Kun mies ei anna tavata perhettään

Olen seurustellun useammankin ulkomaalaisen miehen kanssa. Suhteet ovat olleet yleensäottaen hyviä, mutta aina lopulta on tullut ylitsepääsemättömiä esteitä. Ynnättyäni suhteet yhteen tajusin että kaikkia suhteitani varjosti/varjostaa sama ongelma, nimittäin suhteen vakinaistaminen ja kumppanin perheeseen tutustuminen. Olen asunut ulkomailla suuren osan elämästäni ja tavannut eri kulttuureista tulleita sekä eri uskontoisia miehiä, mutta edelleenkään en näytä oppineeni suhteista mitään sillä sama ongelma jatkuu..? Mielestäni ei ole paljon vaadittu että tapaisin kumppanini ystäviä ja sukulaisia muutaman kuukauden tuttavuuden jälkeen. Annan vihjeen, mutta en painosta. Olen mielestäni muutenkin reilu suhteessa, enkä takerru toiseen tai ole mustasukkainen. Miksi ihmeessä satun ihastumaan/rakastumaan miehiin, joilla on hirveä sitoutumiskammo/perheongelmia/esteitä esitellä erimaalainen ja/tai eri uskontoinen nainen perheelleen?! Tämän hetkisessä suhteessa olen ollut jo kuusi vuotta. (Mies on englantilainen, mutta vanhemmilla juuret Intiassa ja he kaikki edustavat sikhiläisyyttä.) Tuntuu että olemme pysähtyneet suhteessamme ja haluaisin edetä. Ikääkin alkaa tulla ja haluaisin perustaa perheen.Olenkin ottanut puheeksi suhteen lopettamisen, mutta mies ei sitä halua. Hän sanoo haluavansa elää kanssani ja suunnittelee tulevaisuuttamme. Ongelmana on että puheet jäävät puheiksi eikä mitään konkreettista tapahdu. Olen kyllästynyt olemaan ainainen kakkonen miehelleni. Kuitenkin tuntuisi ikävältä heittää näinkin hyvä suhde menemään, kun muuten suhteemme on toiminut. Toisaalta en haluaisi jäädä jankkaamaan suhteeseen, jos sillä ei kerran ole tulevaisuutta. Onko kohtalotovereita? Miten selvisitte/Selvisittekö suhteessa eteenpäin?
10444
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

Aluksikin ns. miehesi eiole englantilainen vaan inkkari. Koita kasittaa se tosiasia.

Sitten tahan ns. ongelmaasi. Vaikka vaitat asuneesi ulkomailla niin viestistasi huokuu suoranainen typeryys ja tietamattomyys. Inkkarisi ei esittele sinua perheelleen koska perhe on jo valinnut ns. miehellesi intialaisen vaimon jonka kanssa se tulee menemaan naimisiin halusit sita taikka et.

Eli olet pelkka runkkauksen vaihtoehto sille inkkarillesi.

Äänestä

raskaan sarjan mutapatja....

Äänestä

Intialaisen kulttuurin mukaan nainen lähtee omasta perheestään ja tulee osaksi miehen perhettä.

Jos mies oikeasti haluaisi sinut vaimokseen, on aivan päivänselvää että sinut esiteltäisiin perheelle. Eikä se perhe kauaa sallisi teidän olevan avosuhteessa.

Mutta olet vääräuskoisena vain käyttöesine, ei se mies esittele hammasharjaansakaan perheelleen, miksi sitten patjansa ?

Ihan aikuisten oikeesti - etkö todellakaan ole 6 vuodessa tutustunut miehesi omaan kulttuuriin ja arvoihin ?

Aika pakata laukku ja alkaa lampsia. Parempaa onnea sinulle jatkossa.

