Wau Itä-Suomen yliopisto

Älkää nyt väärin ymmärtäkö. Ylistän Itä-Suomen yliopiston tärkeätä tutkimustyötä.

Tässä huomaa taas sen, miten heikolla pohjalla vieläkin tässä maassa oikeustieteellinen tutkimus ylipäätään on - jos nyt edes voi puhua tutkimuksesta tai tieteestä. Resursseja tarvittaisiin enemmän ja niitä on mahdollista saada vain perustamalla neljäs (ellei jopa viideskin) tiedekunta tähän maahan ja palkkaamalla sinne ihmisiä tutkimaan ja opettamaan; opiskelijoiden sisäänottomääriä ei kuitenkaan sovi kasvattaa, joten erityisesti HGIn yliturvonnut tiedekunta aivan perustellusti joutuisi vähentämään opiskelijamääriään ja tarkistamista olisi Lapissa ja Turussakin.

Toisinsanoen: vuosittain aloittavat n. 500 opiskelijaa tulisi jakaa viiteen eri tiedekuntaan; 100 / tdk.

Toinen vaihtoehto on sitten se, että koko tieteenala annetaan parin kolmen professorin käsiin. Tästähän Suomella on monisatavuotiset kokemukset, mutta mistään tieteestä ei kyllä ole ollut kyse tuolloin.

Miksi ihmeessä lääketieteellä on niin hyvät resurssit - sii kun puhutaan ihmisten terveyden turvaamisesta - mutta kun puhutaan oikeusturvasta ja -suojan antamisesta, ei tunnu rahaa riittävän edes peruskoulutukseen!?

"etäsuorituksissa" ykkösijaa pitänee kyllä HGIn oikis. Käsittääkseni kaikkialla muualla vaaditaan pakollisena paljon enemmän läsnäoloa; Helsingissä voi jokseenkin kaiken tehdä kirjatenttinä ja niin, ettei tarvitse juuri kenellekään edes puhua mitään.

Nooh.. jos kerran työllisyys on niin hyvä, niin miksi ne lappalaiset raahautuvat tänne helsinkiin.

Kannattaa katsoa myös 45 minuutin jakso juristien oikeasta työehdoista:

http://www.mtv3.fi/uutiset/45min/jaksot.shtml?1519661

45 minuuttia etsii raflaavia juttuja, ei totuutta.

Suomessa juristit tekee oikeasti kansainvälisesti mitattuna inhimillistä työviikkoa, jopa asianajajat -- n. 50h oli keskiarvo viimeisessä tutkimuksessa AA:den keskuudessa. Julkisella puolella työviikko lähentelee sitä 40:ä paitsi ylimmän tason asiantuntijoiden kohdalla, joilla mennään lähelle yksityistä puolta niin palkassa kuin työtunneissa.

Isossa maailmassa ja pahimmillaan tietysti Lontoon, Nykin tai vastaavien bisneskeskusten liikeasianajajien kohdalla 80h viikossa tai ylikään ei ole ennenkuulumatonta. Toki palkkakin on vastaava, mutta mitä sillä sadalla tai kahdellasadalla tonnilla tekee kun vapaa-aikaa ei käytännössä ole.

Nuoret lakimiehet AA:tstoissa ovat usein töissä kuukausipalkalla, ja kuten moni kk-palkkalainen, ylitöitä ei korvata täysmääräisesti. Tämä on usein hinnoiteltu sisään kk-palkkaan.

Helpommalla rahansa tienaa monella muulla tavalla kuin ryhtymällä juristiksi. Homeopaattina vaikka. Mutta jos ala kiinnostaa, tyhmä juoksee vain rahan perässä.

Rahalla saa vastaavat paperit vaikka mistä ulkomaiden yksityisistä oppilaitoksista. Turhaa kohkaamista jostain yhdestä hikisestä uudesta tiedekunnasta.

Suomessa on liikaa korkeakouluja. Piste.

