Elämää narsistin rinnalla

Mitä tarkoitat, että "kova olet ainakin tällä palstalla manipuloimaan" ? Tämä on eka kerta kun kirjoitan tänne. Kysyt vielä, että olenko se sittenkin minä joka olen se narsisti vai molemmat meistä, puolisoni ja minä. Miksi kysyt näin? Miksi haluat nyt minun päälleni hyökätä? Jos olisit ollut meidän katossa kärpäsenä et puhuisi tuollaisia. Tietäisit millaista on ollut. Olisitko ystävällinen ja kertoisit mikä tekstissäni sai sinut tuollaisia kirjoittamaan?

Kyllä minäkin olen muuttunut ihmisenä suhteemme aikana, paljonkin. Joskus aikanaan kun näitä raivokohtauksia alkoi tulla, syytin niistä itseäni. Mietin paljon, että mitä nyt tein väärin ja miksi ihmeessä sanoin noin ja olen huono ihminen ja en osaa mitään.... ym. Kuitenkin tajusin sitten aikaa myöden, että se kun yritän puolustella itseäni hänelle tai sanon vastaan, vaan provosoi häntä enemmän ja enemmän. Ja silloin ne raivarit vasta kamalia olivatkin. Olen viettänyt paljon unettomia öitä ja miettinyt näitä asioita. Koska välillä on näitä pitkiä raivokohtauksettomia jaksoja, olen yrittänyt "tutkailla", että miten ne yleensä alkaa tai mistä ne johtuu. Tähän on nyt tosiaan tultu, että suurimmat raivarit on viime aikoina jääneet tulematta, kun olen toiminut niin kuin aloitusviestissäni kirjoitin.

Ei mieheni tietenkään myönnä, että hänellä on mitään ongelmaa. Toisaalta nämä viimeiset kerrat mitä on ollut, olen huomannut hänestä, että nyt hän paremmin tiedostaa oman itsensä ja ehkä vähän häpeileekin raivokohtauksiaan. Siis tämän olen havainnoinut ihan lukemalla häntä ja hänen käyttäytymistään.

Tälläinen elämä ei ole mitään helppoa. Aina pitää olla vähän varpaillaan, myötäillä ja muistaa häntä kehua. Näin toimien vältytään kohtauksilta. Tiedostan myös sen, ettei tämä tapa ole oman mielenterveyteni kannalta kuitenkaan ihan järkevimmästä päästä, mutta.... Minä kuitenkin tiedostan ongelmat. Hakisin mielelläni mieheni kanssa apua ammatti-ihmisiltä, jos hän itse sitä haluaisi. En halua pötkiä pakoon. Haluan auttaa häntä. Nyt vihdoin pala palalta tilanne näyttää paremmalta. Raivareita toki tulee, mutta hän on nyt kuitenkin ehkä hieman alkanut tiedostamaan omaa itseään ja nyt ollaan menty taas monien järkkyvuosien jälkeen kohti parempaa aikaa.

Minulle on sanottu, että narsisti ei koskaan muutu. En sitten tiedä. Mutta halusin nyt kirjoittaa tästä meidän tilanteesta, koska en ole löytänyt muiden kokemuksista siitä miten narsistin kanssa pitäisi toimia ja elää. Useimmat parit eroavat ja narsisti jätetään. Minä en halua jättää miestäni. Hän on sairas omalla tavallaan, mutta minulle kuitenkin hyvin rakas. Kaikesta huolimatta.

Narsistin vaimo kirjoitti:

Mitä tarkoitat, että "kova olet ainakin tällä palstalla manipuloimaan" ? Tämä on eka kerta kun kirjoitan tänne. Kysyt vielä, että olenko se sittenkin minä joka olen se narsisti vai molemmat meistä, puolisoni ja minä. Miksi kysyt näin? Miksi haluat nyt minun päälleni hyökätä? Jos olisit ollut meidän katossa kärpäsenä et puhuisi tuollaisia. Tietäisit millaista on ollut. Olisitko ystävällinen ja kertoisit mikä tekstissäni sai sinut tuollaisia kirjoittamaan?

Kyllä minäkin olen muuttunut ihmisenä suhteemme aikana, paljonkin. Joskus aikanaan kun näitä raivokohtauksia alkoi tulla, syytin niistä itseäni. Mietin paljon, että mitä nyt tein väärin ja miksi ihmeessä sanoin noin ja olen huono ihminen ja en osaa mitään.... ym. Kuitenkin tajusin sitten aikaa myöden, että se kun yritän puolustella itseäni hänelle tai sanon vastaan, vaan provosoi häntä enemmän ja enemmän. Ja silloin ne raivarit vasta kamalia olivatkin. Olen viettänyt paljon unettomia öitä ja miettinyt näitä asioita. Koska välillä on näitä pitkiä raivokohtauksettomia jaksoja, olen yrittänyt "tutkailla", että miten ne yleensä alkaa tai mistä ne johtuu. Tähän on nyt tosiaan tultu, että suurimmat raivarit on viime aikoina jääneet tulematta, kun olen toiminut niin kuin aloitusviestissäni kirjoitin.

Ei mieheni tietenkään myönnä, että hänellä on mitään ongelmaa. Toisaalta nämä viimeiset kerrat mitä on ollut, olen huomannut hänestä, että nyt hän paremmin tiedostaa oman itsensä ja ehkä vähän häpeileekin raivokohtauksiaan. Siis tämän olen havainnoinut ihan lukemalla häntä ja hänen käyttäytymistään.

Tälläinen elämä ei ole mitään helppoa. Aina pitää olla vähän varpaillaan, myötäillä ja muistaa häntä kehua. Näin toimien vältytään kohtauksilta. Tiedostan myös sen, ettei tämä tapa ole oman mielenterveyteni kannalta kuitenkaan ihan järkevimmästä päästä, mutta.... Minä kuitenkin tiedostan ongelmat. Hakisin mielelläni mieheni kanssa apua ammatti-ihmisiltä, jos hän itse sitä haluaisi. En halua pötkiä pakoon. Haluan auttaa häntä. Nyt vihdoin pala palalta tilanne näyttää paremmalta. Raivareita toki tulee, mutta hän on nyt kuitenkin ehkä hieman alkanut tiedostamaan omaa itseään ja nyt ollaan menty taas monien järkkyvuosien jälkeen kohti parempaa aikaa.

Minulle on sanottu, että narsisti ei koskaan muutu. En sitten tiedä. Mutta halusin nyt kirjoittaa tästä meidän tilanteesta, koska en ole löytänyt muiden kokemuksista siitä miten narsistin kanssa pitäisi toimia ja elää. Useimmat parit eroavat ja narsisti jätetään. Minä en halua jättää miestäni. Hän on sairas omalla tavallaan, mutta minulle kuitenkin hyvin rakas. Kaikesta huolimatta.

Aloitin lukemaan ja luulin, että olen kirjoitanut tämän jutun, mutta yks kohta ei ollut minun kirjoitama, mies ei lyö, on uhannut ja paiskannut tavaroita ja tappamisesta ja ampumisesta puhetta ollut, mutta ei ole vielä minun vasta kättä nostanut, kerran lämäytti kyllä tyttöä poskelle, kuin sillä meni hermot. NO en mennyt väliin siinä riidan yhteydessä, mutta jälkeinpäin selvitetiin asiat ja tyttökin on antanut anteeksi...
Kyllä siinä oma mielenterveys järkky ja melkein päivittäin mietin pakoon menoa...
En usko, että jaksan enää kauan...
Me käytiin kerran psykologilla, minä jäin siinäkin syylliseksi ja mies vielä oikein painotti siinä istunossa, että hän ei ole narsisti vaan kaikissä meissä on narsismia. Noh, toivoton ajatus jatkaa psykologillä käyntejä, itse olisin jatkanut, mutta miehen mielestä se on liian kallista.
En tiedä, tietenkin olen aika musta valkoinen ja vaatin oikeamukaisuutta ja jokainen Nainen halua mieheltä hyvä käytöstä, hellyttä, rakkautta, sehän pitäs olla miehellekin itsestään selvä ja myös muutkin asiat ja miten parisuhdessä otetaan toinekin osapuoli huomioon! Eikä aina minä, minä ja mun rahat ym.

Narsistin vaimo kirjoitti:

Mitä tarkoitat, että "kova olet ainakin tällä palstalla manipuloimaan" ? Tämä on eka kerta kun kirjoitan tänne. Kysyt vielä, että olenko se sittenkin minä joka olen se narsisti vai molemmat meistä, puolisoni ja minä. Miksi kysyt näin? Miksi haluat nyt minun päälleni hyökätä? Jos olisit ollut meidän katossa kärpäsenä et puhuisi tuollaisia. Tietäisit millaista on ollut. Olisitko ystävällinen ja kertoisit mikä tekstissäni sai sinut tuollaisia kirjoittamaan?

Kyllä minäkin olen muuttunut ihmisenä suhteemme aikana, paljonkin. Joskus aikanaan kun näitä raivokohtauksia alkoi tulla, syytin niistä itseäni. Mietin paljon, että mitä nyt tein väärin ja miksi ihmeessä sanoin noin ja olen huono ihminen ja en osaa mitään.... ym. Kuitenkin tajusin sitten aikaa myöden, että se kun yritän puolustella itseäni hänelle tai sanon vastaan, vaan provosoi häntä enemmän ja enemmän. Ja silloin ne raivarit vasta kamalia olivatkin. Olen viettänyt paljon unettomia öitä ja miettinyt näitä asioita. Koska välillä on näitä pitkiä raivokohtauksettomia jaksoja, olen yrittänyt "tutkailla", että miten ne yleensä alkaa tai mistä ne johtuu. Tähän on nyt tosiaan tultu, että suurimmat raivarit on viime aikoina jääneet tulematta, kun olen toiminut niin kuin aloitusviestissäni kirjoitin.

Ei mieheni tietenkään myönnä, että hänellä on mitään ongelmaa. Toisaalta nämä viimeiset kerrat mitä on ollut, olen huomannut hänestä, että nyt hän paremmin tiedostaa oman itsensä ja ehkä vähän häpeileekin raivokohtauksiaan. Siis tämän olen havainnoinut ihan lukemalla häntä ja hänen käyttäytymistään.

Tälläinen elämä ei ole mitään helppoa. Aina pitää olla vähän varpaillaan, myötäillä ja muistaa häntä kehua. Näin toimien vältytään kohtauksilta. Tiedostan myös sen, ettei tämä tapa ole oman mielenterveyteni kannalta kuitenkaan ihan järkevimmästä päästä, mutta.... Minä kuitenkin tiedostan ongelmat. Hakisin mielelläni mieheni kanssa apua ammatti-ihmisiltä, jos hän itse sitä haluaisi. En halua pötkiä pakoon. Haluan auttaa häntä. Nyt vihdoin pala palalta tilanne näyttää paremmalta. Raivareita toki tulee, mutta hän on nyt kuitenkin ehkä hieman alkanut tiedostamaan omaa itseään ja nyt ollaan menty taas monien järkkyvuosien jälkeen kohti parempaa aikaa.

Minulle on sanottu, että narsisti ei koskaan muutu. En sitten tiedä. Mutta halusin nyt kirjoittaa tästä meidän tilanteesta, koska en ole löytänyt muiden kokemuksista siitä miten narsistin kanssa pitäisi toimia ja elää. Useimmat parit eroavat ja narsisti jätetään. Minä en halua jättää miestäni. Hän on sairas omalla tavallaan, mutta minulle kuitenkin hyvin rakas. Kaikesta huolimatta.

tähden, että arvostelet miestäsi aika kovin sanoin täällä palstalla.
Monesti narsisteilla on taipumus manipuloida ihmiset käyttäytymään oman tahtonsa mukaisesti
esim. saamalla ihmiset uskomaan, että kumppani on narsisti.
Pyritään uskottelemaan, että kaikki ongelmat on toisen aiheuttamia, vaikka itse
käyttäydytään miten halutaan.
Tosiaan olisi mielenkiintoista olla kärpäsenä teidän katossa, koska siitähän asiat todella
vasta selviäisivät. Itse suhtaudun aina varauksella tällaiseen yksipuoliseen kumppanin
syyttelyyn, koska todella harvoin vain toinen on yksin syypää.
Sellainen kuvaus, jossa myönnetään myös omat virheet ja osuus asioihin on minusta paljon
enemmän luottamusta herättävä kuin sellainen, jossa yksinomaan syyllistetään toista.
Minusta myös henkilö, joka kykenee myöntämään omat virheensä ja osuutensa tapahtumien
kulkuun herättää paljon enemmän luottamusta kuin sellainen, joka ainoastaan syyllistää toista.
Itse kerran tuli vahingossa nauhoitettua oma suuttuminen ja mitä tuli sanottua ja lähinnä
surkuhupaisalta se kuullosti, vaikka kuinka koetin vakuuttava olla. Mutta en tietenkään halua
liikaa vähätellä ongelmianne - tosin aina voi lähteä liitosta, jos ei miellytä. Varmaan sinullakin
on syysi pysytellä liitossa ja tämä kuvaus ei varmaan todellisuudessa kerro liitostanne paljoakaan.

