa väkisin silloin tällöin sellaisia vastakkaisen sukupuolen edustajia joiden kanssa tapahtuu jotain" ei pidä kaikilla paikkaansa. Mitä vähemmän omaa sitä kuuluisaa "markkina-arvoa" sitä enemmän täytyy tehdä töitä. Ne hyvännäköiset ja tapaiset tapaa ehkä väkisin vastakkaisen sukupuolen edustajia joiden kanssa tapahtuu jotain. Muut ei.
Sanoisin myös niin että isoin osa sinkuista ei ole "vuosikausia vastentahtoisesti yksin" vaan kyse on vähän samasta ilmiöstä kuin kouluaineissa. Niistä aineista on kiinnostunut joissa on hyvä ja menestyy ja päinvastoin.
"sanoisin että tuo "tapaa väkisin silloin tällöin sellaisia vastakkaisen sukupuolen edustajia joiden kanssa tapahtuu jotain" ei pidä kaikilla paikkaansa. Mitä vähemmän omaa sitä kuuluisaa "markkina-arvoa" sitä enemmän täytyy tehdä töitä. Ne hyvännäköiset ja tapaiset tapaa ehkä väkisin vastakkaisen sukupuolen edustajia joiden kanssa tapahtuu jotain. Muut ei."
Tässä olet väärässä. Tuolla ulkona kun liikkuu myös niitä vähemmän hyvännäköisiä ja vähemmän hyvätapaisia vastakkaisen sukupuolen edustajia. Aika harva ihminen on sellainen joka tuosta noin vaan saa huomiota puolelta baaria kun astuu tukka pesemättä ovesta sisään. Mutta jos nyt sosialisoi toisten kanssa niin ennen pitkää joku tarttuu matkaan.
"Sanoisin myös niin että isoin osa sinkuista ei ole "vuosikausia vastentahtoisesti yksin" vaan kyse on vähän samasta ilmiöstä kuin kouluaineissa. Niistä aineista on kiinnostunut joissa on hyvä ja menestyy ja päinvastoin."
Aivan. Ne kaverit jotka eivät oikeasti ketään saa vaikka halua on ovat todella pieni vähemmistö. Se voi olla myös valinta, joko väliaikainen tai pysyvä.
Näin saattaa olla. Kaveripiiri kun kattaa nolla henkilöä, niin silloin ei ainakaan tapaa väkisin eikä muutenkaan ketään, jonka kanssa tapahtuu jotain.
"Suht normaalinnäköinen kaveri jolla on mielenterveys ja asiat kunnossa ja kohtuullisen kokoinen kaveripiiri tapaa väkisin silloin tällöin sellaisia vastakkaisen sukupuolen edustajia joiden kanssa tapahtuu jotain."
Ei välttämättä tapaa jos on hieman omaperäisempi luonne jota ei kiinnosta laumasieluiset naiset.
"Tässä olet väärässä. Tuolla ulkona kun liikkuu myös niitä vähemmän hyvännäköisiä ja vähemmän hyvätapaisia vastakkaisen sukupuolen edustajia. Aika harva ihminen on sellainen joka tuosta noin vaan saa huomiota puolelta baaria kun astuu tukka pesemättä ovesta sisään. Mutta jos nyt sosialisoi toisten kanssa niin ennen pitkää joku tarttuu matkaan."
Eli pitää tykätä baareissa roikkumisesta joka on sinun mielestäsi "sosiaaliseeraamista"? Voi vittu...
Missähän tuossa viestissä luki että kumppani on pakko tavata baarissa? Paitsi ettei missään. Siinä luki "Aika harva ihminen on sellainen joka tuosta noin vaan saa huomiota puolelta baaria kun astuu tukka pesemättä ovesta sisään." Tämä tarkoittaa sitä että vain harva ihminen on niin hyvännäköinen / karismaattinen että kiinnittää hyvällä tavalla kaikkien huomion minne meneekin vaikka pesemättömänä ja pyjama päällä. Baari oli hyvä kontekstiesimerkki siksi, että sinne yleensä tälläydytään. Siksipä siis pesemätön tukka voisi herättää negatiivisia tuntemuksia, vaan esimerkin henkilön kohdallapa ei herätä.
Ymmärrätkö vai pitääkö selittää metafora vielä enemmän rautalangasta vääntäen?
Tuo ON ongelma. Yleensä niillä tyypeillä joilla tuntuu olevan aina joku kainalossa on myös laaja tuttavapiiri ja paljon tuttuja ja kavereita. Kun tuntee paljon ihmisiä, tapaa heidän kauttaan uusia ihmisiä ja todennäköisyys tavata joku johon tuntee vetoa ja joka tuntee sinuun vetoa kasvaa.