Yliopistotasolla alkaa olla Lapin ja Itä-Suomen yliopiston ym. muodostamisen jälkeen lukumääräisesti siedettävää. Koulutusohjelmia on kuitenkin edelleen liikaa: niitä tulisi pikemminkin karsia kuin lisätä. AMK:ta nyt on puolet liikaa ja kaikenmaailman diibadaabatradenomejamedianomeja koulutetaan kortistoon.

Minä UEF:n tutkinnonoikeus näyttäytyy tätä taustaa vasten? Aluepolitiikkana? Jep.

Skaalaedut ovat totta. Tämä tarkoittaa sitä, että tuhannen ihmisen yksikkö on enemmän kuin kymmenen sadan ihmisen yksikköä. Syy miksi suomalaiset yliopistot ovat lähes kaikki ihan sysipaskoja on juuri tämä munien liiallinen hajauttaminen. Suomessa koulutetaan sata juristia sillä rahamäärällä millä ulkomailla parhaimmillaan yksi.

Ihan turha puhua siitä, että UEF:n oikeustieteellinen poistaisi opiskelijoiden muuttamisongelman. Silti suuri(n?) osa valmistuneista joutuu muuttamaan muualle töiden perässä, varsinkin jossei halua julkiselle puolelle tyhjäntoimittajaksi.

Tästä ratkaisusta jää käteen lähinnä märkä turdi yheiskunnalle, jonka kokonaishyödyn vuoksi parasta olisi ollut entisten tiedekuntien lisäresursointi. Eniten tästä toki kärsivät rollon opiskelijat, koska UEF voi hyvin sysätä sen uudestaan huonoimmaksi oikeustieteelliseksi tiedekunnaksi. Suurin hyötyjä on itse UEF orgaanina: juristit ovat rahasampo yliopistolle, kun ne ovat halvin tutkinto kouluttaa.

Ei sillä, kyllä UEF:n oikkaritkin saavat märät turdit valmistuttuaan. Ei ole helppoa olla tienraivaaja, varsinkin kun ala on jo oikeasti suht kilpailtu ja hyvät työpaikat työn takana. Noh, onnea, tarvitsette sitä.

Keijo(nimi muutettu) kirjoitti:

Suomessa on liikaa korkeakouluja. Piste.

Yliopistotasolla alkaa olla Lapin ja Itä-Suomen yliopiston ym. muodostamisen jälkeen lukumääräisesti siedettävää. Koulutusohjelmia on kuitenkin edelleen liikaa: niitä tulisi pikemminkin karsia kuin lisätä. AMK:ta nyt on puolet liikaa ja kaikenmaailman diibadaabatradenomejamedianomeja koulutetaan kortistoon.

Minä UEF:n tutkinnonoikeus näyttäytyy tätä taustaa vasten? Aluepolitiikkana? Jep.

Skaalaedut ovat totta. Tämä tarkoittaa sitä, että tuhannen ihmisen yksikkö on enemmän kuin kymmenen sadan ihmisen yksikköä. Syy miksi suomalaiset yliopistot ovat lähes kaikki ihan sysipaskoja on juuri tämä munien liiallinen hajauttaminen. Suomessa koulutetaan sata juristia sillä rahamäärällä millä ulkomailla parhaimmillaan yksi.

Ihan turha puhua siitä, että UEF:n oikeustieteellinen poistaisi opiskelijoiden muuttamisongelman. Silti suuri(n?) osa valmistuneista joutuu muuttamaan muualle töiden perässä, varsinkin jossei halua julkiselle puolelle tyhjäntoimittajaksi.

Tästä ratkaisusta jää käteen lähinnä märkä turdi yheiskunnalle, jonka kokonaishyödyn vuoksi parasta olisi ollut entisten tiedekuntien lisäresursointi. Eniten tästä toki kärsivät rollon opiskelijat, koska UEF voi hyvin sysätä sen uudestaan huonoimmaksi oikeustieteelliseksi tiedekunnaksi. Suurin hyötyjä on itse UEF orgaanina: juristit ovat rahasampo yliopistolle, kun ne ovat halvin tutkinto kouluttaa.