Mausteinen kirjoitti:

Aloitin lukemaan ja luulin, että olen kirjoitanut tämän jutun, mutta yks kohta ei ollut minun kirjoitama, mies ei lyö, on uhannut ja paiskannut tavaroita ja tappamisesta ja ampumisesta puhetta ollut, mutta ei ole vielä minun vasta kättä nostanut, kerran lämäytti kyllä tyttöä poskelle, kuin sillä meni hermot. NO en mennyt väliin siinä riidan yhteydessä, mutta jälkeinpäin selvitetiin asiat ja tyttökin on antanut anteeksi...
Kyllä siinä oma mielenterveys järkky ja melkein päivittäin mietin pakoon menoa...
En usko, että jaksan enää kauan...
Me käytiin kerran psykologilla, minä jäin siinäkin syylliseksi ja mies vielä oikein painotti siinä istunossa, että hän ei ole narsisti vaan kaikissä meissä on narsismia. Noh, toivoton ajatus jatkaa psykologillä käyntejä, itse olisin jatkanut, mutta miehen mielestä se on liian kallista.
En tiedä, tietenkin olen aika musta valkoinen ja vaatin oikeamukaisuutta ja jokainen Nainen halua mieheltä hyvä käytöstä, hellyttä, rakkautta, sehän pitäs olla miehellekin itsestään selvä ja myös muutkin asiat ja miten parisuhdessä otetaan toinekin osapuoli huomioon! Eikä aina minä, minä ja mun rahat ym.

nostanut sinua vastaan, mutta läimäytti tyttöä poskelle kun meni hermot! Huh huh. Etkä mennyt puolustamaan lastasi. En tajua tuota. Aikuinen puolustaa aina omaa lastaan, jos lapseen käydään käsiksi, olipa käsiksi käyjä kuka tahansa.
Lähede hyvä ihminen tuollaisesta liitosta. Ajattele lasta jos et itseäsi jaksa ajatella.

Tämä tie on kyllä aikoinaan kokeiltu.. eikä hyvä heilunut.
Kyllä minä pidänkin omat mielipiteeni, mutta en niitä kaikkia voi hänelle sanoa. Joskus on parempi myötäillä toista. Näinkin pitkään kun ollaan yhdessä oltu, niin olen oppinut jo milloin kannattaa olla omista mielipiteistään hissukseen. Ja enhän minäkään aina ole oikeassa :-)
Välillä ilmoitankin tiukasti, että tämä asia on nyt näin, mutta riippuu ihan jutusta.
Nämä asiat kun eivät ole niin mustavalkoisia. Noh, ehkä sitten toisilla toimii eri metodit kuin toisilla.

Aiemmin kirjoitin, että mieheni tietää kaikesta kaiken. Eli, jos toimin sinun neuvoillasi, meillä on katastrofin ainekset hyvin äkkiä kattilassa. Onko sinulla narsisti puolisona, vai mistä tälläinen neuvo?

Narsistin vaimo kirjoitti:

Tämä tie on kyllä aikoinaan kokeiltu.. eikä hyvä heilunut.
Kyllä minä pidänkin omat mielipiteeni, mutta en niitä kaikkia voi hänelle sanoa. Joskus on parempi myötäillä toista. Näinkin pitkään kun ollaan yhdessä oltu, niin olen oppinut jo milloin kannattaa olla omista mielipiteistään hissukseen. Ja enhän minäkään aina ole oikeassa :-)
Välillä ilmoitankin tiukasti, että tämä asia on nyt näin, mutta riippuu ihan jutusta.
Nämä asiat kun eivät ole niin mustavalkoisia. Noh, ehkä sitten toisilla toimii eri metodit kuin toisilla.

Aiemmin kirjoitin, että mieheni tietää kaikesta kaiken. Eli, jos toimin sinun neuvoillasi, meillä on katastrofin ainekset hyvin äkkiä kattilassa. Onko sinulla narsisti puolisona, vai mistä tälläinen neuvo?

oli se narsistimies, joka ei vieläkään tajua, että hän on röyhkeä. Sinä et.

Kyllä mieheni on aika tehokkaasti yrittänyt syödä itsetuntoani. Alussa en oikein tajunnut, että mikä tämä juttu nyt oikein on ja meinasin jo luisua mukaan... Minä kun nyt kuitenkin elän muutakin elämää kuin täällä kotona neljän seinän sisällä, eli osaan itse elää olla ja ajatella, tajusin melko nopeasti mistä on kysymys. Lisäksi mieheni taustat tuntien jopa jollainlailla "ymmärrän", miksi hänestä on tullut tälläinen. En tiedä ilmaisinko aiemmissa viesteissäni itseäni jotenkin huonosti. Minä nimenomaan erotan omat tunteeni, enkä anna hänen manipuloida tunteitani. Joskus nyt vaan ihan omaksi parhaakseni on "pakko" olla samaa mieltä. Yritän kuitenkin aina tuoda asiat esille niin, etten ruoki tilannetta hänen edukseen. Onpa tätä nyt vaikea muotoilla.
Kyllä. Hänen paremmuttaan ei saa milläänlailla kyseenalaistaa. Taloudellisesti en ole riippuvainen puolisostani. Omaisuutta saman verran kummallakin ja palkatkin suunnilleen samalla tasolla. Ja siinä olet taas ihan oikeassa, että hänen kokee, että muissa ne ongelmat nimenomaan on aina.
Siinäkin saatat olla oikeassa, että "jollain lailla" ehkä olen itsekin sairastunut, mutta EN ole ahdistunut eikä minulla ole pelkotiloja. Mutta koskaan ei tosiaan tiedä, että mitä on tulossa. Aina on oltava varuillaan. Jännitetila on olemassa. Olen hänelle näistä kaikista asioista tässä viime aikoina (viimeisen vuoden/kahden) pystynyt puhumaan. Siitä, että pelkään häntä ja hänen raivokohtauksiaan, varon sanojani ym.. eikä hän enää saa AINA raivaria, joskus jopa saattaa hetken kuunnella minua. Kyllä-olen ollut välillä hyvinkin väsynyt. Nyt kuitenkin hän on osoittanut hienoista parannusta käytöksellään ja minusta tuntuu, että osittain olen siis onnistunut. Tuskin hän siis koskaan "paranee", mutta näillä eväin nyt mennään.

Se syy miksi tänne kirjoitin oli nimenomaan se, että useimmat henkilöt jotka elävät narsistin kanssa eroavat. Siitä kirjoitetaan paljon, että millaista oli elämä silloin ja miten ihanaa nyt on kun ymmärsin lähteä. Tai siitä, että miten kamalaa tämä elämä nyt on ja mitä pitäisi tehdä - ohjeita tulee ja viesti niissä on aina samansisältöinen : juokse ja lujaa..... Mutta niitä tarinoita joissa eletään sen narsistin kanssa, rakastetaan ja "vihataan" ja parutaan... kuka puhuisi siitä. Minä nyt ajattelin kertoa omasta elämästäni.

Narsistin vaimo kirjoitti:

Kyllä mieheni on aika tehokkaasti yrittänyt syödä itsetuntoani. Alussa en oikein tajunnut, että mikä tämä juttu nyt oikein on ja meinasin jo luisua mukaan... Minä kun nyt kuitenkin elän muutakin elämää kuin täällä kotona neljän seinän sisällä, eli osaan itse elää olla ja ajatella, tajusin melko nopeasti mistä on kysymys. Lisäksi mieheni taustat tuntien jopa jollainlailla "ymmärrän", miksi hänestä on tullut tälläinen. En tiedä ilmaisinko aiemmissa viesteissäni itseäni jotenkin huonosti. Minä nimenomaan erotan omat tunteeni, enkä anna hänen manipuloida tunteitani. Joskus nyt vaan ihan omaksi parhaakseni on "pakko" olla samaa mieltä. Yritän kuitenkin aina tuoda asiat esille niin, etten ruoki tilannetta hänen edukseen. Onpa tätä nyt vaikea muotoilla.
Kyllä. Hänen paremmuttaan ei saa milläänlailla kyseenalaistaa. Taloudellisesti en ole riippuvainen puolisostani. Omaisuutta saman verran kummallakin ja palkatkin suunnilleen samalla tasolla. Ja siinä olet taas ihan oikeassa, että hänen kokee, että muissa ne ongelmat nimenomaan on aina.
Siinäkin saatat olla oikeassa, että "jollain lailla" ehkä olen itsekin sairastunut, mutta EN ole ahdistunut eikä minulla ole pelkotiloja. Mutta koskaan ei tosiaan tiedä, että mitä on tulossa. Aina on oltava varuillaan. Jännitetila on olemassa. Olen hänelle näistä kaikista asioista tässä viime aikoina (viimeisen vuoden/kahden) pystynyt puhumaan. Siitä, että pelkään häntä ja hänen raivokohtauksiaan, varon sanojani ym.. eikä hän enää saa AINA raivaria, joskus jopa saattaa hetken kuunnella minua. Kyllä-olen ollut välillä hyvinkin väsynyt. Nyt kuitenkin hän on osoittanut hienoista parannusta käytöksellään ja minusta tuntuu, että osittain olen siis onnistunut. Tuskin hän siis koskaan "paranee", mutta näillä eväin nyt mennään.

Se syy miksi tänne kirjoitin oli nimenomaan se, että useimmat henkilöt jotka elävät narsistin kanssa eroavat. Siitä kirjoitetaan paljon, että millaista oli elämä silloin ja miten ihanaa nyt on kun ymmärsin lähteä. Tai siitä, että miten kamalaa tämä elämä nyt on ja mitä pitäisi tehdä - ohjeita tulee ja viesti niissä on aina samansisältöinen : juokse ja lujaa..... Mutta niitä tarinoita joissa eletään sen narsistin kanssa, rakastetaan ja "vihataan" ja parutaan... kuka puhuisi siitä. Minä nyt ajattelin kertoa omasta elämästäni.

Voi. Sinulla on lapsi perheessä, joten erilainen tilanne kuin meillä. Ehkä siis moninkerroin sotkuisempi juttu. Kahden sijasta pitää huomioida kolmen tunteet.
Minun mieheni ei siis varsinaisesti ole vielä lyönyt minua. Ei uhannutkaan koskaan lyödä, ei tappaa tai ampua (siis aivan kamalaa), mutta käden on kohottanut useaan kertaan, nyrkkiä näyttänyt ja paikkoja hajoittanut. Kuristanut kyllä ja paiskannut siis seinään, muttei lyönyt.
Tälläisiä nämä tilanteet on. Eri perheissä hieman erilaiset tilanteet.
En voi sanoa juuri muuta kuin, että VOIMIA sinne!

Narsistin vaimo kirjoitti:

Voi. Sinulla on lapsi perheessä, joten erilainen tilanne kuin meillä. Ehkä siis moninkerroin sotkuisempi juttu. Kahden sijasta pitää huomioida kolmen tunteet.
Minun mieheni ei siis varsinaisesti ole vielä lyönyt minua. Ei uhannutkaan koskaan lyödä, ei tappaa tai ampua (siis aivan kamalaa), mutta käden on kohottanut useaan kertaan, nyrkkiä näyttänyt ja paikkoja hajoittanut. Kuristanut kyllä ja paiskannut siis seinään, muttei lyönyt.
Tälläisiä nämä tilanteet on. Eri perheissä hieman erilaiset tilanteet.
En voi sanoa juuri muuta kuin, että VOIMIA sinne!

No joo, aika vaikeaa kirjoittaa tänne mitään, jos ei kerro miten asiat on. Jos se on sinun mielestäsi arvostelemista, niin sille en sitten mahda mitään.
Minulla ei ole myöskään mitään tarvetta vakuuttaa ketään uskomaan, että mieheni on narsisti.
Lisäksi en todellakaan ole itse mikään virheetön ihminen. Teen todellakin virheitä elämässä ja pystyn ne myöntämään. Joskus olen vähän laiskakin, kun en jaksa koko ajan siivota, pyykätä, silittää, kokata, leikata nurmikkoa, luoda lunta pihalta, lämmittää asuntomme tulipesiä, kantaa puita sisälle, hakea sitä sun tätä, katsoa niitä televisio-ohjelmia mitä en halua, herätä aikaisin tekmään aamiaista tai toiselle eväitä, hoitaa paperitöitä, hoitaa kotieläimiä, ..... joo- (kuka elää narsistin kanssa, tietää edelläolevista varmaankin mitä tarkoitan)
Vaikeatahan se eläytyminen on toisen liittoon ja uskon myös, että narsismista syytetään tänä päivänä paljon sellaisia, jotka oikeasti eivät narsisteja ole.
Mutta, keskustellahan voi ilman, että heti kyseenlalaistaa keskustelukumppaniaan.

