Tässä lueskelin aseksuaaleista ja päädyin sivulle jossa puhutaan seksuaalisuuden eri muodoista. Termillä grey-A katetaan ihmiset joiden seksuaalisuus on aseksuaalien ja "tavallisesti" seksuaalisten ihmisten välissä.
http://www.asexuality.org/wiki/index.php?title=Grey-A
Kyseiseltä sivulta voi myös klikata Rabgersin kehittämään seksuaalisuuden malliin.
http://www.asexuality.org/wiki/index.php?title=Rabger's_model
Tästä mallista heti panin merkille, että paljon on tälläkin palstalla sellaisia miehiä joille seksi on vain panemista ja oman himon tyydyttämistä. Sitten on sellaisia miehiä, joita olen ihan livenäkin tavannut, jotka kiihottuvat tavattomasti myös siitä toisen osapuolen nautinnosta sen oman lisäksi. Sitten on miehiä siltä väliltä. (Puhun nyt vain miehistä koska itse olen nainen, varmasti naisista löytyy samanmoisia.) Tässä olisi nuo "primary" ja "secondary sexual desire".
Sitten mietin, että on paljon sellaisia ihmisiä, jotka sanovat etteivät voisi ikinä kuvitella harrastavansa seksiä sellaisen ihmisen kanssa, jota he eivät romanttisesti rakasta. Että ajatuskin kuvottaa heitä. Tässä olisi kyseessä tuo "secondary sexual attraction".
Jos nyt yleisesti ajatellaan. Sellaisia ihmisiä jotka ovat kiinnostuneet vain omasta tyydytyksestä pidetään kusipäinä. Ihmiset jotka ovat vain rakkausseksin perään, kokevat "rakkaudetonta seksiä" harrastavat ihmiset likaisina, pinnallisina ja moraalittomina. Rakkaudetonta seksiä harrastavat eivät ymmärrä miksi seksin pitäisi kuulua vain rakkauteen, voihan sitä sekstailla vain sen sekstailun tähdenkin. Ja nämä eri tavoin ajattelevat ihmiset vain yksinkertaisesti eivät ymmärrä miten joku voi kokea asiat toisin, ja pitävät niitä toisia tapoja vajaina.
Mietinkin, että onko kaikki tämä mahdollisesti semmoista mitä ei voi valita? Eihän seksualisuuttaan voi valita. Onko niin, että ihminen joka ei välitä toisen nautinnosta ei tule siitä välittämään, vaikka kuinka yrittäisit hänelle selittää että se on kusipäistä. Eihän ketään voi saada määrämällä kiihottumaan jostain. Eikö rakkausseksin vaalijat olekaan sitä moraalisten syiden takia, vaan seksuaalisuutensa takia?
Onko nämä edellä mainitut ihmiset sellaisia ihmisiä joiden seksuaalisuus on vain toisistaan erilainen, esimerkiksi tuota Rabgerin mallia katsoessa kattaa vain yhden osa-alueen? Eikä siis ole moraaliin tai muuten opittuihin malleihin perustuvaa.
http://www.asexuality.org/wiki/index.php?title=Grey-A
Kyseiseltä sivulta voi myös klikata Rabgersin kehittämään seksuaalisuuden malliin.
http://www.asexuality.org/wiki/index.php?title=Rabger's_model
Tästä mallista heti panin merkille, että paljon on tälläkin palstalla sellaisia miehiä joille seksi on vain panemista ja oman himon tyydyttämistä. Sitten on sellaisia miehiä, joita olen ihan livenäkin tavannut, jotka kiihottuvat tavattomasti myös siitä toisen osapuolen nautinnosta sen oman lisäksi. Sitten on miehiä siltä väliltä. (Puhun nyt vain miehistä koska itse olen nainen, varmasti naisista löytyy samanmoisia.) Tässä olisi nuo "primary" ja "secondary sexual desire".
Sitten mietin, että on paljon sellaisia ihmisiä, jotka sanovat etteivät voisi ikinä kuvitella harrastavansa seksiä sellaisen ihmisen kanssa, jota he eivät romanttisesti rakasta. Että ajatuskin kuvottaa heitä. Tässä olisi kyseessä tuo "secondary sexual attraction".