Ei sillä, kyllä UEF:n oikkaritkin saavat märät turdit valmistuttuaan. Ei ole helppoa olla tienraivaaja, varsinkin kun ala on jo oikeasti suht kilpailtu ja hyvät työpaikat työn takana. Noh, onnea, tarvitsette sitä.

Lue lisää

Tilanne töiden suhteen voi olla tällä hetkellä se, että ne löytyvät tietyiltä maantieteellisiltä alueilta. Yliopistot ovat kuitenkin merkittäviä kasvutekijöitä ja mahdollistavat elinkeinoelämän kehittämisen yliopistojen ympärille. Yliopistosta kun saa uutta ja innokasta työvoimaa ja yliopistoissa voidaan tuottaa tutkimusta, joka palvelee alueen elinkeinoelämän tarpeita ja mahdollisuuksia. Oikeustiedettä pitäisi periaatteessa pystyä soveltaman kaikkialla, missä on ihmisiä ja yrityksiä/organisaatioita, ja heidän lakiin liittyviä ongelmiaan. Ja kasvulla tuetaan sitä, että työpaikkoja ja kysyntää myös syntyy.

Perustutkinto-opiskelijalle merkitsee käytännössä hyvin vähän, missä hän tutkintonsa suorittaa. Riippuu tosin hieman alasta, että minkälaisia resursseja perustutkinnon suorittaminen vaatii ja onko niitä saatavilla kaikkialla riittävässä määrin. Tai onko tietyn (tieteen)alan opetusta ylipäänsä tarjolla joka paikassa. Hyviä opettajia tosin löytyy kaikista yliopistoista. Tässä tapauksessa, kun kyseessä oikeustiede, on vaikea ymmärtää miksi niitä perustutkinnon kirjoja ei voisi lukea ja tenttiä missä päin Suomea tahansa ihan yhtäläisellä menestyksellä ja mahdollisesti jopa viihtyisämmin kuin muualla. Työllistyminen on ihmisestä ja hänen kyvykkyydestään kiinni, oppilaitos voi ainoastaan tukea opiskelijaa, mutta ei varsinaisesti tuottaa sopivaa ihmistä, jos opiskelija ei itse panosta omaan elämäänsä.

Keijo(nimi muutettu) kirjoitti:

Suomessa on liikaa korkeakouluja. Piste.

Yliopistotasolla alkaa olla Lapin ja Itä-Suomen yliopiston ym. muodostamisen jälkeen lukumääräisesti siedettävää. Koulutusohjelmia on kuitenkin edelleen liikaa: niitä tulisi pikemminkin karsia kuin lisätä. AMK:ta nyt on puolet liikaa ja kaikenmaailman diibadaabatradenomejamedianomeja koulutetaan kortistoon.

Minä UEF:n tutkinnonoikeus näyttäytyy tätä taustaa vasten? Aluepolitiikkana? Jep.

Skaalaedut ovat totta. Tämä tarkoittaa sitä, että tuhannen ihmisen yksikkö on enemmän kuin kymmenen sadan ihmisen yksikköä. Syy miksi suomalaiset yliopistot ovat lähes kaikki ihan sysipaskoja on juuri tämä munien liiallinen hajauttaminen. Suomessa koulutetaan sata juristia sillä rahamäärällä millä ulkomailla parhaimmillaan yksi.

Ihan turha puhua siitä, että UEF:n oikeustieteellinen poistaisi opiskelijoiden muuttamisongelman. Silti suuri(n?) osa valmistuneista joutuu muuttamaan muualle töiden perässä, varsinkin jossei halua julkiselle puolelle tyhjäntoimittajaksi.

