Kaipaisin hyviä neuvoja ja jotain viisaita sanoja. Nyt näin lauantai-illan kunniaksi on jotenkin äärimmäisen turhautunut olo. Minulla oli aiemmin kolme hyvää kaveria, joidenka kanssa oli tekemisissä. Ystäviksi heitä voi sanoa. Yksi on ollut aina vähän sohvaperuna, mutta nyt hän tuntuu olevan sitä entistä enemmän. Olen totaalisen kyllästynyt häneen. Häntä ei kiinnosta mikään muu kuin tietokoneen tai telkkarin ääressä istuminen. Aina hän on ollut vähän negatiivinen, mutta nykyään hän ei muuta tee kuin valita. Aikaisemmin hänen kanssaan pystyi sentään vähän juttelemaan erilaisista asioista, mutta nykyään ei yhtään. Hän on älyttömän passiivinen ja saamaton. Minä olen aktiivinen ja tykkään puuhata kaikenlaista, urheilen ja tykkään jutella melkein kaikesta maan ja taivaan välillä. Minua kiinnostaa urheilu, lukeminen, yhteiskunnalliset asiat, elokuvat, lautapelit ja melkein kaikenlainen puuhailu. Tuntuu, ettei hänestä ole oikein iloa enää.
Sitten on yksi toinen hyvä kaveri, mutta hän ei vissiin halua olla enää tekemisissä. Syytä en tiedä ja olen vähän ihmetellytkin, että mikä mättää. Tulimme aikaisemmin käsittääkseni hyvin toimeen ja juttuun. Reilun vuoden ajan hän on ollut kummallinen, enkä hänen kanssaan ole ollut paljoa tekemisissä. Hän ei vastaa soittoihin, eikä puheluihin. Joskus harvoin hän vastaa ja silloin olemme nähneet. Hän ei ole mitään kertonut syytä, että ei ole vastannut. Ei ole maininnut, että olisi ollut kiireitä yms. Kun olemme nähneet, niin ainakin minulla on ollut mukavaa ja juttu on luistanut. En sitten tiedä, että onko hän vain esittänyt kaveria, mutta hänen käytöksensä on aika kummallista. Voisi sitä kai sanoa, että ei halua olla tekemisissä. En tiedä miten asian selvittäisi.
Lopputulos on se, että minulla on jäänyt yksi hyvä kaveri, jonka kanssa olen tekemisissä vaihtelevasti ja tulemme hyvin juttuun. Näen sohvaperunakaverianikin, mutta ei siinä ole sitä samaa kuin aikaisemmin. Jäljelle jääneellä kaverillanikin on omat juttunsa ja hänellä ei ole aina aikaa minulle. Hän on mm. naimisissa. Olen ruvennut tuntemaan itseni taas yksinäiseksi.
Aloitin yliopisto-opinnot neljä vuotta sitten ja ajattelin, että nyt alkaa uusi elämä. Minulla ei kouluaikana ollut ystäviä. Olin aktiivisesti mukana kaikissa tapahtumissa. Homma lähtikin hyvin liikkeelle. Yritin luoda kontaktia muihin ihmisiin. Olen sosiaalinen, puhelias, huumorintajuinen. Porukassa en tosin ole se, joka eniten on äänessä. Välillä olen kieltämättä vähän hiljainen porukassa. Nyt tuntuu, että olen palannut lähtöruutuun eli tilanne on melkein sama kuin kouluaikoina. Tunnen itseni yksinäiseksi. Olen seurallinen ihminen ja olisi mukavampi esim. tällä hetkellä pelata jonkun porukan kanssa lautapeliä kuin kirjoittaa tätä viestiä. Vuodenvaihteessa aloitin uuden harrastuksen ja siellä onkin mukavia tyyppejä, mutta he ovat jääneet harrastuskavereiksi. Olen yrittänyt miettiä, että mistä saisi uusia ystäviä, mutta en enää keksi, että mistä hakisi. Olisiko hyviä vinkkejä? Yliopistolla on jotenkin vaikea massaluennoilla tutustua kehenkään ja meidän yliopistolla on aika vähän mitään harrastejärjestöjä.