Jos nyt yleisesti ajatellaan. Sellaisia ihmisiä jotka ovat kiinnostuneet vain omasta tyydytyksestä pidetään kusipäinä. Ihmiset jotka ovat vain rakkausseksin perään, kokevat "rakkaudetonta seksiä" harrastavat ihmiset likaisina, pinnallisina ja moraalittomina. Rakkaudetonta seksiä harrastavat eivät ymmärrä miksi seksin pitäisi kuulua vain rakkauteen, voihan sitä sekstailla vain sen sekstailun tähdenkin. Ja nämä eri tavoin ajattelevat ihmiset vain yksinkertaisesti eivät ymmärrä miten joku voi kokea asiat toisin, ja pitävät niitä toisia tapoja vajaina.
Mietinkin, että onko kaikki tämä mahdollisesti semmoista mitä ei voi valita? Eihän seksualisuuttaan voi valita. Onko niin, että ihminen joka ei välitä toisen nautinnosta ei tule siitä välittämään, vaikka kuinka yrittäisit hänelle selittää että se on kusipäistä. Eihän ketään voi saada määrämällä kiihottumaan jostain. Eikö rakkausseksin vaalijat olekaan sitä moraalisten syiden takia, vaan seksuaalisuutensa takia?
Onko nämä edellä mainitut ihmiset sellaisia ihmisiä joiden seksuaalisuus on vain toisistaan erilainen, esimerkiksi tuota Rabgerin mallia katsoessa kattaa vain yhden osa-alueen? Eikä siis ole moraaliin tai muuten opittuihin malleihin perustuvaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Siis mä rakastan tätä makkaraa!
varmasti hedelmällisempi tapa hahmottaa seksuaalisuutta kuin pelkkä kusipää - hyvä ihminen -akseli.
Näissä dualistisissa ominaisuuspareissa on se ogelma, että usein käytetään vain asteikon ääripisteitä, eikä ajatella että useimmat sijaitsevat ääripisteiden välissä - siis ikäänkuin janalla jossain puhtaan primaryn ja secondaryn välillä. Tuon mainitsit toki sinäkin.
Jos noista kahdesta parista muodostaisi kaksi akselia ja niistä perinteisen nelikentän, niin tuostakin aukeaisi suuri määrä erilaisia mahdollisuuksia ilmaista seksuaalisuutta.
Ja jos siihen nelikenttään lisäisi kolmanneksi akseliksi esimerkiksi vastuu - vapaus -akselin, niin meillä olisi kolmiuloitteinen "seksuaalisuusavaruus" ja vaihtoehtoja alkaisi olla huikeasti. Koko seksuaalisuutta joutuisi jo tarkastelemaan ihan eri tavalla: osana ihmisen kokonaisuutta.
Monenlaisia hienoja ajattelumalleja. Aika monien päässä taitaa silti elää tuo yksinkertaisin kusipää - hyvä ihminen malli. Tarlennuksella että hyvä ihminen on minä itse ja kusipää kuka tahansa joka käyttäytyy eri tavalla :-)
Tuossa on suuri totuus.
Uskon kuitenkin ettei toimintamalli ole kokonaan peritty, vaan omat kokemukset muokkaavat sitä.
Perusluonteesta tuskin voi silti muuttua toiseen perusluonteeseen, vaan muutos on pienempää.
ja tuo "hyvä ihminen malli". Ja se kanssa, ettei kokonaan peritty, vaan kokemukset muokkaavat, vaikka perusluonne tietyn suuntainen.
Mielipiteellä vastaan, mutta en katso linkkejäsi, enkä ota kantaa mihinkään seksuaalisuusmalleihin tms. mahdollisiin teorioihin sellaisista.
Mun mielestäni on niin, että seksuaalisuus vaihtelee eri ihmisillä ja se sinänsä on erittäin luonnollista: on siis ihmisiä, joille jo kaksi viikkoa ilman seksiä olisi kammottava tilanne ja vastaavasti on ihmisiä, jotka pystyvät vaikka kymmenenkin vuotta elämään ilman seksiä, juuri kärsimättä siitä. Minä henkilökohtaisesti uskon tietynlaiseen "ehdollistumiseen" tuossa seksiasiassakin tms. seksuaalisuudessa, ehkä. Kun on tutkittu esimrkiksi pornon suurkuluttajia tms. muuta addiktiokäytöstä, on joissakin arvioissa todettu sellaistakin, että mitä enemmän jonkinlaiseen "käsitykseen" ihminen ehdollistuu, sitä enemmän ja helpommin juuri se alkaa hallita ihmisen ajatusmaailmaa. Yksinkertaisella maalaislogiikalla, uskon siis täten: jos mä nyt tässä vaikka alkaisin suhata kaiken maailman seksisaiteilla, viettäisin sellaisilla suurimman osan ajastani, jos alkaisin hakea pikaseksuaalikontakteja jos olisin tekemisissä juuri sillä tapaa ajattelevien ihmisten kanssa, luultavasti sitä ns. "normaalimpana" luultavasti pian alkaisin pitää kaiken maailman friikkejäkin sänkyvönkyttelyjä ja ylipäätään arjesta vierasta ajattelutapaa... Ja lisäksi yhteiskunta pornoistumisellaan myös kannustaa seksikeskeisyyten: se on mielestäni tosi ISO harmi, että nykyään varmaan aika monikaan ei enää edes kehtaa sanoa ääneen, että lehtien törröhuulet ja tissitytöt/munajepet kaikenmaailman katumainoksissa lähinnä ahdistavat, koska nythän pitäisi _hyväksyä_ kaikki sellainen. Well, minusta ei tarvitse.
Mulle olisi henkilökohtaisesti hirveän vaikeaa mieltää ihmisinä likaisiksi ihmisiä, jotka harrastavat seksiä pelkän hauskuuden vuoksi - tota termiä en itse missään käyttäisi, mutta en suoraansanottuna usko, että kukaan saisi sellaisesta toiminnasta itselleen yhtään mitään arvopohjalta pysyvää tai kaunista kokemusta, jote siksi en myöskään erityisesti arvosta juuri sellaisia. Tietyssä mielessä harrastuspaneskelijat siis - kyllä vain, tunnustan!- ovat mielestäni moraaliltaan löyhäperäisempiä tai siis -suoraan sanoen- ainakin varmaan aika tylsiä ja tylsämielisiä ihmisinä. Kyllä hyvä seksi mielestäni vaatii tunnekokemuksen ja aidon kiinnostuksen juuri siihen, jonka kanssa nylkyttelee, minusta. "Rakkautta" sen kokemuksen ei tarvitse olla, mutta sairasta mielestäni on, että joillekin seksi on "harrastus", missä ei mitään väliä ole, että kenen kans, kunhan kohde vain on siedettävä tai joku...Jos ymmärrät, mitä tarkoitan? Luulis siinä todellisuudentajun kenellä tahansa kärsivän jossakin vaiheessa, jos revaa ja pippeliä pitää tarjoilla kaikille, jotka huolii...Ne sellaiset seksiaddiktit ovat kuitenkin erittäin pieni osuus väestöstä ja se sentään tulee muistaa, vaikka tietenkään(!) tämä v*tun pornoyhteiskunta ei sitä haluaisi tunnustaa...
Tarkoitan, että alapää ei ole mielessä suurimman osan aikaa juuri kenelläkään.
Tosta unohtui nyt täysin projektiivinen identifikaatio!
http://www.tiede.fi/uutiset/4011/nopea_kasvu_ennustaa_poikien_seksikumppanien_maara
Tää onkin mielenkiintoinen aihe. Ulottuvuudet tuo suuresti hankaluutta.
Esim. seksuaalikulttuuri toisaalta tarjoaa ihmisille itsensä toteuttamistapoja ja toisaalta se voi olla asia joka poikkeuttaa ihmisen myöskin omasta todellisesta seksuaalisesta identiteetistään. Esimerkiksi "teknistä kokeneisuutta" korostava kulttuuri voi ajaa ihmisen hylkäämään oman seksuualisuutensa johon kuuluisi se kumppaniajatus - tuolloin ihminen ehkä päätyy suhtautumaan seksiin hiukan ulkopuolisena. Nauttii ehkä fyysisesti mutta jokin puuttuu. Samassa tilanteessa seksistä yksinkertaisesti seksistä nauttiva on sinut ja saa sen mitä oikeasti haluaakin.
