Mitä on ystävyys? Millainen on hyvä ystävä?
Nämä kysymykset heräävät lukiessani tätä palstaa. Olen melko varma, että enemmistö kirjoittajista ovat naisia. Meillä naisilla tuppaa olemaan vaatimuksia lähes kaikkeen. Millainen pitää olla unelmien mies? Tai asunto. Ja niistä ei jousteta. Joskus tuntuu, että ystäviin kohdistetaan samanlaisia vaatimuksia, kuin mihin tahansa asiaan. Oletteko joskus miettineet ovatko vaatimuksemme oikeutettuja ja kohtuullisia?
Ystävyyden pitäisi olla ehdotonta ja rehellistä, niin että voi avoimesti jakaa ilot ja surut. Myös luottamuksen saaminen ja ylläpitäminen on tärkeää, mutta joskus hyvin haastavaa. Luottamusta ei voi ostaa eikä pyytää, se pitää ansaita. Pienillä asioilla ja teoilla luottamus kasvaa. Ei tarvita, kuin yksi virheliike ja se luottamus menetetään, joskus pysyvästi.
Lukiessani tätä palstaa ihmettelen kovasti mitä vaadimme toisiltamme, jotta hän on edelleen ystävämme. " Hei älä koskaan ikinä muutu, pysy aina tuollaisena kuin nyt oot" on Egotripin esittämä kappale, joka kuvastaa aika hyvin tämän päivän vaatimuksia ihmisistä. Ei saisi muuttua. Mitä jos muuttuu ulkonäöltä? Terveydeltään, taloudellisesti tai elämäntilanteiden mukaan?
Joidenkin ihmisten välille on syntynyt ehto, että et saa muuttua tai muuten en ole ystäväsi enää. Näin kävi minulle. Elämäntilanteeni muuttui. Muutin pois kotoa aikaisemmin, kuin hän ja aika muuttui siten, ettei enää ollut aikaa tavata yhtä paljon, kuin ennen. Työelämä kutsui, tapasin uusia ihmisiä ja lopulta sen elämän kumppanin. Se on elämää. Mutta näin ei olisi saanut tapahtua, ilmeisesti hänen mielestä. Olin petturi, kun tapasin puolisoni ja muutimme yhteen. Näin miestäni enemmän, kuin häntä ja se ärsytti häntä.
Näin on käynyt varmasti käynyt monelle muullekin.
Nämä kysymykset heräävät lukiessani tätä palstaa. Olen melko varma, että enemmistö kirjoittajista ovat naisia. Meillä naisilla tuppaa olemaan vaatimuksia lähes kaikkeen. Millainen pitää olla unelmien mies? Tai asunto. Ja niistä ei jousteta. Joskus tuntuu, että ystäviin kohdistetaan samanlaisia vaatimuksia, kuin mihin tahansa asiaan. Oletteko joskus miettineet ovatko vaatimuksemme oikeutettuja ja kohtuullisia?
Ystävyyden pitäisi olla ehdotonta ja rehellistä, niin että voi avoimesti jakaa ilot ja surut. Myös luottamuksen saaminen ja ylläpitäminen on tärkeää, mutta joskus hyvin haastavaa. Luottamusta ei voi ostaa eikä pyytää, se pitää ansaita. Pienillä asioilla ja teoilla luottamus kasvaa. Ei tarvita, kuin yksi virheliike ja se luottamus menetetään, joskus pysyvästi.
Lukiessani tätä palstaa ihmettelen kovasti mitä vaadimme toisiltamme, jotta hän on edelleen ystävämme. " Hei älä koskaan ikinä muutu, pysy aina tuollaisena kuin nyt oot" on Egotripin esittämä kappale, joka kuvastaa aika hyvin tämän päivän vaatimuksia ihmisistä. Ei saisi muuttua. Mitä jos muuttuu ulkonäöltä? Terveydeltään, taloudellisesti tai elämäntilanteiden mukaan?