Äänestä
  • Kiitos asiallisesta viestistäsi 'Jotakin on tosiaan pielessä itsekin sen tiedät'. Tottakai ole tutustunut kulttuuriin ja uskontoon. Olen jopa reppureissannut kaksi kuukautta Intiassa. Enkä siis tarkoita turistien suosimia loma/bilepaikkoja vaan ihan tavallisia pikkukyliä etenkin pohjoisessa. Ymmärrän 'kulttuurin painon' hänen harteillaan, kuten myös vanhempien toiveet ja vaatimuksetkin, mutta rakkaudesta tekee välillä mitä vain.. Minulla on myös intialaisia ystäviä, kuten muualtakin muuttaneita. 'Ei se sua oikeesti rakasta ku ei kerta voi viedä sua näytille'- lausahdukset ovat tuttuja ystävien suusta, mutta ymmärrän toisaalta häntäkin, sillä itsellenikin perhe ja heidän sanomiset ovat tärkeitä. Hänen pelkonsa siitä ettei hänen perheensä hyväksy hänen valintaansa on todellinen.

    Äänestä

  • Yhdessä vai yksin? kirjoitti:

    Kiitos asiallisesta viestistäsi 'Jotakin on tosiaan pielessä itsekin sen tiedät'. Tottakai ole tutustunut kulttuuriin ja uskontoon. Olen jopa reppureissannut kaksi kuukautta Intiassa. Enkä siis tarkoita turistien suosimia loma/bilepaikkoja vaan ihan tavallisia pikkukyliä etenkin pohjoisessa. Ymmärrän 'kulttuurin painon' hänen harteillaan, kuten myös vanhempien toiveet ja vaatimuksetkin, mutta rakkaudesta tekee välillä mitä vain.. Minulla on myös intialaisia ystäviä, kuten muualtakin muuttaneita. 'Ei se sua oikeesti rakasta ku ei kerta voi viedä sua näytille'- lausahdukset ovat tuttuja ystävien suusta, mutta ymmärrän toisaalta häntäkin, sillä itsellenikin perhe ja heidän sanomiset ovat tärkeitä. Hänen pelkonsa siitä ettei hänen perheensä hyväksy hänen valintaansa on todellinen.

    ei ihmekään jos perhe ei hyväksy länsimaalaista ryyppäävää ja räkivää jakorasiaa joka kulahtaa viimeistään kolmefemmana muodottomaksi selluliittisääreksi.

    Äänestä

  • Yhdessä vai yksin? kirjoitti:

    Kiitos asiallisesta viestistäsi 'Jotakin on tosiaan pielessä itsekin sen tiedät'. Tottakai ole tutustunut kulttuuriin ja uskontoon. Olen jopa reppureissannut kaksi kuukautta Intiassa. Enkä siis tarkoita turistien suosimia loma/bilepaikkoja vaan ihan tavallisia pikkukyliä etenkin pohjoisessa. Ymmärrän 'kulttuurin painon' hänen harteillaan, kuten myös vanhempien toiveet ja vaatimuksetkin, mutta rakkaudesta tekee välillä mitä vain.. Minulla on myös intialaisia ystäviä, kuten muualtakin muuttaneita. 'Ei se sua oikeesti rakasta ku ei kerta voi viedä sua näytille'- lausahdukset ovat tuttuja ystävien suusta, mutta ymmärrän toisaalta häntäkin, sillä itsellenikin perhe ja heidän sanomiset ovat tärkeitä. Hänen pelkonsa siitä ettei hänen perheensä hyväksy hänen valintaansa on todellinen.

    Eräs ystäväni seurusteli erään naisen kanssa 7 vuotta (koko ajan). Välillä asuivat yksin, välillä erillään. Hieman vuoristorataa.

    Eräänä päivänä tyttö sanoi että haluaa vakiinnuttaa suhteen, mennä naimisiin. Mies ei ollut valmis... Kahden ja puolen kuukauden päästä siitä hän meni naimisiin toisen naisen kanssa.

    Jos olette seukanneet 6 vuotta, ja sinä haluat perustaa oikean, pysyvän perheen, on aika tehdä päätös.

    Sano hänelle että nyt joko tai. Anna hänen valita. Jos hän pyytää viikon aikaa miettiä niin anna, mutta ei loputtomiin. Jos hän haluaa elää kanssasi lopun ikäänsä, hän sanoo kyllä, jos ei, hän joutuu sanomaan sen.

    Ei se odottamalla parane enää. Jos hän vain haluaa leikkiä kanssasi, olet samassa tilanteessa vielä toisen 6 vuoden päästä. Kyllä te 6 vuodessa olette toisistanne sen verran oppineet että viikko miettimisaikaa on ihan yllin kyllin.

