Miten saan itseni riuhtaistua irti sinusta? Ei tästä mitään tule, mikään ei koskaan muutu. Jatkuva ikävä koko ajan ja mustasukkaisuus. Se toinen pelaa ovelasti ja vie sinua, etkä huomaa. Minä en siihen alennu, mutta tee sinä niinkuin sydän käskee. Mutta ole edes itselles rehellinen. En jaksa tätä enää.
So Lonely
varjovain.
301109
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Tiedän mitä käyt läpi, viestistäsi kuvastaa tuttu epätoivo. Olin aikoinani samassa kivuliaassa tilanteessa. Kumppanisi oikut saa sinut riutumaan. Se ei ole ihmismielelle hyväksi ja ajan kanssa tekee katkeraksi. Mikä pahinta, joku päivä saatat luulla että sellainen on normaalia, ja että sellaista se rakkaus on. Lähde vielä kun voit, parempiakin on olemassa, niitä joita ei tarvitse ikinä epäillä. Älä anna itseäsi kohdeltavan noin. Rakkauden on tarkoitus saada elämään, ei kuihtumaan. Lähetän voimia irroittautumiseen.
Ihan kuin olisi omaa tekstiä...Samassa tilanteessa olen ollut..........
Tuttua myös minulle, onneksi otin eron.
sympatiastanne, mutta mielenne varmaan muuttuu kun kerron, että minä olen se toinen nainen...
Mutta se ei epätoivoani helpota. Kunhan halusin purkaa tuntojani tänne. Kaikkea hyvää kaikille.
Noin minä ymmmärsinkin.
Niin tuttua, juu. Tiukan paikan tullen vaimo lyö lapsilla. "Voi-voi, katso nyt, voitko sanoa tälle pienelle tytölle, että erosimme kun isillä ja äidillä ei ollut tarpeeksi seksiä ja läheisyyttä?" "Jos nyt lähdet, saat selittää lapsille ja minun sukulaisilleni kaiken, otat kaiken vastuun kaikesta, minä en osallistu enää mihinkään..." "Miten voit selittää pienelle itkevälle tytölle, että eroamme, katso nyt kuinka suloinen hän on...."
Tai iskee tunteella valhetta minkä ehtii: "Minä muutun miksi vain ikinä haluat, sinun ei tarvitse muuttua..." "Olen toiminut väärin, ymmärrän sen nyt..." "Lupaan että saat seksiä tästä lähin aina kun haluat, myös niitä fantasioita voidaan toteuttaa jos haluat, vaikka minua onkin ne 15 vuotta inhottanut..." "Nyt vasta ymmärrän kuinka sinua rakastan, teen lasten vuoksi aivan mitä vaan..." "Jos lähdet, joudumme katuojaan ja lapsesi alkavat myymään itseään."
Mies on aivan hukassa, pelkää ja tuntee itsensä huonoksi ihmiseksi.
Minä en luvannut mitään enkä uhkaillut millään. Enkä lupaa enkä uhkaile. Mutta pahalle tuntuu.
Vielä lisää
-Sinä teet nyt päätöstä siitä, tuleeko tyttärestäsi katuhuora ja pojastasi itsemurhan tekevä alkoholisti. Noinko todella haluat? Mieti nyt tarkkaan!
-Jos erotaan, et näe lapsiasi enää. Korkeintaan kerran kahdessa viikossa voit tavata, joskus lomilla. Se on sinun vikasi, kun lapset oireilevat ikäväänsä ja heidän elämänsä menee pilalle. Onko sinusta ottamaan vastuuta tuosta?
-Lapset joutuvat eroon tästä ympäristöstä, jos eroamme. En voisi enää asua tässä kaiken tämän jälkeen. Ajattele nyt, kaikki lasten ystävät ja harrastuksetkin. Lasten harrastuksetkin pitäisi kaikki lopettaa sinun itsekkyytesi vuoksi.
Näin siis ihan kasvatusalan ammattilaisen suusta rauhallisella ja ystävällisellä keskusteluäänellä. Taisi psykologia olla hanskassa, kun miestään käsitteli. Onkohan kaikki pettäjämiehet noin munattomia pelkureita että uskovat vaimojensa uhkaukset? Vahva nainen kotona, jossain on päästävä pätemään - eli vieraissa.
Tiedän vastaavanlaisen tapauksen. Kasvatusalan ammattilainen, lastensuojelualalla jne. Kyllä ne miehet ikävä kyllä vietävissä ovat.
