Miespuolisella ystävälläni oli salasuhde pitkään, josta hän sitten jäi vaimolleen kiinni. Heidän avioliittonsa on ollut oikeastaan pelkkää kulissia jo pitkään, josta lähimmät ystävät tietävätkin ja yhdessä ollaan suurimmaksi osaksi lasten takia.
Nyt minulla on sellainen olo, että tämä salasuhde olisi ollut miehelle oikeaa rakkautta, ainakin mies niin sanoo. Mahdollisuudet tämän toisen naisen kanssa olisivat vieläkin hyvät, sillä tiedän hänen tuntevan samoin edelleen. Vaimo kuitenkin pitää miestä kotona kiristämällä esimerkiksi lapsilla. Vaimo sanoo että jos ero tulee, niin hän tekee miehen elämästä, niin työ- kuin henkilökohtaisesta elämästäkin, helvettiä. Lapset hän on luvannut ottaa mukaansa ja muuttaa toiselle puolelle Suomea. Vaimo puhuu todella rumasti miehestään jopa täysin ulkopuolisille ihmisille, varsinkin humalassa. Pahinta siinä on, että vaimolla on täydet mahdollisuudet pilata ystäväni koko elämä, sitä tosin en tiedä toteuttaisiko hän uhkauksiaan.
Ystäväni on viikko viikolta väsyneempi ja vain varjo entisestä itsestään. Olen yrittänyt hänelle sanoa ettei tuollainen liitto kannata, mutta takana on yhteisiä vuosia paljon ja lapset ovat miehelle tärkeintä elämässä. Olen myös yrittänyt sanoa, ettei tällainen tilanne ole mielestäni edes lasten etu. Hän ei kuitenkaan halua edes kuvitella asuvansa erillään lapsista (lapset muuttaisivat aivan varmasti äidin mukana). Lasten edessä näytellään, mutta lapset ovat jo sen verran vanhojakin että uskon heidän huomaavan asian.
Ystäväni ei uskalla kokeilla mitä vaimo tekisi jos hän ottaisi eron. Vaimo vaatii, että he käyvät parisuhdeterapeutilla, mutta muuten hänen käytöksensä on sellaista, etten ymmärrä miten hän luulee olevansa edes itse koskaan onnellinen. Ymmärrän kyllä katkeruuden (olen elänyt itse samantapaista elämää), mutta jos on mielestään sitoutunut yhteiseen tulevaisuuteen, pitää osata antaa anteeksi jotta suhde voi jatkua. Itse olen henk. koht sitä mieltä että harvemmin tuollaisen jälkeen luottamusta enää suhteeseen saa, mutta he nyt silti yrittävät. En tietenkään nyt sano etteikö suhteen pelastamiseen olisi mahdollisuuksia myös pettämisen jälkeen! Minua säälittää niin paljon, että miehellä ei ole voimia lähteä liitosta. Osaako joku kuitenkin kertoa että onko jotain millä voin ystävääni auttaa? Kamala katsoa toisen murenemista.. Aikuinen ihminen tekee kyllä omat päätöksensä, mutta jos jollain pystyisin edes jotenkin herättelemään häntä, sillä tuolla menolla hänestä ei ole kohta mitään hyötyä edes lapsille…
Nyt minulla on sellainen olo, että tämä salasuhde olisi ollut miehelle oikeaa rakkautta, ainakin mies niin sanoo. Mahdollisuudet tämän toisen naisen kanssa olisivat vieläkin hyvät, sillä tiedän hänen tuntevan samoin edelleen. Vaimo kuitenkin pitää miestä kotona kiristämällä esimerkiksi lapsilla. Vaimo sanoo että jos ero tulee, niin hän tekee miehen elämästä, niin työ- kuin henkilökohtaisesta elämästäkin, helvettiä. Lapset hän on luvannut ottaa mukaansa ja muuttaa toiselle puolelle Suomea. Vaimo puhuu todella rumasti miehestään jopa täysin ulkopuolisille ihmisille, varsinkin humalassa. Pahinta siinä on, että vaimolla on täydet mahdollisuudet pilata ystäväni koko elämä, sitä tosin en tiedä toteuttaisiko hän uhkauksiaan.