    Äänestä

  • sinä kuin annat niin viisaan kuvan itsestäsi rouikkumalla tällä palstalla, vaikkei ketään sinun mielipitesi kiinnosta!

    Äänestä

  • itsekin sen tiedät kirjoitti:

    Eräs ystäväni seurusteli erään naisen kanssa 7 vuotta (koko ajan). Välillä asuivat yksin, välillä erillään. Hieman vuoristorataa.

    Eräänä päivänä tyttö sanoi että haluaa vakiinnuttaa suhteen, mennä naimisiin. Mies ei ollut valmis... Kahden ja puolen kuukauden päästä siitä hän meni naimisiin toisen naisen kanssa.

    Jos olette seukanneet 6 vuotta, ja sinä haluat perustaa oikean, pysyvän perheen, on aika tehdä päätös.

    Sano hänelle että nyt joko tai. Anna hänen valita. Jos hän pyytää viikon aikaa miettiä niin anna, mutta ei loputtomiin. Jos hän haluaa elää kanssasi lopun ikäänsä, hän sanoo kyllä, jos ei, hän joutuu sanomaan sen.

    Ei se odottamalla parane enää. Jos hän vain haluaa leikkiä kanssasi, olet samassa tilanteessa vielä toisen 6 vuoden päästä. Kyllä te 6 vuodessa olette toisistanne sen verran oppineet että viikko miettimisaikaa on ihan yllin kyllin.

    On ilmeista ettei mies halua avioon kanssasi. Hanelle tama tilanne sopii, ja sina sen olet hyvaksynyt jo 6 VUOTTA. Vai etta reissailtiin 2 kk Intian kylissa, tassa se tieto uskonnosta ja kulttuureista eri maissa ? Itse olen asunut lontoossa intialaisessa perheessa ja kylla sinne kuskattiin nama morsiot aina Intiasta saakka avioliittoa varten. Ehka hanen perheensa ei hyvaksy sinua, jos vaikkapa mies on tasta tietoinen, ja laittanut jarrut autoon.
    Etko jo tieda etta jos mies on tosissaan aikomuksissaan, ensin esitellaan nainen perheelle ja siita eteenpain ???

    Valinta on sinun, eika miehesi. Siis joko avioliittoon, perhe tavataan jne. tai suhde poikki, eika tarvitse ajatella tassa miehen mielipidetta.

    Äänestä

  • Get real woman kirjoitti:

    On ilmeista ettei mies halua avioon kanssasi. Hanelle tama tilanne sopii, ja sina sen olet hyvaksynyt jo 6 VUOTTA. Vai etta reissailtiin 2 kk Intian kylissa, tassa se tieto uskonnosta ja kulttuureista eri maissa ? Itse olen asunut lontoossa intialaisessa perheessa ja kylla sinne kuskattiin nama morsiot aina Intiasta saakka avioliittoa varten. Ehka hanen perheensa ei hyvaksy sinua, jos vaikkapa mies on tasta tietoinen, ja laittanut jarrut autoon.
    Etko jo tieda etta jos mies on tosissaan aikomuksissaan, ensin esitellaan nainen perheelle ja siita eteenpain ???

    Valinta on sinun, eika miehesi. Siis joko avioliittoon, perhe tavataan jne. tai suhde poikki, eika tarvitse ajatella tassa miehen mielipidetta.

    jos mies pähkäilee avioliiton kanssa 6 vuotta, hän tulee luultavammin pähkäilemään sitä seuraavat 6 vuotta lisää. hän ei selvästikään halua nyt naimisiin ja tämä ei välttämättä liity mitenkään siihen mistä on kotoisin. suomalaisista miehistä vasta niitä pähkäilijöitä löytyykin. avioliitto tarkoittaa vastuun ottamista ja moni mies ei ole ikinä tähän valmis.

    se ettei perhe hyväksy, kuulostaa lähinnä tekosyyltä, koska hän ei ilmeisesti ole laittanut asian eteen tikkuakaan ristiin. miten hän voi tietää asian niin varmasti, jos ei ole edes puhunut perheensä kanssa asiasta?

    jos haluat naimisiin, etsi sellainen mies joka haluaa myös naimisiin. onnea.

