Olen parikymppinen nainen ja menettänyt elämäni aikana monta ihmistä mukaanlukien molemmat vaarini, isäni, kummisetäni ja nyt enoni.
Olemme aina olleet äitini (enoni sisko) kanssa hyvissä väleissä mutta riidan tullessa äitini on hyvin hyvin pitkävihainen.
Kuten nytkin kävi niin .. juuri hautajaisten sun muiden alla. Enoni siis kuoli pari päivää sitten..
Kuulin tänään että enoni hautajaiset pidetään toisessa kaupunginosassa enkä omista autoa joten en sinne pääse.
Äitini on tietenkin juoninut niin että hän menee veljeni ja tämän tyttöystävän kyydillä .. joten minulla ei ole kyytiä.
Tuntuu vain niin pahalta!
Sain veljeltäni tietää (jolle äitini oli ilmoittanut mutta ei vaivautunut minulle ilmoittamaan kiitti vaan!) koska hautajaiset ovat yms.
Äitini ei halua olla kanssani väleissä ..
Emme olleet läheisiä läheisiä enoni kanssa mutta olimme kumminkin jonkun verran tekemisissä.. olimme esim. samaan aikaan mummillani
joka on enoni äiti .. ja puhuimme siellä. Olisi ollut kiva päästä hautajaisiin mutta näköjään sekin jää sitten menemättä.
Itkin vaikka kuinka kauan kun soitin äidilleni.. että osaa olla kylmä ja tunteeton ihminen. "Hanki kyyti jostain itselles!"
Ei nyt tullut selvitettyä kummemmin asiaa .. mutta tuntuu vain tosi pahalta.
Pitää koittaa josko Kummitäti (enon sisko) voisi ottaa minut kyytiinsä.
Kiitos kaikille ja jaksamista kaikille jotka olette menettäneet läheisenne!
Olemme aina olleet äitini (enoni sisko) kanssa hyvissä väleissä mutta riidan tullessa äitini on hyvin hyvin pitkävihainen.
Kuten nytkin kävi niin .. juuri hautajaisten sun muiden alla. Enoni siis kuoli pari päivää sitten..
Kuulin tänään että enoni hautajaiset pidetään toisessa kaupunginosassa enkä omista autoa joten en sinne pääse.
Äitini on tietenkin juoninut niin että hän menee veljeni ja tämän tyttöystävän kyydillä .. joten minulla ei ole kyytiä.
Tuntuu vain niin pahalta!
Sain veljeltäni tietää (jolle äitini oli ilmoittanut mutta ei vaivautunut minulle ilmoittamaan kiitti vaan!) koska hautajaiset ovat yms.
Äitini ei halua olla kanssani väleissä ..
Emme olleet läheisiä läheisiä enoni kanssa mutta olimme kumminkin jonkun verran tekemisissä.. olimme esim. samaan aikaan mummillani
joka on enoni äiti .. ja puhuimme siellä. Olisi ollut kiva päästä hautajaisiin mutta näköjään sekin jää sitten menemättä.
Itkin vaikka kuinka kauan kun soitin äidilleni.. että osaa olla kylmä ja tunteeton ihminen. "Hanki kyyti jostain itselles!"
Ei nyt tullut selvitettyä kummemmin asiaa .. mutta tuntuu vain tosi pahalta.
Pitää koittaa josko Kummitäti (enon sisko) voisi ottaa minut kyytiinsä.
Kiitos kaikille ja jaksamista kaikille jotka olette menettäneet läheisenne!
Vastaukset 8
Vanhimmat
etkö mahdu samaan autoon veljesi ja äitisi kanssa?
Äidiltäsi on kuollut veli ja hän suree luultavasti tätä, niin ettei nyt jaksa keskittyä muuhun? Sinä olet ilmeisesti aikuinen ihminen, joten etköhän osaa hommata kyydin itsellesi. Saat tekstisi kuulostamaan siltä, kuin odottaisit äitisi kohtelevan sinua, kuin avutonta lasta.
Minullekin tuli vaikutelma, että kirjoittaja heittäytyy avuttomaksi lapseksi.
Hyvä tyttö, jos et kyytiä voi järjestää itsellesi (bussi, taksi) niin ota vaikka ja kävele. Ei se enosi kuole kuin kerran, joten ainutlaatuinen tilaisuus ne hautajaiset.
Joo, ja ryhdistäydy muutenkin! Suhteesi äitiisi tuntuu hyvin ongelmalliselta. Pitäisköhän ihan ammattilaisen puheilla käyä?
Tämän henkilön äiti on pitkävihainen... Kyllä, jos joku tarvitsee psykiatria, on se tämä äiti, joka ei näytä ymmärtävän, mikä äidin osa yleensä on. Äidit saavat kestää usein monenmoista, mutta eivät siitä vihastu, vaan ymmärtävät ja rakastavat lapsiaan, ovat ne sitten nuoria tai vanhoja.
Niin minä olen ymmärtänyt äidin osan.
Jos taas aikuinenkin lapsi huomaa, että äiti on vihainen, painaa se mieltä enemmän kuin muut vihat, jota saa kokea elämässään.
että hän suree omaa veljeään niin, ettei hommaa aikuiselle tyttärelleen kyytiä, veljen hautajaisiin? Joku raja pitää olla siinäkin, miten lapset(etenkin aikuiset)käyttäytyvät äitiään kohtaan. Voit tosiaan räkiä klimpin toisensa perään(henkisesti) äitisi naamalle, mutta äitisi velvollisuus ei ole ottaa kaikkea vastaan, siksi että on sattunut joskus synnyttämään sinut.Jos sun ongelmasi on se, että äitisi elää omaa elämäänsä eikä aseta sinua ja jälkikasvuasi ykköseksi, niin kyllä sitä psykologia vailla olet sinä.
lopeta se omaan napaan tuijottaminen, ette olleet läheisiä enosi kanssa, mutta nyt odotat, että sinun surusi on kaikkein suurin? Jos et saa hommattua itse itsellesi kyytiä(aukaistua suutasi), niin olet kyllä avuton ihminen. On muuten loogista, että äitisi on enosi sisko, sitä ei tarvitse erikseen mainostaa.
sitten taustana? Sekö ettet riitä sellaisena kuin olet? Voi osta cockerspanieli! Mä meinaan just kuolla sellaiseen kuolemaa käsittelevään näytöspantomiimiin. Raivostuttava aihe, surullinen aloitus: Oli synkkä ja myrskyinen yö. Mitä teet? Mitä voit tehdä? Ymmärrän, että kärsit kauheasta kaaoksesta, ei ehkä ole asianmukaista ohjata kenneliin, mutta mitä muuta voisin tehdä? Kuka maksaa omaistesi menetyksen? Mun mielestä siinä on turhauttavinta vakaumuksen ja uskonnon sairaalloinen hyväksikäyttö. Sellaista ei tule olla olemassa. Miksi enosi olisi sinulle tärkeä? Miksi hän olisi tärkeämpi kuin maitokaupan tai rautakaupan myyjä?
sukulaisuussuhteen kieltäminen on sairaus. Tää on vain mun oma mielipide via uppiasta ja via dolorosasta. On tosi, et ennemmin lukee vaikka Reginaa, kuin on sukulaisen kanssa tekemisissä, joka on vaikka vanhainkodissa. Mut heitäkin pitää muistaa, vaikkapa jouluidyllissä. Sukulaiset ovat maailman ydin ja joka päiväinen elämänsuola tai ainakin tulisi olla.