Oon seurustellut nyt päälle 3 vuotta, ollaan molemmat tyttöjä, kumppani 20v mä 19v. Vaikka mun tyttöystävä on 20v, useimmiten sitä ei siitä uskois, eli tässä tilanteessa se on kyllä henkisesti paljon nuorempi ja epäkypsempi.
Välillä tuntuu, että se on jääny jollekin kakara tasolle, se tuntuu nalkuttavan kaikesta, valittaa ku en tee joitakin asioita niin miten se haluais mun tekevän, esim huomioonottaminen jne.
Ärsyttää usein se, että tuntuu et ite on usein se kypsempi osapuoli, ja sit vituttaa se toisen lapsellisuus.
Suuttuu helposti, raivoo helposti, huumorintajut ei kohtaa melkeen yhtään.
On tullut tietty jo sen aika, että pitäs muuttaa yhteen, meillä on paperit jo laitettu ja katotaa millon tulis sopiva. Tilanne vaan on se, että mä oon välillä tosi kyllästyny tähän suhteeseen. Siis tohon ihmiseen.
Tuntuu että koko ajan pitää toitottaa kuinka se on niin paras, ihana,kaunis ja kuinka rakastan sitä, jos en sitä tee, se suuttuu.
Välillä tosiaan mietin, että mimmosta olis seurustella jätkän kanssa, mutta toisaalta kun oon ite niin jätkä, en kestäis toista samanlaista.
Mun tyttöystävä on sillon ihana kun asiat menee omalla painollaan ja suhde on tasapainonen, ei ongelmia, vaan asiat on hyvin. Mut heti jos meillä tulee pieniki ongelma, en kestä sen lapsellisuutta ja vakavuutta.
Ahdistaa jopa ajatus, että pitäis muuttaa tommosen ihmisen kanssa yhteen.
Jotenkin meillä ei monet asiat kohtaa, ollaan niin erilaisia, vaikka tavallaan aika samanlaisia.
Mä oon ite tosi rento persoona, lepsu joka harvemmin suuttuu tai valittaa,niin on niin ärsyttävä seurustella täysin mun vastakohdan kanssa.
Ero tuntuu kaukaselta ajatukselta, ja siihen en haluais turvautua. Mulla on kulta kimpale, mut mulla ei oo sillon sitä, jos on ongelmia suhteessa.
Onko tuttu tialnne jollekkin?
"vaihtamalla paranee", niinkö?
Välillä tuntuu, että se on jääny jollekin kakara tasolle, se tuntuu nalkuttavan kaikesta, valittaa ku en tee joitakin asioita niin miten se haluais mun tekevän, esim huomioonottaminen jne.
Ärsyttää usein se, että tuntuu et ite on usein se kypsempi osapuoli, ja sit vituttaa se toisen lapsellisuus.
Suuttuu helposti, raivoo helposti, huumorintajut ei kohtaa melkeen yhtään.
On tullut tietty jo sen aika, että pitäs muuttaa yhteen, meillä on paperit jo laitettu ja katotaa millon tulis sopiva. Tilanne vaan on se, että mä oon välillä tosi kyllästyny tähän suhteeseen. Siis tohon ihmiseen.
Tuntuu että koko ajan pitää toitottaa kuinka se on niin paras, ihana,kaunis ja kuinka rakastan sitä, jos en sitä tee, se suuttuu.
Välillä tosiaan mietin, että mimmosta olis seurustella jätkän kanssa, mutta toisaalta kun oon ite niin jätkä, en kestäis toista samanlaista.
Mun tyttöystävä on sillon ihana kun asiat menee omalla painollaan ja suhde on tasapainonen, ei ongelmia, vaan asiat on hyvin. Mut heti jos meillä tulee pieniki ongelma, en kestä sen lapsellisuutta ja vakavuutta.
Ahdistaa jopa ajatus, että pitäis muuttaa tommosen ihmisen kanssa yhteen.
Jotenkin meillä ei monet asiat kohtaa, ollaan niin erilaisia, vaikka tavallaan aika samanlaisia.
Mä oon ite tosi rento persoona, lepsu joka harvemmin suuttuu tai valittaa,niin on niin ärsyttävä seurustella täysin mun vastakohdan kanssa.
Ero tuntuu kaukaselta ajatukselta, ja siihen en haluais turvautua. Mulla on kulta kimpale, mut mulla ei oo sillon sitä, jos on ongelmia suhteessa.
Onko tuttu tialnne jollekkin?
"vaihtamalla paranee", niinkö?
Vastaukset 1
Vanhimmat
en haluaisi olla mitenkään ilkeä sanoessani tämän, mutta lukiessani tämän tyylisiä tekstejä, huokuu kirjoittaessa myöskin se epäkypsyys. en usko että ongelmanne on kumppanisi epäkypsyys vaan se, että olette erilaisia. jotkut näyttävät tunteensa selvemmin kuin toiset, se ei suinkaan tarkoita ettäkö he olisivat epäkypsiä kun eivät osaa piilottaa tuntemuksiaan.
mutta itse asiaan. ongelmanne todellakin saattaa olla vain se, että olette toisillenne liian erilaisia. sinä saatat arvostaa sitä että tunteita ei näytetä niin selvästi kuin mitä kumppanisi. miksi et puhuisi hänen kanssaan asiasta? ei koskaan kannata muuttaa yhteen, jos ei usko pystyvänsä asumaan sen ihmisen kanssa ja jos tietää ärsyyntyvänsä tämän käyttäytymisestä.
puhumatta ettet minun mielestäni kuulosta lainkaan "jätkämaiselta".
en myöskään usko siihen että ongelma olisi pelkästään kumppanisi, uskon että kumppanisi oikuttelu johtuu siitä ettet pakolti sinä tee tai käyttäydy niinkun hän haluaa. joten yhä sanon sitä, että juttelisitte, kasvotusen. istuta hänet pöydän äärelle ja sano, tai edes kirjoita paperille ja anna paperi hänelle ja näin selvittäkää asiat, ennenkuin menette muuttamaan yhteen.