Miten lohduttaa sydäntäsärkevästi itkevää pikkutyttöä, joka haluaa entisen elämän takaisin? Sen kun isä ja äiti olivat yhdessä ja käytiin yhdessä retkellä ja uimassa... syksyksi varattu ulkomaanmatkakin peruttiin ja tyttö itki ettei pääsekään keräämääm simpukakuoria merestä.. itseä itkettää ja niin sattuu katsoa rakkaan lapsen surua.. sydän särkyy :(((
pelottaa, että lapset viedään minulta kokonaan jollakin keinolla. En kestä ilman heitä. Sovittiin vuoroviikkosysteemit ym. Mutta kun toisella osapuolella muuttuu mieli päivittäin. On niin sekaisin uuden naisen myötä. Minun lapsiani ei viedä eri kaupunkiin, kuin missä minä asun. Pidän siitä kynsin ja hampain kiinni. Minulla on oikeus omiin lapsiini ja lapsilla minuun. Isä lähti toisen naisen matkaan :((
pelottaa, että lapset viedään minulta kokonaan jollakin keinolla. En kestä ilman heitä. Sovittiin vuoroviikkosysteemit ym. Mutta kun toisella osapuolella muuttuu mieli päivittäin. On niin sekaisin uuden naisen myötä. Minun lapsiani ei viedä eri kaupunkiin, kuin missä minä asun. Pidän siitä kynsin ja hampain kiinni. Minulla on oikeus omiin lapsiini ja lapsilla minuun. Isä lähti toisen naisen matkaan :((
Vastaukset 44
Vanhimmat
Kai isälläkin on oikeus lapseen ja ennen kaikkea lapsella oikeus isään ja äitiin?
ja suomessa lapset jää "aina" äidille, jos se ei ole kelvoton.
on oikeus myös isään ja siksi olemmenkin olleet vuoroviikko systeemin kannalla..mutta miehen mieli muuttuu päivittäin. Uusi naisystävä löytyi muutama viikko takaperin. Haluisinvaan kuten aiemmin sovittiin, että isä ja äiti olisivat molemmat lapsia lähellä :(
Vaikeita juttuja ovat, voin kokemuksesta sanoa. Eron jälkeen, varsinkin jos kyseessä on vielä kolmas osapuoli, mieli ja tunteet heittelee laidasta laitaan. Lapsen parasta ajatellen olisi parasta kun säännöt ja aikataulut olisivat selvät. Niiden miettiminen ei ole lapsen tehtävä. Aikuisten pitäisi tosiaankin osata luoda selkeät pelisäännöt ja rajat. Lapsikin voi myös (kokemusta on) yrittää päästä hallitsemaan vanhempiaan tavalla tai toisella. Vanha fraasi, mutta rajat antavat lapselle turvallisuutta. Tietysti tässäkin tervettä järkeä käyttäen.
Lähde lapsen kanssa kaksistaan matkalle. Ei siinä miestä tarvita!
Aikuisena tiedät, ettei mennyttä aikaa saa koskaan takaisin. Täytyy löytää iloa siitä tulevasta ja olevasta ajasta. Vaikka vanhemmat eroavat, rakastavat he silti lapsiaan. Jos yrittäisit selittää noi lapsellesi?
Muista, että LAPSELLA on OIKEUS vanhempiinsa, ei vanhemmilla lapsiinsa. Meillä vanhemmilla on vain vastuuta. Jollet ihan holtiton ihminen ole, niin mikäs sulta lapset veisi?
Tosi rankkaa sulla, ymmärrän hyvin kun mulle kävi vähän samalla tavalla. Älä silti piiloudu lapsen taakse, tuo on lapsella lyömistä. Tuntuu ihan saatanan pahalle (anteeksi kielenkäyttöni) kun tulee jätetyksi ja petetyksi. Tosin en uskoisi tuota muutaman viikon suhdetta. Ovat taatusti olleet yhdessä ikuisuuden, nyt vaan nainen on heittänyt ehdon joko-tai. Jotenkin kuulostaa niin tutulta tuo "mieli muuttuu päivittäin". Tunnen yhden tuollaisen tuuliviiri-tapapettäjän, jonka vaimo ei ole koskaan halunnut uskoa totuutta...