Narsistin vaimo kirjoitti:

Kyllä mieheni on aika tehokkaasti yrittänyt syödä itsetuntoani. Alussa en oikein tajunnut, että mikä tämä juttu nyt oikein on ja meinasin jo luisua mukaan... Minä kun nyt kuitenkin elän muutakin elämää kuin täällä kotona neljän seinän sisällä, eli osaan itse elää olla ja ajatella, tajusin melko nopeasti mistä on kysymys. Lisäksi mieheni taustat tuntien jopa jollainlailla "ymmärrän", miksi hänestä on tullut tälläinen. En tiedä ilmaisinko aiemmissa viesteissäni itseäni jotenkin huonosti. Minä nimenomaan erotan omat tunteeni, enkä anna hänen manipuloida tunteitani. Joskus nyt vaan ihan omaksi parhaakseni on "pakko" olla samaa mieltä. Yritän kuitenkin aina tuoda asiat esille niin, etten ruoki tilannetta hänen edukseen. Onpa tätä nyt vaikea muotoilla.
Kyllä. Hänen paremmuttaan ei saa milläänlailla kyseenalaistaa. Taloudellisesti en ole riippuvainen puolisostani. Omaisuutta saman verran kummallakin ja palkatkin suunnilleen samalla tasolla. Ja siinä olet taas ihan oikeassa, että hänen kokee, että muissa ne ongelmat nimenomaan on aina.
Siinäkin saatat olla oikeassa, että "jollain lailla" ehkä olen itsekin sairastunut, mutta EN ole ahdistunut eikä minulla ole pelkotiloja. Mutta koskaan ei tosiaan tiedä, että mitä on tulossa. Aina on oltava varuillaan. Jännitetila on olemassa. Olen hänelle näistä kaikista asioista tässä viime aikoina (viimeisen vuoden/kahden) pystynyt puhumaan. Siitä, että pelkään häntä ja hänen raivokohtauksiaan, varon sanojani ym.. eikä hän enää saa AINA raivaria, joskus jopa saattaa hetken kuunnella minua. Kyllä-olen ollut välillä hyvinkin väsynyt. Nyt kuitenkin hän on osoittanut hienoista parannusta käytöksellään ja minusta tuntuu, että osittain olen siis onnistunut. Tuskin hän siis koskaan "paranee", mutta näillä eväin nyt mennään.

Se syy miksi tänne kirjoitin oli nimenomaan se, että useimmat henkilöt jotka elävät narsistin kanssa eroavat. Siitä kirjoitetaan paljon, että millaista oli elämä silloin ja miten ihanaa nyt on kun ymmärsin lähteä. Tai siitä, että miten kamalaa tämä elämä nyt on ja mitä pitäisi tehdä - ohjeita tulee ja viesti niissä on aina samansisältöinen : juokse ja lujaa..... Mutta niitä tarinoita joissa eletään sen narsistin kanssa, rakastetaan ja "vihataan" ja parutaan... kuka puhuisi siitä. Minä nyt ajattelin kertoa omasta elämästäni.

elät ihan normaalin miehen kanssa, joka on vain tavallista itsekkäämpi.

Olen seurustellut vajaan vuoden narsistin kanssa ja eroon pääseminen oli todella vaikeaa. Fyysistä sekä henkistä uhkailua alkoi olla vasta, kun hän sai minut ”nalkkiin”, eli muutin paikkakunnalle, jossa minulla ei ollut ketään tuttuja. Eli narsisti tekee uhrinsa tavalla tai toisella heikoksi, jolloin hän pääsee paremmin alistamaan häntä.

Hehän ovat ihania ihmisiä alussa, melkein kuin toiveiden täyttymys. Sen jälkeen kyyti oli kylmää. Hän kykeni kääntämään asiat päälaelleen, älykäs kun oli. Esimerkiksi hän ärsyttämällä ärsytti niin, että sai minut suuttumaan tai itkemään. Ne olivat kuulemaa todistus siitä että oli pelottavan aggressiivinen ja en kyennyt hallitsemaan tunteitani sekä tietysti maanisdepressiivinen. Spontaanit tunteet näyttämiset (ilo, hellyys, suru jne.) saivat hänet täysin hämmennyksiin, ellei hän ollut itse niitä ollut manipuloimassa esiin. Reaktio oli välinpitämättömyys, iva tai suoranainen pilkka. Koetin siis olla näyttämättä mitään tunteitani.

Hän kuulemma pelkäsi minua, olin ”tyypillinen” salakavala peto, joka halusi tappaa hänet hänen nukkuessaan. Kun olin hänen luonaan, hän valvoi siis yöt ja nukkui kun läksin. Tämä aina, kun en lähtenyt hänen leikkeihinsä mukaan. Tämän lisäksi hän oli patologinen valehtelija ja seksiaddikti. Jos en uskonut hänen tarinoihinsa, hän käänsi asian niin että minä olin se patologinen osapuoli. Hän ei tuntenut minkään näköistä katumusta valheistaan. Se että toinen oli niin tyhmä ja uskoi, oli sen toisen vika.

Lopulta en aina tiennyt mikä on todellisuutta ja mikä epätodellisuutta hänen kanssaan. Hän osasi näytellä vakuuttavasti tunteita. Koska niitä ei oikeasti ollut, hän saattoi vaihtaa niitä yllättäen, eikä nähnyt siinä mitään ristiriitaa. Väillä hän oli äärettömän hellä ja huolehtiva, kun tilanne oli ok, sitten taas vaihdettiin suuntaa.

Eikä häntä tarvinnut ärsyttää, toisin hän aina sai syyllistettyä todella tehokkaasti. Tämä oli minun heikko kohtani. Sain todella kasata itseni että en mennyt siihen ansaan. Hänen ”suuttumisensa” syy oli muka aina joku käyttäytymisessä, kuten pettämisessänikin. Ellen ollut ylimielisen hiljaa, yrittänyt älyllisesti häntä manipuloida niin sitten vähintäänkin väheksyin häntä tai viritin ansaa kiltteyden avulla.

Samoin hän asetti minut hyvin nöyryyttäviin tilanteisiin, etenkin julkisesti. Jos reagoin, hän oli erittäin hilpeä silloin. Olin kuulemma ”ymmärtänyt väärin”. Samoin hän manipuloi ystäviäni kertomalla valheita. ystävänikin alkoivat jo epäillä minun totuudenmukaisuuttani. Tämä on tyypillistä narsistille, että hän tuhoaa kaikki ihmissuhteet uhrinsa läheltä.

Ex vaimonsa oli sairastunut henkisesti ja oli vaikeasti alkoholisoitunut. Omalle tyttärelleen hän käytti kaksoisviestintää (sekä oli täysin ennakoimaton) ja tytär olikin jatkuvasti kuukausia psykiatrisessa hoidossa aina 3 vuotiaasta saakka. Hän oli onnistunut manipuloimaan sosiaaliviranomaisenkin niin, että oli saanut yksihuoltajuuden. Lopulta kun tytär oli murrosikäinen, muutettuaan paikkakuntaa jossa älyttiin tilanne ja isä viimein sai lähestymiskiellon.

Itse olin burnoutissa ja hän pahenisi tilaani niin, etten kyennyt keskittymään mihinkään enkä nukkumaan kunnolla. Samoin aloin saada paniikkioireita, en välillä uskaltanut lähteä yksin ulos. Minä en kyennyt jäsentämään tunteitani kunnolla. Sain tosiaan terapoida itseäni että kykenin erottamaan sen, mitä oikeastaan tapahtui ja mikä oli tuon häiriintyneen ihmisen tuotosta. Eroamisen jouduin suunnittelemaan huolella, mutta siitä huolimatta hän seurasi minua ja alkoi uhkailla lapsiani ja ystäviäni.
tämän lisäksi paljon muuta. Joten en ihan allekirjoita tuota sinun diagnoosiasi miehestäsi…

mummomuori* kirjoitti:

elät ihan normaalin miehen kanssa, joka on vain tavallista itsekkäämpi.

Olen seurustellut vajaan vuoden narsistin kanssa ja eroon pääseminen oli todella vaikeaa. Fyysistä sekä henkistä uhkailua alkoi olla vasta, kun hän sai minut ”nalkkiin”, eli muutin paikkakunnalle, jossa minulla ei ollut ketään tuttuja. Eli narsisti tekee uhrinsa tavalla tai toisella heikoksi, jolloin hän pääsee paremmin alistamaan häntä.

Hehän ovat ihania ihmisiä alussa, melkein kuin toiveiden täyttymys. Sen jälkeen kyyti oli kylmää. Hän kykeni kääntämään asiat päälaelleen, älykäs kun oli. Esimerkiksi hän ärsyttämällä ärsytti niin, että sai minut suuttumaan tai itkemään. Ne olivat kuulemaa todistus siitä että oli pelottavan aggressiivinen ja en kyennyt hallitsemaan tunteitani sekä tietysti maanisdepressiivinen. Spontaanit tunteet näyttämiset (ilo, hellyys, suru jne.) saivat hänet täysin hämmennyksiin, ellei hän ollut itse niitä ollut manipuloimassa esiin. Reaktio oli välinpitämättömyys, iva tai suoranainen pilkka. Koetin siis olla näyttämättä mitään tunteitani.

Hän kuulemma pelkäsi minua, olin ”tyypillinen” salakavala peto, joka halusi tappaa hänet hänen nukkuessaan. Kun olin hänen luonaan, hän valvoi siis yöt ja nukkui kun läksin. Tämä aina, kun en lähtenyt hänen leikkeihinsä mukaan. Tämän lisäksi hän oli patologinen valehtelija ja seksiaddikti. Jos en uskonut hänen tarinoihinsa, hän käänsi asian niin että minä olin se patologinen osapuoli. Hän ei tuntenut minkään näköistä katumusta valheistaan. Se että toinen oli niin tyhmä ja uskoi, oli sen toisen vika.

Lopulta en aina tiennyt mikä on todellisuutta ja mikä epätodellisuutta hänen kanssaan. Hän osasi näytellä vakuuttavasti tunteita. Koska niitä ei oikeasti ollut, hän saattoi vaihtaa niitä yllättäen, eikä nähnyt siinä mitään ristiriitaa. Väillä hän oli äärettömän hellä ja huolehtiva, kun tilanne oli ok, sitten taas vaihdettiin suuntaa.

Eikä häntä tarvinnut ärsyttää, toisin hän aina sai syyllistettyä todella tehokkaasti. Tämä oli minun heikko kohtani. Sain todella kasata itseni että en mennyt siihen ansaan. Hänen ”suuttumisensa” syy oli muka aina joku käyttäytymisessä, kuten pettämisessänikin. Ellen ollut ylimielisen hiljaa, yrittänyt älyllisesti häntä manipuloida niin sitten vähintäänkin väheksyin häntä tai viritin ansaa kiltteyden avulla.

Samoin hän asetti minut hyvin nöyryyttäviin tilanteisiin, etenkin julkisesti. Jos reagoin, hän oli erittäin hilpeä silloin. Olin kuulemma ”ymmärtänyt väärin”. Samoin hän manipuloi ystäviäni kertomalla valheita. ystävänikin alkoivat jo epäillä minun totuudenmukaisuuttani. Tämä on tyypillistä narsistille, että hän tuhoaa kaikki ihmissuhteet uhrinsa läheltä.

Ex vaimonsa oli sairastunut henkisesti ja oli vaikeasti alkoholisoitunut. Omalle tyttärelleen hän käytti kaksoisviestintää (sekä oli täysin ennakoimaton) ja tytär olikin jatkuvasti kuukausia psykiatrisessa hoidossa aina 3 vuotiaasta saakka. Hän oli onnistunut manipuloimaan sosiaaliviranomaisenkin niin, että oli saanut yksihuoltajuuden. Lopulta kun tytär oli murrosikäinen, muutettuaan paikkakuntaa jossa älyttiin tilanne ja isä viimein sai lähestymiskiellon.

Itse olin burnoutissa ja hän pahenisi tilaani niin, etten kyennyt keskittymään mihinkään enkä nukkumaan kunnolla. Samoin aloin saada paniikkioireita, en välillä uskaltanut lähteä yksin ulos. Minä en kyennyt jäsentämään tunteitani kunnolla. Sain tosiaan terapoida itseäni että kykenin erottamaan sen, mitä oikeastaan tapahtui ja mikä oli tuon häiriintyneen ihmisen tuotosta. Eroamisen jouduin suunnittelemaan huolella, mutta siitä huolimatta hän seurasi minua ja alkoi uhkailla lapsiani ja ystäviäni.
tämän lisäksi paljon muuta. Joten en ihan allekirjoita tuota sinun diagnoosiasi miehestäsi…

Juu, eihän sinun tarvitse allekirjoittaa diagnoosia.
Enkä ala tänne keskustelupalstalle kaikkea minulle tapahtunutta kertomaankaan.
Sen verran olen aiheeseen kuitenkin näiden vuosien aikana tutustunut, että kyllä se sitä itseään on.
Ihmeellinen muuten tämä keskustelupalsta siitä, että täällä kauhean kärkkäästi ollaan tietävinään toisen ihmissuhteesta mitä se on tai mitä se ei ole. Toisaalta harmittaa, että avasin keskustelua siitä, että millaista on elää narsistin vaimona. Nyt jo ainakin pari keskustelijaa tuntuu tietävän mikä miestäni vaivaa. Sinun mielestäsi hän on ihan normaali mies, vain vähän tavallista itsekkäämpi.
No, olemme siis olleet yhdessä 20 vuotta. Kaikenlaista mahtuu siihen. Näissä kirjoituksissani ainoastaan pala meidän elämää.
Ikävää, että sinulle on tapahtunut jo vajaan vuoden aikana noin paljon kuin on. En kuitenkaan anna mitään diagnooseja teidän suhteesta sinulle-enhän tiedä sinun elämästäsi juuri mitään. Voimia kuitenkin voin toivottaa!!

