Olin teini-iässä erittäin ihastunut luokallani olevaan poikaan peräti kolmen vuoden ajan. Pari kertaa yritin osoittaakin kiinnostukseni, mutta hän tyrmäsi ne heti alkuunsa. (Esim. kieltäytyi lukemasta antamaani kirjelappusta...) Oltiin molemmat hieman ujoja eikä niitä suosittuja tyyppejä. Ilmeisesti juuri kavereiden puutten takia poika vaihtoi koulua kesken lukion.
Nyt on kulunut melkein 15 vuotta, kun olen kyseisen pojan viimeksi nähnyt, mutta ajoittain hän kummittelee edelleen mielessäni. Keneenkään en ole yhtä paljon ja kauaa ollut ihastunut, vaikka seurustellut olenkin useampia kertoja. Pari vuotta sitten lähetin tekstiviestin, missä kyselin kuulumisia, mutta en saanut vastausta. Nolottaa kyseinen tempaus edelleen, mutta en ole vieläkään pystynyt unohtamaan koko asiaa. En edes tiedä, onko hän sinkku, tai että minkä näköinen hän on nykyään.
Uskaltaisinko vielä yrittää? Teenkö itseni ihan naurettavaksi? Vai pitäisikö vain kaivaa paikallisen mielenterveystoimiston puhelinnumero esiin?
Niin, ja tyyppiinhän ei voi törmätä missään kadulla, sillä hän asuu maalla eikä siellä voi norkua herättämättä huomiota... Eikä tietääkseni harrastakaan mitään.
Nyt on kulunut melkein 15 vuotta, kun olen kyseisen pojan viimeksi nähnyt, mutta ajoittain hän kummittelee edelleen mielessäni. Keneenkään en ole yhtä paljon ja kauaa ollut ihastunut, vaikka seurustellut olenkin useampia kertoja. Pari vuotta sitten lähetin tekstiviestin, missä kyselin kuulumisia, mutta en saanut vastausta. Nolottaa kyseinen tempaus edelleen, mutta en ole vieläkään pystynyt unohtamaan koko asiaa. En edes tiedä, onko hän sinkku, tai että minkä näköinen hän on nykyään.
Uskaltaisinko vielä yrittää? Teenkö itseni ihan naurettavaksi? Vai pitäisikö vain kaivaa paikallisen mielenterveystoimiston puhelinnumero esiin?
Niin, ja tyyppiinhän ei voi törmätä missään kadulla, sillä hän asuu maalla eikä siellä voi norkua herättämättä huomiota... Eikä tietääkseni harrastakaan mitään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen koenut tuon toisinpäin.
Pari vuotta sitten työmeiliini tuli viesti lukioaikaiselta luokkakaverilta jota minä hyvä kun muistan enää (aikaa kulunut sentään melkein 20 vuotta). Oli löytänyt osoitteeni haulla ja kyseli olenko se ja se ihminen ja muistanko hänet ym. ym. Pyysi ottamaan yhteyttä jos olen kyseinen henkilö, sillä hän haluaisi tavata minut.
Menin kotiin ja kaivoin vanhat luokkakuvat muistaakseni kuka hän oli.
Muistui mieleen ujohko miehenalku joka oli erittäin lahjakas matikassa ja joka ihaili minua joka olen taiteellinen. Olin helposti lähestyttävä, hyväntuulinen ja sosiaalinen tyttö verrattuna moneen muuhun, joten tein kaiketi sitenkin "lähtemättömän" vaikutuksen kyseiseen ihmiseen.
Elän jo vakiintuneessa suhteessa ja mulla on lapsia, joten en katsonut olevan järkeä ottaa minkäänlaista yhteyttä kyseiseen koulukaveriin, enkä liioin tunne siitä valinnastani mitään syyllisyyttä.
Tekstin uudelleen luettuani (ennen kuin sen poistin) kuulin jo selvemmin senkin mistä oli ehkä kyse hänen puolellaan: muistojen kultaamista ja menneiden muistelua koska itsellä on ehkä ollut juuri vaikea aika, sydänsuruja tai jotain. Teksti ei vakuuttanut minua mistään muusta.
Ei ollut tarvetta ryhtyä kuuntelijaksi saatikka muistella menneitä, antaa toivoa juuri sillä hetkellä ehkä hyvinkin toivottomalle miehelle jne. Eikä herännyt edes uteliaisuus. Siksi oli helppoa tehdä päätös ja pysyä saavuttamattomissa.
Kiitos vastauksesta ja toisen näkökulman avaamisesta.
Mutta tarinasi mies - ja minä - olemme kuitenkin jääneet siihen tilanteeseen, että elättelemme ajatuksia "entä jos sittenkin...". Olisin kiitollinen, jos saisin nuoruuden ihastukseltani edes jonkinmoisen vastauksen, mutta kun ei mitään. Se jättää aikalailla tyhjän päälle ja miettimään, miksei se voi sanoa edes "ei kiitos". Silloin hommalle voisi laittaa lopullisesti pisteen.
Itse tein tuon ja otin yhteyttä ensirakkauteeni. Tapasimme ja sain pakit. Todellakin auttoi saamaan asian mielessäni päätökseen. Ei ole enää tullut haikailtua hänen peräänsä.
Vaikka pahalta se silloin tuntui, niin hyvä homma loppupeleissä. Muuten VARMASTI miettisin edelleen että "mitä jos", mutta eipähän enää tartte miettiä kun tietää jo vastauksen: ei mitään! Eli suosittelen.
Tosin sinun tapauksessasi kannattaa varmaan varautua taas vastaamattomuuteenkin. Jos hän on tehnyt sen jo kerran aikaisemminkin, on mahdollista että hän jättää jälleen vastaamatta. Silloin voit ottaa sen torjuntana ja ei silloin auta kuin yrittää lopullisesti unohtaa koko tyyppi ja psyykata itsensä uskomaan ettei hän ollut kiinnostunut.
ota yhteyttä Mä pitäisin tollasta ihan omituisena ja sua ripustautujana. Mikset etsi miestä muualta...vielä itket ihmsen perään joka ei sinusta ollut kiinnistunut. Miehiä maailma pullollaan...