Yritä ajatella niitä positiivisia juttuja. Tiedän ettei ole helppoa!! Mutta silti, se taitaa olla ainoa keino selvitä, kun löytää ympäriltään hyviä asioita. Lapset, lemmikit, luonto, ystävät, hyvä ruoka... Ihan mitä vaan! Käy kosmetologilla, jalkahoidossa... Usko, että sinä olet upea ihminen!
Minä olen taistellut lapsista. Nimenom,aan siitä, ettei heitä viedä eri kaupunkiin. Aikamoinen savotta. Ja kallis. Mutta mulla onkin vamma. Minä olen mies. mikä tekee isästä spitaalisen eron tullessa?
Ikävä juttu, mutta toinen puoliso ei voi päättää, missä lapset ja toinen puolisko asuvat eron jälkeen kun lähivanhemmuus on päätetty. Kunhan kotimaassa pysyvät. Ei ole aina reilua, ei... Mutta ei ole reilua sekään, että eronnut puoliso voisi määrätä toisen puoliskon asumisesta. Aina voi muuttaa itse lähemmäksi, jos haluaa sen lasten vuoksi tehdä. Eikä sitten kyttää sitä exää ;)
Ei kannata tuhlata rahojaan tuollaiseen savottaan, häviät sen varmasti.
Lapsia ei voi jakaa kahtia. Siksi olisi tärkeää että vanhemmat tulisivat keskenään toimeen. Älä tappele.
"Miten lohduttaa sydäntäsärkevästi itkevää pikkutyttöä, joka haluaa entisen elämän takaisin? Sen kun isä ja äiti olivat yhdessä ja käytiin yhdessä retkellä ja uimassa... syksyksi varattu ulkomaanmatkakin peruttiin ja tyttö itki ettei pääsekään keräämääm simpukakuoria merestä.. itseä itkettää ja niin sattuu katsoa rakkaan lapsen surua.. sydän särkyy :((("
En tiedä, miksi mua suututtaa tuollainen kirjoittelu!? Sääliäkö keräät? Pikkutyttö ei osaa kaivata entistä elämäänsä takaisin tuolla tavalla, sinä sitä kaipaat ja tramatisoit asioita. Vai selititkö tytölle, että nyt emme enää koskaan käy yhdessä uimassa ja retkellä, kun isä haluaa erota toisen naisen takia? Siltähän tuo vaikuttaa, kun asiaa hiukankin ajattelee.
Kyllähän lapsille pettymyksiä tulee. Mutta nyt heijastat vain omia pettymyksiäsi pienen viattoman lapsen kautta, jolloin saat asiaasi mahdollisimman paljon tunnetta mukaan.
Minulle tuli myös heti mieleen lapsella pelaaminen. Miten ihmeessä aikuiset ihmiset voivat alentua tuollaiseen!!
Sulla on nyt vaikeaa, mutta niin on sun miehelläsikin. Haluat sitten syyllistää sitä oikein kunnolla. Ei ihme, että mieli muuttuu päivittäin, kun sitä noin raa'asti manipuloit.
Sinä olet JULMA!
Voi herrattunen sentään. SINÄ sanot aloittajaa julmaksi! ITSE olet julma, on LUONNOLLISTA että tunteet ovat pinnalla tuossa tilanteessa!
Okei, minä JA aloittaja olemme julmia. Ja totta, että on luonnollista että tunteet ovat pinnalla tuossa tilanteessa. Niin hänellä kuin minullakin.
Paras ystäväni päätyi itsemurhaan tuollaisen syyllistävän vaimon vuoksi. Kyseessä ei ollut edes pettämistä, mutta suhde ei toiminut ja oli ahdistava. Kaksi niin erilaista ihmistä. Vaimo ei päästänyt irti, ja mies sairastui jatkuvasta painostuksesta ja syyllistämisestä. Ei sitä voinut irtikään käydä repimässä!