Narsistin vaimo kirjoitti:

Juu, eihän sinun tarvitse allekirjoittaa diagnoosia.
Enkä ala tänne keskustelupalstalle kaikkea minulle tapahtunutta kertomaankaan.
Sen verran olen aiheeseen kuitenkin näiden vuosien aikana tutustunut, että kyllä se sitä itseään on.
Ihmeellinen muuten tämä keskustelupalsta siitä, että täällä kauhean kärkkäästi ollaan tietävinään toisen ihmissuhteesta mitä se on tai mitä se ei ole. Toisaalta harmittaa, että avasin keskustelua siitä, että millaista on elää narsistin vaimona. Nyt jo ainakin pari keskustelijaa tuntuu tietävän mikä miestäni vaivaa. Sinun mielestäsi hän on ihan normaali mies, vain vähän tavallista itsekkäämpi.
No, olemme siis olleet yhdessä 20 vuotta. Kaikenlaista mahtuu siihen. Näissä kirjoituksissani ainoastaan pala meidän elämää.
Ikävää, että sinulle on tapahtunut jo vajaan vuoden aikana noin paljon kuin on. En kuitenkaan anna mitään diagnooseja teidän suhteesta sinulle-enhän tiedä sinun elämästäsi juuri mitään. Voimia kuitenkin voin toivottaa!!

vaikeus on, että siitä ei aina käy selville se täsmällinen tarkoitus. Siksi pitää sietää myös monen monta erilaista tulkintaa. Kukin niistä antaa eri kulmaa asiaan.

Nyt vain on niin, että noita narsisti leimoja annetaan niin kovin herkästi. Itse en edes tiennyt moisesta, mutta onneksi valveutunut ystäväni ohjasi minut ottamaan selvää. Luin aikoinaan opuksen ”Naamiona terve mieli”. Silloin ymmärsin tilanteen.

Ikävä kyllä se puolisokin sairastuu itse narsistin myötä. Kun on heitä tavannut, niin kyllä sitä alkaa erottaa asioita toisistaan. Ne jotka ovat olleet pitkässä suhteessa narsistiin, niin aika yleistä on todella alas revitty itsetunto. He eivät uskalla edes ajatella eroa, koska uskovat että he ovat ihan niin huonoja kuin se narsisti on sanonut. Samoin eroa pelätään, sillä narsistin kosto on paha, ja he uskovat ettei heitä kukaan voi suojella. Liian usein ero tapahtuu melkein oman hengen kaupalla.

Olen muuten vähän seuraillut miehen uutta liittoa. Hän on – yllätys , yllätys, mielenterveys ongelmaisen kanssa. Nainen synnyttää lapsia ( nyt kolmas tulossa), koska se on ”pyhä tehtävä” (miehen täysin manipuloima ajatus) . Edelleen miehellä on sala-asunto, jonne hän karkaa. Kuitenkin mies antaa mielikuvaa, että hän hoitaa lapsia ja ”suojelee” näitä äidin mielenterveysongelmilta. Yhä hänellä on naisia käytössään.

En tiedä onko teillä lapsia, mutta he ovat vaarassa. Narsistin lapset tarvitsevat paljo tukea ja apua että saavat haavansa hoidettua. He oireilevat monin tavoin ja kotoa irtaantuminen voi laukaista pahan kriisin.

Vanhemmiten narsistille voi käydä niin että seuraa romahdus, ja vaikea masennus. Toisaalta piirteet vain korostuvat, vanhuus kun on hyvä keino käyttää vielä härskimmin toisia hyväkseen.

Suosittelen että joten huijaat miehesi asiantuntijan luo vahvistaaksesi oikein diagnoosin. On ihan eri asia elää haastavan ihmisen kanssa kuin oikeasti häiriintyneen.

Suosittelen että joten huijaat miehesi asiantuntijan luo vahvistaaksesi oikein diagnoosin. On ihan eri asia elää haastavan ihmisen kanssa kuin oikeasti häiriintyneen. Se että ikävästi luot kuvaa siitä, että on vain luonteen heikkoutta, ellei kykene elämään häiriintyneen ihmisen kanssa, on pelottavaa. Se lyö lisää heitä, joilla muutoinkin on nöyryytetty olo.

Narsistin vaimo kirjoitti:

Voi. Sinulla on lapsi perheessä, joten erilainen tilanne kuin meillä. Ehkä siis moninkerroin sotkuisempi juttu. Kahden sijasta pitää huomioida kolmen tunteet.
Minun mieheni ei siis varsinaisesti ole vielä lyönyt minua. Ei uhannutkaan koskaan lyödä, ei tappaa tai ampua (siis aivan kamalaa), mutta käden on kohottanut useaan kertaan, nyrkkiä näyttänyt ja paikkoja hajoittanut. Kuristanut kyllä ja paiskannut siis seinään, muttei lyönyt.
Tälläisiä nämä tilanteet on. Eri perheissä hieman erilaiset tilanteet.
En voi sanoa juuri muuta kuin, että VOIMIA sinne!

Anteeksi, en osa niin hyvin kirjoitta kuin äitinkieli ei ole suomi. Onneksi tyttö on jo aikuinen, asui silloin vaan väliaikaisesti meillä, elikkä mies ei ole hänen isänsä. Joo, sen riidän jälkeen juttelin psygologin kans ja hän sanoi ette juokse, juokse pois äläkä takasin katso. Tapahtumasta on jo pari vuotta, olemme edelleen yhdessä, senkin tapahtuman jälkeenkin on tapahtunut vaikka mitä. Hänen äiti ja sisarukset hyökkäsivat kimpuun kuin susilauma, kuin uskallisin sanoa oma mielipiteen ja sekaantua heidän asioihin. Pitäis olla hilja, myönellä kaikkille asioille ja tehdä niikuin he sanovat. Joo olen hullu, minun yli ei kävele kukaan eikä minua saa helposti polville....
Itsekin olen ajattellut, mikä saa minut seisomaan mieheni vierellä? Se on se ikä ja haluttomuus selittä muille, miksi erosin, ehkä myös se, että en halua elä loppuvuosiä yksin... vaikka tiedän että en ole yksin, onhan mulla hienoa tyttö ja ehkä tulevaisuudessä lapsenlapsia. Ei mieskään loppujen lopuksi niin hirveä ole, on meillä hyviäkin hetkiä niikuin kaikissä avioliitoissa, hyviä ja huonoja aikoja.
Olen paljon lukenut narsismista, psykologikaan aina ei tunnista narsistiä. Itse olen tunnistanut hänen käytöksen narsistiseksi ja syy löytyy hänen lapsuusvuosistä....
Kuulostaa selityksiltä minun väiteet, eikös!?
Helppoa ei ole, mutta katsotaan, eniteen pelkään, että yks kaunispäivä tosiaan kävelen pois...

tavannut tällaisia miehiä, joita epäilen vahvasti narsisteiksi.
Olen sivusta seurannut, miten tällaiset miehet manipuloivat ystäviään
tekemään vaikka mitä puolestaan. Minusta se, ettei ole puhelias, ei
viittaa narsismiin ollenkaan. Narsisti tarvitsee sosiaalisia taitoja voidakseen
manipuloida hovinsa tekemään, käyttäytymään ja jopa tahtomaan haluamiansa
asioita. Mikäli narsisti ei saa mitä hän haluaa, hän kostaa sen rankasti lähiympäristölleen.

Narsistin kanssa elävä menettää vähitellen kontaktinsa muihin, koska narsisti haluaa uhrinsa
omistavan koko elämänsä itselleen. Itse asiassa narsisti tarvitsee rinnalleen syntipukin,
koska syntipukin niskoille voi vierittää kaiken syyn vieläpä täysin uskottavasti. Jos narsisti
sairastuu, niin syy on tietenkin syntipukin. Jos narsisti käyttää liikaa alkoholia, niin syy on
tietenkin syntipukin. Ja jos narsisti käyttäytyy väkivaltaisesti, niin tietysti syy on syntipukin.
Parasta tässä on se, että syntipukki on aina valmis keskittymään omiin virheisiinsä ja
myöntämään ne ja yrittää jatkuvasti parantaa omaa käytöstään. Mutta mikään ei riitä,
narsistilla on pitkä lista syntipukin virheistä mutta ei myönnä koskaan mitään omiaan.
Käyttäytyessään väkivaltaisesti narsisti ei koskaan osoita minkäänlaista katumusta tai empatiaa,
koska kumppani oli sen täysin ansainnut (vaikka ei olisi mitään tehnytkään).

Vuosia kestänyt yhdessäolo narsistin kanssa jättää uhriin vain epämääräisen tunteen siitä,
että kaikki ei ole niin kuin pitäisi. Kumppanin harrastuksia ja tavotteita vähätellään ja mitätöidään,
kavereita haukutaan ja lopulta pitää omassa kodissaankaan ei uskalla liikkua tai pitää ääntä, koska
sehän on narsistin omistuksessa. Kun lopulta uskaltaa vihdoin ja viimein luopua omistusasunnostaan,
niin joutuukin heti alkamaan etsiä uutta asuntoa narsistin väkivaltaisen käyttäytymisen takia. Narsistin
kanssa yhdessäolo kietoo vähitellen verkkoonsa ja suhteessa pysyminen perustuu voimakkaaseen
syyllistämiseen (eli kaikki on itse aiheutettua). Vuosien jälkeen kun uhri on aloittanut uuden elämän
uusine haasteineen, niin narsisti edelleen jatkaa kontrollointiaan pyrkimällä mustamaalaamaan ja
ilmeisimmin myös valehtelemaan kumppanistaan eri tahoille.

on mielenkiintoista kirjoitti:

tavannut tällaisia miehiä, joita epäilen vahvasti narsisteiksi.
Olen sivusta seurannut, miten tällaiset miehet manipuloivat ystäviään
tekemään vaikka mitä puolestaan. Minusta se, ettei ole puhelias, ei
viittaa narsismiin ollenkaan. Narsisti tarvitsee sosiaalisia taitoja voidakseen
manipuloida hovinsa tekemään, käyttäytymään ja jopa tahtomaan haluamiansa
asioita. Mikäli narsisti ei saa mitä hän haluaa, hän kostaa sen rankasti lähiympäristölleen.

Narsistin kanssa elävä menettää vähitellen kontaktinsa muihin, koska narsisti haluaa uhrinsa
omistavan koko elämänsä itselleen. Itse asiassa narsisti tarvitsee rinnalleen syntipukin,
koska syntipukin niskoille voi vierittää kaiken syyn vieläpä täysin uskottavasti. Jos narsisti
sairastuu, niin syy on tietenkin syntipukin. Jos narsisti käyttää liikaa alkoholia, niin syy on
tietenkin syntipukin. Ja jos narsisti käyttäytyy väkivaltaisesti, niin tietysti syy on syntipukin.
Parasta tässä on se, että syntipukki on aina valmis keskittymään omiin virheisiinsä ja
myöntämään ne ja yrittää jatkuvasti parantaa omaa käytöstään. Mutta mikään ei riitä,
narsistilla on pitkä lista syntipukin virheistä mutta ei myönnä koskaan mitään omiaan.
Käyttäytyessään väkivaltaisesti narsisti ei koskaan osoita minkäänlaista katumusta tai empatiaa,
koska kumppani oli sen täysin ansainnut (vaikka ei olisi mitään tehnytkään).

Vuosia kestänyt yhdessäolo narsistin kanssa jättää uhriin vain epämääräisen tunteen siitä,
että kaikki ei ole niin kuin pitäisi. Kumppanin harrastuksia ja tavotteita vähätellään ja mitätöidään,
kavereita haukutaan ja lopulta pitää omassa kodissaankaan ei uskalla liikkua tai pitää ääntä, koska
sehän on narsistin omistuksessa. Kun lopulta uskaltaa vihdoin ja viimein luopua omistusasunnostaan,
niin joutuukin heti alkamaan etsiä uutta asuntoa narsistin väkivaltaisen käyttäytymisen takia. Narsistin
kanssa yhdessäolo kietoo vähitellen verkkoonsa ja suhteessa pysyminen perustuu voimakkaaseen
syyllistämiseen (eli kaikki on itse aiheutettua). Vuosien jälkeen kun uhri on aloittanut uuden elämän
uusine haasteineen, niin narsisti edelleen jatkaa kontrollointiaan pyrkimällä mustamaalaamaan ja
ilmeisimmin myös valehtelemaan kumppanistaan eri tahoille.

Narsku ei pyydä oikeasti anteeksi valehtelemistaan tai vääriä tekojaan. Narsku ei ole tehnyt väärin koskaan (vaikka olisi juuri palannut viikon kortinpeluu matkaltaan jätettyään vastasyntyneen kuumesairaan lapsensa samassa kuumeessa olevan äitin kanssa yksin kotiin hakematta edes ruokaa jääkaappiin).

Sosiaalisten suhteiden katkominen: perheen sosiaalisten suhteiden on kuljettava narskun kautta. "Minun sukulaiset", "Minun tuttavat", "Minun hyvät ystävät", "Nyt ei voida mennä sinun kaverisi luo, kotona odottaa ('tärkeä') 'kissan' kupin pesu"

on mielenkiintoista kirjoitti:

tavannut tällaisia miehiä, joita epäilen vahvasti narsisteiksi.
Olen sivusta seurannut, miten tällaiset miehet manipuloivat ystäviään
tekemään vaikka mitä puolestaan. Minusta se, ettei ole puhelias, ei
viittaa narsismiin ollenkaan. Narsisti tarvitsee sosiaalisia taitoja voidakseen
manipuloida hovinsa tekemään, käyttäytymään ja jopa tahtomaan haluamiansa
asioita. Mikäli narsisti ei saa mitä hän haluaa, hän kostaa sen rankasti lähiympäristölleen.