Suosittelisin siis että yrität etsiä jostain edes yhden kaverin itsellesi.
Niin harva nainen seduloiden ulkopuolella on elämäntapapissis ettet uskokaan.
Tottakai jos naisen pitää olla omaperäisyyden lisäksi 16v ja tietynnäköinen...
"Suosittelisin siis että yrität etsiä jostain edes yhden kaverin itsellesi. "
Ei ne tuntemattomat ihmiset ole keskimäärin yhtään sen huonompia kuin tututkaan. Tämä on vain naisten viimeaikainen villitys että pitää olla ennestään tuttu jne. Ihan turhaa vaikeuttaa vaikeaa asiaa entisestään tällaisilla sisäpiirivaatimuksilla.
Olen tuosta täysin samaa mieltä! Jos tärkeimmät osa-alueet ovat edes kohtuullisesti, niin ennemmin tai myöhemmin jotain seuraa löytyy. Täällä ääriryhmä pitää itseään "tavallisena".
Ehkä tämän mielipiteen arvoa vähän vesittää se että yleensä sen lausujat ovat naisia, joille pelikenttä on täysin erilainen kuin miehille. En tyrmää ajatusta mutta pitää muistaa että seuranhaku on haluttu tehdä miehille ihan älyttömän vaikeaksi.
ihan VAPAA EHTOISTA olla sinkku!
Eli itsessä ei ole mitään vikaa, ei vain halua sitoutua ennen kuin sopiva kumppani löytyy.
Itse en ainakaa ketää narkkaria ala elättämään.
psyk. ongelm.
kuuluu meillä lähes yksinomaan miehille on naisilla sinkuuden syynä yleensä ulkonäkösyyt ja mieheillä muut syyt (esim ujous ja kyvyttömyys tehdä aloitteita). Tietysti miehen ulkonäölläkin on jonkun verran vaikutusta. Jos mies on ujo, mutta TODELLA komea, saattaa joku nainen tehdä aloitteen, toisaalta vähemmän kaunis nainen joka on poikkeuksellisen aloitteellinen ja muuten mielyttävä (esim. sillä tavalla huumorintajuinen että saa mihen nauramaan) saattaa löyttää miehen, mikäli tekee aloitteita muillekin kuin kaikkein komeimmille.
on eli ulkonäkösyyt on oma syy sinkkuuteen. Olen treenannu kyllä punteilla eli ihan hyvässä kuosissa muuten,mutta koska olen vain 169cm pitkä niin en kelpaa yhdellekään naiselle seurustelukumppaniksi. Masentaa. Enkä mitään sotanorsua ota. Perusnätti ja normaalivartaloinen nainen pitäs olla,mutta eipä niille kelpaa. Olen siis mieluummin yksin jos ei hyvää saa. Ja hyvää ei saa koska on lyhyt. Ja empä usko että sotanorsutkaan huolis seurusteluun ja en edes aio ottaa selvää.
Vituttaa kun tollasen asian vuoksi mille ei itse voi mitään niin saa kärsiä. Eikä tätä pysty ymmärtään kun vaan samassa tilanteessa olevat. 95% naisista ei anna mitään tutustumisen mahdollisuuksia edes kun jää alamittaseksi.
Kokeile laittaa vähän korkeammat jalkineet ja pidä ryhtiä suorana, niin olet käytännössä yhtä pitkä kuin jotkut 175-senttiset. Valehtele pituuttasi hieman edullisempaan suuntaan, jos joku kysyy tai jossakin kysytään pituuttasi. Niinhän naisetkin usein valehtelevat painoaan ja pituuttaan.
ei olisi ongelma, mutta enpä kyllä huolisi miestä joka nimittelee naisia sotanorsuksi. Siitä huolimatta että olen itse todella kaukana "sotanorsusta".
Että eiköhän se vika ole taas kerran luonteessa.
lisätään henkisiin esteisiin
- vaikeus hyväksyä ihmisiä kaikessa heidän junttimaisuudessaan, paitsi satunnaisiksi tuttaviksi mihin voi hyväksyä mitä vaan kuriositeettina
...ei todellakaan ole ongelma, jos sanoo toista sotanorsuksi. Kaikki joskus kritisoivat toisten ulkonäköä, sinäkin.