    Äänestä

  • Get real woman kirjoitti:

    On ilmeista ettei mies halua avioon kanssasi. Hanelle tama tilanne sopii, ja sina sen olet hyvaksynyt jo 6 VUOTTA. Vai etta reissailtiin 2 kk Intian kylissa, tassa se tieto uskonnosta ja kulttuureista eri maissa ? Itse olen asunut lontoossa intialaisessa perheessa ja kylla sinne kuskattiin nama morsiot aina Intiasta saakka avioliittoa varten. Ehka hanen perheensa ei hyvaksy sinua, jos vaikkapa mies on tasta tietoinen, ja laittanut jarrut autoon.
    Etko jo tieda etta jos mies on tosissaan aikomuksissaan, ensin esitellaan nainen perheelle ja siita eteenpain ???

    Valinta on sinun, eika miehesi. Siis joko avioliittoon, perhe tavataan jne. tai suhde poikki, eika tarvitse ajatella tassa miehen mielipidetta.

    "Valinta on sinun, eika miehesi. Siis joko avioliittoon, perhe tavataan jne. tai suhde poikki, eika tarvitse ajatella tassa miehen mielipidetta."

    Niin, siis tottakai tämä on tietysti ap:n valinta... mutta ei ap voi mennä itse tapaamaan perhettä, tai valita mennä naimisiin jos ei mies suostu ;)

    Jos hän siis rakastaa miestä, hänen on annettava tämän valita toteuttaa perheen tapaaminen ja avioliitto pikapikaa eli just nyt, tai sitten jos mies valitsee olla menemättä avioon niin sitten se valinta jää ap:lle... haluaako pilata elämänsä sellaisen kanssa joka vain leikkii vai hankkia oikean miehen.

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


Yhdessä vai yksin? kirjoitti:

Olen seurustellun useammankin ulkomaalaisen miehen kanssa. Suhteet ovat olleet yleensäottaen hyviä, mutta aina lopulta on tullut ylitsepääsemättömiä esteitä. Ynnättyäni suhteet yhteen tajusin että kaikkia suhteitani varjosti/varjostaa sama ongelma, nimittäin suhteen vakinaistaminen ja kumppanin perheeseen tutustuminen. Olen asunut ulkomailla suuren osan elämästäni ja tavannut eri kulttuureista tulleita sekä eri uskontoisia miehiä, mutta edelleenkään en näytä oppineeni suhteista mitään sillä sama ongelma jatkuu..? Mielestäni ei ole paljon vaadittu että tapaisin kumppanini ystäviä ja sukulaisia muutaman kuukauden tuttavuuden jälkeen. Annan vihjeen, mutta en painosta. Olen mielestäni muutenkin reilu suhteessa, enkä takerru toiseen tai ole mustasukkainen. Miksi ihmeessä satun ihastumaan/rakastumaan miehiin, joilla on hirveä sitoutumiskammo/perheongelmia/esteitä esitellä erimaalainen ja/tai eri uskontoinen nainen perheelleen?! Tämän hetkisessä suhteessa olen ollut jo kuusi vuotta. (Mies on englantilainen, mutta vanhemmilla juuret Intiassa ja he kaikki edustavat sikhiläisyyttä.) Tuntuu että olemme pysähtyneet suhteessamme ja haluaisin edetä. Ikääkin alkaa tulla ja haluaisin perustaa perheen.Olenkin ottanut puheeksi suhteen lopettamisen, mutta mies ei sitä halua. Hän sanoo haluavansa elää kanssani ja suunnittelee tulevaisuuttamme. Ongelmana on että puheet jäävät puheiksi eikä mitään konkreettista tapahdu. Olen kyllästynyt olemaan ainainen kakkonen miehelleni. Kuitenkin tuntuisi ikävältä heittää näinkin hyvä suhde menemään, kun muuten suhteemme on toiminut. Toisaalta en haluaisi jäädä jankkaamaan suhteeseen, jos sillä ei kerran ole tulevaisuutta. Onko kohtalotovereita? Miten selvisitte/Selvisittekö suhteessa eteenpäin?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu