Jaa sanokaa rehellisiä mielipiteitä. Haluaako kukaan miestä jolla on arpia molemmissa käsissä jne? En alkuperää ala nyt selittää. Vaan luonteeltaan hellä ja huomaavainen. Rehellisiä mielipiteitä.
t. jätkä 86
t. jätkä 86
Sinkku
Jakke666666
40377
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
ämmä ei halua itsesääliviiltelijää.
Joo ja minkähän ikänen lienet? Ja kuule jos tietäsit puoliakaa niin varmaan oisit hiljaa.
Kerro toki.
Joo ja näyttää osa olevan vaan vittuilemassa.
Vaikea uskoa, että arvet nyt olisivat mikään este kenellekään, jos kaikki muu pelaa hyvin yhteen. Yhden illan jutuissa ne voisivat ehkä olla jonkinlainen turnoff, mutta tuskin pitkäaikaisessa suhteessa, kun on tutustuttu toiseen.
Sinkku oon. Ja en harrasta yhden illan juttuja. Kysyin vaan rehellistä mielipidettä.
Ootko poikapissis kun olet itseösi viillellyt?
Oliko asiallista kommenttia?
Ihan aiheellinen kysymys. Ainakaan itse en katsele itsensä viiltelijöitä hyvällä. Säälittäviä itkupillejä ovat he.
Rehellistä mielipidettähän kysyinki.
Ja sen sä pissis myös sait.
Ja täällä näköjää ei oo aikusta porukkaa.
Sun päätäkö tässä pitäs paijata kun olet yrittänyt itsaria?`Olet liian typerä edes saadaksesi itseäsi hengiltä......
Tuskin arvet käsivarsissa ovat suhteeseen ryhdyttäessä mikään ratkaiseva tekijä, jos muuten tullaan hyvin toimeen. En usko sitä. Kokonaisuushan lopulta ratkaisee. Mutta olisi kuitenkin hyvä kertoa alusta pitäen sille toiselle osapuolelle, miten arvet ovat tulleet, ettei tule mitään ongelmia myöhemmin.
Luuletko että välitän sun kommenteista?
Kyllä kaltaisesi pikkuneiti välittää :-))) Junan elle hyppääminen on paljon parempi keino. Lähde liikkeelle heti aamulla.
Oon sinkku ja on huonoja kokemuksia suhteista. On petetty joka suhteessa mitä on ollu. Kiitos.
Onhan ihmisillä monenlaisia arpia ja vikoja ja silti ovat löytäneet jonkun, joten ei se mikään este ole. Ellei sitten itsellä ole hirveä vaatimustaso. Mutta hyvä on kuitenkin kertoa suoraan ja rehellisesti mistä ne arvet tuli jo suhteen alussa, että molemmat voivat pelata avoimin kortein,
Jos haluat tietää niin ootko ite nähny isäs ampuvan haulikolla iteltä pään helvettiin?
Tuossa yllä on syy miksi tein.
En ole nähnyt koska en ole roskaväestöä.
Kyllä tuollaisesta voi tietenkin mennä sekaisin. Otan osaa ja voimia tulevaisuuteen.
Otan osaa. Varmasti jokainen ymmärtää tilanteesi, kun tietää taustat. Paitsi ATM25 kaltainen suunsoittaja, jonka jutut voi jättää omaan arvoonsa. Luulen, että tässä suhteessa rehellisyys ja avoimuus kannattaa. Elämä voi satuttaa niin monella tavalla.
Mähän toivotin ap:lle voimia ja esitin osanottoni.
Kiitos vastauksesta. Ja tosiaan tuon yhden voi jättää omaan arvoonsa. On se hyvä ku jotku kuitenki osaa puhua aikuismaisesti. Ja ottaa vakavasti.
Kiitos vastauksesta. Ja tosiaan tuon yhden voi jättää omaan arvoonsa. On se hyvä ku jotku kuitenki osaa puhua aikuismaisesti. Ja ottaa vakavasti.