Kyllä vaikuttaisi, että sinkkuutesi syy on enneminkin luonteessasi kuin pituudessasi. Vai etkö muka ikinä ole nähnyt itseäsi lyhyemmillä miehillä seurustelukumppaneita? Etkä sitä paitsi edes ole lyhyt, vaan normaali. Minun isäni on esimerkiksi 163 cm pitkä, eikä hänellä ole ikinä ollut ongelmaa saada naista. Nytkin seurustelee itseään 10 vuotta nuoremman kanssa.
Ehkä sinusta huokuu jonkinlainen perusnegatiivisuus, kun olet näköjään jo päättänyt, että elämäsi on mennyt pilalle sen takia, ettet ole vaikka 10 cm pidempi. Monet ihmiset haluavat kumppanikseen reippaan ja positiivisen ihmisen. Minullakin iski silmään tuo naisten sotanorsuiksi nimitteleminen. Nautitko siitä, että saat mollata muita? Sekin on vakava puute persoonallisuudessa.
Olen itsekin miettinyt tuota asiaa, ja tähän asti olen aina ajatellut, että viihdyn erittäin hyvin yksikseni, kaipaan paljon omaa tilaa, ja niin se on kyllä edelleenkin, mutta olen vihdoinkin pystynyt myöntämään itselleni, etten ole vieläkään irti edellisestä suhteesta. Itse olin se jättäjä, se oli rankkaa, rakastin sitä miestä kun jätin hänet, mutta hän rikkoi minut, ei ollut muuta mahdollisuutta kun pelastaa itseäni. Olen tavannut hänet muutaman kerran suhteen päätyttyä, ja kemia meidän välillä ei ole hävinnyt mihinkään, hän on edelleenkin komein mies mailmassa silmissäni, ja hänkin sanoo rakastavansa minut edelleen, ja että olen kaunein nainen. Olen surullinen etti suhteemme voinut pelastaa, joskus jopa ajattelen, että ehkä meillä sittenkin olisi mahdollisuutta yrittää uudestaan, kun olemme molemmat vapaita.
Moni mies on kyllä näyttänyt kiinnostuksensa tavalla tai toisella, en vain pysty vastaamaan siihen, he ovat olleet todella komeita miehiä, mutta ei vaan sytytä. Tuntuuhan se ihan hyvältä huomata, että miesten päät kääntyvät, se tapahtuu yllättävän useinkin, elikkä markkina-arvoa ilmeisesti olisi, mutta sydän on suljettu, ainakin toistaiseksi. Onneksi en kuitenkaan kärsi siitä, minulla on hyvä elämä näinkin.
tässä joitain henkisiä
- elämäntilanne ei suosi sitoutumista
- parisuhdekielteinen maailmankuva, olettaa saavansa enemmän harmia kuin iloa parisuhteesta, oli se millaisen henkilön kanssa hyvänsä
- pitää seksiä ilman rakkautta huonona/tylsänä/vastenmielisenä, ei rakastu jokaiseen vastaantulijaan vain siksi, että tämä on sinkku
- kokee henkistä yhteenkuuluvuutta harvojen kanssa, ei halua yrittää väkisin (huonot kokemukset väkisinyrittämisestä)
- tuntee yhteiskunnan painostuksen tarpeettomaksi, kuuntelee mieluummin itseään
Olen ujo ja sitä myöten passiivinen tutustumaan uusiin ihmisiin. Työasiat ja muut ns. viralliset asiat hoituvat, mutta vapaa-ajalla eli epävirallisissa tilanteissa en tutustu keneenkään tai tapaa ketään.
En edelleenkään kolmekymppisenä tiedä missä tutustua/miten tutustua. Aloitteitahan en ole tehnyt juuri koskaan, joten en myöskään tiedä olenko ulkonäöltäni ok, ei ok jne. Mitoiltani olen aina ollut sama 185/79.
Sen kuuluuko ulkonäöltään parhaaseen A tai B ryhmään tietää. Jos kolmekymppiseksi on ehtinyt eikä tiedä ulkonäköstatustaan kertoo se että et kuulu yo. ryhmiin.
Molemmat, mutta sanoisin että henkiset asiat ratkaisee enemmän. Ihan normaaliulkonäöllä voi saada ihan hyvännäköisen kumppanin, jos on sosiaalinen ja itsevarma. Sen sijaan ei edes kauniille ja erityisesti komealle miehellä ulkonäöstä ole hyötyä, jos on todella ujo, omaa huonon itsetunnon tai muuta vastaavaa. Erityisesti miehille ujous, epäsosiaalisuus tai huono itsetunto yhdistettynä "ei niin hyvään" ulkonäköön on aika epätoivoinen yhdistelmä.