Joidenkin ihmisten välille on syntynyt ehto, että et saa muuttua tai muuten en ole ystäväsi enää. Näin kävi minulle. Elämäntilanteeni muuttui. Muutin pois kotoa aikaisemmin, kuin hän ja aika muuttui siten, ettei enää ollut aikaa tavata yhtä paljon, kuin ennen. Työelämä kutsui, tapasin uusia ihmisiä ja lopulta sen elämän kumppanin. Se on elämää. Mutta näin ei olisi saanut tapahtua, ilmeisesti hänen mielestä. Olin petturi, kun tapasin puolisoni ja muutimme yhteen. Näin miestäni enemmän, kuin häntä ja se ärsytti häntä.
Näin on käynyt varmasti käynyt monelle muullekin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Palatakseni näihin vaatimuksiin mitä vaadimme toisiltamme, huomasin monessa keskustelusta erään asian. Henkilö oli muuttunut siten, ettei se enää kelvannut minulle. Joku oli kyllästynyt ystäviinsä, joka oli alkanut seurustella ja rakkauden alkuhuuman tuntemuksia jakoi ystävälleen. Toinen taas ei tuntunut kasvavan ollenkaan. Tämä kirjoittaja piti itseään ylenpänä ja parempana ihmisenä, kuin nämä tämän ystävät. Joku toinen oli älyllisesti heikompi, kuin joku toinen tai käynyt kouluja vähemmän kuin toinen.
Toinen kirjoittaja oli ärsyyntynyt tyypistä, jolle pelkästään hän ei riittänyt. Tyyppiä kiinnosti myös miehet ja halu löytää se oma mies jostain. Elämään kuuluu vastoinkäymiset myös ihmissuhde markkinoilla ja kirjoittajaa ärsytti, että tyyppi avautui hänelle, kun sydämeen sattui. Nuorten aikuisten välillä tällaista voi olla paljon, ennen kun se oikea löytyy. Eikö ystävä ole juuri se, joka tukee ja on paikalla, kun elämä potkii toista päähän? Kuin myös silloin kuin toinen haluaa jakaa sen ihanan asian? Vuorostaan kuuntelija voi avautua taas toiselle, joka kuuntelee.
Ystävyyteen mielestäni kuuluvat tunteet hyvin pitkälle. Toista ei halua satuttaa, eikä loukata tietentahtoen. Joskus kuitenkin huomaamatta näin käy. Aina ei asiasta viitsi sanoa tai pistää sen "huonon päivän" piikkiin. Mutta mielestäni ei kaikkea tarvitse loputtomasti sietää, rajansa kaikella. Joku oli pahoittanut mielensä, kun oli saanut kaveriltaan tiukkaa palautetta käytöksestään.
Monet tuntuvat olevan katkeria siitä, että se parasystävä on löytänyt itselleen toisen, kenen kanssa viettää aikaa enemmän, kuin sinkkukaverin. Nimittäin puoliso. Monista voi tuntua siltä, että heidät on hylätty kokonaan, kun ystävä meneekin töistä suoraan kotiin, jossa kenties puoliso on odottamassa. Tällöin kaveri näkee puolisoaan enemmän, kuin tätä sinkku ystäväänsä. " Kun mies tuli kuvioihin, niin kaverit unohtuivat heti. Siitäkin tälle ystävälle huomautettiin, mutta se oli vain ymmärtämättömyyttämme,"kirjoitti eräs kirjoittaja. Nimenomaan.
Siis vaativatko jotkut oikeasti niin, että vaikka toinen elää avoliitossa jonkun kanssa. Niin se avopuoliso on vain koriste siellä kotona? En ymmärrä tätä ajattelutapaa joidenkin ihmisten päässä. Ehkä sitten olen huono ystävä joillekin, sillä minulla on tapana mennä suoraan kotiin töistä. Minua odottaa kaksi koiraa joiden on päästävä lenkille. Vaikka minulla on avopuoliso, niin hän ei ole mikään palvelija, joka hoitaisi kodin ja koirat. Enkä edes jaksa töistä suoraan lähteä shoppailemaan, kahville tai leffaan sinkkuystävän mieliksi. Viikonloput ovat asia erikseen, mutta silloinkin voi olla muuta ohjelmaa puolin ja toisin.
