oletko tyytyväisenä ensimmäisessä aviossa

En koskaan asunut avoliitossa ennen avioitumista, mutta seurustelin muutamaan kertaan. Sen perusteella tiedän, mikä minulle sopii ja mikä ei. Puolisoni kanssa avioelämä on yltäkylläistä herkkua. Tietysti on harmaammat päivät ja joskus eripuraa, mutta suhde täytyy pitää sopuisana ja meidän luonteet sopii toisiinsa. Siinä salaisuus, sekä se, että kommunikoidaan ja tuetaan toisiamme ja hellitään vaikka lapsikin vie osansa. Olemme keskustelleet asioista ja päättäneet, että kuolemaan asti mennään kuten ollaan luvattu ja se onnistuu kyllä, kun pidämme huolta toistemme tarpeista. Kaikkea ei toki voi suunnitella, kuten vaikkapa sairastumisia, mutta sekin vaihtoehto tiedetään.

mutta valitettavasti se nuoruuden kumppani ei ollutkaan enää sopiva aikuisen ihmisen kumppani. Aikuisuuden ja vuosien myötä ihminen kehittyy ja valitettavasti puolisot ei aina kehity samaan suuntaan. Niin kävi meille.

Onneksi kuitenkin osasimme irrottaa toisistamme, sillä tapasin myöhemmin miehen, joka toi elämääni onnen. En tiennyt ensimmäisessä avioliitossa, että suhde voi olla paljon enemmän. Nyt olen onnellinen, ehyt ja aidosti rakastettu. Hienoa, että on myös teitä, jotka löysimme puuttuvan palasenne jo ekalla kierroksella. Silti olen omalta kohdalta tyytyväinen siihen, että lopulta löysin sen aidon täydentävän puoliskoni - vaikka ensimmäiset 20v meni lopulta "väärän" ihmisen kanssa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.