Ystäväni on viikko viikolta väsyneempi ja vain varjo entisestä itsestään. Olen yrittänyt hänelle sanoa ettei tuollainen liitto kannata, mutta takana on yhteisiä vuosia paljon ja lapset ovat miehelle tärkeintä elämässä. Olen myös yrittänyt sanoa, ettei tällainen tilanne ole mielestäni edes lasten etu. Hän ei kuitenkaan halua edes kuvitella asuvansa erillään lapsista (lapset muuttaisivat aivan varmasti äidin mukana). Lasten edessä näytellään, mutta lapset ovat jo sen verran vanhojakin että uskon heidän huomaavan asian.
Ystäväni ei uskalla kokeilla mitä vaimo tekisi jos hän ottaisi eron. Vaimo vaatii, että he käyvät parisuhdeterapeutilla, mutta muuten hänen käytöksensä on sellaista, etten ymmärrä miten hän luulee olevansa edes itse koskaan onnellinen. Ymmärrän kyllä katkeruuden (olen elänyt itse samantapaista elämää), mutta jos on mielestään sitoutunut yhteiseen tulevaisuuteen, pitää osata antaa anteeksi jotta suhde voi jatkua. Itse olen henk. koht sitä mieltä että harvemmin tuollaisen jälkeen luottamusta enää suhteeseen saa, mutta he nyt silti yrittävät. En tietenkään nyt sano etteikö suhteen pelastamiseen olisi mahdollisuuksia myös pettämisen jälkeen! Minua säälittää niin paljon, että miehellä ei ole voimia lähteä liitosta. Osaako joku kuitenkin kertoa että onko jotain millä voin ystävääni auttaa? Kamala katsoa toisen murenemista.. Aikuinen ihminen tekee kyllä omat päätöksensä, mutta jos jollain pystyisin edes jotenkin herättelemään häntä, sillä tuolla menolla hänestä ei ole kohta mitään hyötyä edes lapsille…
Vastaukset 30
Vanhimmat
Tämä tarina on kuin minun tarinani ihan kokonaan.. itse olen vain tuon tarinan miehen, toinen nainen..
Tuntuu todella kurjalta...kun tiedän miten vahvat tunteet ovat molemmin puolin.. koen vaan niin,etten saa puuttua/painostaa lopulliseen päätökseen.. en tiedä onko tästä pienestä eteäisyydestä apua,ikävä on kova.. ystävyys meillä säilyy ikuisesti,vaikkei puoliso sitä tiedä..
olen myös huolissani miehestä ja hänen jaksamisesta..
..tilanne kestänyt kauan? onko mies yrittänyt lähteä? ystäväni yritti, mutta kahden viikon jälkeen palasi kotiin kun vaimo keksi tarinoitaan..
ja sulla ei ole omaa elämää? Voi vindy. Sulla ei ole mitään oikeutta manipuloida miestä, vain kuunnella!! Parin asiat eivät kuulu sinulle, et voi tietää kuin osan ja tehdä omat tulkintasi.
Vaimo keksi tarinoita? Ompa ystäväsi harvinaisen selkärangaton mies. Tuohan on kaikista kuuluisin selitys, joka toiselle naiselle annetaan, että kun vaimo keksii tarinoita, ihan hullu, en nyt uskalla erota. Että oot tyhmä.
Sehän on niin ylevää ohjata pettävää miestä oikealle tielle, eikö vaan? Vaimolta et sinäkään uskalla totuutta tilanteesta mennä peräämään. Pysyisit siellä omalla kotipesälläsi. Toisten parisuhdeasiat ei kuulu sinulle.
rehellisesti, että olet se toinen nainen, jolla on oma lehmä ojassa? Et ole mikään oikea ystävä. Ystävä tukee ja kuuntelee, ei laadi toimintasuunnitelmaa.
jollain kakkosella ei todellakaan ole mitään asiaa puuttua avioparin omiin päätöksiin. Huh huh!