Syyllistäminen on erittäin tehokasta. Itse toisin jouduin kokemaan tuon silloin kun erosin, sukulaisiltani sekä muilta ulkopuolisilta – jopa niiltä ammattilaisilta. eikä eroon liittynyt edes ketään ulkopuolista.
Osa noista on hätääntyneen ihmisen reagointeja. Sillä yritetään vielä vedot siihen mitä ehkä aikoinaan on ollut ja herättää se vanha tunne eloon. Harva meistä kestää hylkäämistä reagoimatta siihen millään tavoin. Etenkin kun se on yksi haavoittavimmista tunteista. Nuo kuuluvat kuitenkin eron prosessiin.
Kuka tahansa normaali ihminen kokee syyllisyyttä noissa tilanteissa. Sekin on vain käytävä läpi, mikä on aiheellista ja mikä ei. Surutyön tekee myös se joka haluaa erota. Siksi hänelle on annettava riittävästi aikaa tehdä se, ilman että häntä esim. ahdistellaan uuteen suhteeseen. Eroja joka tapauksessa painii aikamoisten asioiden kanssa joten hän ei ehkä anna uuteen suhteeseen vähään aikaan juuri mitään.
Niin, monella miehellä on vahva velvollisuuden tunto, en sitä nyt mitenkään munattomana pitäisi. Liiton jatkaminen pelkkään velvollisuuteen perustuen ei ole mikään hyvä lähtökohta. Se ulkopuolinen ei voi kuin odottaa ja odottaa.
vaimothan noin uhkailevatkin. Joopa joo, voit ihan rauhassa kuvitella niin, mikäli se sinua helpottaa. Voit säilyttää itsekunnioituksesi, kun kuvittelet että sinuthan se mies olisi oikeasti halunnut.
Osuit aivan oikeaan, hyvin usein selitellään vaimon painostuksesta, yms. Kyllä se mies kuitenkin useimmiten valitsee vaimon eikä eroa, ellei vaimo laita ulkoruokintaan miestä. Kakkonen¨jää lehdelle soittelemaan, ja yrittää pitää itsekunnoituksensa selittelemällä lapsilla kiristyksellä etc. Tuntuu, että kakkoset ovat kehitelleet tästä jonkinmoisen selitysautomaatiin, joka uppoaa.Totuutta on ilmeisesti vaikeampi kohdata. Jos se on kakkosen puolelta suurta rakkautta, se ei tarkoita että se olisi miehelle niin ollut. Usein se on niin, että vaimon hylkäämistä mies pelkää huomattavasti enemmän.
Ei voi olla totta! :D
Onkohan jossain ihan lista asioista, miten voi eroavaa miestä kiristää ja lahjoa! Kuulostaa aivan samalta kuin mitä ystäväni on joutunut kuulemaan vaimoltaan. tuskin kuitenkaan sama tapaus on...?
Tällä hetkellä yrittävät noilla eväillä saada suhdettaan kokoon... Ystävät ovat valmiina ottamaan kopin kun pudotus tulee.
Jokainen tapaus on erilainen. Ei aina ole kyse siitä, että kakkonen on tyhmä ja uskoo kaikki selitykset. Joskus voi kiintymys miehen ja kakkosnaisen välillä olla todella suurta, jopa rakkautta. Mutta mies ei ole valmis eroamaan oli syy sitten mikä tahansa. Ja kaikki kärsivät.
Eikä myöskään vaimo ole aina se säälittävä, joka uskoo kaikki selitykset ja pitää toista naista vaan "huorana". Joskus hän ei vaan tiedä tai hänellä ei ole tarpeeksi voimia päättää erosta. Ja kaikki kärsivät.
Eikä pettävä mies ole aina se häntäheikki, munaton mies ja hyväksikäyttäjä. Jolle tilanne kahden naisen kanssa sopii oikein hyvin. Hän tarvitsee mahdollisesti vain aikaa päättääkseen tulevaisuudestaan, siitä mitä haluaa. Ja taas kaikki kärsivät.
Mutta elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan. Tunteen ja elämäntilanteet muuttuvat. Mutta älkää heti tuomitko!
No eiköhän nuo ole ne yleisimmät kiristyksen keinot mitä eroava kuulee tuolloin puolisoltaan aina. Eikä tuon kaiken kiristämisen jälkeen kuitenkaan suhde muutu sen paremmaksi omasta kokemuksesta sen tiedän.
