Ja keväällä omaa elämäänsä toteuttamaan lähteny mies olis tulossa kans... varmasti kokemuksia rikkaampana... Ihmettelee, kun sanon etten enää pysty luottaa... voi jessus tuota miesten ajatusmaailmaa...
Ootteko kukaan kokeillu uusiksi? Onko toiminu?
Mä pääsen kyllä muiden panemisesta yli, mutta pystyykö luottaa, että yrittää oikeasti...
Pliiiiiiis! Asiallisia vastauksia, meillä kumminkin takana pitkä, ihan hyvä liitto...
Ootteko kukaan kokeillu uusiksi? Onko toiminu?
Mä pääsen kyllä muiden panemisesta yli, mutta pystyykö luottaa, että yrittää oikeasti...
Pliiiiiiis! Asiallisia vastauksia, meillä kumminkin takana pitkä, ihan hyvä liitto...
Vastaukset 9
Vanhimmat
miehen lähtö tapahtui? Oliko kuviossa toinen nainen vai lähtikö hän oikeasti etsimään itseään?
Jos mies vain lähti, eikä taustalla ollut kolmatta osapuolta "syynä", niin mikset voisi luottaa? Siis etkö luota siihen, että hän jäisi vaan lähtisi jälleen kerran kun mieli tekisi? No siinä tapauksessa ymmärrän huolestumisesi. Riski on aina olemassa, että se tapahtuu uudelleen. Oletkos kysynyt miksi haluaa takaisin kaiken jälkeen?
Rakastatko miestä? Jos rakastat aidosti, olet valmis antamaan anteeksi, mies todella haluaa sitoutua ja rakastaa vain ja ainoastaan sinua, haluaa palata sen vuoksi takaisin niin miksei voisi onnistua. Sitä ei voi etukäteen oikein tietää. Ehkä ei kannata yhteen muuttaa ainakaan vaan katsoa eri osoitteista miten elo sujuu. Miehet yleensä haluaa palata takaisin vain, koska arjen hoito ei toisessa kodissa toiminutkaan tai se arki tuli siihenkin suhteeseen..Rakkaudella harvemmin on asiassa mitään osaa tai arpaa..tunnet itse parhaiten miehen, joten tiedät mistä on kyse? Jos eronne on ollut pitkä ja olet itse päässyt miehestä ja hänen teoistaan yli, niin ei kannata repiä haavoja auki uudelleen..
"Jos mies vain lähti, eikä taustalla ollut kolmatta osapuolta "syynä", niin mikset voisi luottaa? Siis etkö luota siihen, että hän jäisi vaan lähtisi jälleen kerran kun mieli tekisi? "
Naulan kantaan! Jos ihminen lähtee, niin mikä takaa ettei se lähde parin-kolmen vuoden kuluttua uudestaan? Mikä on muuttunut? Todennäköisesti ei mikään.
Ongelmaksi tämä tulee sen takia, että ihmisen elämä on rajallinen. Eryityisesti kolmikymppisenä on järjetöntä käyttää viisi vuotta tuhoon tuomittuun suhteeseen...
Ei voi yleistää....
Mutta sanonu sulle kakkosena ja myös itse ykkösenä ollessani petettynä, että ne jotka ovat pettääkseen, tekevät sen aina uudelleen! Ja myös se mitä tiedän tuttavieni suhteiden tarinoista, vain vahvistaa käsitystäni.
Mutta jos oot jo vanhempi nainen, ei sillä oo enää niin suurta merkitystäkään.
Se mieskin on kuitenkin toimillaan menettänyt sinun sydämmesi ja olet alkanut suojelemaan sitä, ettei se enään särkyisi enempää, joten joka tapauksessa luottamus ei enää palaudu täysin.
Mutta elää voi toisen kumppanina hyvää elämää silti ja jos jotain hyvää tilanteesta hakee, niin enää ei tule niitä raastavia riitoja mustasukkaisuudesta, miksi tulisi? Ei ne enään niin kiinnosta ne miehen metkut...