Narsistin kanssa elävä menettää vähitellen kontaktinsa muihin, koska narsisti haluaa uhrinsa
omistavan koko elämänsä itselleen. Itse asiassa narsisti tarvitsee rinnalleen syntipukin,
koska syntipukin niskoille voi vierittää kaiken syyn vieläpä täysin uskottavasti. Jos narsisti
sairastuu, niin syy on tietenkin syntipukin. Jos narsisti käyttää liikaa alkoholia, niin syy on
tietenkin syntipukin. Ja jos narsisti käyttäytyy väkivaltaisesti, niin tietysti syy on syntipukin.
Parasta tässä on se, että syntipukki on aina valmis keskittymään omiin virheisiinsä ja
myöntämään ne ja yrittää jatkuvasti parantaa omaa käytöstään. Mutta mikään ei riitä,
narsistilla on pitkä lista syntipukin virheistä mutta ei myönnä koskaan mitään omiaan.
Käyttäytyessään väkivaltaisesti narsisti ei koskaan osoita minkäänlaista katumusta tai empatiaa,
koska kumppani oli sen täysin ansainnut (vaikka ei olisi mitään tehnytkään).

Vuosia kestänyt yhdessäolo narsistin kanssa jättää uhriin vain epämääräisen tunteen siitä,
että kaikki ei ole niin kuin pitäisi. Kumppanin harrastuksia ja tavotteita vähätellään ja mitätöidään,
kavereita haukutaan ja lopulta pitää omassa kodissaankaan ei uskalla liikkua tai pitää ääntä, koska
sehän on narsistin omistuksessa. Kun lopulta uskaltaa vihdoin ja viimein luopua omistusasunnostaan,
niin joutuukin heti alkamaan etsiä uutta asuntoa narsistin väkivaltaisen käyttäytymisen takia. Narsistin
kanssa yhdessäolo kietoo vähitellen verkkoonsa ja suhteessa pysyminen perustuu voimakkaaseen
syyllistämiseen (eli kaikki on itse aiheutettua). Vuosien jälkeen kun uhri on aloittanut uuden elämän
uusine haasteineen, niin narsisti edelleen jatkaa kontrollointiaan pyrkimällä mustamaalaamaan ja
ilmeisimmin myös valehtelemaan kumppanistaan eri tahoille.

saa vielä vuosia yhdessäolon jälkeen uhrinsa kuvittelemaan, että kaikki vika on yksin hänessä.
Lisäksi hän jatkaa manipuloimistaan ja valehteluaan sotkemalla taitavasti todella tapahtuneet
asiat omaan valheen ja manipuloinnin verkkoonsa. Jopa ihmiset, jotka ovat alunperin auttaneet
uhrin pois tästä noidankehästä, alkavat uskoa uhrin syyllisyyteen. Yrittääkö narsisti edelleen
vaikuttaa uhrinsa elämään ja kostaa sen lähtemisen omasta verkostaan? Uhrilla ei ole mitään
tarvetta tai halua lähteä edes keskustelemaan narsistin kanssa - hän on yksinomaan onnellinen
päästyään tästä noidankehästä pois. Mitä ikinä ongelmia uudessa parisuhteessa on; ne eivät ole
millään tavalla verrattavissa siihen, mitä joutui kokemaan narsistin kanssa. Ja kuten sanottu,
uhri ei itsekään edes kuvittele olevansa täydellinen tai virheetön; ei ole koskaan sellaista
kuvitellutkaan.

on mielenkiintoista kirjoitti:

tavannut tällaisia miehiä, joita epäilen vahvasti narsisteiksi.
Olen sivusta seurannut, miten tällaiset miehet manipuloivat ystäviään
tekemään vaikka mitä puolestaan. Minusta se, ettei ole puhelias, ei
viittaa narsismiin ollenkaan. Narsisti tarvitsee sosiaalisia taitoja voidakseen
manipuloida hovinsa tekemään, käyttäytymään ja jopa tahtomaan haluamiansa
asioita. Mikäli narsisti ei saa mitä hän haluaa, hän kostaa sen rankasti lähiympäristölleen.

Narsistin kanssa elävä menettää vähitellen kontaktinsa muihin, koska narsisti haluaa uhrinsa
omistavan koko elämänsä itselleen. Itse asiassa narsisti tarvitsee rinnalleen syntipukin,
koska syntipukin niskoille voi vierittää kaiken syyn vieläpä täysin uskottavasti. Jos narsisti
sairastuu, niin syy on tietenkin syntipukin. Jos narsisti käyttää liikaa alkoholia, niin syy on
tietenkin syntipukin. Ja jos narsisti käyttäytyy väkivaltaisesti, niin tietysti syy on syntipukin.
Parasta tässä on se, että syntipukki on aina valmis keskittymään omiin virheisiinsä ja
myöntämään ne ja yrittää jatkuvasti parantaa omaa käytöstään. Mutta mikään ei riitä,
narsistilla on pitkä lista syntipukin virheistä mutta ei myönnä koskaan mitään omiaan.
Käyttäytyessään väkivaltaisesti narsisti ei koskaan osoita minkäänlaista katumusta tai empatiaa,
koska kumppani oli sen täysin ansainnut (vaikka ei olisi mitään tehnytkään).

Vuosia kestänyt yhdessäolo narsistin kanssa jättää uhriin vain epämääräisen tunteen siitä,
että kaikki ei ole niin kuin pitäisi. Kumppanin harrastuksia ja tavotteita vähätellään ja mitätöidään,
kavereita haukutaan ja lopulta pitää omassa kodissaankaan ei uskalla liikkua tai pitää ääntä, koska
sehän on narsistin omistuksessa. Kun lopulta uskaltaa vihdoin ja viimein luopua omistusasunnostaan,
niin joutuukin heti alkamaan etsiä uutta asuntoa narsistin väkivaltaisen käyttäytymisen takia. Narsistin
kanssa yhdessäolo kietoo vähitellen verkkoonsa ja suhteessa pysyminen perustuu voimakkaaseen
syyllistämiseen (eli kaikki on itse aiheutettua). Vuosien jälkeen kun uhri on aloittanut uuden elämän
uusine haasteineen, niin narsisti edelleen jatkaa kontrollointiaan pyrkimällä mustamaalaamaan ja
ilmeisimmin myös valehtelemaan kumppanistaan eri tahoille.

vain silloin sosiaalinen ja puhuu mielistelemällä, kun se hyödyttää häntä itseään, hänen halujaan. Puhuminen loppuu sitten siihen.

on, kirjoitti:

vain silloin sosiaalinen ja puhuu mielistelemällä, kun se hyödyttää häntä itseään, hänen halujaan. Puhuminen loppuu sitten siihen.

että narsistin kanssa voi keskustella mistään.
Jos yrität tosissaan jostain asiasta keskustella, niin
joudut vain huomaamaan olevasi jälleen kerran manipuloinnin kohteena.
Koko keskustelun todellisuuspohja häviää jonnekin todellisuuden, manipuloinnin
ja valheen välimaastoon.
En tajua miksi aina yritän silti. Joku viisas vois kertoa.
Ehkä se on niin siistii ku elämässä on haasteita ja hakata päätä seinään!

on, kirjoitti:

vain silloin sosiaalinen ja puhuu mielistelemällä, kun se hyödyttää häntä itseään, hänen halujaan. Puhuminen loppuu sitten siihen.

on iso merkitys suhteessa, oli sitten kumppani narsisti tai ei.
Tyypillisesti keskustelemalla yritetään myös ajaa asioita johonkin tiettyyn suuntaan,
joka itse koetaan oikeaksi syystä tai toisesta.
Narsisti varmaan pyrkii mitätöimään keskustelukumppaninsa mielipiteen ja
osoittamaan manipuloimalla kumppaninsa mielipiteen vääräksi.
Normaali kumppani haluaa kuunnella ja ymmärtää kumppaninsa mielipidettä
siitäkin huolimatta, että itse olisi asioista eri mieltä.
Avioliitossa ja muissakin parisuhteissa on pakko hyväksyä, että on tilanteita,
missä kumppani ei välttämättä jaa kanssasi mielipiteitä tai toimi haluamallasi tavalla.
Narsisti pyrkii jyräämään kumppaninsa, eikä edes halua kuunnella toista osapuolta.
Normaali kumppani haluaa keskustella asioista ja toimia tavalla, joka ei jyrää toista
osapuolta. Jos välittää kumppanistaan, niin ei tämän mielipide voi koskaan olla täysin
yhdentekevä.

osanottoni...
ei tunnu olevan helppoa teidänkään suhteessa. Toivotan myös sinulle Voimia. Jokainen tekee päätöksensä oman elämänsä suhteen. Minä valistsin tämän tien. Helppo se tie ei ole ollut tähän asti, tähän nyt on tultu ja mitä vielä tulee- en tiedä. Onneksi on myös niitä hyviä jaksoja. Tosin olenhan koko ajan varpaillani.....
Niin, kuka nämä diagnoosit sitten kenellekin antaa loppupeleissä. Mielenkiintoinen asia.

Joo, sori vaan! Ehkä täällä tulee ilmaistua itseään vähän huonosti.
Eli jos hän olisi koko ajan raivohullu, kuten ilmaisit ei meidän avioliittoa enää olisi. Mutta kun hän ei ole koko ajan raivohullu. Hänessä on siis paljon myös hyvää, mutta myös tämä negatiivinen puoli. Jaa, mitä minä tätä tän enempää väännän. Ihan turhaa touhua.

Narsistin vaimo kirjoitti:

Joo, sori vaan! Ehkä täällä tulee ilmaistua itseään vähän huonosti.
Eli jos hän olisi koko ajan raivohullu, kuten ilmaisit ei meidän avioliittoa enää olisi. Mutta kun hän ei ole koko ajan raivohullu. Hänessä on siis paljon myös hyvää, mutta myös tämä negatiivinen puoli. Jaa, mitä minä tätä tän enempää väännän. Ihan turhaa touhua.

Wikipedian mukaan narsistinen persoonallisuushäiriö on persoonallisuushäiriöihin kuuluva psyykkinen häiriö ja se hyväksyttiin psykiatriseen diagnostiseen DSM-järjestelmään vuonna 1980. Kansainvälisestä tautiluokituksesta ICD-10:stä puuttuu tämä häiriö, ja se luokitellaan muuksi persoonallisuushäiriöksi. Häiriölle on tyypillistä erilaiset suuruuskuvitelmat, voimakas ihailun tarve ja empatian vähäisyys. Häiriöstä kärsivä kokee olevansa oikeutettu erikoiskohteluun, on kateellinen tai ylimielinen ja voi käyttää muita häikäilemättä hyväkseen.

Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan narsistinen häiriö ei ilmene älyllisinä tai suoritusongelmina eikä myöskään mielenterveysongelmina. Se ilmenee sosiaalisessa käyttäytymisessä, ja kun ihmiseltä puuttuvat tietyt hillitsevät mekanismit, esimerkiksi syyllisyyden- ja häpeäntunteet, hän voi suoriutua älyllisesti keskimääräistä paremmin. Hän ei kykene myöntämään epäonnistumista, mikä voi antaa harhaanjohtavasti kuvan vahvasta itsetunnosta.

DMS-IV:n mukaan narsistiselle persoonallisuushäiriölle ovat ominaisia laaja-alaiset suuruuskuvitelmat, ihailun tarve ja empatian puute. Se on psykiatrinen diagnoosi, joka määritellään vähintään viidellä seuraavista oirekriteereistä:

Suuret käsitykset itsestään eli liioittelee saavutuksiaan, keskittyy mielikuviin rajattomasta menestyksestä/voimasta/kauneudesta tai suuresta rakkaudesta,
uskoo olevansa niin ainutlaatuinen, että häntä voivat ymmärtää vain muut huomattavat henkilöt tai instituutiot , vaatii korostunutta ihailua, oikeus erityiskohteluun, muiden hyväksikäyttö, empatian puute, kateus (tai uskoo muiden kadehtivan häntä) ja ylimielisyys ja röyhkeys

Joo-että sellainen ihminen se narsisti.

Narsistin vaimo kirjoitti:

Wikipedian mukaan narsistinen persoonallisuushäiriö on persoonallisuushäiriöihin kuuluva psyykkinen häiriö ja se hyväksyttiin psykiatriseen diagnostiseen DSM-järjestelmään vuonna 1980. Kansainvälisestä tautiluokituksesta ICD-10:stä puuttuu tämä häiriö, ja se luokitellaan muuksi persoonallisuushäiriöksi. Häiriölle on tyypillistä erilaiset suuruuskuvitelmat, voimakas ihailun tarve ja empatian vähäisyys. Häiriöstä kärsivä kokee olevansa oikeutettu erikoiskohteluun, on kateellinen tai ylimielinen ja voi käyttää muita häikäilemättä hyväkseen.

Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan narsistinen häiriö ei ilmene älyllisinä tai suoritusongelmina eikä myöskään mielenterveysongelmina. Se ilmenee sosiaalisessa käyttäytymisessä, ja kun ihmiseltä puuttuvat tietyt hillitsevät mekanismit, esimerkiksi syyllisyyden- ja häpeäntunteet, hän voi suoriutua älyllisesti keskimääräistä paremmin. Hän ei kykene myöntämään epäonnistumista, mikä voi antaa harhaanjohtavasti kuvan vahvasta itsetunnosta.

