Tapasin noin puoli vuotta sitten aivan ihanan miehen. Todella komean, hyväkäytöksisen ja reippaan urheilullisen tapauksen. Aloimme viettää tosi tiiviisti aikaa yhdessä, ja käytännössä mies alkoi asumaan meillä. Hyvin pian alkoi myös tulla esiin hänen taipumus nalkuttaa joka asiasta, manipulointiyritykset ja huomauttelu ja arvostelu. En ole kuitenkaan alistunut mihinkään miehen vaatimuksiin, vaan olen taistellut voimallisesti häntä vastaan.
Mies yrittää rakentaa meille perhettä, (molemmilla on lapsia) jossa kaikki olisi todella hyvin ja siloisesti ulospäin. Mutta elämässä kun näin ei ole, koti ei voi olla tiptop kun on pieniä lapsia jne. Minulla ei ole vaativaa työtä tekevänä pienten lasten äitinä aikaa treenaa päivittäin jne. Jatkuva nalkutus ja huomauttelu tekee minut ärtyisäksi ja vihaiseksi. Miehen seura on alkanut tympiä ja olen alkanut hakemaan etäisyyttä mieheen.
Mitä mieltä olette? Jätänkö miehen ja jatkan matkaa?
Mies yrittää rakentaa meille perhettä, (molemmilla on lapsia) jossa kaikki olisi todella hyvin ja siloisesti ulospäin. Mutta elämässä kun näin ei ole, koti ei voi olla tiptop kun on pieniä lapsia jne. Minulla ei ole vaativaa työtä tekevänä pienten lasten äitinä aikaa treenaa päivittäin jne. Jatkuva nalkutus ja huomauttelu tekee minut ärtyisäksi ja vihaiseksi. Miehen seura on alkanut tympiä ja olen alkanut hakemaan etäisyyttä mieheen.
Mitä mieltä olette? Jätänkö miehen ja jatkan matkaa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei kukaan täällä Suoli24:lla voi sinun puolestasi päättää jätätkö miehesi vai et. Sinun täytyy itse tehdä omat ratkaisusi. Miehen kanssa voi yrittää puhua, mutta et kuitenkaan voi muuttaa häntä unelmien prinssiksi, eikä sellaisia ole olemassakaan.
Jos yhdessä olo tuntuu mahdottomalta, niin ei ole pakko olla yhdessä. Toisaalta jokaiseen suhteeseen tulee joskus se arkipäivä ja jokaisessa ihmisessä on omat hyvät ja huonot puolensa. Vaikeuksista voi selvitä yhteistuumissa ja puhaltamalla yhteen hiileen.
Aina kaikki ei kuitenkaan mene kuin elokuvissa.
Tewidän molempien tulee hyväksyä toisenne sellaisena kuin olette, muuten hommaei toimi.
Mulla tuli ekana mieleen tutkia miehen käytöksen taustasyitä. Eikö sulle ole koskaan syntynyt sellaista tarvetta? Pysäyttää tilanne ja alkaa kyseenalaistaa koko hänen toimintatapansa.
Okei, pienten lasten äitinä et varmaan ole jaksanut mitään ihmetellä. Ainakaan ilman tunnekuohua. Sinä olet loukkaannuit ja nyt sinulla on jo tarve päästä eroon koko ongelmasta.
Toisaalta juuri sen syntymässä olevan perheenkin takia voi asennoitua toisen "oikkuihin" hieman erilailla...
Ehkä se mies on päättänyt onnistua tällä kertaa, koska eka liitto ajoi nolosti karille, ja yrittää nyt muka "hampaat irvessä". Ehkä hän on johtajaluonne joka ei vain osaa ohjata läheisiään rakkaudella, vaan turhautuu kun muut eivät tajua tehdä niin kuin hän toivoisi. Turhautuneena hän sitten alkaa jakaa kritiikkiä.
Tavallaanhan se ei ole mikään vika hänessä ihmisenä, vaan vika hänen toimintatavoissaan. Hän ei ilmeisesti vielä hyväksy sitä, ettei hän pääse tuolla tavalla siihen lopputulokseen mihin haluaa. Siitä seuraa vain entistä enemmän turhautumista niin hänelle itselleen kuin sinulle ja teidän lapsillennekin jotka elävät sitä arkea yhdessä teidän kanssanne.
Ehkä tuo tuollainen kontrolloimisen tarve on siis perua entisen liiton jättämästä pettymyksestä. Hän ei tajua olevansa jo matkalla kohti ihan samaa lopputulosta.
Niin tai näin itse kyllä ottaisin jo aikalisän ja pysäyttäisin tilanteen. Minä riitelisin kaksin tuollaisen kumppanini kanssa, ilman lasten läsnäoloa. Selittäisin hänelle miltä hän minun silmissäni näyttää ja miten minä sitä käytöstä tulkitsen. Totta kai hän hyppisi siitä ensin seinille, varsinkin jos ei kestä vastaanottaa itse kritiikkiä, mutta en minä antaisi sille alkushokille periksi.