Äläpäs nyt. Onhan kakkonen sentään se kolmas osapuoli. 12 4 ei ole puuttumassa mihinkään. Miksi sitä pelkäät? Toki vaimo tekee nyt kaikkensa, jotta näyttäisi miehen silmissä paremmalta. Käy hepeneliikkeissä, kampaajalla, laittaa ruokaa, panostaa aivan täysillä ja kaikki käy, hän joustaa aivan miten mies vain haluaa. Hetken aikaa. Sinänsä epäreilu tilanne, että kakkonen vain odottaa ja katsoo tilannetta, mitään tekemättä. Jos tämäkin kakkonen laittaisi kaikki peliin, tilanne olisikin aivan toinen. Ja totuus ja todellisuus iskee taas kohta päälle.
Ystävyys varmasti jatkuu monella, vaikka suhde loppuisikin.
että kakkonen odottaa ja odottaa. Jos vaimo päättää olla heittämättä miestä pihalle, niin eipä siinä kakkosella ole paljon sanomista. Kakkonenhan on laittanut kaiken peliin jo peliin ryhtyessään, ja jos vaimo lähtee samaan peliin, niin mitäpä se kakkoselle kuuluu. Jotta mies jättäisi vaimonsa, täytyisi kakkosen olla todellinen lottovoitto, nuori ja kaunis. Perustaviskakkosen takia mies ei vaimoaan jätä, vaikka se norkoilisi nurkilla viisi vuotta.
Vaikea tilanne - mutta aikaa varmasti kumpainenkin pelaa - vaimo ei liene kuitenkaan tosissaan uhkauksissaan ja mies taas tarkkailee tilannetta ja miettii seuraavaa siirtoaan - mikä lienee toki stressaavaa. Tuskin voit auttaa muuten kuin kuuntelemalla, kukaan muu kuin tarinaan osalliset eivät osaa laitella palasia paikoilleen..
Noin mullekin kävi, paitsi että kieltäydyin enää yrittämästä. Ensin vaimo yritti ostaa minut pillulla. Sitten tyrkytti parisuhdeterapeuttia. Mutta mitä sitä terapeutilla tekee, jos rakkautta ei ole ja sydän on muualla?
Muija lähti, eikä sen jälkeen ole näkynyt.
Sittemmin onkin paskaa lentänyt joka suuntaan niin ettei mitään rajaa ja lasta en ole nähnyt pian kuukauteen...mesotkoon exä mitä mesoaa, kyllä maailmaan ääntä mahtuu.
Mutta yhtä kaikki, en ole koskaan voinut näin hyvin. Liiton jatkamisesta ei olisi seurannut mitään hyvää.
Sydäntään on seurattava, muuta ei voi.
Tuossa on niin paljon tuttua, että melkein pelottaa... Onkohan tuo kovinkin yleistä vai onko kyseessä sama tapaus.
Toivon että ystäväsi uskaltaa erota, eihän tuollaisesta mitään voi tulla! Samaa toivon omalle ystävälleni... Autetaan sitten, kun vaan voidaan!
Millon olette kuulleet, että pettävä mies eroaisi petoksen paljastuttua? Kertokaahan, niin sitten uskon että lehmätkin lentää. Mitenkähän jos te molemmat hyvät ystävät (ootteko muuten niitä toisia naisia?) kysyisitte myös vaimolta, missä mennään. Olisikohan hänen näkemyksensä aivan toinen? Teillä on vain miehen kertomus tilanteesta. Minä toivon, että ko parit saisivat asiansa kuntoon, tuli ero eli ei. Ja ilman teitä ystävällisiä pahanilmanlintuja. Joilla takuulla on oma lehmä ojassa.
"Millon olette kuulleet, että pettävä mies eroaisi petoksen paljastuttua? Kertokaahan, niin sitten uskon että lehmätkin lentää."
Olemme varmasti jokainen kuulleet tällaisesta. Auttoiko uskoa? ;)
Ihan jokaisella meistä on varmasti se lehmykäinen siellä tienposkessa. Aina kun sattuu jotain, kaivamme muistoistamme jonkun tilanteen, mihin vertaamme nykytilannetta. Viisaammat osaavat katsoa tilannetta molemmilta suunnilta, ja vielä kaikkien muidenkin näkökulmista.