Juon aika vähän alkoholia, lähinnä jotain viinejä joskus. En vain voi sille mitään, että esim. kalja on pahanmakuista. Onko tämä suomalainen yhteiskunta tosiaan sellainen, että vain humalassa saat kavereita? Pitäisikö ruveta ryyppäämään, että saa hyväksyntää? Olen ihmetellyt sitä, että miksi ihmiset eivät ota minuun kontaktia. Minua ei lähestytä. Jos ryhdyn juttelemaan jonkun kanssa, niin keskustelu ei jatku jollen minä sitä jatka. Minä olen myös melkein aina aloitteellinen osapuoli keskustelun aloittamisessa. Pahimpien tapausten kanssa saan jotain lyhyitä epämääräisiä vastauksia. Jotkut saattavat sentään vähän jutella. Olen lievästi vammainen. Minulla on kuulokojeet ja kasvoissa on pieni vamma. Nämä eivät juuri vaikuta jokapäiväiseen elämääni. Kuulovamma nyt pikkaisen vaikuttaa. Ovatko suomalaiset tosiaan näin suvaitsemattomia, että jos vähänkään poikkeat muista, niin sinua kohdellaan kuin ruttoa? Urheilemiseen nämä vammat eivät vaikuta. Miksi minuun ei haluta tutustua, eikä minua haluta ystäväksi. Kaipaisin ainoastaan kaksi tai kolme hyvää kaveria lisää. Myös tyttöystävää kaipaan. Kun ihmissuhdeasiat olisivat kunnossa, niin voisin sanoa, että elämäni on täydellistä. Mistä löytäisin samanhenkisiä ihmisiä? En kauaa jaksa tätä yksinäisyyttä, mutta en oikein enää tiedä, mitä tekisin. Kovasti olen yrittänyt. Nyt viimeaikoina en ole oikein enää edes kohdannut uusia ihmisiä.
Sitten on yksi toinen hyvä kaveri, mutta hän ei vissiin halua olla enää tekemisissä. Syytä en tiedä ja olen vähän ihmetellytkin, että mikä mättää. Tulimme aikaisemmin käsittääkseni hyvin toimeen ja juttuun. Reilun vuoden ajan hän on ollut kummallinen, enkä hänen kanssaan ole ollut paljoa tekemisissä. Hän ei vastaa soittoihin, eikä puheluihin. Joskus harvoin hän vastaa ja silloin olemme nähneet. Hän ei ole mitään kertonut syytä, että ei ole vastannut. Ei ole maininnut, että olisi ollut kiireitä yms. Kun olemme nähneet, niin ainakin minulla on ollut mukavaa ja juttu on luistanut. En sitten tiedä, että onko hän vain esittänyt kaveria, mutta hänen käytöksensä on aika kummallista. Voisi sitä kai sanoa, että ei halua olla tekemisissä. En tiedä miten asian selvittäisi.
Lopputulos on se, että minulla on jäänyt yksi hyvä kaveri, jonka kanssa olen tekemisissä vaihtelevasti ja tulemme hyvin juttuun. Näen sohvaperunakaverianikin, mutta ei siinä ole sitä samaa kuin aikaisemmin. Jäljelle jääneellä kaverillanikin on omat juttunsa ja hänellä ei ole aina aikaa minulle. Hän on mm. naimisissa. Olen ruvennut tuntemaan itseni taas yksinäiseksi.