Olisi parempi, että lapsilla olisi vielä isä. Vaimolla on jo uusi mies.
Anteeksi aloittaja.
on pieni ja viaton. MINÄ EN HALUA entistä elämääni takaisin mistään hinnasta. Minua vaan surettaa OIKEASTI lapsen suru, lapsi osaa kaivata, mutta aika parantaa kyllä. Sinulla ei tekstistä päätellen ole omia lapsia ja olet sekaantunut varattuun ihmiseen.
Sinä olet JULMA
on aina OMA valinta, jos niin pahalle tuntuu apua pitää osata hakea.
Eipä häviäminen varmaa ole. Ei se äitikään voi muuttaa mielivaltaisesti minne vaan, eikä määritellä asumistani. Jos hän haluaa muuttaa, niin muuttakoon. Lapset eivät muuta. toistaiseksi olen pärjännyt loistavasti ja väliaikaismääräyksellä lapset asuvat kanssani. Äiti on toistaiseksi etävanhempi. Ja näin se saiai olla jatkossakin. Asukoon sitten missä haluaa.
ja tätä juuri ajoinkin takaa. Ei äitikään, jos siis olisin lähihuoltaja, minulle tulisi mieleenkään muuttaa ja viedä lapsia kauas isästään. lapset rakastavat isää ja myös minua. sitä pelkäänkin, että jos isä saa sen lähihuoltajuuden, että hän muuttaa kaemmaksi, koska vähän sellaista on ollut ilmassa.. ja oikeastaan hetken mielijohteesta. Miten sitte tapaisin lapsiani.. viikonloppuisin vain.. en edes kestä ajatusta.
Vai valinta? Jos sellaiseen ratkaisuun päätyy, se ei ole enää valinta vaan ainoa vaihtoehto. Vakava masennus on sairaus, johon vaikuttavat ympäristö ja ihmisen persoona. Sinulla ei näemmä ole minkäänlaista kokemusta masennuksesta. Väität varmaan myös, että aivoinfarktin saaminen on oma valinta.
Voisitko olla niin kiltti, ettet enää syyllistäisi turhaan miestäsi?
Joo, jos lapset asuvat sun kanssasi, tietenkään äiti ei voi muuttaa lasten kanssa mihinkään. Jos lähivanhemmuus on äidillä, hän voi muuttaa lasten kanssa minne mielii. Äiti voi tässä teidän tilanteessa muuttaa yksinään ihan minne vaan, ja hakea lapset omina taapaamisaikoinaan kotiinsa vaikka Helsingistä Rovaniemelle.
Voimia sinulle, muista pysyä vahvana! Älä anna periksi, vaikka tuo vaikeaa aikaa onkin.
Ollaan molemmat julmia. :)
Kysyit, miten lohduttaa lasta. Kukaan ei ole siihen vielä vastannut.
Minä kerroin, että isä ja äiti eivät enää tule keskenään toimeen, olemme surullisia. Haluaisimme kumpikin olla onnellisia, ja että lapsetkin olisivat. Että on loppujen lopuksi paljon helpompaa, kun asumme eri paikoissa. Isä ja äiti rakastavat teitä lapsia kuitenkin edelleen ihan yhtä paljon kun ennenkin. Isä vie teitä retkille ja uimaan ja äiti vie teitä retkille ja uimaan. Enää ei vaan mennä uimaan ja retkille niin että isä ja äiti ovat molemmat mukana. Isän luo saa mennä aina kun haluaa, ja äidin luo saa tulla takaisin aina kun haluaa.