Se että olen ollut itse petetty ja jätetty, vaikuttaa tietysti. Nyt ymmärrän jo exän tilanteen, ja minä käyttäydyin silloin väärin. Kiristin lapsillakin. Olimme pettämisen tultua ilmi jonkin aikaa jopa onnellisia, mutta se ei kestänyt kuin muutamia viikkoja. Lopulta olin itsekin sitä mieltä, että pitää erota ja päästää mies pois. Helppohan noissa jutuissa on aina ulkopuolelta huudella. Tuollaisissa tilanteissa on niin valtavat tunteet mukana, ettei sitä ihan heti ulkopuolinen ymmärrä.
Noihin tilanteisiin ei ole mitään patenttiratkaisuja. Täällä ei voi niin tarkasti selvittää kenenkään tilanteita, että totuudesta pääsisi selville - ei onnistu edes oikeassa elämässä. Mutta voimme tukea niitä ihmisiä, jotka apua tarvitsevat niillä eväillä, joita meillä on. Ilkeily ei auta ketään, se on vain omaa katkeuutta.
Sun kirjoituksen perusteella voisin päätellä, että olet myös petetty nainen. Olen pahoillani siitä. Mutta siitä pääsee yli, usko pois, ja entistä vahvempana! Kun annat anteeksi itsellesi ja muille, niin olo helpottaa :)
Olin se toinen nainen. Miehen vaimo sai tietää ystävän kertomana asiasta. Tuon kokemuksen kautta ehkäpä suhtaudun erittäin kyynisesti siihen, että joku muka pyyteettömästi, ystävänä auttaa pettäjää selviämään eteenpäin elämässä. Kuka ajattelee sitä vaimoa? En minä ainakaan ajatellut, uskoin vain, mitä mies kertoi. Eli olin tosi tyhmä. Ja pari jatkaa elämäänsä yhdessä. Onnellisenako, sitä en tiedä. Toivon vain, että mieskin oppi jotain.
Itse opin sen, että toiste en toiseksi naiseksi ala.
Kyllä ystäviä aina autetaan! Jollei auteta, ei sitten ystäviä oltukaan. Vaikka ystävä tekisi virheitä kuinka paljon, niin sitä tuetaan. Ja ystävä tukee sitten taas vasta. Eikö? Eli vaimon ystävät tukevat sitten vaimoa, miehen ystävät miestä.
Mun ystäväni tilanteessa ajatellaan asioita myös sen vaimon kannalta. Niillä vaan on ollut huono suhde jo iän kaiken, sen vaimo on myöntänyt. Mutta tuli sitten se paniikki kalkkiviivoilla, ei uskallakaan muuttaa elämäänsä ja tartutaan siihen mihin voidaan... Tuossa suhteessa kaikki osapuolet ovat aikuisia ja keskustelutaitoisia. Vaimolla menee nyt yli (ymmärrän, kun itselläkin on mennyt), tuntuu tietysti pahalta ja lapsiin vetoaminen on ainoa keino pitää miestä vielä hetken... Vaimo tietää, ettei mikään oikeasti ole muuttunut, että ero tulee, mutta ehkä hän ehtii varautua henkisesti paremmin näin.
Sinä katkeroiduit! :( Ei kaikki jutut mene niin kuin sinun juttusi. Ole edelleenkin avoin elämälle, mutta tosiaan, niitä varattuja kannattaa varmasti vältellä jollei halua itseään satuttaa.