Tästä ratkaisusta jää käteen lähinnä märkä turdi yheiskunnalle, jonka kokonaishyödyn vuoksi parasta olisi ollut entisten tiedekuntien lisäresursointi. Eniten tästä toki kärsivät rollon opiskelijat, koska UEF voi hyvin sysätä sen uudestaan huonoimmaksi oikeustieteelliseksi tiedekunnaksi. Suurin hyötyjä on itse UEF orgaanina: juristit ovat rahasampo yliopistolle, kun ne ovat halvin tutkinto kouluttaa.

Ei sillä, kyllä UEF:n oikkaritkin saavat märät turdit valmistuttuaan. Ei ole helppoa olla tienraivaaja, varsinkin kun ala on jo oikeasti suht kilpailtu ja hyvät työpaikat työn takana. Noh, onnea, tarvitsette sitä.

Lue lisää

Mitä tulee koulutuspaikkoihin...

Niin kauan kuin tutkintoja suorittamaan löytyy motivoituneita opiskelijoita, jotka hoitavat perusopinnot loppuun asti, ei tarjontaa välttämättä ole tarpeen rajoittaa. Erikoistaa ja monitieteellistää ehkä, jos siihen on mahdollisuuksia. Mutta miksi ihmisten opiskeluja ja tekemisiä pitäisi rajoittaa? Etenkin yliopistokoulutus ei palvele, eikä sen pitäisi palvella työ- ja elinkeinoelämän tarpeita suoraan, vaan toimia ihmisten sivistäjänä, jotta he voivat kehittyä ja tehdä sitä, mitä he haluavat, joko elinkeinoelämässä tai tutkimuksen parissa.

AMK:t pyrkivät kouluttamaan enemmän olemassaolevia työelämän ammatinkuvia vastaavasti ja valmistamaan alan töihin. AMK:jen lukumäärä voi olla liian suuri ja jotkin koulutusohjelmat voivat vaikuttaa epämääräisiltä. AMK:t eivät kuitenkaan ole vertailukelpoisia yliopistojen kanssa, sillä molemmilla on pohjimmiltaan täysin eri intressit, käytännöt ja tavoitteet. Ei siis ole syytä puhua "koulutuspaikoista" yliopistojen ja AMK:n yhdistettynä tarjontana, kun ne palvelevat eri tarkoituksia ja erilaisia ihmisiä.

. kirjoitti:

Tilanne töiden suhteen voi olla tällä hetkellä se, että ne löytyvät tietyiltä maantieteellisiltä alueilta. Yliopistot ovat kuitenkin merkittäviä kasvutekijöitä ja mahdollistavat elinkeinoelämän kehittämisen yliopistojen ympärille. Yliopistosta kun saa uutta ja innokasta työvoimaa ja yliopistoissa voidaan tuottaa tutkimusta, joka palvelee alueen elinkeinoelämän tarpeita ja mahdollisuuksia. Oikeustiedettä pitäisi periaatteessa pystyä soveltaman kaikkialla, missä on ihmisiä ja yrityksiä/organisaatioita, ja heidän lakiin liittyviä ongelmiaan. Ja kasvulla tuetaan sitä, että työpaikkoja ja kysyntää myös syntyy.

Perustutkinto-opiskelijalle merkitsee käytännössä hyvin vähän, missä hän tutkintonsa suorittaa. Riippuu tosin hieman alasta, että minkälaisia resursseja perustutkinnon suorittaminen vaatii ja onko niitä saatavilla kaikkialla riittävässä määrin. Tai onko tietyn (tieteen)alan opetusta ylipäänsä tarjolla joka paikassa. Hyviä opettajia tosin löytyy kaikista yliopistoista. Tässä tapauksessa, kun kyseessä oikeustiede, on vaikea ymmärtää miksi niitä perustutkinnon kirjoja ei voisi lukea ja tenttiä missä päin Suomea tahansa ihan yhtäläisellä menestyksellä ja mahdollisesti jopa viihtyisämmin kuin muualla. Työllistyminen on ihmisestä ja hänen kyvykkyydestään kiinni, oppilaitos voi ainoastaan tukea opiskelijaa, mutta ei varsinaisesti tuottaa sopivaa ihmistä, jos opiskelija ei itse panosta omaan elämäänsä.