Noin siis selitin lapsilleni. Ja paljon muutakin sitten toisilla kerroilla. Totuus olikin sitten jotain ihan muuta. Äijä löysi uuden, jota oli tapaillut jo varmaan pari vuotta, aina vain kielsi kunnes ei voinut enää muuta kun myöntää kun jäi niin pahasti kiinni. Heitin sen pihalle. Ja voin kertoa, että oli kamala kokemus! Oikeasti toivoin että äijä kuolisi enkä olisi halunnut sen saavan enää koskaan tavata mun lapsiani. Mun mielestäni se oli luopunut isyydestään lähtiessään pettämään perhettään. Suoraan sanottuna, vituttaa vieläkin näin puolentoista vuoden jälkeen. Lasten takia oli pakko pitää ryhti. Jälkikäteen pitää sanoa, että onneksi mies oli sen verran järkevä että ymmärsi mun kriisini. Ei ruvennut tappelemaan ja hoiti isän hommansa jotakuinkin. Huono omatunto? Haukuin sen kaikille ystävilleni ja tuttavilleni, se helpotti, mutta en koskaan sekoittanut lapsia siihen soppaan.
Älä vetoa lapsiisi. Se ei ole reilua. Parisuhde on aikuisten välinen asia.
Ps. Olen ollut nuorempana kakkonen melkein 2 viikkoa, kunnes selvisi että miehellä on jo tyttöystävä. Koskaan ei tiedä, tulenko olemaan kakkonen vielä joskus. Niinkin voi käydä.
kuultua : - Haluan kotini takaisin
- Haluan oman pihani ja ulkoleikit takaisin
- Haluan palata entiseen kouluuni - ikävöin kavereitani
- En halua itkeä mennyttä elämääni, mutta itken joka päivä salaa pienillä kyyneleillä
TURHA TEIDÄN ON SANOA, ETTÄ KYLLÄ LAPSI YMMÄRTÄÄ JA KESTÄÄ VANHEMPIEN ERON !? MIKSI HOKEA
TÄTÄ PASKAA, SILLÄ TOTUUS ON IHAN TOINEN ! LAPSI kärsii ja tuntee tuskaa siinä missä
aikuinenkin - Onnittelut sinulle mies, joka hylkäsit lapsesi ja aloit uuden vapaan elämän !
Hei!
En halua väheksyä eronneiden surua, mutta noita samoja meilla kaksi lasta valitteli kun muutettiin töiden vuoksi paikkakuntaa. Emme siis ole eronneet ainakaan vielä. Ero on tosi ikävä asia lapselle ja aikuiselle.
Myös lemmikin menettäminen on kova paikka. Piti antaa haukkuva koira "pois" kun muutimme erilaiselle alueelle.
Surullista, mutta elämässä on paljon asioita jotka muuttuvat. Olen silti sitä mieltä, että vaikeudet vahvistvat. Meilläkin puhutaan nyt jo erilailla muutosta, kun ollaan totuttu ja lapset saaneet uusia ystäviä.
Meille tulee varmaan ero myös. Tiedän että me kaikki kestetään se, jos niin käy. Surraan aikamme, ja taas noustaan! Kyllä sitä silti haluaisi lapsiaan suojella maailmalta. Voi kunpa tää olisi vähän parempi paikka. Ei ne lapset tuollaisella kiukkusella isälläkään mitään tee, kun aina pitää varoa. Jos sekin muuttuisi, kun erotaan. :((
en tiedä olisko pitäny vaan jäädä työttömänä toiselle paikkakunnalle, kaduttaa itseäkin väliin ja sitä kaipaa sitä onnellista elämäänsä takasin. Mutta sit kun miettii, niin ei se niin onnellinen ollut silloinkaan. Ongelmat oli vaan erilaisia.
Ota lapsi syliin ja selitä sille että isi ja äiti rakastavat kumpikin sitä tosi paljon. Tuo toimii kaiken ikäisille. Kerro että moni asia säilyy ennallaan. Enää isi ja äiti eivät vaan tee asioita lapsen kanssa yhdessä, vaan erikseen. Kerro, että elämässä on pettymyksiä. Ja elämässä on myös hyviä asioita.
Kurjempaa on selittää rakkaan isovanhemman kuolema. Se on niin lopullista.
