Erosin viime vuoden lopulla reilun parin vuoden suhteesta, josta noin vuosi meni avoliitossa. Aloite tuli tytön puolelta, mutta "yhteisymmärryksessä" kuitenkin erottiin. Pysyimme pienen hiljaiselon jälkeen melko hyvinä ystävinä, ihan myöskin kaveripiirin takia. Olimme toistemme ensirakkaudet, ensimmäiset "kunnon" seurustelukumpanit, ensimmäiset seksipartnerit jne. Olemme kumpikin parikymppisiä. Itsellä meni useita kuukausia masistellessa ja ahdistukseen itkeskellessä. Rakastin tyttöä palavasti vielä pitkään eronkin jälkeen. Sitten rupesi näyttämään siltä, että olen päässyt erosta jo ylikin. En enää iltaisin nukkumaanmennessä miettinyt vain häntä. Kerkesin jo yhteen toiseen ihmiseen ihastuakin ja oli hänen kanssaan pientä säätöä, mutta sitten tuli kaverikortti. Olen mielestäni ihan mukava ja muita kliseitä, ihan ok näköinenkin, ja olen myös itse joutunut antamaan parit kaverikortit.
Pari viikkoa sitten, entinen tyttöystäväni tuli käymään luonani. Kummallakaan ei ollut sille viikonlopulle mitään tiedossa, niin hän hyppäsi junaan. En siinä vaiheessa vielä "kaavaillut" mitään. Ajattelin, että tästähän tulee vain parin kaverin yhteinen viikonloppu. Hieman alkoholia, ruokaa, hengailua, jutustelua, ehkä elokuvakin. Tämä kaikki kyllä toteutu, mutta panimme myös useaan otteeseen kumpanakin yönä. Päivisin, aamuisin, iltaisin ja öisin oli myös satunnaista paijailua ja hempeilyä. Huomasin, että taidan sittenkin vielä kaivata häntä. En vielä tiedä rakastanko myös, olen vieläkin hieman hämmentynyt tilanteesta.
Kun tyttö oli lähdössä, nostin kissan pöydälle ja kerroin huomioistani. En saanut vastakaikua. Se ei nyt yllätykseksi varsinaisesti niin paljoa edes häiritse, kun en kuitenkaan mitään suuria toiveita ollut herätellyt uudesta yrityksestä tai mitään. Mutta kyllä semmoinen itseä kiinnostaisi.
Silti kaikki tuntuu tällä hetkellä niin hämmentävältä ja ristiriitaiselta. Taidan tosiaan vieläkin häntä kaivata, mutta en varsinaisesti pahoittanut mieltäni, kun ei sitä vastakaikua tullut. Ja toinen, helvetin typerä, ongelma oli, kun tuli puheeksi suhteen jälkeiset panot. Jostain kumman syystä sitten menin valehtelemaan, että onhan niitä ollut, mutten "herrasmiehenä" rupea niistä sen enempää puhumaan. Todellisuudessa ei ole, vaikka on ehdotuksia tullut. Jostain syystä en ole niitä huolinut, kun olen kait alitajunnassa etsinyt jotain exäni klooneja. Sanoin suoraan, etten halua kuulla hänen panoistaan, mutta selväksi tuli, että niitä on. Ja eipä siinä, onhan se ihan luonnollista ja ymmärrän sen toki hyvin. Mutta silti saan siitä tehtyä alitajunnassa jonkinlaisen ongelman, joka vituttaa suunnattomasti.
Pari viikkoa sitten, entinen tyttöystäväni tuli käymään luonani. Kummallakaan ei ollut sille viikonlopulle mitään tiedossa, niin hän hyppäsi junaan. En siinä vaiheessa vielä "kaavaillut" mitään. Ajattelin, että tästähän tulee vain parin kaverin yhteinen viikonloppu. Hieman alkoholia, ruokaa, hengailua, jutustelua, ehkä elokuvakin. Tämä kaikki kyllä toteutu, mutta panimme myös useaan otteeseen kumpanakin yönä. Päivisin, aamuisin, iltaisin ja öisin oli myös satunnaista paijailua ja hempeilyä. Huomasin, että taidan sittenkin vielä kaivata häntä. En vielä tiedä rakastanko myös, olen vieläkin hieman hämmentynyt tilanteesta.
Kun tyttö oli lähdössä, nostin kissan pöydälle ja kerroin huomioistani. En saanut vastakaikua. Se ei nyt yllätykseksi varsinaisesti niin paljoa edes häiritse, kun en kuitenkaan mitään suuria toiveita ollut herätellyt uudesta yrityksestä tai mitään. Mutta kyllä semmoinen itseä kiinnostaisi.
Silti kaikki tuntuu tällä hetkellä niin hämmentävältä ja ristiriitaiselta. Taidan tosiaan vieläkin häntä kaivata, mutta en varsinaisesti pahoittanut mieltäni, kun ei sitä vastakaikua tullut. Ja toinen, helvetin typerä, ongelma oli, kun tuli puheeksi suhteen jälkeiset panot. Jostain kumman syystä sitten menin valehtelemaan, että onhan niitä ollut, mutten "herrasmiehenä" rupea niistä sen enempää puhumaan. Todellisuudessa ei ole, vaikka on ehdotuksia tullut. Jostain syystä en ole niitä huolinut, kun olen kait alitajunnassa etsinyt jotain exäni klooneja. Sanoin suoraan, etten halua kuulla hänen panoistaan, mutta selväksi tuli, että niitä on. Ja eipä siinä, onhan se ihan luonnollista ja ymmärrän sen toki hyvin. Mutta silti saan siitä tehtyä alitajunnassa jonkinlaisen ongelman, joka vituttaa suunnattomasti.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.