"Erityisesti miehille ujous, epäsosiaalisuus tai huono itsetunto yhdistettynä "ei niin hyvään" ulkonäköön on aika epätoivoinen yhdistelmä." So true.
Mut tota en allekirjoita että sosiaalisuus ja itsevarmuus on joku ihan kaikesta irrallinen juttu. Itsevarmuus tulee onnistumisista ja siitä että tietää että on joku juttu jossa on hyvä ja arvostettu. Ulkonäkö määrittelee aika pitkälle sen kuinka iso osa ihmisistä suhtautuu ensi tapaamisella.
Hyvä esimerkki ulkonäön merkityksestä. Yksi kaverini (mies jo naimisissa pitkään) tavallinen, tavallisen näköinen mies, oli ja on erittäin sosiaalinen ja itsevarma naisseurassa. Hänellä ei myöskään ollut sinkkuna ongelmia "iskeä" naisia. Mutta hän ei koskaan edes yrittänyt lähestyä niitä baarin kauneimpia naisia. Ilmeisesti Siperia oli opettanut ja hän pelasi varman päälle. Onnistumiset kasvattavat itsevarmuutta jne.
Ehkä pariutuminen on näitä juttuja, jotka määräytyvät tähtien asennosta taivaalla ihmisen syntyessä tai jotain vastaavaa. Maailma on väärällään sikarumia, väkivaltaisia, lihavia tunkioita, sosiaalisten tilanteiden kammoa potevia, vaikeita tyyppejä jopa luonnehäiriöisiä, juoppoja, jotka ovat parisuhteessa kerta toisen jälkeen tai samanaikaisesti. Vastaavasti on miellyttävän luonteenomaavia ja silmää hivelevän kauniita/komeita sinkkuja.
Ihmisen omat mieltymykset vaikuttavat pariutumiseen kuitenkin eniten. Jos ei ylipäätään tunne suhteeseen suurta vetoa tai ryhtyisi seurustelemaan vain tietynlaisen ihmisen kanssa, ei kumppanin osuminen kohdalle ole hirveä todennäköistä. Näin etenkin, jos elelee pienellä paikkakunnalla ja on kiinnostunut monista muistakin asiaoista kuin miehistä/naisista. Sitten on "parisuhdeihmisiä", jotka ottavat kumppaniksi kenet tahansa, ettei vaan tarvitse asua yksin. Heille kaveri löytyy vääjäämättä!
Luulisin, että sinkkuus vasten tahtoa johtuu enemmän luonteesta kuin ulkonäöstä. Olen tavannut monia yleisellä tasolla epäviehättäviä ihmisiä, jotka ovat onnellisessa avioliitossa/parisuhteessa. Sen sijaan sisäisesti paskat tai muuten luonteeltaan parisuhteeseen kelpaamattomat ihmiset vakiintuvat harvemmin. Monilla idiooteilla kyllä saattaa olla yhden illan juttuja ja vastaavia, mutta seurustelusuhteet loppuvat usein lyhyeen, kun toinen ymmärtää, millainen ihminen toinen oikeasti on.
Sekä miehet että naiset tuntuvat luulevan olevansa sinkkuja, koska ulkonäkö ei ole riittävä. Luulenpa, että suurimmassa osassa näistä tapauksissa vika on pikemminkin luonteessa kuin ulkonäössä. Voi olla esimerkiksi liiallista epävarmuutta, ilkeyttä, itsekeskeisyyttä, negatiivisuutta tai sosiaalista kyvyttömyyttä.
Enkä nyt väitä, että nämä juttuni pätisivät aina ja kaikkialla. Kerroin vain sen, miltä minusta tuntuu sen perusteella mitä olen nähnyt ja kuullut.
No kuule siun pittää kehittää niitä "henkisiä" puoliais, jotta pärjäät ja loistat niillä, jos ulkoinen habitus ei ole kiinnostava. Ja sillekin voi tehhä monta ja jottain. Älä lannistu, käy 'töihin'. Ei ole tyhmiä kysymyksiä, on vain tuhmia vastauksia. Aloita vaikka siitä; luota itseesi.
Ilisinkkuuden syynä on useinmiten nuppivika
Ruma naama
Rumat ihmiset eivät muka löydä kumppania mutta silti on vaikka kuinka monia ämpärirumia miehiä -ja naisia suhteissa.
Ehkä toisen ruman kanssa?