DMS-IV:n mukaan narsistiselle persoonallisuushäiriölle ovat ominaisia laaja-alaiset suuruuskuvitelmat, ihailun tarve ja empatian puute. Se on psykiatrinen diagnoosi, joka määritellään vähintään viidellä seuraavista oirekriteereistä:

Suuret käsitykset itsestään eli liioittelee saavutuksiaan, keskittyy mielikuviin rajattomasta menestyksestä/voimasta/kauneudesta tai suuresta rakkaudesta,
uskoo olevansa niin ainutlaatuinen, että häntä voivat ymmärtää vain muut huomattavat henkilöt tai instituutiot , vaatii korostunutta ihailua, oikeus erityiskohteluun, muiden hyväksikäyttö, empatian puute, kateus (tai uskoo muiden kadehtivan häntä) ja ylimielisyys ja röyhkeys

Joo-että sellainen ihminen se narsisti.

Tsot, tsot nyt !!!!! Kirjoitat:

"Se että ikävästi luot kuvaa siitä, että on vain luonteen heikkoutta, ellei kykene elämään häiriintyneen ihmisen kanssa, on pelottavaa. Se lyö lisää heitä, joilla muutoinkin on nöyryytetty olo."

Luepa nyt ihan rauhassa nämä kirjoitukset alusta asti ja kerro sen jälkeen että Kuka tässä lyö ja ketä?! Minä en ole luonut mitään muuta kuvaa kuin kertonut omasta elämästäni.

Narsistin vaimo kirjoitti:

Tsot, tsot nyt !!!!! Kirjoitat:

"Se että ikävästi luot kuvaa siitä, että on vain luonteen heikkoutta, ellei kykene elämään häiriintyneen ihmisen kanssa, on pelottavaa. Se lyö lisää heitä, joilla muutoinkin on nöyryytetty olo."

Luepa nyt ihan rauhassa nämä kirjoitukset alusta asti ja kerro sen jälkeen että Kuka tässä lyö ja ketä?! Minä en ole luonut mitään muuta kuvaa kuin kertonut omasta elämästäni.

narsismista tiedetään nykyään enemmän ja se jaotellaankin eri lajeihin. Ilmeisesti olet sen ”miedoimman” kuvaksen mukaan ehkä narsistin kanssa. Rajatila on häilyvä kuitenkin.

Poimin jotain otteita;
”Olen tietysti oppinut jo välttämään tilanteita mikä kohtaukset aiheuttaa, mutta joskus tosiaan voi mennä viikko kaksikin ilman mitään huutoa ja alistamista.” Kykenet siis ennakoimaan jopa tilanteet? Miten se poikkeaa normaaliksi katsottavasta tilanteesta?

”Rakastan kuitenkin miestäni ja hän osaa kyllä olla rakastettavakin.” Kuinka hän näyttää rakkautensa käytännössä? Narsisti kun vain käyttää toisia ihmisiä, ei tunne mitään rakkautta…

”Entä se narsisti... Kukas häntä auttaa?” Eihän hän tarvitse apua. Narsisti löytää aina oman hovinsa ja uhrinsa. Terapiakin voi olla vain tilannetta pahentavaa.

”Muistutan, että rakastan häntä ja yritän lähteä tilanteesta pois, toisin sanoen jätän hänet esim viereiseen huoneeseen miettimään.” Kertoo ainakin sen että hän ei osaa manipuloida kovin tehokkaasti sinua. Ei narsisti ajattele mitä on tehnyt vaan sitä missä epäonnistui saamaan tahtonsa läpi.

”Kuitenkin tajusin sitten aikaa myöden, että se kun yritän puolustella itseäni hänelle tai sanon vastaan, vaan provosoi häntä enemmän ja enemmän.” Hän ei siis pyri nimenomaan manipuloimaan sinua suuttumiseen? Hän onkin se joka provosoituu – ei kuulosta narsismilta.

”…nyt hän paremmin tiedostaa oman itsensä ja ehkä vähän häpeileekin raivokohtauksiaan.” Sanat tiedostaa ja häpeillä eivät kuulu narsistin käyttäytymiseen – hän ei koe häpeää eikä halua tiedostaa omia tunteitaan vaan muiden.

” Raivareita toki tulee, mutta hän on nyt kuitenkin ehkä hieman alkanut tiedostamaan omaa itseään…” Eihän narsisti raivostu siksi että hän tuntee vaan siksi että sen avulla saa toisen käyttäytymään haluamalla tavalla.

”Minä kun nyt kuitenkin elän muutakin elämää kuin täällä kotona neljän seinän sisällä, eli osaan itse elää olla ja ajatella, tajusin melko nopeasti mistä on kysymys.” Kuinka hän antaa sinun elää ”omaa” elämää? Sehän on narsistille kauhistus, olethan vain Häntä varten olemassa.

”Taloudellisesti en ole riippuvainen puolisostani.” Oletko siis emotionaalisesti riippuvainen vai kuinka olet häneen alisteisessa asemassa.? Narsisti tuppaa tekemään toisen tavalla tai toisella itsestään riippuvaiseksi, tuhoamalla itsetunnon, eristämällä uhrinsa, uhkaamalla väkivallalla tai suistamalla rahattomuuteen toisen. Hän kun ei luota, että toinen muutoin pysyy hänen kanssaan.

”…tarinoita joissa eletään sen narsistin kanssa, rakastetaan ja "vihataan" ja parutaan... kuka puhuisi siitä…” Monikin puhuu, mutta usein vasta sitten kun on päässyt turvallisemmille vesille. Narsistin kanssa kun se rakkaus on enemmän pelosta syntynyt. Ehkä se että henkisesti pystyy etääntymään puolisostaan ja salaa tekemään sen oman elämän voi toimia pelastavana renkaana. Samoin jos kykenee salaa luomaan muita ihmissuhteita, niin jonkinlainen mielenterveys voi säilyä. Eikö ihan normaalissakin haastavassa suhteessa tehdä näin?

”…hillitsevät mekanismit, esimerkiksi syyllisyyden- ja häpeäntunteet,..” Tässä kumoat sen, mitä edellä kerroit. Ihminen joka ei koe syyllisyyttä eikä häpeää on julma ja ei kykene oppimaan.

”…muiden hyväksikäyttö, empatian puute…” Juuri näin, etenkin se puoliso on tärkein hyväksi käytettävä – miksi muuten narsisti ylipäätään olisi jonkun kanssa? Etkö koskaan saa häneltä mitään myötätuntoa, arvostusta etkä inhimillistä lämpöä – kuinka normaali ihminen pystyy elämään vuosia tällaisen kanssa? Miksi muuten pitäisikään? Herää kysymys, millainen ihminen hakee tällaista uhrautumista ja marttyyriutta? Eihän minusta ja minun tunteista ole niin väliä, kunhan Hän saa elää hyvän elämän?

Se, että narsistien lähimmäiset voivat huonosti ja syyllistävät itsensä (kuten narsisti on heidän siihen manipuloinut) ei ole heidän huonouttaan. Sitä tuskaa ja ahdistusta ei voi mitätöidä eikä väheksyä. Kenelläkään ei ole oikeutta tehdä sitä pahaa mitä narsisti tekee, eikä kenelläkään ole velvollisuutta ottaa vastuuta aikuisesta häiriintyneestä ihmisestä. Ei ole kyse siis siitä, että opettelee vain elämään ahdingossa ja että ei se niin kamalaa ole. Sinun tilanteesi voi olla vallan toinen mitä useimpien narsistien kanssa elävien ei todellakaan ole!

mummomuori* kirjoitti:

narsismista tiedetään nykyään enemmän ja se jaotellaankin eri lajeihin. Ilmeisesti olet sen ”miedoimman” kuvaksen mukaan ehkä narsistin kanssa. Rajatila on häilyvä kuitenkin.

Poimin jotain otteita;
”Olen tietysti oppinut jo välttämään tilanteita mikä kohtaukset aiheuttaa, mutta joskus tosiaan voi mennä viikko kaksikin ilman mitään huutoa ja alistamista.” Kykenet siis ennakoimaan jopa tilanteet? Miten se poikkeaa normaaliksi katsottavasta tilanteesta?

”Rakastan kuitenkin miestäni ja hän osaa kyllä olla rakastettavakin.” Kuinka hän näyttää rakkautensa käytännössä? Narsisti kun vain käyttää toisia ihmisiä, ei tunne mitään rakkautta…

”Entä se narsisti... Kukas häntä auttaa?” Eihän hän tarvitse apua. Narsisti löytää aina oman hovinsa ja uhrinsa. Terapiakin voi olla vain tilannetta pahentavaa.

”Muistutan, että rakastan häntä ja yritän lähteä tilanteesta pois, toisin sanoen jätän hänet esim viereiseen huoneeseen miettimään.” Kertoo ainakin sen että hän ei osaa manipuloida kovin tehokkaasti sinua. Ei narsisti ajattele mitä on tehnyt vaan sitä missä epäonnistui saamaan tahtonsa läpi.

”Kuitenkin tajusin sitten aikaa myöden, että se kun yritän puolustella itseäni hänelle tai sanon vastaan, vaan provosoi häntä enemmän ja enemmän.” Hän ei siis pyri nimenomaan manipuloimaan sinua suuttumiseen? Hän onkin se joka provosoituu – ei kuulosta narsismilta.

”…nyt hän paremmin tiedostaa oman itsensä ja ehkä vähän häpeileekin raivokohtauksiaan.” Sanat tiedostaa ja häpeillä eivät kuulu narsistin käyttäytymiseen – hän ei koe häpeää eikä halua tiedostaa omia tunteitaan vaan muiden.

” Raivareita toki tulee, mutta hän on nyt kuitenkin ehkä hieman alkanut tiedostamaan omaa itseään…” Eihän narsisti raivostu siksi että hän tuntee vaan siksi että sen avulla saa toisen käyttäytymään haluamalla tavalla.

”Minä kun nyt kuitenkin elän muutakin elämää kuin täällä kotona neljän seinän sisällä, eli osaan itse elää olla ja ajatella, tajusin melko nopeasti mistä on kysymys.” Kuinka hän antaa sinun elää ”omaa” elämää? Sehän on narsistille kauhistus, olethan vain Häntä varten olemassa.

”Taloudellisesti en ole riippuvainen puolisostani.” Oletko siis emotionaalisesti riippuvainen vai kuinka olet häneen alisteisessa asemassa.? Narsisti tuppaa tekemään toisen tavalla tai toisella itsestään riippuvaiseksi, tuhoamalla itsetunnon, eristämällä uhrinsa, uhkaamalla väkivallalla tai suistamalla rahattomuuteen toisen. Hän kun ei luota, että toinen muutoin pysyy hänen kanssaan.

”…tarinoita joissa eletään sen narsistin kanssa, rakastetaan ja "vihataan" ja parutaan... kuka puhuisi siitä…” Monikin puhuu, mutta usein vasta sitten kun on päässyt turvallisemmille vesille. Narsistin kanssa kun se rakkaus on enemmän pelosta syntynyt. Ehkä se että henkisesti pystyy etääntymään puolisostaan ja salaa tekemään sen oman elämän voi toimia pelastavana renkaana. Samoin jos kykenee salaa luomaan muita ihmissuhteita, niin jonkinlainen mielenterveys voi säilyä. Eikö ihan normaalissakin haastavassa suhteessa tehdä näin?

”…hillitsevät mekanismit, esimerkiksi syyllisyyden- ja häpeäntunteet,..” Tässä kumoat sen, mitä edellä kerroit. Ihminen joka ei koe syyllisyyttä eikä häpeää on julma ja ei kykene oppimaan.

”…muiden hyväksikäyttö, empatian puute…” Juuri näin, etenkin se puoliso on tärkein hyväksi käytettävä – miksi muuten narsisti ylipäätään olisi jonkun kanssa? Etkö koskaan saa häneltä mitään myötätuntoa, arvostusta etkä inhimillistä lämpöä – kuinka normaali ihminen pystyy elämään vuosia tällaisen kanssa? Miksi muuten pitäisikään? Herää kysymys, millainen ihminen hakee tällaista uhrautumista ja marttyyriutta? Eihän minusta ja minun tunteista ole niin väliä, kunhan Hän saa elää hyvän elämän?

Se, että narsistien lähimmäiset voivat huonosti ja syyllistävät itsensä (kuten narsisti on heidän siihen manipuloinut) ei ole heidän huonouttaan. Sitä tuskaa ja ahdistusta ei voi mitätöidä eikä väheksyä. Kenelläkään ei ole oikeutta tehdä sitä pahaa mitä narsisti tekee, eikä kenelläkään ole velvollisuutta ottaa vastuuta aikuisesta häiriintyneestä ihmisestä. Ei ole kyse siis siitä, että opettelee vain elämään ahdingossa ja että ei se niin kamalaa ole. Sinun tilanteesi voi olla vallan toinen mitä useimpien narsistien kanssa elävien ei todellakaan ole!

Ikävää että otit minut silmätikuksesi.
Ikävää kun haluat vääntää kaiken kirjoittamani eri tyylin kuin tarkoitin.
Ikävää kun lyöt lyötyä, vaikka juuri itse väiti minun tekevän niin.
Ikävää, että koet sen jollain tavoin uhaksi, että kirjoitin päätöksestäni elää mieheni rinnalla.
Ikävää, että sinun mielestäsi narsisti ei tarvitse apua.