Nyt puhutte ja vastaatte ap:n aloitukseen perheen asioista kun aloittaja nakojaan haluaisi puhua kakkonaisen kaipauksesta ja surusta?!
ei varsinaisesti kiinnosta jonkun kakkosnaiset "kaipaus ja suru". Jos leikkiin ryhtyy, niin se pitää myös kestää. Jos vaimo haluaa omansa pitää, ei siinä kakkosella paljon ole sanomista.
Kovasti näyttää kuitenkin kiinnostavan.
Ketään ei voi omistaa, ei vaimo sitä miestään!! Liitto on kahden kauppa jossa kummankin mielipide ratkaisee. Eikö näistä asioista voisi joskus puhua ja vaihdella mielipiteitä ilman näitä ääripäitä kummallakin puolella?
Kyllähän mies vaimoaan rakastaa. Eihän hän muuten sinne olisi jäänyt. Loukkaa tietenkin, koska hän oli vakuuttanut ettei rakkautta enää ole eikä tule ja ero on vain ajan kysymys. Kun mies ilmoitti erosta, vaimo laittoikin yllättäin vastaan vaikka tunteet olivat kuolleet häneltäkin siihen saakka. Vai voiko jätetyksi tuleminen olla niin paha isku, että tekee mitä vaan jottei niin kävisi, kyllä kai. Voi olla niinkin, että siitä vanhasta rakkaudesta syntyi jokin varjo, joka nyt kovalla yrityksellä heijastaa sitä mennyttä onnellisuutta. En usko että se on kestävää. Niin monet asiat eivät voi muuttua hyväksi. Etenkään kun ne eivät ole ennenkään olleet oikeasti hyvin. Kohta mies etsii taas seuraa muualta, kun kotona ei kestä olla. Niin sillä on ollut tapana. Ei uskalla olla rehellinen. Se vaatisi todellista rohkeutta.
Meillä oli rakkautta molemmin puolin. Mutta ei tarpeeksi kummallakaan.
Toinen nainen on rakastunut, usein jopa tahtomattaan. Kyllä pitää kaikkien tunteita ajatella!
tunteilla ei ole väliä, vain aviopari ratkaisee miten jatkavat. Ei ne kakkosen tunteet mitään paina. Se on vaan silkka totuus, ehkäpä joskus ymmärrät miten homma menee. Kerää pumpulipivet silmistäsi.
Paskat kenenkään muiden suruista. Paljon empatiaa ei kyllä heru sellaiselle joka ei ymmärrä ajatella seurauksia toiminnalleen.
Se ei onnistu riuhtaisemalla. Hitaasti kituuttamalla se menee pikkuhiljaa. Ei saa tavata, ei saa puhua puhelimessa. Pitää unohtaa ja tapailla muita miehiä...
Ei tästä mitään tuu, mikään ei koskaan tule muuttumaan. Ikävä. Niinpä, olisi rehellinen edes itselleen, mutta ei taida uskaltaa. Kaikki on ohi meidän väliltä, mutta niin on jo vaimonkin kanssa. Ei siitäkään mitään tullut, vaikka piti kaiken muuttua hyväksi taas.
Se siitä.
Harmi.
koettu täälläkin
Sellaista se on, ja monesti tuntuu jotenkin näillä kasvatusalan ammattilaisilla olevan uhkailu ja kiristäminen ihan verissä. Tuntuu tosi tutulta tapaus. Taitaa käydä monessa tapauksessa niin, että kun tarpeeksi uhkaillaan, on vaikeaa riuhtaista itsensä irti. Se toinen nainen alkaa nähdä elämän liian hankalana uusioperheessä, kun kuulee kauhutarinoita, mitä kaikkea tuleva ex- vaimo keksii. Siinä mielessä siis hankala käyttäytyminen, uhkailu, fyysinen ja henkinen vahingoittaminen on paitsi eroamisen vaikeutta eri syistä, myös keino hankaloittaa mahdollista uutta suhdetta. Uusperheessä kun tuon ex:n kanssa pitää olla jatkuvassa vuorovaikutuksessa lasten vuoksi.
mitä selityksiä. voi jessus. Uskotteko ihan kaiken?!!
Onko sulla mitään itsekritiikkiä? Jos olet tippaakaan samanlainen oikeassa elämässä, sinulla ei ole taatusti ainuttakaan ystävää. Siksikö purat pahaa oloasi täällä?