Lue lisää

Ongelma on se, että osa juridisista töistä on niin lokalisoituneita ettei enää puhuta kehä kolmosesta ja jopa ykkönen on ihan liian kaukana. Vitsi on siinä, että jos otat harpin ja piirrät noin kilometrin ympyrän Svenska teaternin ympärille Helsingin ydinkeskustaan esplanadien, erottajan ja mannerheimintien eteläpään ympäristöön, saat ympyrän sisälle noin 90/100 suomen kovapalkkaisimman juristin työpaikan. Tarkkaa lukua on mahdotonta sanoa, kun verottomat pääomatulot eivät ole julkisia joten palkkavertailua ei voida suorittaa.

Ja jos raha on väärä mittari, saat samalla myös kaikki julkishallinnon merkittävimmät juristit ja ison osan akateemisista juristeista. Siitä löydät niin KHO:n, KKO:n ja suomen lähestulkoon kaikki merkittävät asianajotoimistot. Siitä löydät juristien kannalta monta relevanttia ministeriöä (esim. oikeus-, valtiovarain-, ja sisäministeriö). Siitä löydät Helsingin yliopiston, josta löydät pitkän liudan akateemisesti arvostettuja professoreita (koska suurimpana HY tietysti sisältää myös suurimman osan professoreita).

Se onkin se hassuus, että _lähes kaikki_ merkittävimmät työpaikat suomessa löytyvät tältä mitättömän kokoiselta noin 3 km2 alueelta, joka vastaa n. 0,001% Suomen pinta-alasta.

Miksi näin on? Paha sanoa. Isommat toimistot perustivat sivupisteitä esim. Turkuun vuosituhannen alussa ja ajoivat ne sittemmin alas. Onhan töitä muuallakin, mutta kunnianhimoisia ne eivät suurimmaksi osaksi ole. Opiskeluaikaisia töitä taas on häviävä murto-osa Helsingin ulkopuolella, ja yliopiston luentosalista ei tätä ammattia valitettavasti opi.

Enkä edes vielä aloittanut suhteista ja siitä hyväveliveljeskunnasta, jonka tämä tuttujen verkosto muodostaa.

. kirjoitti:

Mitä tulee koulutuspaikkoihin...

Niin kauan kuin tutkintoja suorittamaan löytyy motivoituneita opiskelijoita, jotka hoitavat perusopinnot loppuun asti, ei tarjontaa välttämättä ole tarpeen rajoittaa. Erikoistaa ja monitieteellistää ehkä, jos siihen on mahdollisuuksia. Mutta miksi ihmisten opiskeluja ja tekemisiä pitäisi rajoittaa? Etenkin yliopistokoulutus ei palvele, eikä sen pitäisi palvella työ- ja elinkeinoelämän tarpeita suoraan, vaan toimia ihmisten sivistäjänä, jotta he voivat kehittyä ja tehdä sitä, mitä he haluavat, joko elinkeinoelämässä tai tutkimuksen parissa.

AMK:t pyrkivät kouluttamaan enemmän olemassaolevia työelämän ammatinkuvia vastaavasti ja valmistamaan alan töihin. AMK:jen lukumäärä voi olla liian suuri ja jotkin koulutusohjelmat voivat vaikuttaa epämääräisiltä. AMK:t eivät kuitenkaan ole vertailukelpoisia yliopistojen kanssa, sillä molemmilla on pohjimmiltaan täysin eri intressit, käytännöt ja tavoitteet. Ei siis ole syytä puhua "koulutuspaikoista" yliopistojen ja AMK:n yhdistettynä tarjontana, kun ne palvelevat eri tarkoituksia ja erilaisia ihmisiä.