Narsistin vaimo kirjoitti:

Ikävää että otit minut silmätikuksesi.
Ikävää kun haluat vääntää kaiken kirjoittamani eri tyylin kuin tarkoitin.
Ikävää kun lyöt lyötyä, vaikka juuri itse väiti minun tekevän niin.
Ikävää, että koet sen jollain tavoin uhaksi, että kirjoitin päätöksestäni elää mieheni rinnalla.
Ikävää, että sinun mielestäsi narsisti ei tarvitse apua.

Tyylisi kertoo nyt vähän toista kieltä. En ymmärrä miksi haluat nimitellä miestäsi narsistiksi jos hän ei ehkä sitä olekaan? Miksi se loukkaa että väitän, ettei miehesi olekaan ehkä niin sairas kuin kuvittelet? Miksi sekin loukkaa että suurin osa narsistien puolisoista voi huonommin kuin sinä? Kerroin vain siitä, kuinka useimmilla elämä narsistin kanssa menee. Jos sinulla ei ole tuollaista, niin miksi se ei helpota oloasi?

Tiedätkö että juuri noin narsisti kääntää asian ylösalaisin kuten nyt sinä teit tässä? Kysyn vain että miksi sinä haluat että sinua kehutaan siitä, että voit hyvin häiriintyneen ihmisen kanssa? Onhan se hieno juttu että sopeutuu, sen hintaa on vain hyvä miettiä. Samoin tekevät ihmiset jotka elävät alkoholisoituneen, väkivaltaisen tai ihan jopa mielisairaan kanssa, jotka eivät halua hoitoon. Jos ei ole käsitystä siitä, mitä normaali suhde on, on ihan ymmärrettävää, ettei noista suhteista osata lähteä pois. En vain osaa pitää sitä mitenkään tavoiteltavana.

Narsistit kun ei tarvitse apua, he Itse ovat tätä mieltä. Kyllä, he käyvä terapiassa ja saavat lääkitystäkin. Noin 10 % heistä terapia toimii, etenkin jos he ovat tulleet tuohon romahduspisteen. He kyllä voivat näytellä tervehtyvänsä, mutta lopulta he saavat vain lisää manipulointi osaamista noista terapioista. Siksi terapeutit lopettavat hoidon, mikäli huomaavat noin käyneen. Jos ajattelet olevasi jopa ammattilaisia parempi ja ”hoitavasi” miehesi normaaliksi, eikö se ole hiukan epärealistista?

Joo, täällä nyt näköjään lyötyä lyödään jo ihan urakalla. Tekö olette sitten niitä ihmisiä jotka kykenee empatiaan? Kiitos vaan tästä ja Hyvää loppuelämää teillekin.
Saitte minut alistettua ja poistun palstalta. Onko nyt hyvä mieli?

Narsistin vaimo kirjoitti:

Joo, täällä nyt näköjään lyötyä lyödään jo ihan urakalla. Tekö olette sitten niitä ihmisiä jotka kykenee empatiaan? Kiitos vaan tästä ja Hyvää loppuelämää teillekin.
Saitte minut alistettua ja poistun palstalta. Onko nyt hyvä mieli?

Kirkoittajan tyyli oli sinun tilaasi nähden liian sarkastinen. Narsku tuhoaa toisen itsetuntoa tai ainakin pyrkii siihen. Narsku koettaa saada sinut tahdottomaksi marionetiksi. Voiton merkiksi rinnalleen, esittely ja ylpeily tavaraksi. Ilmaiseksi piiaksi jolta lisäksi saa seksiä aina oman halun osuessa kohdalle.

Olen pahoillani kohtalostasi saada moinen taakka osaksesi. Sinulla on kaksi selviytymis strategiaa:

Strategia 1: Pelastat oman mielenterveytesi ja pelastat itsesi ajautumasta itsemurhaan. Pakene! Eroaminen narskusta on todella pako. Turvakoti, salainen olinpaikka, salainen puhelinnumero, lähestymiskielto, työpaikan jättäminen/uusi työ, muuttaminen satojen kilometrien päähän; siinä oli listaa toimista mitä kannattaa käyttää. Narsku ei hyväksy jätetyksi tulemista, hän voi jättää kyllä sinut ihan tuosta vaan. Narsku kostaa käyttäen tietojaan sinusta, sinun herkistä kohdistasi tai salaisuuksistasi. Kun lähdet, älä enää koskaan suostu puhumaan hänen kansaan, puhe on pelkkää manipulointia sinun 'ruotuun' palauttamiseksi. Narsku ei pidä lupauksiaan, ne ovat suoraa valetta joka on sanottu vain ja ainoastaan manipuloimistarkoituksessa sinun ympäripuhumiseksi.

Strategia 2: Pelastat monen muun ihmisen mielenterveyden jäämällä tietoisesti narskun kumppaniksi. Lakkaat uskomasta häntä, poistut aina 'pihalle' kompostin hoitoon kun hän avaa suunsa. Lakkaat toivomasta hänen muutokseen, muutos tapahtuu mutta vain pahempaan suuntaan. Anna hänen harjoittaa manupulaatiotaan. Uskottele yrittäväsi parantaa 'vääriä' tapojasi, älä tee oikeasti yhtään mitään (sinä olet oikesti ihan kelpo ihminen, hän ei vain voi sitä ymmärtää). Häntä ei kertakaikkiaan kannata rakastaa; hän ei tiedä mitään OIKEASTA RAKKAUDESTA, hän tietää ainoastaan sen miltä rakkauden tulisi näyttää ( sillä näytelmäsuorituksella hän sai sinut sidottua). Lakkaat pettymästä hänen häipyessään kun olisit tarvinnut pientä apua. Hän on luonnon virhepainos, ominaisuutensa ovat pysyviä eivätkä sairaus. Älä anna hänen lisääntyä, pidä hänet äläkä laita moista vahonkoa kiertämään.

Narsistin vaimo kirjoitti:

Joo, täällä nyt näköjään lyötyä lyödään jo ihan urakalla. Tekö olette sitten niitä ihmisiä jotka kykenee empatiaan? Kiitos vaan tästä ja Hyvää loppuelämää teillekin.
Saitte minut alistettua ja poistun palstalta. Onko nyt hyvä mieli?

ollut helpompaa samaistua (empatia), jos olisit vain kertonut tavallista haastavammasta puolisosta? Nuo kuvaamasi jutut kun varmaan ovat tuttuja aika ajoin monelle ihan normaalissakin suhteessa elävälle. Kuvaamasi menetelmät toimivat vaikeissa vuorovaikutustilanteissa ja tuovat sitä perhesopua. He jotka ovat eläneet narsistin kanssa, samaistuminen on vaikeampaa ja he ihmettelevät ehkä sitä, miksi joku jää niin ahdistavaan suhteeseen?

Vaikka nyt yrität kovasti syyllistää, se menee hukkaan. Jokaisella on oikeus tietysti elää niin kehnossa suhteessa kuin haluaa, mutta eikö ole vähän väärin syyllistää heitä jotka eivät sitä halua? Loukkaannut siitä etteivät muut halua valita noin raskasta elämää?

Jos et koe suhdettasi mitenkään vaikeana, niin vetoaminen miehesi sairauteen tekee aika ristiriitaisen vaikutuksen. Jos kyse on vain miehesi asennevammasta ja itsekkäästä persoonasta, niin tilanne muuttuu täysin. Asenteet muuttuvat hitaasti mutta muutos on mahdollista. Samoin kehnot vuorovaikutustaidot, ne kehittyvät myös. Normaali ihminen oppii ja kehittyy henkisesti, mutta narsisti äärimmäisen harvoin.

Pitääkö sanoa että voimia sinulle aviomiehesi kasvatustyötä varten?

Ja ps lue ajatuksen kanssa tuo edellinen kirjoitus…

mummomuori* kirjoitti:

ollut helpompaa samaistua (empatia), jos olisit vain kertonut tavallista haastavammasta puolisosta? Nuo kuvaamasi jutut kun varmaan ovat tuttuja aika ajoin monelle ihan normaalissakin suhteessa elävälle. Kuvaamasi menetelmät toimivat vaikeissa vuorovaikutustilanteissa ja tuovat sitä perhesopua. He jotka ovat eläneet narsistin kanssa, samaistuminen on vaikeampaa ja he ihmettelevät ehkä sitä, miksi joku jää niin ahdistavaan suhteeseen?

Vaikka nyt yrität kovasti syyllistää, se menee hukkaan. Jokaisella on oikeus tietysti elää niin kehnossa suhteessa kuin haluaa, mutta eikö ole vähän väärin syyllistää heitä jotka eivät sitä halua? Loukkaannut siitä etteivät muut halua valita noin raskasta elämää?

Jos et koe suhdettasi mitenkään vaikeana, niin vetoaminen miehesi sairauteen tekee aika ristiriitaisen vaikutuksen. Jos kyse on vain miehesi asennevammasta ja itsekkäästä persoonasta, niin tilanne muuttuu täysin. Asenteet muuttuvat hitaasti mutta muutos on mahdollista. Samoin kehnot vuorovaikutustaidot, ne kehittyvät myös. Normaali ihminen oppii ja kehittyy henkisesti, mutta narsisti äärimmäisen harvoin.

Pitääkö sanoa että voimia sinulle aviomiehesi kasvatustyötä varten?

Ja ps lue ajatuksen kanssa tuo edellinen kirjoitus…

Narsistinen persoonallisuushäiriö ei ole sairaus. Se on pysyvä ominaisuus. Se on ominaisuus, josta ei voi oppia pois, ominaisuus johon ei ole parannuskeinoa.

Narsku ei siis itse ole sairas. Narskun perusominaisuuteen kuuluu itsekkyys, kateellisuus, ilkeys, velehtelu, lahjominen, uhkailu, raivoaminen ja ylpeys.
Läheiset ihmiset narskun ympärillä sairastuvat, he joutuvat turvautumaan mielenterveyshoidon palveluihin.

... kirjoitti:

Narsistinen persoonallisuushäiriö ei ole sairaus. Se on pysyvä ominaisuus. Se on ominaisuus, josta ei voi oppia pois, ominaisuus johon ei ole parannuskeinoa.

Narsku ei siis itse ole sairas. Narskun perusominaisuuteen kuuluu itsekkyys, kateellisuus, ilkeys, velehtelu, lahjominen, uhkailu, raivoaminen ja ylpeys.
Läheiset ihmiset narskun ympärillä sairastuvat, he joutuvat turvautumaan mielenterveyshoidon palveluihin.

voi käyttää sanaa sairaus, olet oikeassa. Se kuitenkin luetaan persoonallisuushäiriöihin kuuluvaksi psyykkiseksi häiriöksi.. Se hyväksyttiin psykiatriseen diagnostiseen DSM -järjestelmään vuonna 1980. Kansainvälisestä tautiluokituksesta ICD-10:stä puuttuu tämä häiriö. DSM-IV on mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden diagnoosijärjestelmä. Siellä määritellään nämä häiriöiksi tai tautitilaksi.

Pohjalla arvellaan olevan traumaattinen hylkäämisen kokemus hyvin nuorena, sekä alttius siihen (geeniperimä/persoonallisuusrakenne). Lapsi muodostaa mielikuvan itsestään suurena ja haavoittumattomana ja se toimii suojapanssarina. Ilman sitä hän ei selviä. Kun tuo panssari rikkoutuu (usein keski-ikäisenä törmäyskurssi todellisuuden kanssa on väistämätön mm. fyysisten sairauksien muodossa), seuraa romahdus. Palataan siihen lapsuuden ahdistavaan avuttomuuden kokemukseen. Tällöin voidaan käyttää tarvittavaa lääkitystä esim. masennuslääkkeet, jotta voidaan aloittaa terapia ilman mm. itsemurhan vaaraa. Suurimmalla osalla häiriö jää pysyväksi, koska panssarista luopuminen koetaan aivan liian uhkaavaksi.

Psykopatia on häiriön äärimäinen tila, jossa persoonallisuus on rakentunut täysin suuruusharhan varaan. Kuten mielensairauksissa yleensä häiriö esiintyy erilaisina asteina, rajatilaa on vaikeaa tai mahdotonta tarkasti määritellä. Milloin on vain normaalin ihmisen tavallista vahvemmasta narsismista (itsekkyys/itserakkaus) kyse ja milloin voidaan puhua häiriöstä, vaatii pidempiaikaisia ja monipuolisia tutkimuksia.

Ikävä kyllä me olemme valmiita lyömään narsistin leiman silloin, kun emme vain pidä toisen itsekkäästä ja röyhkeästä käytöksestä.

raunielisa kirjoitti:

voi käyttää sanaa sairaus, olet oikeassa. Se kuitenkin luetaan persoonallisuushäiriöihin kuuluvaksi psyykkiseksi häiriöksi.. Se hyväksyttiin psykiatriseen diagnostiseen DSM -järjestelmään vuonna 1980. Kansainvälisestä tautiluokituksesta ICD-10:stä puuttuu tämä häiriö. DSM-IV on mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden diagnoosijärjestelmä. Siellä määritellään nämä häiriöiksi tai tautitilaksi.