Aloitin yliopisto-opinnot neljä vuotta sitten ja ajattelin, että nyt alkaa uusi elämä. Minulla ei kouluaikana ollut ystäviä. Olin aktiivisesti mukana kaikissa tapahtumissa. Homma lähtikin hyvin liikkeelle. Yritin luoda kontaktia muihin ihmisiin. Olen sosiaalinen, puhelias, huumorintajuinen. Porukassa en tosin ole se, joka eniten on äänessä. Välillä olen kieltämättä vähän hiljainen porukassa. Nyt tuntuu, että olen palannut lähtöruutuun eli tilanne on melkein sama kuin kouluaikoina. Tunnen itseni yksinäiseksi. Olen seurallinen ihminen ja olisi mukavampi esim. tällä hetkellä pelata jonkun porukan kanssa lautapeliä kuin kirjoittaa tätä viestiä. Vuodenvaihteessa aloitin uuden harrastuksen ja siellä onkin mukavia tyyppejä, mutta he ovat jääneet harrastuskavereiksi. Olen yrittänyt miettiä, että mistä saisi uusia ystäviä, mutta en enää keksi, että mistä hakisi. Olisiko hyviä vinkkejä? Yliopistolla on jotenkin vaikea massaluennoilla tutustua kehenkään ja meidän yliopistolla on aika vähän mitään harrastejärjestöjä.
Juon aika vähän alkoholia, lähinnä jotain viinejä joskus. En vain voi sille mitään, että esim. kalja on pahanmakuista. Onko tämä suomalainen yhteiskunta tosiaan sellainen, että vain humalassa saat kavereita? Pitäisikö ruveta ryyppäämään, että saa hyväksyntää? Olen ihmetellyt sitä, että miksi ihmiset eivät ota minuun kontaktia. Minua ei lähestytä. Jos ryhdyn juttelemaan jonkun kanssa, niin keskustelu ei jatku jollen minä sitä jatka. Minä olen myös melkein aina aloitteellinen osapuoli keskustelun aloittamisessa. Pahimpien tapausten kanssa saan jotain lyhyitä epämääräisiä vastauksia. Jotkut saattavat sentään vähän jutella. Olen lievästi vammainen. Minulla on kuulokojeet ja kasvoissa on pieni vamma. Nämä eivät juuri vaikuta jokapäiväiseen elämääni. Kuulovamma nyt pikkaisen vaikuttaa. Ovatko suomalaiset tosiaan näin suvaitsemattomia, että jos vähänkään poikkeat muista, niin sinua kohdellaan kuin ruttoa? Urheilemiseen nämä vammat eivät vaikuta. Miksi minuun ei haluta tutustua, eikä minua haluta ystäväksi. Kaipaisin ainoastaan kaksi tai kolme hyvää kaveria lisää. Myös tyttöystävää kaipaan. Kun ihmissuhdeasiat olisivat kunnossa, niin voisin sanoa, että elämäni on täydellistä. Mistä löytäisin samanhenkisiä ihmisiä? En kauaa jaksa tätä yksinäisyyttä, mutta en oikein enää tiedä, mitä tekisin. Kovasti olen yrittänyt. Nyt viimeaikoina en ole oikein enää edes kohdannut uusia ihmisiä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ehkä ongelmasi on se että etsit liian samankaltaisia kavereita liian kärkkäästi,sinun pitäisi poistaa suodatin silmiltäsi ja katsella sillä silmällä kuka viihtyy seurassasi .
Yleensä ongelma on itsessä,sitä vaan ei tunnista.
Elämä sellaista millaiseksi sen itse haluat luoda,täytyy harrastaa sitä mistä tykkää ja kyllä kaverit löytyy sattumalta eikä laskelmoimalla.
Kenenkään ei tarvitse kärsiä yksinäisyydestä, yksinolostakin voi tehdä nautittavaa ja elämisen arvoista kunhan vaan ei jää tuleen makaamaan,täytyy tehdä asioita joista nauttii ja silloin elämä aukeaa ja kavereitakin löytyy paremmin.
Vähän vaikuttaa että nirsoilet kavereidesi suhteen, haluat olla kaveri sellaisen kanssa joka taas ei halua olla sinun kaverisi,jos ymmärrät mitä tarkoitan.
Edellisen viestin kirjoittaja sanoi hyvin. Liian täydellisiä ystäviä ei voi olla. Jokainen saa toisesta irti jotain mistä pitää. Jos jonkun ystävän kanssa voit keskustella yhteiskunnallisista asioista vaikka muuten seura ei miellytä niin paljoa koska olette erilaisia niin käykää yhdessä kahvilla keskustelemassa niistä. Minulla on tällainen keskustelukaveri, jonka seurassa en muuten viihdy erojemme vuoksi. Ne keskustelut hänen kanssaan ovat parempia kuin ns. parhaan ystäväni kanssa joka ei ole kiinnostunut sellaisista. Paras ystäväni on ehkä paras koska hänen kanssaan meillä on eniten yhteistä.