Lue lisää

Niin kauan kuin suomen yliopistot ovat julkisrahoitteisia, on syytä aina ottaa huomioon myös yhteiskunnallinen näkökulma ja se fiskaalinen tosiasia ettei raha tule automaatista. Tätä kautta tarjontaa on aina välttämätön tarpeen rajoittaa, koska kysyntää löytyy sitä ylittävä määrä.

Ei suomessa ole tarve esimerkiksi jokaiselle päälle tuhannelle joka vuosittain pelkästään Helsingin pääsykokeessa käy.

Sivuhuomiona sanottakoon, että esim. jenkeissä juristeja koulutetaan suhteessa monin verroin, eikä juristien työttömyys ole mitenkään muita akateemisia ammatteja pienempää. Kilpailu on ihan absurdin kovaa ja karua. Tämä on mahdollista yksityisrahoitteisessa yliopistosysteemissä jossa kukin yliopisto saa tehdä päätöksensä omaa etua ajatellen, mutta julkisvallan tulee ottaa huomioon myös kokonaiskuva.

Syväkurkuma kirjoitti:

Ongelma on se, että osa juridisista töistä on niin lokalisoituneita ettei enää puhuta kehä kolmosesta ja jopa ykkönen on ihan liian kaukana. Vitsi on siinä, että jos otat harpin ja piirrät noin kilometrin ympyrän Svenska teaternin ympärille Helsingin ydinkeskustaan esplanadien, erottajan ja mannerheimintien eteläpään ympäristöön, saat ympyrän sisälle noin 90/100 suomen kovapalkkaisimman juristin työpaikan. Tarkkaa lukua on mahdotonta sanoa, kun verottomat pääomatulot eivät ole julkisia joten palkkavertailua ei voida suorittaa.

Ja jos raha on väärä mittari, saat samalla myös kaikki julkishallinnon merkittävimmät juristit ja ison osan akateemisista juristeista. Siitä löydät niin KHO:n, KKO:n ja suomen lähestulkoon kaikki merkittävät asianajotoimistot. Siitä löydät juristien kannalta monta relevanttia ministeriöä (esim. oikeus-, valtiovarain-, ja sisäministeriö). Siitä löydät Helsingin yliopiston, josta löydät pitkän liudan akateemisesti arvostettuja professoreita (koska suurimpana HY tietysti sisältää myös suurimman osan professoreita).

Se onkin se hassuus, että _lähes kaikki_ merkittävimmät työpaikat suomessa löytyvät tältä mitättömän kokoiselta noin 3 km2 alueelta, joka vastaa n. 0,001% Suomen pinta-alasta.

Miksi näin on? Paha sanoa. Isommat toimistot perustivat sivupisteitä esim. Turkuun vuosituhannen alussa ja ajoivat ne sittemmin alas. Onhan töitä muuallakin, mutta kunnianhimoisia ne eivät suurimmaksi osaksi ole. Opiskeluaikaisia töitä taas on häviävä murto-osa Helsingin ulkopuolella, ja yliopiston luentosalista ei tätä ammattia valitettavasti opi.

Enkä edes vielä aloittanut suhteista ja siitä hyväveliveljeskunnasta, jonka tämä tuttujen verkosto muodostaa.

Lue lisää

muillakin aloilla? Ja moniko edes tähtää huipulle? Helsingissäkin aloittaa pari sataa(?) suomenkielistä joka vuosi, ei heistä kaikista voi tulla yhteiskunnan eliittiä...

Ei ole kovin kauaa siitä kun uutisissa valitettiin kuinka jo Lahteen(!) on vaikea saada työntekijöitä toimistoon. Ymmärrettävää tietysti, jos on asunut kantakaupungissa viimeiset kuusi vuotta, ei varmaan mielellään lähde enää pois. Mutta arvaapa kuinka houkutteleva Lahti on kuuden Joensuu-vuoden jälkeen!