Olisit pyytänyt anteeksi myös. Olethan sä itsekin omien puheidesi mukaan harkinnut joskus itsaria joten sun jos kenen luulisi toista ymmärtävän.
Tiedetään. Pilailun halu vain taas otti vallan. Sen Glammien kanssa oli sama juttu.
Kelle oli tarkotettu jos saa kysyä?
Aloittajalle toivotan jaksamista vaikeassa elämäntilanteessa. Toivon, että hänellä olisi ystäviä tai muita läheisiä, joiden kanssa jutella asioistaan ja kovista kokemuksistaan. Mutta arvet eivät varmasti ole suhteen este, jos rakkautta riittää. Jollekin pinnalliselle ihmiselle voi ehkä olla, mutta ei läheskään kaikille.
Kiitos. Se asia vaan vainoaa oikeasta kokoajan. Haluaisin suhteen vaan on itellä suoraan sanottuna itsetuhonen olo. Vaan kiitos ku vastasit.
Se on aivan ymmärrettävää, että tuollainen ei unohdu. Onko tapahtuneesta pitkäkin aika vai onko se tuore tapaus? Ja onko sinulla jotakuta ystävää, jonka kanssa voisit jutella asiasta ja joka kuuntelisi? Tarvíttaessa saisit varmasti ammattiapuakin, jos haluat.
Oon käyny teraputilla jne. Mutta ei oo apua. Ja tapahtumasta on aikaa 6 v näin sen vaan kokoajan näkee uudestaan ja uudestaan sen.
Se on varmasti todella raskasta henkisesti. Mutta onko sinulla sellaisia ystäviä, joiden kanssa voisit puhua asiasta? Olet käynyt terapiassa, mutta oletko kokeillut vertaistukiryhmää? Sellaista ryhmää, jossa olisi muitakin jotka ovat kokeneet omaisen itsemurhan ja joiden kanssa voisit jakaa kokemustasi? Sekin voisi auttaa. Se ei tietenkään poista koskaan surua eikä vie kamalaa muistoa kokonaan, mutta auttaisi ehkä jaksamaan arjessa. Ellei vertaistukiryhmä ole sinulle tuttua toimintaa, niin tässä olisi linkki. http://www.surunauha.net/puhevuor.html
Kiitos tuosta. Vaan vähä epäilen että mulla tuommonen auttaa. Kaveri kyllä on jolle voin puhua mutta ku oon kokoajan niin varautunu ja en kaveria halua satuttaa. Vaan se ku joku edes mainitsee minun isän niin räjähdän.
Ja entinen paras kaveri ei oo enää paras kaveri. Ite kuristi ja palo pinna ku isästä sano niin se oli teholla ku meni hermot. Sanon rehellisesti.
Käy kuitenkin kokeilemassa. Ei siitä haittaakaan ole. Ihmiset jotka ovat kokeneet saman kuin sinä ymmärtävät sinua ihan eri tavalla kuin muut. Jos et halua mennä konkreettisesti paikalle, niin yhdistyksellä on myös keskustelufoorumi netissä jossa voit vaihtaa ajatuksia muiden itsemurhan tehneiden läheisten kanssa. Kannattaa yrittää ainakin. Monet traumaattisen kokemuksen kokeneet ovat sanoneet, että vertaistukiryhmä on auttanut usein paremmin kuin terapia.
Tästä linkistä pääset yhdistyksen keskustelufoorumiin netissä. Käy ainakin katsomassa. http://www.surunauha.net/Keskustelu/
MIKSI yrität auttaa? Ootko ite sosiaali puolella?
Hei! Anteeksi että vastaan vasta nyt, kun avasin tänään koneen vasta ensimmäisen kerran. En ole sosiaalipuolella, mutta eikö ole ihan normaalia että ihmiset auttavat ja neuvovat toinen toisiaan? Niinhän pitää tehdäkin.
Jannu käy täällä itkemässä joka päivä, parin kuukauden välein uudella nikillä, sitten alkaa sanomaan toisia, joilla on joskus mennyt oikeasti huonosti, itkupilliksi? Mitäääh? Jotain rotia tuohon toimintaan nyt.