Ei kukaan pysty sanomaan oikeaa vastausta. Et varmaan edes sinä itse. Ehkä joku ulkopuolinen taho voisi olla paikallaan.
Eikä päätöstä pidä tehdä heti ja tässä. Et menetä mitään jos käytte joitakin kertoja vaikka pariterapiassa selvittelemässä kaikkea tapahtunutta. Saat etäisyyttä asioihin rakentavalla tavalla ja avaimia tehdä päätöksesi sitten kun sen aika on.
Joskus elämässä on hyvä olla siinä tilassa, että ei tiedä. Silloin otetaan aikaa ja mietitään keinoja päästä siihen pisteeseen jossa voi tehdä ison päätöksen. Isot päätökset vaativat isosti työtä jotta niiden kanssa voi elää elämäänsä jossittelematta tai katuen liiallisessa tunnekuohussa tehtyä pikapäätöstä.
Joskus lähtenyt ihminen tulee takaisin kasvaneena ja oikeasti valmiina sitoutumaan. On ollut aikaa miettiä. Ja joskus se vapaus ei olekaan tuntut niin kivalta ja hauskalta, joten palataan tuttuun ja turvalliseen sen kummemmin muuttumatta. Terapiassa tämä varmaan selviäisi paremmin kuin itseksesi sitä pohtiessa.
Et menetä mitään pariterapiassa vaikka ette yhteen palaisikaan. Saat silti vankemman pohjan alkaa rakentaa omaa elämääsi.
Ja se luottamus on aika kinkkinen juttu. Vaikka miehesi tekisi kaiken oikein ja täydellisesti, voi olla,että et koskaan tuntisi riittävää luottamusta häntä kohtaan. Luottamus on viime kädessä sinussa itsessäsi; omissa aiemmissa kokemuksissasi, vahvuudessasi kestää vastoinkäymisiä ja kyvyssäsi antaa anteeksi ja katsoa eteenpäin ilman katkeruutta. Ilman luottamusta ei ole mahdollista elää toisen kanssa ja voida hyvin.
Olen siis itse petetty, ja vain ja ainoastaan ammattilaisen avulla pystyin rakentamaan itseni uudestaan niin, että luottamus pettänyttä puolisoani kohtaan on tänä päivänä sellainen, että voin itse hyvin ja pystymme elämään yhdessä onnellisina ja tyytyväisinä päätöksestä jäädä yhteen. Se oli kuitenkin aika karu ja kivinen tie, ja tuntui monta kertaa matkan aikana hyvin epäreilulta. Mutta mitään hyvää ei saa ilmaiseksi ja helposti. Viime kädessä kyse oli siitä, että oliko meillä molemmilla tahtoa rakastaa ja tahtoa tehdä elämästämme parempi, rehellisempi ja avoimempi kuin ennen. Ja sitä tahtoa oli, ja sitä tarvittiin, koska pelkästään haluamalla ei mennä eteenpäin.
Voihan sitä kulkea päätohtorilla vaikka maailmantappiin asti ja antaa toisen aivopestä itseään ja kuvitella tämäkin maailma mieleisekseen, mutta realismi on realismia!
Kun menettää luottamuksen, se silloin menetetään. Ei sitä takaisin saa. Sen voi pukata aina taustalle, mutta kun tulee sellainen tilanne, että toinen VOI tehdä taas mokan, se astuu esiin!
Jos mies on vaikka valehdellut ja jäänyt siitä kiinni, se voi valehdella aina uudestaan, mikä estää?
Ihminen käyttäytyy siinäkin tilanteessa niin, ettei kysele enään tarkemmin, ettei toinen joutuisi valehtelemaan..eli parempi olla tietämättä kaikkea ja kuvitella, että asiat on nyt hyvin.
Toinen hyvä esimerkki on, kun leikitään taas onnellista ja "luotetaan". No, kun tulee isännälle taas sitten se saunailta työkavereitten kanssa kaljoineen, nostaa se silloin päätään se luottamuksen puute ja epävarmuus, miten tässäkin taas käy!