Syväkurkuma kirjoitti:

Niin kauan kuin suomen yliopistot ovat julkisrahoitteisia, on syytä aina ottaa huomioon myös yhteiskunnallinen näkökulma ja se fiskaalinen tosiasia ettei raha tule automaatista. Tätä kautta tarjontaa on aina välttämätön tarpeen rajoittaa, koska kysyntää löytyy sitä ylittävä määrä.

Ei suomessa ole tarve esimerkiksi jokaiselle päälle tuhannelle joka vuosittain pelkästään Helsingin pääsykokeessa käy.

Sivuhuomiona sanottakoon, että esim. jenkeissä juristeja koulutetaan suhteessa monin verroin, eikä juristien työttömyys ole mitenkään muita akateemisia ammatteja pienempää. Kilpailu on ihan absurdin kovaa ja karua. Tämä on mahdollista yksityisrahoitteisessa yliopistosysteemissä jossa kukin yliopisto saa tehdä päätöksensä omaa etua ajatellen, mutta julkisvallan tulee ottaa huomioon myös kokonaiskuva.

Lue lisää

No, kannattaako kaikilla aloilla sinne kouluun ja etenkään yliopistoon ylipäänsä mennä? Eihän etenkään yliopistokoulutus suoraan tuota mitään, vaan työt joita mahdollisesti tehdään sen jälkeen, jotka toivottavasti vastaavat koulutuksen tasoa. Ylikoulutustahan tapahtuu eritoten yliopistotasolla, kun valtaosa opiskelee yhteiskunnan rahoilla paljon enemmän tavoitteisiinsa nähden ja suhteessa työelämän reaalitarpeisiin. AMK-meininki on yhteiskunnalle halvempaa ja vastaa todellisia tarpeita suuressa osassa tapauksista. Ja ainahan nykyaikana voi yrittää suoraan töihin ilman mitään papereitakin ja opiskella asiat kirjoista ja netistä, jos opiskelu oikeasti kiinnostaa.

Nämä ongelmat eivät liity koulutuksen alueelliseen sijaintiin, jonka kehittäminen on ihmisille hyväksi, vaan korkeakoulutuksen yleiseen tasoon, rooliin ja tarkoituksiin.

. kirjoitti:

No, kannattaako kaikilla aloilla sinne kouluun ja etenkään yliopistoon ylipäänsä mennä? Eihän etenkään yliopistokoulutus suoraan tuota mitään, vaan työt joita mahdollisesti tehdään sen jälkeen, jotka toivottavasti vastaavat koulutuksen tasoa. Ylikoulutustahan tapahtuu eritoten yliopistotasolla, kun valtaosa opiskelee yhteiskunnan rahoilla paljon enemmän tavoitteisiinsa nähden ja suhteessa työelämän reaalitarpeisiin. AMK-meininki on yhteiskunnalle halvempaa ja vastaa todellisia tarpeita suuressa osassa tapauksista. Ja ainahan nykyaikana voi yrittää suoraan töihin ilman mitään papereitakin ja opiskella asiat kirjoista ja netistä, jos opiskelu oikeasti kiinnostaa.

Nämä ongelmat eivät liity koulutuksen alueelliseen sijaintiin, jonka kehittäminen on ihmisille hyväksi, vaan korkeakoulutuksen yleiseen tasoon, rooliin ja tarkoituksiin.

Lue lisää

Nämä ongelmat ratkotaan asennekasvatuksella (tutkinto ja etenkään korkea sellainen ei ole työn tae tai vaatimus, todennettu ammatillinen osaaminen / työkokemus ratkaisee) ja korkeakoulutuksen kokonaisvaltaisella modernisoimisella nykyaikaan sopivammaksi (lyhyemmät tutkintoajat, vapaammat ja erikoistuvammat opinto-ohjelmat, eron tekeminen käytännöllisen ja teoreettisen välillä, käytännön ja työharjoittelun painottaminen selvästi käytännöllisillä aloilla, eron tekeminen työelämälähtöisen koulutuksen ja tutkimus/tiedekoulutuksen kesken ilman mitään "eriarvoisuuksia" tutkintojen kesken).