Edellinen kirjoittaja ei kuitenkaan huomioinut sitä, että aloittaja on myös maassa koska totutut ihmissuhteet ovat muuttuneet suuntaan jossa eivät anna hänelle niin paljoa. Se on ikävää. Silloin joutuu opetella uudenlaisen suhteen heidän kanssaan jossa saa vähemmän kuin ennen tai jopa luopua heistä täysin. Kurja tilanne.
Neuvona siihen ettei ystäviinsä pety niin helposti voin vain antaa sen että on tarpeeksi ystäviä. Se onkin sitten helpommin sanottu kuin tehty. Tuo on vain havainto minkä olen tehnyt. Mitä vähemmän ystäviä on sitä enemmän heiltä vaatii ja sen raskaammin ottaa asiat. Siksi koska itselläsi on vähentynyt ystäviesi määrä olet varmasti entistä tyytymättömämpi loppuihin vaikka on sinulla selvästi silti syytäkin ystäväsi lisääntyneen negatiivisuuden myötä.
Näyttää että tämä "yksi toinen hyvä kaverisi" ei halua olla enään ystäväsi tai sitten hänellä on jotain muuta elämässään niin paljon ettei jaksa nähdä tai saa aikaiseksi. Vaikuttaisi että näkee sinua kun hänelle sopii. En laskisi tuota ihmistä enään ystäväkseni, mutta en täysin katkaisisi yhteyttä, koska voihan olla, että ystävyytenne elpyy vielä. Ei hän välttämättä käytä sinua hätävarana vaan voi elää jotenkin vaikeaa elämänvaihetta tms.
Hienoa, että sinulla on yksi hyvä kaveri. Irrottaudu negatiivisuudesta näiden kaveri pettymysten jälkeen niin voit paremmin nauttia siitä mitä sinulla on vielä heidänkin taholtaan. Katsele myös edelleen uusia naamoja elämääsi. Uskon että vaatimus samanhenkisten ihmisten löytämisestä ei ole nirsoilua. Et sanonut kuitenkaan etsiväsi samanlaisia ihmisiä. Liian erilaisen ihmisen kanssa ei ole mielekästä olla ystävä. Kyllä sitä samanhenkisyyttä pitää löytyä. Et sinä liian erilainen ole joten älä muutu. Esimerkiksi olen kirjoittamasi perusteella samanlainen ihminen niin kiinnostuksiltani kuin luonteeltani ja minulla on muutama meidän kaltaisemme ystävä ja useampi täysin erilainen joiden kanssa on kuitenkin jotain yhteistä. Se on tilanteista kiinni milloin kohtaa ihmisen jonka kanssa on yhteistä ja onnistuuko siitä tekemään ystävyyden.
Samoja kokemuksia on ollut itselläni yrityksissäni tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin. Ystävien saaminen ei ole niin helppoa kenelläkään tässä maassa. Ymmärrän syyt miksi olet turhautunut. Sellainen turhauttaa. En oikeasti usko yksittäistapauksisa lukuun ottamatta, että vammasi vaikuttaa suoranaisesti tähän koska minulla samat ongelmat.
Koska elämässäsi on kaikki muuten kunnossa nauti siitä. Kaiken järjen mukaan saat vielä käytöksesi ansiosta hyvin tilaisuuksia ja jotkut niistä varmasti poikivat vielä. Näyttää että osaat itse kyllä etsiä. Onko siellä lautapeliseuraa esimerkiksi? Kuulun sellaiseen ja vaikka harmikseni olen ainoa nainen siellä enkä ole onnistunut saamaan naispuoleisia ystäviä sitä kautta niin pelipäivät ovat silti mukavia. Olisiko sellaisen seuran tai jonkun muun perustaminen mahdoton ajatus?