Joku kirjoittikikin hyvin yhdessä keskustelussa, ettei ymmärrä sitä miksi joillekin ihmisille mies tai se puoliso on kulutustavara, joka otetaan esiin, kun sitä tarvitaan.
Joistakin teksteistä kuulsi kateus ystävän menestystä tai onnea kohtaan.
Kateus ja keskinäinen kilpailu paremmuudesta eivät kuulu ystävyyteen. Tiedoksi jollekin ketä ei tiedä, se tuhoaa ystävyys suhteen. On sopeuduttava muutoksiin ja olla onnellinen toisen puolesta. Mielestäni ystävyyteen ei kuulu kokoajan _päteä_ millä tavalla on parempi, kuin jokin toinen. Tätä pätemistä huomaan lähes päivittäin omassa työssäni. Jopa kollegani sortuu pätemään millä tavalla on kaikessa aina parempi, kuin minä. Pätemisellä pyritään peittämään sitä omaa heikkoa kohtaansa ja nostamaan egoaan. Miksi joidenkin ystävysten kohdalla pitää päteä kaikessa? Miksei se ystävä kelpaa sulle omana itsenään?
Halusin aiheesta herättää keskustelua asiallisesti. Myöskin herättää ajatuksia siitä mitä me toisiltamme vaadimme. Tuntuu, että me naiset teemme näitä vaatimuslistoja kokoajan kaikesta, josta pidetään kynsin ja hampain kiinni. Ei olla valmiita muuttumaan tai joustamaan vaatimustemme kanssa. Ja jos joku ei sovi yhteen vaatimuslitojemme kanssa niin hylkäämme toisen, kuin rikkinäisen sukan roskiin. En tiedä tekevätkö miehet tätä toisilleen?
Itse olen sen vaatimuslistan heittänyt roskakoriin jo vuosia sitten. Ja hyväksynyt elämääni ihmisiä, jotka ovat ihania juuri sellaisena kuin he ovat. Ei heidän tarvitse pukeutua muodin mukaan, olla laihoja, kauniita ja kaikkea muuta. Keskityn itse siihen, mitä sen ehkä ujon ihmisen pinnan alla on. Olen itse tavannut ihmisiä, jotka etsivät sitä täydellistä kaveria itselleen tiukkojen vaatimuslistojensa kanssa. Itseasiassa tunnen yhden miehen, jolla oli hyvin tiukat vaatimukset siitä, millainen hänen unelmiensa naisen pitää olla. Samoin tunnen useita naisia, jotka ovat tehneet tiukkoja vaatimuksia siitä millaisia heidän kavereiden tai tulevan puolison tulee olla. Nämä ihmiset elävät yksin ja ihmetellen, kun ei ketään sopivaa löydy.
* oli pakko jakaa useampaan, kun herjasi viestini olevan liian pitkä. =) *
Sanot, että itse olet heittänyt vaatimuslistan roskiin jo vuosia sitten. Minulle ei kuitenkaan tullut tekstistäsi ollenkaan sellainen vaikutelma. Se jopa vaikutti hieman vain kauniimpaan asuun puetulta vaatimuksien ja ymmärtämättömyyden listalta.
Aivan samalla tavalla katsot itse yksipuolisesti omasta näkökulmastasi, kuten ne kirjoittaneet ihmiset, joita moitit. Esimerkiksi: "Siis vaativatko jotkut oikeasti niin, että vaikka toinen elää avoliitossa jonkun kanssa. Niin se avopuoliso on vain koriste siellä kotona? En ymmärrä tätä ajattelutapaa joidenkin ihmisten päässä. Ehkä sitten olen huono ystävä joillekin, sillä minulla on tapana mennä suoraan kotiin töistä. Minua odottaa kaksi koiraa joiden on päästävä lenkille. Vaikka minulla on avopuoliso, niin hän ei ole mikään palvelija, joka hoitaisi kodin ja koirat. Enkä edes jaksa töistä suoraan lähteä shoppailemaan, kahville tai leffaan sinkkuystävän mieliksi."