Älä siirrä omia pelkojasi tai katkeruuksiasi lapseen. Älä kerro, että isi löysi uuden naisen. Älä selitä, ettei isillä ja äidillä ollut tarpeeksi seksiä tai läheisyyttä. Älä kerro, että tämä on isin syytä tai äidin syytä.
Ota rauhassa, jos erosta on vasta vähän aikaa. Ajatukset selkeytyvät ja järjestyvät. Älä tappele.
joten MIKSI puhuisin lapselle väärin, kun asiat ovat juuri toisin.
Kerron ja vain kerron TOTUUDEN !
Meillä iskä jätti äidin ihan 50:n villityksen huumassa ! Unohtui koti ja lapset !
Ei ole muistanut syntymäpäiviä, ei halua nähdä lapsiaan, elämä on yhtä "tanssia"! Ukko juoksee
vain tansseja ja pakenee kodin kolkkoa ja homeista tunnelmaa.
Onhan lapsilla silmät ja korvat ja AIVOT ! äITI ei itke olen vain katkera, että näin kävi.
Takaisin ei ole kuulema tulemista..... mutta jos vielä joskus ukkokin saa aivonsa takaisin, niin
enpä enää olekkaan tulosssa - Itkekekööt sitten hän itkunsa ,kun lapset jo pyyhkivät kyyneleitä !
Uusi elämä ja uusi isäpuoli takaa lapsille niin kuin äidillekin ILON ! Ja miehiä kyllä löytyy ....
ENÄÄ EN ODOTA ! Tervemenoa vaan .... aja laivasi ja elämäsi karille !
Taitaa ne lapset olla enempi kuitenkin jo teinejä noinkin vanhoilla jo.
Meillä ainakin, kun miehellä alkoi menojalkaa pakottaan.
Minkäs sille voi. Seksiä en paljon enää halua, kun ei mies enää muista, mitä esileikit on ja kun en kerran tästä enää nuoremmaksi muutu (enkä haluaiskaan ;))), niin menköön.
Eipä tuo ole pahemmin ollut muutenkaan arjessa mukana viime vuosina, joten ei katkeraksi minua tee, vaikka omilleen tuosta lähteekin.
Oikeestaan olen aika helpottunut. On niin paljon omia suunnitelmia, mitä voin nyt alkaa toteuttaan, kun lapsetkin tekee lähtöään opiskelujen pariin.
Nytkin hymyilyttää. :)
Lapset kestää yllättävän hyvin kuitenkin. Aluksi on tuollaista, mutta kun menettää, niin saa aina tilallekkin jotain! Meilläkin eron alussa lapset isäänsä kaipaili, mutta tilalle tuli uusia harrastuksia, ystäviä ja mummolan lähelle muutettiin, joten isovanhemmista tuli todella tärkeät ja kohta loppui isän odottelut.
Nykyään on niin, ettei tahdota malttaa isän tykö lähteä, kun eläimiä tulee ikävä, kaverit on tärkeitä ja olisi niin paljon kaikkea muutakin...
Hommaa lapselle jokin harrastus ja ystäviä ja kerhotoimintaa, saa muuta ajattelemista.
Asiat lutviutuu omalla painollaan, kun et itse lähde säälittelyyn mukaan!
Miksi oot tehny lapsia kun et osaa niitä hoitaa! Pitäiskö jättää ne miehelle jos se osais paremmin!
Eikä niitä yksin saada! Vastuu on mielelläkin, mutta useinkin nainen on se , joka huolehtii
eron jälkeen lapsista ihan yksin ! Mies vaan juoksee ja metsästää onneaan !
Vaikutat aika sekopäältä. Kyllä lapsilla on oikeus isäänsä siinä kun äitiinsäkin. Mies saa viedä lapset mukanaan toiselle paikkakunnalle ihan vapaasti jos haluaa. Sulla ei ole siihen mitään sanottavaa. Kyntes katkee ja hampaat irtoo, ei kannata. Sulla ei ole oikeuksia vaan pelkästään velvollisuuksia.