Eli ei sitä voi koskaan varmasti sanoa, onko toinen enää luottamuksen arvoinen. Kotonahan ei voi ketään vankina pitää ja maailma on houkutuksia täynnä.
Mutta onpa ed kovin synkkä maailmankuva jossa kukaan ihminen ei pysty kasvamaan, kehittymään ja oppimaan.
Siksi kai niitä "pää"tohtoreita on, jotta päästään moisesta synkkyydestä ja pessimistä hieman valoisammalle puolelle katua. Ja ihan oikeasti, ne päätohtorit auttaa, jos on valmis itse muutoksiin. Mitään lääkettä he eivät anna, joka "parantaisi" itsestään.
Ei se luottamuskaan ole samanlainen ennen ja jälkeen pettämisen. Se on pettämisen jälkeen sellainen, että on itse vahvempi, tietää selviävänsä, seisovansa omilla jaloillaan erillisenä yksilönä puolisostaan. Onnellisuus ja elämänhallinta kaikista tärkeimmän ihmisen taskussa, eli itsellään, eikä puolisolla.
Samalla kun on vastuussa itsestään ja omasta onnellisuudestaan, pystyy myös näkemään puolison erillisenä ihmisenä eikä omien toiveiden, haaveiden, odotusten tms toteuttajana. Toiseen pettyy helpoimmin silloin, kun hänet valjastaa kuljettamaan minut onneen ja kaikkeen hyvään ja kauniiseen.
Jos hän sen sijaan on erillinen ihminen, joka vapaasta tahdostaan ja halustaan haluaa viettää ja jakaa elämäänsä minun kanssani, niin sehän on ihana asia. Kukaan ei pakota tai vaadi ketään. Ja jos hän jonain päivänä ei enää halua jakaa elämäänsä minun kanssani, niin tulen surulliseksi ja kaipaan häntä, mutta selviän, sillä tiedän seisovani omilla jaloillani.
Rakkaus ja hyvä parisuhde on kuin perhonen. Se lentää kädelle, mutta jos yrität puristaa kätesi sen ympärille, perhosen siivet vahingoittuvat eikä se pysty enää elämään.
Pahinta on, että luottamuksen puute sattuu kaikista kovimpaan siihen henkilöön joka ei pysty luottamaan. Se on asia, jonka kanssa on ahdistava elää. Hulluksi tulee, jos elää koko ajan peläten pahinta. Mieluummin aina välillä vaikka shokkihoitoa, mutta niissä väleissä hyvää, rikasta ja antoisaa elämää.
Mutta nämä kaikki on valintoja. Kaikki eivat ajattele kuin minä, enkä minä kuten kaikki muut. Onneksi. Siksi täällä on niin mukava tallustella.
Meillä ei ollu pettämisestä kyse, vaan just siitä keski-iän kriisistä... osti moottoripyörän ja lähti...
Mutta ihan totta, täällä sain silmät auki! Mikäs tässä maailmassa olis varmaa, ei mikään... omaa sydäntä pitää kuunnella. Ja vaikka varmaan oon vanha nainen (42) , ni ei se sydän kestä muuta ku mitä se kestää... vanhanakaan... =)
Niiiin olisin halunnu, että joku olis sanonu, että JOOO, ota se takasin, kaikki menee hyvin...
Kiitos teille ihmiset! Niin se nyt on, että meille jää vanhat muistot, uusia ei enää tehdä...
vaan aloittaa uudelta pohjalta, joka entisen kumppanin kanssa tai yksin. Vanhan suhteen jatkaminen ei onnistu, nythän vanhaan painolastiin on tullut lisää luottamuspulaa ym. ylitsepääsemätöntä. Voit rakentaa vanhan kumppanin kanssa uuden suhteen vain jos molemmilla on riittävästi motivatiota. Silloin molemmat olette valmiita ottamaan vastaan ulkopuolista apua, pariterapiaa tms. Kysy entiseltä mieheltäsi mitä mieltä hän on tästä, jos valmiutta on, ei muuta kuin töihin!