Sinkkuystäväsi siis pitäisi ymmärtää sinua, mutta sinun ei oikeastaan häntä. Tunnut katsovat tilannetta vain omasta mielipiteestäsi ja elämäntilanteestasi käsin. Tuskin sinua ollaan leffaan vaatimassa sentään joka päivä? Ei perhe tai puoliso ole sen suurempi este kuin työ tai muukaan seikka elämässä. Ei elämä muutu sen kummemmaksi, kun seurustelet tai olet perheellinen, vaikka joillakin onkin tarve tällaista eroa omista syistään korostaa.
Ymmärtäminen kannattaa aloittaa omasta elämästä ja ystävistä - ja sitten laajentaa siitä.
hiyuvbkku, Huomasin aivan saman kuin sinäkin näistä aloittajan teksteistä! Ja kirjoittamasi kommentin kanssa olen TÄYSIN samaa mieltä.
Jostain syystä hän kaunistelee omaa kantaansa ja leimaa jo teksteissään muut ymmärtämättömiksi vaikka ei vaikuta itse olevan sen parempi.
Ei voi vaatia muita ihmisiä ymmärtämään, jos ei ole itse OIKEASTI valmis ymmärtämään. Ja ihmiset helposti sanovat, että kyllä MINÄ ymmärrän, mutta oikeasti eivät ymmärrä mistään mitään. tuntuu, että riittää kun sanoo, että ymmärtää, vaikka ei tarkoittaisikaan sanomaansa.
Aloittajan teksti ja mielipiteet vaikuttavat minusta hirveän suppeilta. Ja minusta vaikuttaa siltä, että alottaja ei tosissaan osaa katsoa asioita muualta kuin omasta vinkkelistä. Kaikki pyörii itsensä ympärillä ja vain muu maailma ei ymmärrä SINUA.
Sinun, tunturisusi, pitää ensin opetella oikeasti katsomaan asioita muualtakin kuin omasta vinkkelistäsi. Sinun pitää opetella hahmottamaan laajempi kuva kuin se akseli, jolla nyt tunnut pyörivän. Kun ymmärtää ja näkee kokonaisuuden, on helpompi oikeasti YMMÄRTÄÄ asioita. Nyt todella huomaan, että vaikka ehkä lähipiiriltäsikin puuttuisi ymmärrystä, niin PUUTTUU sinultakin. Et ehkä ole sen parempi tässä kuin hekään.
Edellinen kommentoija sanoi minusta hyvin: "Se jopa vaikutti hieman vain kauniimpaan asuun puetulta vaatimuksien ja ymmärtämättömyyden listalta. "
Kaunistelet omaa kantaasi ja pidät itseäsi väärinymmärrettynä, vaikka selkeästi oma katsantokantasi on hyvinkin suppean oloinen.
Suosittelen oman itsensä tarkastelua (itse kullekin aina välillä) ja samalla miettimään, mitä SINÄ ITSE vaadit muilta? Minusta tekstistäsi paistaa, että vaikket sitä suoraan kirjoita, on sinun vaatimuslistasi myös aikamoinen, mutta silti osoitat mieluummin syyttävän sormesi muihin kuin että viitsisit miettiä itse mitä kirjoitat.
Olen tosiaan heittänyt sen vaatimuslistan roskiin jo vuosia sitten. Ei minulla ole väliä miltä toinen näyttää, tai miten hän on kouluttautunut. Myöskin osaan olla kohtuullinen, en vaadi toisilta lähtemään kanssani leffaan jos toisella on kiireitä tai pitkiä työvuoroja. Näin on minulle käynyt, eikä ole ulos kysyjälle käynyt ehdotus, että käykö ensiviikolla paremmin, kun on vapaata, kun nyt on pitkät työvuorot töissä. Minulla saattaa olla välillä 13h työvuoroja ja heti töiden jälkeenkö pitäisi sitten jaksaa vielä mennä leffaan tai shoppailemaan? Yhdessä vaiheessa tein pelkästään yötöitä. Minulta jotkut vaativat, että töistä tullessani aamu 4 aikoihin, että minun pitäisi herätä klo.9 jälkeen, jotta ehtisin mennä kahville tai olla sen kaverin kanssa. Ja sitten muutaman tunnin unilla jaksaa sitten töissä taas seuraava yö. Nämä kaverit vetivät herneen nenäänsä, kun sanoin etten jaksa painaa töissä 8h yöllä hirveällä kiireellä, jos nukun vaan muutaman tunnin töiden jälkeen. Silloin olin leipomossa töissä jossa on aina kiire, koska kaikkien tuotteiden pitää olla aamu 5 mennessä valmiina. Jotta ne ehtivät kauppoihin ajoissa.