Kumma tyyli sulla vedota lapsen surkeuteen saadaksesi omat asiasi jotenkin oikeutetuksi ja esille. En yhtään ihmettele jos mies lähtee, kun käytät toisia tuolla tavalla pelinappuloina. Ja vielä omia lapsia...! Vaikutat noiden kirjoitustesi perusteella itsekkäältä ja ilkeältä, olet jotenkin ihan hukassa ja keskenkasvuinen. Ehkäpä se johtuu vain kriisistäsi, toivon niin?
sanon, että haista pitkä paska. Miehellä ei ole oikeutta viedä lapsia mihinkään, siitä pidän KYNSIN ja HAMPAIN kiinni. Ettäs tiedät paskiainen.
Siis käytät kuitenkin lapsia pelinappuloina aikuisten ihmisten sotkuissa niinkuin tuo edellinen kirjoittaja jo epäili. Keskenkasvuiselta tosiaankin vaikutat. Asiahan on nimittäin niin, että jos päätätte yhteishuoltajuudesta lasten kohdalla, teillä molemmilla on samat oikeudet. Ja vaikka saisit yksinhuoltajuuden, et siltikään voi alaikäisten lasten kohdalla tehdä mitään ratkaisevia siirtoja ilman isän hyväksyntää. Sori vaan.
Ärsyttävästi kirjoitit tuon aloituksen. Lasten avulla vetoat ihmisten tunteisiin. Miksi et lähtenyt matkalle ilman isää, lasten kanssa keskenään? Et uskaltanut vaikka kova olet uhoamaan? Säälittävää pelata lapsilla. Jos noin jatkat, huomaat ennenpitkää, että saat lapsesi käännettyä isääsi vastaan (pieniä on helppo manipuloida) ja sitten olet todella tosi yksin lapsiesi huoltajana. Lapsilla on oikeus molempiin vanhempiin. Sinulla ei ole oikeutta sulkea isää pois heidän elämästään. Näytä että olet aikuinen, täysjärkinen ihminen ja lopeta isän mollaaminen. Potki vaikka seiniä ja kiroile itseksesi, mutta älä siirrä katkeruutta lapsiisi. Hae säälisi muualta, älä lapsilta.
missä olen kirjoittanut hakevani yksinhuoltajuutta...? Ja MISTÄ HITOSTA päättelet, että olen mollannut lapsille ym. ÄLÄ vääristele asioita. Ja matkalle tosiaan MENEN lasten kanssa.
ja nyt kun et sitä saanut kaikilta, suutut. Helppo päätellä kirjoituksestasi, että saatat hyvinkin mollata isää lapsille. Hyvää matkaa kuitenkin. Muista olla hyvillä mielin, että lapsilla on kivaa.
sääliä kerjää, enkä edes haluaisi kaltaisisiltasi paskiaisilta. Hyvää matkaa myös kuitenkin sinulle. Kuulostat katkeralta
Ah, onpa ihana vaimo... :D
tuli mieleen noita aloittajan kommentteja lukiessa eli sen sijaan, että tukisi ja lohduttaisi lapsiaan, hän oikein mässäilee näiden kurjuudella! Ei jumat! On tässä itselläkin ero suht tuoreessa muistissa ja se, miten paljon lapsia pelotti edessä oleva muutos - etenkin, kun isänsä ei ollut kovin avulias selittämään osaltaan asioita. Pakko oli ottaa lusikka kauniisti käteen ja ajatella lapsten fiiliksiä ensimmäisenä, vaikka omatkin voimat olivat välillä niin ja näin. Päällimmäisenä oli ajatus yrittää jollain tavalla edes vaimentaa muutoksen kivuliaisuutta.
Toivottavasti tosiaan aloittajan koohotus on ohimenevää ja kriisistä johtuvaa - muuten herää kysymys, olisiko lasten parempi olla isänsä lähihuoltajuudessa...
ex-vaimo :))
varmaankin kriisitä johtuvaa suurelta osin..tämä on niin tuore tapaus. mutta tuntuu, että oma ajatusmaailmakin on sekaisin.. lapset tarvitsevat tukea ja yritän auttaa parhaani mukaan. Suru on vain valtava, niin itsellä kuin lapsillakin.. mutta varsinkin tyttö huolettaa. Mutta päivä päivältä helpottaa ja onneksi lapset kumminkin sopeutuvat. Harmittaa silti heti tuomitsevat kommentit, kun uskaltauduin kertomaan ja purkamaan tuntoja.
