Mies suuteli ja lääppi ystävääni kotonamme minun ollessani paikalla kun olin raskaana, oltiin oltu vuosi yhdessä ja mies sanonut olevansa alkoholisti ja täynnä tekohetkelläkin. Hän myös painosti minua seksiin sanomalla että käy vieraissa jos ei saa, äijä oli totaalikännissä ja minä väsynyt joten kieltäydyin. Muutenkin epäkunnioittavaa käytöstä. Tein suhteen alussa säännöt selväksi ja kerroin tunteistani ja sanoin että voimme pitää vain hauskaa vaikka hän ei tuntisikaan samoin, vakuutteli kuitenkin rakastavansa. HÄN myös halusi että tekisimme lapsen ja pian sai minut suostuteltuakin, ehkäisyn lopettamisesta ei voinut olla kyse kun olisin suostunut pelkillä pillereillä. Pidin myös huolta itsestäni, kuten koko ajan. Nyttemmin hän on lopettanut juomisen kokonaan ja olemme naimisissa. Pelkään kuitenkin koko ajan että tätä on tapahtunut useammin vaikka ei ole todisteita tai tekee niin uudestaan...
Vakuuttaa olevansa muuttunut mies mutta vaatii koko ajan anteeksiantoa eikä ymmärrä miksi aihe tulee pintaan harva se päivä. Saisiko mielipiteitä tai kokemuksia vastaavista tilanteista? Pitäisikö vain luottaa?
Vakuuttaa olevansa muuttunut mies mutta vaatii koko ajan anteeksiantoa eikä ymmärrä miksi aihe tulee pintaan harva se päivä. Saisiko mielipiteitä tai kokemuksia vastaavista tilanteista? Pitäisikö vain luottaa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
No älä nyt sentään ihan niin tyhmä ole, että luotat. Vaikka vähän tyhmä kyllä oot, kun tuommosen kanssa alunperinkään suostuit yhtään mihinkään..
Mun mielestä sun on nyt myöhäistä itkeä luottamuksien ja muitten kanssa. Sä itse olet tuon diilin hyväksynyt ja tuon miehen valinnut. Nyt sä sitten kiristätä ja itket, miksi? MItä vitun anteeksiantoa sun miehes tarttee? Mun mielestä sä olet hieman hölmö, ja marttyyri: SINÄ kestit ja valitsit, SINÄ jätit pillerit pois, ihan yhtälailla kun hän oli kusipää, hän halusi lapsen ja hän kiristi. SINÄ valitsit ja suostuit. Ymmärrätkö? Ei sillä toisella ole mitään luottamuksen todistelun pakkoa eikä anteeksipyyntelyvelkaa enää, hän on sentään parantanut tapansa ja sinä olet ottanut hänen täytenä paskanakin.
Mä en oikein ymmärrä siis myöskään miksi aihe tulee pintaan harva se päivä? Mitä se mies on sulle velkaa sun omista valinnoista vai etkö sä olet itse vastuussa niistä ollenkaan? Mies teki väärin, mutta kuten jo toistettu on, sinä itse valitset. Ei sua siinä pakotettu olemaan, sä vaan kerjäät säälipisteitä. Te olette 50/50 molemmat vastuussa suhteestanne, omasta osastanne siinä ja kuitenkin 100% vastuussa omista valinnoistanne. Se täytyy jotenkin sun oppia ymmärtämään, että ok, väärin on tehty, anteeksi on pyydetty, ja se on totta. Mutta ihan yhtä totta on myös se, että sinä olet itsekin vastuussa.
Mitä sä siis olet halunnut tolta suhteelta, miksi sä valitsit noin, mitä sä nyt tällä haluat, mitä sä luulet saavuttavasi jatkuvalla roikkumisella vanhassa... Ehkä ne on niitä kysymyksiä mitä sun pitäs oikeesti vähän miettiä.
Sinun siis pitäisi otttaa itsestäsi enemmän vastuuta ja hyväksyä oma vastuusi omissa valinnoissasi. Sitten voit miettiä noita luottamus- ja muita kysymyksiä. Sinun pitäisi ehkä hetki miettiä, mihin suuntaan suhteenne NYT on menossa ja mitä nyt on, eikä vanhaa paskaa. Myös sitä, millaisen suhteen haluat, sellaisen, missä ämmä nalkuttaa vanhoista asioista ja mies luikkii seiniä pitkin vai mitä. Hyväksy asiat sellaisina kun ne on ja tee päätökset sen mukaan. On aika typerää, että teillä on lapsikin ja noin lapsellisia vanhempia. Kun lapsi tulee, te ette itse enää ole pääosassa, paitsi vastuunkantajina: ja miten voi kantaa vastuuta toisista kun ei osaa ottaa sitä itsestäänkään? Siis aika kovaa kasvamista pitäisi olla ja sen pitäisi alkaa eilen.
no ei todellakaa kannata luottaa!!!! jätä se jätkä !!
Katselen tällaista asiaa ns. toiselta puolelta: mustiksen aviona. Muhun olisi voinut luottaa 101 %:sti, mutta sairaalloisen mustasukkainen mieäs ei siihen pystynyt. Niinpä sairautensa pilasi liittomme ja loppujen lopuksi meikästä tuli yksin kiitäjä ja liitäjä, joka mennä viilettää yksin menonsa ja toivoo sydämensä pohjasta vielä joskus löytävänsä jonkun, joka ottaa ja huolii.
Tarinan opetus: lakkaa "pelkäämästä" ja luota siitä huolimatta, että saatat jonain päivänä pettyä. Sillä pettymykset ovat osa elämää ja niistä voi lähteä kasvamaan uusi ihminen, uusi huominen ja vahvempi persoona, joka tietää ja tuntee paremmin ja aidommin. Kynnysmatoksi älä rupea mutta lopeta asian vääntäminen ja kääntäminen, tee sille piste. Joko annat anteeksi tai sitten et ja sen jälkeen jatko lienee selvää pässinlihaa.
itse en pystyisi pettämään. mua on joskus seurustelun aikana suudeltu, ja se tuntuu niin pahalta! olen myös lyönyt, jos joku yrittääkään.... :D kyllä se oma kulta on se ainoa, jota pitää ulkonäöltään täydelliseltä ja ainoa, jota haluaa suudella ja muuta!
itse luotan hyvin seurustelukumppaniin, mutta välillä sitä miettii, mutta ohi heti, koska tiedän millainen hän on, ja miten musta välittää vaikka välimatkaa onkin.
koskaan ei ole tullut tietooni että mua olisi petetty, ja toivottavasti ei koskaan tulekaan!
en tiedä kyllä mitä siinä tekisin, tosin riippuisi miten saisin teitää ja miehestä, miten asiat on.... :)
olen kyllä hyvin anteeksiantava.