"Erityisesti miehille ujous, epäsosiaalisuus tai huono itsetunto yhdistettynä "ei niin hyvään" ulkonäköön on aika epätoivoinen yhdistelmä. "
"Voi olla esimerkiksi liiallista epävarmuutta, ilkeyttä, itsekeskeisyyttä, negatiivisuutta tai sosiaalista kyvyttömyyttä."
Niin.
Itse miehenä en näe näitä syiksi, mutta paskojen, epäempaattisten naisten syiksi kyllä.
Kaikista huokuu NAISEN kaipaus, halaus ja herkkyys. Jotain että: Ota sä nainen, tyttö asiat hoitoon ja kerro mulle, että saan lähestyä. [olen itse liian voimaton] Tule edes metri ja sano: sano loput! MINÄ sanon. Ujolle niin tärkeää, ymmärrät.
Itse kokenut kaikki nuo, eikä oikeastaan kukaan muu kuin äiti tai sisko soitellu naisista kun olin lähimpänä kuolla oman käden kautta.. Hyvää syntymäpäivää facessa näytti just joltain kuin macrona laitetulta copypastalta.
Nykyään sitten tulee: Heii, olet niin kuin uudelleen syntyneen näköinen, oi sä olet laihtunu ja näytät niin energiseltä(91kg - 80kg nyt, 7 vuotta eroa)tuikkusilmä awww, kuulin että menit opiskelemaan ja teit töitä laivalla(siellähän maksetaan hyvin palkkaa(WTF)), SÄ hävisit johonkin, susta ei enää kuulunu mitään. Sullahan oli niitä naisia ja se kaveri...emmmmememmemmmhmmm, no mut se just ja te JOOO mä muistan.
Miks poistit mut facesta? -no siis aloin seukkaamaan ja miesystävä aika paranoidi mun miesystisten kaa, mut joo oli ihana nähdä taas ja toivottavastizzzzzZZZzzzz :D
Onneksi olin Yksin ja menetin KAIKKI ämmät.
Sama minä koko elämän. Ujo, herkkä ja pelokas.
Uusia tulee ja odottaa kirjopesua
TÄRKEINTÄ
Toisen ihmisen rehellisyys ja hyvyys.
Meikäläisellä ei ole koskaan ollut ongelmaa ulkonäön tai muunkaan "tason" kanssa, joten minun on hyvin vaikea kuvitellä, miten se vaikuttaa.
Sen sijaan yrittämisen ja osaamisen puute on ollut vuosia ongelma.
Teini-iässä ei koskaan ollut sellaista kaveriporukkaa, jonka kanssa olisi "isketty naisia" tai pariuduttu kaveriporukan sisällä, niin että olisi oppinut miten se tehdään.
Minulla on vuosien varrella ollut useita naispuolisia kavereita - sinkkujakin. En ole kuitenkaan koskaan osannut siirtää suhdetta seksuaaliselle tasolle.
Toisaalta en oikein koe oloani kotoisaksi tuntemattomien kanssa. Näin ollen tuntemattomien tapaaminen baarissa tai nettitreffitkään eivät ole kovin luontevia. Lisäksi en ole oppinut sitä baarista iskemistäkään.
Perustuu siis vain omaan kokemukseen, mutta luulisin, että lopulta osaamisen puute on suurempi onglema kuin ulonäkö tai henkiset ominaisuudetkaan.
PS. Kokeilin jo perustella väitettäni taloustieteellisellä tuotantofunktiolla, mutta koska tuotantofunktio ei liity mitenkään parinmuodostukseen vaan talouskasvun selittämiseen, niin kumitin hienon yhtälöni.
Itsellä tietty varauksellisuus uusia ihmisiä kohtaan ja hitaus tutustumisessa lienee ratkaiseva seikka.
Olen kyllä päässyt henkisesti lähelle naisia töissä ja opinnoissa, ja ollut parisuhteessakin joten katson että olen periaatteessa ihan kumppanimateriaalia.
Mutta tilaisuuksia, joihin osaa tarttua, tulee aivan liian harvoin ja varsinkin nyt vanhempana. Parikymppisenä tilaisuuksia oli, mutta aika moni meni silloin sivu suun epäröinnin takia. Parikymppisenä en tainnut olla oikein valmis / halukas suhteeseen vaan etsin vielä itseäni.
Miehelle sinkkuuden syy on usein ruma ulkonäkö koska naiset on niin pinnallisia. Naisilla taas sinkkuuden syy on luonteessa, nainen voi olla ärsyttävä monella tapaa ja nainen on vaativa että miehet ei sitten jaksa naista