Pettävä mies tai nainen eroaa, joko heti, tai sitten sen "pakollisen" yrittämisen jälkeen, sillä suhde on ollut toimimaton jo ennen salasuhteeseen ryhtymistä. Kolmas osapuoli siis ei varmaan yhdessäkään avioliitossa aiheuta avioliiton katkeamista, vaan syyt ovat ihan jossain muualla. Toki taloudelliset asiat ja yhteiset lapset ovat varmaan hyviä motivaattoreita yrittää. Mutta kun yhteyttä ei ole, niin ole, ja varmasti pettäminen ja toiseen rakastuminen jäävät vaivaamaan sen verran kumpaisenkin mieltä, että avioliiton jatkaminen ei vaan hyvistä yrityksistä huolimatta ole mahdollista. Kyllä, minua on petetty myös. Ja olen pettänyt itse. Ja vaihtamalla parani suhde, nyt tunnen saavani elää sellaisena kuin oikeasti olen. Ja niistä vaimoista/miehistä, jotka sekoavat kumppanin suhteen tultua ilmi: niin totta. Kaikki on oikeutettua tuon suuren petoksen tultua ilmi. Voi uhkailla ja kiristää lapsilla, käyttäytyä kuin raivopää lasten läsnäollessa, uhkailla tappamisella (itsensä tai toisen), voi soitella häväistyspuheluita läpi suvun ja ystäväpiirin, kertoa valheita, piinata uutta naista/miestä... Siihen kun on oikeus, kun toinenhan sen sopan keitti... Vaikka itse avioliiton särkymiseen syyt ovat olleet ihan muussa kuin siinä uskottomuudessa, joka oli vain viimeinen niitti. Onnea kaikille, niin hyvässä suhteessa oleville kuin sellaiseen pyrkiville. Hyvässä suhteessa pystyy olemaan myös parempi vanhempi.
Ihan just näin.
Koettu on ja erottu myös.
Aina saisin, kahdelta naiselta, jotka molemmat luulisi olevan minulle rakkaimpia ihmisiä maailmassa. Ja minä käyttäisin tilannetta hyväkseni, vedättäisin tyhmiä naisia sata-nolla.
Jos mies on noin ihana, miksi erositte? Olet kateellinen miehen uudesta onnesta, tunget väliin väkisin. Tiedätkö, että on olemassa sana ei? Alahan käyttää sitä. Siis sanot sille pettävälle paskalle, että ei käy, en ala.
Ap:lle. Olet taman miehen kakkonen selvastikin, silla kukaan mies ei ole nai yksinkertainen, etta kertoo myos vaimonsa asiat seka kakkoselle, etta ystavattarelleen. Ei kenellakaan miehella ole noin paljon aikaa kolmelle naiselle. Ap yrittaa vain urkkia tietoja,miten parahaiten saisi taman ukkomiehen itselleen. Tallaisia ovat kakkoset. Puhuvat etta huvikseen vain ukkomiehen kanssa ovat. Naiset ei pysty tapailemaan miesta monta kertaa, kun neovat jo tunteineen koukussa. Olen nainen, tiedan taman omasta ja ystavattarien kokemuksista. Etta lopeta tuo paska puuhasi ajoissa!
Saat muodostaa mielipiteesi niin kuin haluat, mutta olen miehelle vain ystävä. Olemme olleet ystäviä kohta 20 vuotta, joten siinä ajassa ehtii kertomaan asioita toiselle ja toisen ihmisen oppii tuntemaan. Ystävyys on vastavuoroista,joten yhtälailla olen hänelle omasta liitostani kertonut. Koska pohdit myös ajanriittävyyttä "kolmelle naiselle" niin kuten kerroin, ystäväni avioliitto on ollut kulissia jo pitkän aikaa, yhteistä aikaa he eivät juurikaan vietä. Tämän vuoksi ehkä miehellä olikin "tila" rakastua toiseen ja silti pitää kiinni ystävistään. Puhelimessakin asioista pystyy keskustelemaan... Tämän tarinan "kakkosta" en kovin hyvin tunne, mutta silti tiedän hänen tuntevan ystävääni kohtaan samoin. Olen ehkä sinisilmäinen, mutta luotan ystävääni eikä hänellä käsittääkseni ole mitään syytä valehdella minulle.
Tämä vastaus sopii myös teille muille jotka epäilette minulla olevan oma lehmä ojassa. Ja onhan tämä osaltaan tottakin, ystäväni terveydestä haluaisin huolehtia.
Täyttä sooopaaaa!! Mies ei vaan halua erota, vaimosta pääsee helpolla eroon jo tooodella haluaa!!!
Tällaista juttua ne pettävät ukkomiehen aina kertoilevat kakkosilleen...
Kun mies on kerran itse kaivamaansa kuoppaan tipahtanut, hän varmaankin osaa sieltä myös omin voimin nousta.
Ole vaan paikalla, kun mies tarvitsee kuuntelijaa. Kerro mitä ajattelet. Keskustelkaa asiasta. Ehkä hän tarvitsee aikaa ollakseen varma mitä tekee?
Surullinen tarina. Toivon paljon voimia sulle ja ystävällesi. Asiat kyllä järjestyvät, mutta joskus liian myöhään, silloin on saattanut jo jotain tärkeää rikkoutua. Rohkeutta puuttuu monelta.
rohkeudella sitä, että uskaltaa erota, niin olet väärässä. Se etten eroa, on vain viisautta, sillä kyllä se sama arki ja kyllästyminen odottaa siinä seuraavassakin suhteessa, vaikka siihen alussa olisi kuinka ihastunut. Ja sittenkö pitäisi erota taas että olisi rohkea (?), ei siinä nyt ole järjen hiventäkään. En todellakaan halua mitään uusperhekuvioita itselleni enkä lapsilleni, kiitos ei. En myöskään ala jakelemaan rahojani naisilleni. Aikansa kun mies kulkee, niin kyllä se tahti siitä vanhemmiten hyytyy. Onpahan sitten aikanaan lapsenlapsillakin oikeat isovanhemmat eikä mitään pubissa istuvia uusperheisovanhempia etsimässä uutta "tyttö- tai poikaystävää". Vastenmielistä.
Rohkeus voi tarkoittaa myös rohkeutta erota. Tarkoitin kuitenkin rohkeutta totuuden näkemiseen. Rohkeutta rehellisyyteen. Jollei ole edes itselleen rehellinen, ei voi olla onnellinen.
Kiitos tuesta "aamuksi kotiin".. toivon myös että tilanne ratkeaisi ennen kuin ystäväni murtuu lopullisesti.. ja vaikka päätös olisikin jäädä avioliittoon niin toivon, että sitten he jäävät molemmat siihen myös sen takia että toista rakastaa ja toisen kanssa tulee vielä ne onnellisetkin ajat.. pitkä ja kivinen matkahan se varmasti olisi, mutta toivottavasti siinä tapauksessa sen arvoinen!
vaikka itse olenkin skeptinen onnen uudelleen löytymiselle tällaisen tilanteen jälkeen.. tämä voi juontaa juurensa omiin kokemuksiini, joten en voi kuitenkaan yleistää..
mies todella tarvitsee kuuntelijaa ja ystävää nyt enemmän kuin koskaan! Olet todellinen ystävä hänelle. tunnet parhaiten ystäväsi ja hänen perheensä.. huomaat kyllä onko hän siinä onnellinen. millainen hän on,kun kertoo salarakkaastaan jne. miksi ihmisen täytyy elää elämää,jossa ei ole onnellinen? kerranhan täällä vain eletään ja ollaan.. rakkaus on kullanarvoinen asia ja sen soisin kaikkien kokevan läpi elämän.. liian pitkään ei pidä jäädä odottamaan voi olla,että myöhemmin kaduttaa sitten kovasti..,kun on jo myöhäistä..
Kehota miestä menemään kriisikeskukseen puhumaan tilanteesta niin, että vaimo ei tiedä.
Tuo olisi mielestäni myös hyvä idea! Ehdotankin sitä eteenpäin! Ulkopuolisen kanssa voi omia ajatuksiaan saada selvemmäksi ja saada jonkun ratkaisun tilanteeseen. Parisuhdeterapiassa kun ei varmaan samalla tavalla pysty kuitenkaan puhumaan..
Olen entinen toinen nainen, ja tiedän että miehellä on nyt pahoja vaikeuksia vakisuhteessaan. Olen todella huolissani hänestä, enkä voi tehdä tässä tilanteessä enää mitään hänen hyväkseen...
Olisi helpottavaa tietää, jos hänelläkin olisi joku noin hyvä ystävä jolle voisi oloaan purkaa. Pidä huolta ystävästäsi, hän taatusti tarvitsee sinua nyt! Onneksi on ystäviä!