Kyllä minä saatan lähteä kahville kaverin kanssa nyttekin, jos asiasta on sovittu ajoissa. Enää en pytsy lähtemään 15 min varoitusajalla kahville tai jonkun mukaan ostoksille ennen kun on varmistettu että toinen pääsee normaali aikaan töistä, jotta koirat pääsevät ajoissa ulos.
Aikaisemmilla viesteillä yritin kertoa mitä minulta on vaadittu: pitää pystyä lähtemään heti, sinne kahville tai ostoksille. Pitää olla varakas tai aina sitä ylimääräistä rahaa, jotta voin tarjota kaverille ravintolassa aterian juomineen. Sitä ei ymmärretty, että auton hajoaminen tai sairastuminen voi hetkeksi aikaa tehdä rahallisesti tiukkaa.
Eli pyysin ihmisiä miettimään mitä he kavereiltaan vaativat. Pitää olla muodikas, kaunis, varakas, älykäs ja kaikkea mahdollista. Tälläpalstalla ensin ollaan kavereita ja sitten tulee riitaa, niin se haukutaan tällä palstalla pystyyn. " kun se on sellainen ja tälläinen".
Ketään en viestilläni halunnut ärsyttää tai loukata. Tarkoitukseni oli herättää ajatusta mitä me vaaditaan toisiltamme.
Minä ymmärrän sen, että on haasteellista sovittaa aikatauluja yhteen, kun elämäntilanne muuttuu. Tulee perhettä tai taloudellisesti on vaikeaa. Nämä sinkkukaverit vaan eivät tätä kaikkea aina ymmärrä, koska he ovat vapaita tekemään mitä vaan ja mennä minne haluavat. Heistä ei ole riippuvaisia, lemmikit tai lapset, jotka vaativat huolenpitoa.
Kyllä minullakin oli vaikeaa aikoinaan ymmärtää erästä kaveria, joka oli silloin suhteessa ja minä sinkku. Hänellä ei koskaan ollut aikaa lähteä koulun jälkeen kahville tai nähdä viikonloppuna, kun piti mennä kyläilemään tai joku tuli heille kyläilemään. Tai oli luvannut olla sen miehen kanssa.
kirjottaisit vähän lyhyemmin ni jaksas lukeekin.. hirveet romaanit ja ihme vinetystä sen verran mitä jaksoin lukee. Ihme valittamisen tarve siulla.. koitat kai hakee jotain taustatukea täältä valituksillesi.. sanot heittäneesi noi arvostelujutut roskakoriin mut sun tekstistä ei todellakaan saa sitä käsitystä.. päin vastoin.. sä tunnut olevan oikeutettu valittamaan ja sanomaan kuka toimii oikein koskakin mutta jos ne sun kaverit on arvostellut sun tekemisiä tai ei oo ymmmärtänyt sua tarpeeks ni se on ilmeisesti susta ymmärtämättömyyttä..? ei oikeen oo päätä noissa siun avautumissa.. sen kuvan sun teksteistä saa et siuta ei sais arvostella ->jos tekee ni sit kaikki siun ympärillä onkin jotenki viallisia tai jotain.. ja sie muka ymmärrät muita mut kukaan ei sua..aika naurettavaa.. vaikutat itse aika lapselliselta noiden sun teksties perusteella mut kaikkeeha mie en lukenut, ku en vaan jaksa lukee noin montaa sivua tuollast negatiivist ajattust.. en ihmettele jos siun lähipiirillä menee hermo suhun ja ymmärrys katoaa jos oot oikeesti noin negatiivinen. . et en kyl miekään tuollast vinettäjää jaksais ymmärtää niin paljo ku sie tunnut ymmärrystä kaipaavas...ihme porukkaa täälläki..emmie yleens tääl paljo kirjottele ku tääl on nii kummallist immeistä...