Ja hyvä se kuitenkin on, että TÄNNE purat pahaa oloasi!
Itsekkin olen aikanaan lapsen kanssa yksin jäänyt ja sydäntä puristi, kun isä ei tullutkaan sovitusti hakemaan vuorollaan ja ikkunassa odoteltiin reppu pakattuna...
Paha mieli oli lapsella ja paha mieli oli minullakin... Käytiin sitten kaupasta ostaan joku kiva lelu ja yritin urheasti hymyillä ja kertoo lapselle, että isä on varmaan tullut kipeeksi ja tulee sitten toisella kertaa...
Tai sitten mentiin uimahalliin uimaan tai kyläilemään tai jotain...Aina kuitenkin jotain järkkäsin niille kerroille, kun isänsä teki oharit. Ja hymyilin, vaikka sydän vuosi verta.
Aika kului, eikä lapsi enää paljon isästään kysellyt. Tuli omat kaverit ja omat menot ja harrastukset ja opiskelut. Isä ottaa yhteyttä joskus, mutta paha mieli ei ole enää tullut vuosikausiin. Lapset on sellaisia, että ne sopeutuu paljoon, ja tuo yksi kirjoitti, että kun jotain menettää, jotain muuta tulee tilalle ja se on juuri niin!
Minäkin menetin silloin mieheni, mutta sain paremman miehen tilalle... :)
Hommaa sinäkin sille tytölle vaikka hevosharrastus, varmasti saa muuta ajateltavaa hänkin siitä! ;)
Tai ota hälle hamsteri? Eläimet on lasten paras lohduke...ja tietenkin vahva äiti.
meillä onkin omasta takaa. Vähän energinen ja vilkas noin nuorelle neitille vielä, mutta ikä tekee molemmille tehtävänsä...mutta hyvin kiintynyt on heppaamme kyllä :)
ei tänne kantsi mitään kirjoittaa, täällä ammutaan alas joka kirjoitus joka ei miellytä, tai jos sulla on erinäkemys asioista kun toisilla. Vittuilua täältä saa ja lyödään lyötyä.
Sehän täällä on parasta, että saa näkökantaa hyvin erinlaisilta persoonilta!
Moni ei edes monasti hoksaa ajatella asioita toisten vinkkelistä ja täällä ajatus avartuu!
On omaa tyhmyyttä ja itsekkyyttä, jos ei osaa ottaa kritiikkiä vastaan, mites sellainen pärjää sitten tuolla ulkomaailmassa? Monesti selviää, että se sen hetkinen vitutustila onkin itsestä ja omasta käytöksestä johtuvaa, ennen syytteli vaan siitäkin muita....
kritiikki on ihan eri,kun vittuilu, esim. jos haukutaan lehmäksi ja idiootiksi ja lisäksi vielä kirotaan, se on mielestäni hyvien tapojen vastaista.
Jos mulle tullaan sanomaan ulkomaailmassa läski vanha lehmä niin vedän oikeuteen kunnianloukkauksesta.
Ainoa tässä ketjussa asiattomasti käyttäytynyt ja toisia haukkunut ja haistatellut on aloittaja.
Niinhän tuo onkin, paskiainen esiintyy useammastikkin...
Onkohan tää oikeesti joku kakkosen tekemä provo? On kun jotain eroavan miehen ja kakkosen kauhukertomuksia vaimosta. Epäilyttää..???
Kyllä tuo ihan totta voisi olla, miksei voisi?
Joku vain pahaa mieltään tänne purki ja varmaan helpotti.
Ainakin huomasi, ettei marttyyria kannata leikkiä, varsinkaan lapsen siivellä..