Pohjalla arvellaan olevan traumaattinen hylkäämisen kokemus hyvin nuorena, sekä alttius siihen (geeniperimä/persoonallisuusrakenne). Lapsi muodostaa mielikuvan itsestään suurena ja haavoittumattomana ja se toimii suojapanssarina. Ilman sitä hän ei selviä. Kun tuo panssari rikkoutuu (usein keski-ikäisenä törmäyskurssi todellisuuden kanssa on väistämätön mm. fyysisten sairauksien muodossa), seuraa romahdus. Palataan siihen lapsuuden ahdistavaan avuttomuuden kokemukseen. Tällöin voidaan käyttää tarvittavaa lääkitystä esim. masennuslääkkeet, jotta voidaan aloittaa terapia ilman mm. itsemurhan vaaraa. Suurimmalla osalla häiriö jää pysyväksi, koska panssarista luopuminen koetaan aivan liian uhkaavaksi.

Psykopatia on häiriön äärimäinen tila, jossa persoonallisuus on rakentunut täysin suuruusharhan varaan. Kuten mielensairauksissa yleensä häiriö esiintyy erilaisina asteina, rajatilaa on vaikeaa tai mahdotonta tarkasti määritellä. Milloin on vain normaalin ihmisen tavallista vahvemmasta narsismista (itsekkyys/itserakkaus) kyse ja milloin voidaan puhua häiriöstä, vaatii pidempiaikaisia ja monipuolisia tutkimuksia.

Ikävä kyllä me olemme valmiita lyömään narsistin leiman silloin, kun emme vain pidä toisen itsekkäästä ja röyhkeästä käytöksestä.

olet taas kerran aivan oikeassa. Narsismista on tullut aikamme "muotisairaus". En itse lähtisi ketään syyttämään narsistiksi ilman ammattilaisen tekemää diagnoosia. Ja eiköhän meistä kaikista löydy narsistisia piirteitä.

juttua täällä palstalla, kun joka toinen kumppani on näissä narsisti.
Tuntuu, että siitä on tullut oikein muotivillitys.
En ihan usko, että joka toinen kumppani kuitenkaan on narsisti.
Vaikka en myöskään väitä olevani mikään asiantuntija niitä erottelemaan.

Minusta on kuitenkin jo aika härskiä väittää, että ap:n tapaus on joku äiti-lapsi suhde.
Mitään tällaiseen viittaavaa en ainakaan itse löytänyt ap:n kirjoituksesta.
Aika tyypillistä on, että varsinkin miehissä löytyy näitä my way, or highway-tyyppejä.
Voi olla jopa, että monessa suhteessa näitä passaavat aviovaimot aamusta iltaan.

Mutta on aika kummallista silti väittää, että kyseessä on äiti-lapsi suhde.
Onko mies naisen huollettavana vai eikö kykene muusta syystä hoitamaan omia asioitaan?
Mikä tekee tässä tapauksessa miehestä narsistin - sekö että riitatilanteessa kuvittelee olevansa
oikeassa ja kiukustuu? En ole koskaan nähnyt riitatilannetta, jossa osapuolet eivät kuvittelisi
olevansa oikeassa. Siitähän riidat nimenomaan johtuu. Onko se sitten narsismia riidellä ja
puolustaa omaa kantaansa.

Itse raivostun, jos aletaan nimittelemään, haukkumaan tai muuten puhumaan jotain sopimattomia.
Silloin teen kaikkeni, että saan kumppanini pihalle, jos hän ei tätä muuten lopeta.
Itse olen aika kiltin näköinen, ja monesti se on yllätys, että en olekaan mikään lammas.
Ei se minusta narsistia tee ja aion jatkossakin puolustaa omia oikeuksia ja suutun, jos on tarvis.
En aio ikinä olla riippuvainen yhdestäkään miehestä ja mieluummin kerjään vaikka kadulla, jos
en muuten pysty itseäni elättämään. Mieluummin elän kuitenkin parisuhteessa kuin yksin, ja
paljon olen valmis yrittämään ennen kuin heitän hanskat tiskiin.

hanskat tiskiin vaan kirjoitti:

juttua täällä palstalla, kun joka toinen kumppani on näissä narsisti.
Tuntuu, että siitä on tullut oikein muotivillitys.
En ihan usko, että joka toinen kumppani kuitenkaan on narsisti.
Vaikka en myöskään väitä olevani mikään asiantuntija niitä erottelemaan.

Minusta on kuitenkin jo aika härskiä väittää, että ap:n tapaus on joku äiti-lapsi suhde.
Mitään tällaiseen viittaavaa en ainakaan itse löytänyt ap:n kirjoituksesta.
Aika tyypillistä on, että varsinkin miehissä löytyy näitä my way, or highway-tyyppejä.
Voi olla jopa, että monessa suhteessa näitä passaavat aviovaimot aamusta iltaan.

Mutta on aika kummallista silti väittää, että kyseessä on äiti-lapsi suhde.
Onko mies naisen huollettavana vai eikö kykene muusta syystä hoitamaan omia asioitaan?
Mikä tekee tässä tapauksessa miehestä narsistin - sekö että riitatilanteessa kuvittelee olevansa
oikeassa ja kiukustuu? En ole koskaan nähnyt riitatilannetta, jossa osapuolet eivät kuvittelisi
olevansa oikeassa. Siitähän riidat nimenomaan johtuu. Onko se sitten narsismia riidellä ja
puolustaa omaa kantaansa.

Itse raivostun, jos aletaan nimittelemään, haukkumaan tai muuten puhumaan jotain sopimattomia.
Silloin teen kaikkeni, että saan kumppanini pihalle, jos hän ei tätä muuten lopeta.
Itse olen aika kiltin näköinen, ja monesti se on yllätys, että en olekaan mikään lammas.
Ei se minusta narsistia tee ja aion jatkossakin puolustaa omia oikeuksia ja suutun, jos on tarvis.
En aio ikinä olla riippuvainen yhdestäkään miehestä ja mieluummin kerjään vaikka kadulla, jos
en muuten pysty itseäni elättämään. Mieluummin elän kuitenkin parisuhteessa kuin yksin, ja
paljon olen valmis yrittämään ennen kuin heitän hanskat tiskiin.

Henkisesti voi ap. elää äiti/poika -suhteessa, jos hän ei laita puolisoaan VASTUUSEEN omista raivareistaan. Se, että ollaan keskenkasvuisessa suhteessa ei tarkoita, etteikö kumpikin silti hoitaisi taloudellista vastuutaan.
Kyseessä on tunne-elämästä tässä, siis naisen, sen joka HYVÄKSYY kumppaniltaan ylimitoitetut raivarit. Se on kuules "hanskat tiskiin" -nimimerkki ihan eri asia kuin normaali suukopu, mitä nyt voi tulla normaalissa avioliitossa. Tällöin ei kumpikaan menee siihen alisteiseen asemaan, että hyväksyisi kumppanilta mitä tahansa käytöstä.

Alkup. tapauksessa mies oli kerran kuristanut, paiskannut päin seinää, uhannut useita kertoja lyömisellä. En väitä, että mies olisi narsisti, mutta jos vaimo hyväksyy kyseisen käytöksen ja jatkuvat raivokohtaukset myötäillen joka tilanteessa ja ikuista rakkautta vakuutellen, niin
tällöin ei kyseessä ole kahden kypsän ihmisen suhde.

Kyseessä on kahden kypsymättömän ihmisen suhde. Alistettu on kypsymätön, alistaja on kypsymätön. Sinä päivänä kun alistettu nousee vaatimaan vastuuta toiselta osapuolelta sekä itseltään, niin avioliitto on kasvamassa aikuisten avioliitoksi.

Tätä siis tarkoitin!

Liina Anniina kirjoitti:

Henkisesti voi ap. elää äiti/poika -suhteessa, jos hän ei laita puolisoaan VASTUUSEEN omista raivareistaan. Se, että ollaan keskenkasvuisessa suhteessa ei tarkoita, etteikö kumpikin silti hoitaisi taloudellista vastuutaan.
Kyseessä on tunne-elämästä tässä, siis naisen, sen joka HYVÄKSYY kumppaniltaan ylimitoitetut raivarit. Se on kuules "hanskat tiskiin" -nimimerkki ihan eri asia kuin normaali suukopu, mitä nyt voi tulla normaalissa avioliitossa. Tällöin ei kumpikaan menee siihen alisteiseen asemaan, että hyväksyisi kumppanilta mitä tahansa käytöstä.

Alkup. tapauksessa mies oli kerran kuristanut, paiskannut päin seinää, uhannut useita kertoja lyömisellä. En väitä, että mies olisi narsisti, mutta jos vaimo hyväksyy kyseisen käytöksen ja jatkuvat raivokohtaukset myötäillen joka tilanteessa ja ikuista rakkautta vakuutellen, niin
tällöin ei kyseessä ole kahden kypsän ihmisen suhde.

Kyseessä on kahden kypsymättömän ihmisen suhde. Alistettu on kypsymätön, alistaja on kypsymätön. Sinä päivänä kun alistettu nousee vaatimaan vastuuta toiselta osapuolelta sekä itseltään, niin avioliitto on kasvamassa aikuisten avioliitoksi.

Tätä siis tarkoitin!

lähtisi tuomitsemaan väkivallan uhreja.
Se on aina niin helppoa tulla ulkopuolelta sanomaan, että miten sulatat tuollaista.
Todellisuudessa väkivalta hiipii suhteisiin monesti hyvin hitaasti.
Tapahtumat voivat olla hyvin harvinaisia ja niitä voidaan selitellä ja käännellä vaikka miten päin.
Yleensä tilanteeseen liittyy voimakkaasti toisen ihmisen syyllistäminen eli sinä aiheutit sen,
sinä ansaitsit tuollaista käytöstä ja jos sinä muutut, niin tilanteita ei enää tulee.
Uhri yleensä uskoo tämän ja yrittää ehkä olla ärsyttämättä niin paljon, kunnes ennen
pitkää taas kumppani räjähtää.

Tällaista kohtelua kohdannut henkilö tarvitsee aina tukea ja minusta on aivan turha sanoa,
että oma vika (vaikka olisikin). Pääasia on, että uhri pitää saada ymmärtämään, että väkivalta
ei ole omasta käytöksestä johtuvaa ja että sitä ei pidä katsoa läpi sormien. Asiantuntijapalstoillakin
aina korostetaan, että suuttumuksen vallassa tehty väkivalta ei ole tahatonta eli ts. mies voi
halutessaan siihen vaikuttaa. Minusta selkeintä on laittaa 0-toleranssi eli täysi koskemattomuus,
ja jos tämä ei toteudu, niin ulos suhteesta. Vaikka tapaukset olisivat kuinka harvinaisia ja pitkän
ajan kuluessa tapahtuneita, niin yleensä ne lähtevät pahenemaan ja lopulta ollaan todella vaikeuksissa.

Kerronpa sinulle, että mitä narsisti tekee (tai monestihan näitä luonnehäiriöitä voi olla montakin
yhtä aikaa). Narsisti voisi kääntää kaiken päälaelleen ja sanoa, että kumppani kuristi ja paiskasi päin seinää, vaikka todellisuudessa tekisikin sen itse. Hän tekeytyy syyttömäksi ja manipuloi ihmiset kuvittelemaan kumppaninsa väkivaltaiseksi. Hän jatkaa yhä edelleen syyllistämistään jopa suhteen
loppumisen jälkeen. Tämä on minusta narsismia, ei suhteen väkivalta. Väkivaltainen käytös kyllä usein
liittyy ylipäätään persoonallisuushäiriöihin.

Mielenkiintoinen kysymys on minusta myös se, että missä vaiheessa riitelystä enemmän kuin normaalia suukopua. Voisin kuvitella, että tilanteessa jossa toinen on tempperamenttinen ja toinen rauhallinen, riitoja ei synny. Jos molemmat ovat tempperamenttisia, niin riitoja varmasti syntyy ja ne pitää osata käsitellä ilman väkivaltaa.

Minua ja lapsiani pyöritti narsku yksitoista vuotta. Erosta jo vuosia ja edelleenkään en pysty luottamaan vastakkaiseen sukupuoleen. Yrityksiä on ollut, mutta jostain kumman syystä alta aikayksikön näistä miehistä alkaa löytyä samoja piirteitä, vähättelyä, ivaa, ylimielisyyttä ja useimmiten heidän tapansa olla ja elää on se "ainut oikea". Tuntosarvet on päähäni kasvaneet ja pystyn aistimaan herkästi asioita ja samaan paskaan en enää koskaan näppejäni pistä. Toivossa on hyvä elää, että tasavertainen ja ymmärtäväinen kumppani vielä elämän ehtoopuolella löytyisi, mutta mieluummin yksin, kuin huonossa ja kaltoinkohdellussa suhteessa.

Olen näinkin onnellinen lasteni kanssa, en ole kenellekään tilivelvollinen, eikä kukaan vittuile alvariinsa ja käännä mustaa valkoiseksi, manipuloi tai syyllistä!!! Lähestymiskiellonkin jouduin aikoinaan hakemaan ja muutto tästä hullusta psykopaatista kauas vasta sai tilanteen rahoittumaan. Yhteys on lähes kokonaan katkennut luojan kiitos, lopetti lastensakin tapaamiset, kuin seinään. Toivotan narskun kuuta kiertävälle radalle voodoo-nukkea väsäillen :D