Moraalisessa mitassa en enää nykyisin näe oikeastaan mitään muuta kyseenalaista kuin sen että seksiä tai tunteita käytetään manipulaatioon. Tästä esimerkki ovat nämä pelimiehet jotka opettelevat rutiinit pitkälti parinmuodostuksen puolelta ja näyttelevät päästäkseen lykkimään. Heille seksin saaminen on siis nimenomaan suurinta mahdollista toisen objektiksi tekemistä, seksin saaminen on hiukan monimutkaisempaa mutta se on silti pohjimmiltaan sama pano pelimiehelle kuin "vanhoina hyvinä aikoina" panomiehelle. Ongelmaa ei ole jos nainen hyväksyy tämän, mutta entä jos pelimies vietteleekin sänkyynsä jonkun joka haluaisi kumppania ja aitoja tunteita? Silloin mielestäni loukataan jo aivan perusluottamusta ihmisiin hyvin syvällisellä tavalla. Minusta se on moraalinvastaista. Toisaalta vastaavan tasoinen asia on sitten se seksillä pelaaminen pelaamisen takia, eli siis joku joka pihtailee vaikka itseä haluttaisi vaikka mitatakseen kumppanin halua olla kanssa. Nuo ovat tietyllä tavalla luonnollisuuden ja aidon ja molempien hyväksymien tarvemaailmojen kieltämistä, todellisen merkitsevän terveen kohtaamisen mahdollisuuksien vähentämistä. Oikeuksien kaventamista.
Olen muutenkin pohtinut tuota juttua samalla tasolla kuin nuo lähdeteokset, joskus aikaa sitten heräsin tajuamaan että ihan oikeasti ihmiset ovat erilaisia tässä asiassa ja se on luonnollista eikä se sinänsä pilaa ketään. Minusta asia ei kuitenkaan ole luokittelupohjainen vaan se on arvologiikkasta muodostuneita käytäntöjä jotka ovat pitkälti luonteen mukaisia. Esim. ekstrovertti, vapaahenkinen seksin arvomaailmassaan korkealle nostava on melko luontevasti aktiivinen eikä vaadi seksilleen kiinteitä kumppanisuhteita. Joku joka asettaa arvomaailmansa toisin puolestaan pidättäytyy seksistä. Se että kuinka suhtautuu toisiin ihmisiin on puolestaan ihan perus suvaitsevaisuus-teeman mukainen asia (myös empatian ja älykkyyden, ts. pystyykö edes näkemään toisia erilaisena kuin itse on.).
Millaista seksuaalikulttuuria puolestaan ihmisille tarjoillaan... sanoisin että ongelma on siinä että ihmisen pitäisi mukamas olla vähän kaikkea. Mutta kun ei voi. Klassinen "huora ja madonna" pitää edelleen paikkansa - ja nykyään koskettaa myös miehiä enenevässä määrin. Sanoisin että tässä on suuri hankaluus, me tarvitsisimme selviä roolimalleja jotka ovat erilaisia - ei "arvosekamelskaa" joka samaan aikaan kehoittaa/käskee painamaan kaasua ja jarrua. Arvosekamelskassa tarvitaan melkoista mielenlujuutta että uskaltaa pysyä omana itsenään eikä lähde täyttämään "maailman odotuksia" jotka usein tuntuvat olevan kuitenkin se neitsyt pornotähti. Väitän että tämä onkin asia johon monet nykyään lankeavat, hukkaavat itsensä - siirtyvät tavallaan ulkopuolisiksi sille mitä oikeastaan haluavat ja millaisilla ehdoilla.
Tämän takia minusta mukana pitäisi olla selvästi sekin ettei edusta omaa seksuaalista suuntautumistaan, vaan yrittää palvella joko kulttuurin tai oman referenssiryhmänsä seksuaalista mallia kuitenkaan pohjimmiltaan samaistumatta siihen. Huomioida pitäisi siis se että ilmennetty seksuaalisuus ei ole välttämättä edes oma valinta, ehkä ihan siksi ettei koskaan ole tullut ajatelleeksi mitä minä ihan oikeasti haluan - tai mitä voi edes saada. "Sexually ingorant" voisi olla yksi todellinen suuntautuminen joka ei ole aseksuaalisuutta vaan voi sinänsä sisältää hyvinkin vahvan seksikeskeisyyden - mutta se nyt vaan ei ole "itsestä" lähtöisin.
Osittain siis on olemassa luokitteluperuste, osittain puolestaan voi ilmentää montaakin erilaista tyyppiä ja kyse on ehdollisesta arvomaailmasta (opportunistinen satunnaisekstaaja tuntemattomien kanssa mutta haluaa kumppaniseksiä ja arvostaa sitä eniten) joka voi olla luokittelurajat ylittävä, attribuuttimainen. Osittain sitten luonne-arvomaailmaorientoitunut kokonaisuus.