Haluaisitko selittää, mitä saat tuolla ilkeilyllä? En voi ymmärtää ihmisiä, jotka vielä lyövät lyötyä! Tuleeko sulle siitä vahvempi olo? Ainoa keino kokea itsensä paremmaksi kuin joku toinen, etenkin kun se toinen on ihan maissa ja heikoimmillaan? Sana on toki vapaa näillä palstoilla, mutta jotain rajaa sentään!
Antaisin sulle kullanarvoisen vinkin: kirjoita siten, että voisit sanoa sen saman kaverillesi niin että välinne säilyvät. Asiat voidaan ilmasta nätistikin. Ei voi olla mahdotonta. Sillä keinoilla voimme parantaa palstan tasoa.
Kiitos!
jotkut jo muistavatkin, että nykyinen suhteeni alkoi ns. toisena naisena. Kun en pystytkään olemaan mikään salainen juttu, koin melkoisen tuskan ja tunnemyrskyn.
Tunteet kun syvenivät, oli tietysti ikävä ja kaipuu melkein fyysistä kipua. Tein itse aloitteen eroon, eli ellei mies kykene kertomaan asiaa vaimolleen, meidän taru on loppu. Minulla oli toki puolellani jo kokemusta kipeistä ja ahdistavista tunteista, mutta ei ne siitä vähentyneet. Ehkä vain en enää sitä kipua pelännyt. Hain ammattiapua, ystävien olkapäätä sekä pyrin olemaan aktiivinen niin, etten käpertynyt kotiin. Hammasta purren se onnistuu.
No, kävi niin että mies kertoi ja suhteemme taas jatkui hetken. Sitten vaimo otti minuun yhteyttä, ei mitenkään ystävällisesti, joka oli ymmärrettävää. sovittiin että tavataan ja niin tehtiin. Tämä oli tärkeää, me saimme tehdä toisistamme realistisia havaintoja!
Kyllähän se on niin, että ne mielikuvituksen tuotteet ovat vallan muuta kuin todellisuus. Siitä toisesta kun on niin helppo luoda oikein inhottava ja alentava kuva. Ajattelin että tuskin niin ihana mies on aikoinaan minua huonompaa naista valinnut. Olin aika nöyrää naista. Kiivaan alun jälkeen saimme puhua järkevästi. Asetuin hänen asemaansa, sillä ymmärsin että häneen koski. Tein selväksi, että jos mies valitsee hänet, todellakin häivyn heidän elämästään mahdollisimman kauas. Sitä ennen he halusivat kuitenkin vielä kerran selvittää, haluavatko he jatkaa liittoaan. Sitä odotusta kesti kuukausia. He tekivät omaa erotyötään, johon en halunnut sekaantua millään tavoin.
Eli valmistauduin jo täysin elämään ilman häntä. Aloin tehdä surutyötä ja miettiä, kuinka jatkan eteenpäin. Yksin eläminen oli jo tuttua, joten vanhat suunnitelmat olivat valmiit. Edelleen ammattiapua ja ystävät olivat tukena. Työ ja opiskelu antoivat voimia. Tässä auttoi myös vahva usko, että kaikki käy niin kuin tarkoitus on.
Tämä prosessi kesti muutaman vuoden kaikkiaan, ennen kuin tuli se päivä että muutimme yhteiseen kotiin.
Muista että todellinen rakkaus tulee omasta tahdosta. Eikä se ole mitenkään hyvä, jos on valittava joko lapset tai uusi rakkaus! Ei siis välttämättä ole kyse siitä, että se mies sitä vaimoaan rakastaisi enemmän vaan siitä että rakkaus lapsiin on luja. Toki mies rakastaa myös sitä vaimoaan, jollain tasolla, ja se pitää pystyä hyväksymään. Onhan hän viettänyt suuria asioita elämässään hänen kanssaan. Jos tästä on esim. kateellinen, ei kannata suunnitella elämää hänen kanssaan.
Sun kirjoituksiasi on hyvä lukea. Ne ovat niin maanläheisiä ja maalaisjärkisiä. Usein tulee sellainen helpottunut olo, kun saa lukea täältä jotain inhimillistäkin kaiken ala-arvoisen roskan sijaan.
Kiitti.
Hän läheni minua, viesteillä, soitoin, tapaamisehdotuksin. Hölmö minä, lankesin ja sitten rakastuneena nyt kärvistelen :( Sanottavaa hälle olisi paljon, ei tilaisuutta siihen kuitenkaan riittävästi. Ja hölmöintä haluaisin nyt vain lähelle. Jaksuja!
Ne paljon puhutut muusikot :/