Tää ajatukseni lähtee siitä, että ollaan tiimipelaajia joiden on löydettävä yhteiset pelisäännöt tai muuten ei pelaamisesta tule yhtään mitään.
Ei tuollainen tilanne raukea tietenkään yhdellä keskustelulla. Ei ihmisen toimintatavat muutu ihan tuosta noin vaan, mutta pikkuhiljaa jokainen alkaa väistämättäkin kiinnittää huomiota myös omiin valintoihinsa jos rakastava kumppani pitää niitä jatkuvasti päivänvalossa...
Kiitos Tiimipelaaja LOISTAVASTA vastauksestasi!
Olen kyllä riidellyt miehen kanssa ja ihan kunnolla. Hänen luonteessa on vain sellainen nalkuttava piirre, jota en kestä! Miksei sitä vähäistä vapaa-aikaa voi viettää siitä nauttien? Kyllä se elämä siitä rakentuu ihan luonnostaan, jos on rakentuakseen.
Meitä hiertää myös se, että olemme työelämässä niin eri tasoilla. Minulla on kaksi tutkintoa alla ja luon kiivaasti uraa, yksinkertaisesti pidän työstäni. Usein teen töitä alkuyöstä, kun lapset ovat menneet nukkumaan. Tätä mies ei ymmärrä eikä voi sietää. Hän itse tekee täysin erillaista työtä, eikä ole liiemmin opiskellut. Hän arvostaa vain urheilemista, eikä ole kiinnostunut elämän syvemmistä kerroksista.
Se on totta, että helpolla olen luovuttamassa. Mutta kun tuntuu, ettei yhteistä säveltä löydy millään. Ei ole keskustelunaiheita, ei älyllistä yhteyttä. Enkä jaksa kuunnella jatkuvaa nalkutusta ja huomauttelua joka asiasta.
Tähdennäin aina lapsilleni, että perhe on myös TIIMI, jossa yhdessä tehdään ja tavoitellaan yhteistä maalia. Olen samaa mieltä, että parisuhde on myös tiimityötä. Mutta harvoin sellaisen tiimin saa onnistumaan, jossa toinen nyrkkeillee ja toinen virkkaa.
toisen käyttäytymismalleja kannata alkaa sohimaan saati ajatuksia.
jos olette liian erilaiset mikä pointti edes yrittää. hän ei arvosta sinua tai työtäsi olkoon mikä johtaja luonne tahansa. mitä sekin kertoo että on johtajaluonne? se on vain tekosyy käyttäytyä kuin kusipää.
miehesi koettaa alistaa sinua jo tässä vaiheessa.
"Tavallaanhan se ei ole mikään vika hänessä ihmisenä, vaan vika hänen toimintatavoissaan. Hän ei ilmeisesti vielä hyväksy sitä, ettei hän pääse tuolla tavalla siihen lopputulokseen mihin haluaa."
Niin tai sitten juuri tämä puoli hänessä oli juuri se syy miksi hänen entinen suhteensa ajautui karille..puoli vuotta on tosi lyhyt aika ja jos jo siinä vaiheessa tuntuu ettei tämä näytä hyvältä niin kannattaa lähteä pois. Etenkin pienten lasten äitinä, sillä lapsethan on aina ne jotka siinä eniten kärsii (aikuisten sotkuissa yleensäkin). Sanon tämän ihan oman kokemuksen rintaäänellä.
ihmeessä olisit ton miehen kanssa hulluhan olet!!!!!Miehesi siis ei pidä sinua minään mutta sinä saat jotain sadistista tyydytystä siitä että hän on niin mahtava. Onnea valitsemallesi tielle ja etenkin lapsillesi...
Hohhoijaa..
Mies kokee itsensä alempiarvoisena (ehkä tutkintojen tms.) takia, ja purkaa sitä sinuun projisoimalla ärtymystään (nalkutus jne.). Sanopa miehelle, että rakastat häntä sellaisena kuin tämä on, ja että hän on paras mies sinulle, huolimatta tutkintojen määrästä. Voimallinen taistelu tuskin tuossa auttaa.
Mies tuntuu teoillaan osoittavan haluavansa sinut. Jutelkaa rauhassa kaikesta:)
Lopetin suhteen tänään. Yksinkertaisesti tunteet ovat viilentyneet niin paljon, ettei ole mitään järkeä edes yrittää mitään. Ja voi sitä nalkutuksen määrää ja keskenkasvuista uhkailua, mitä mieheltä tuli. Kyllä tässä kaiken kuitenkin kestää, kun saa rauhassa keskittyä taas omaan ja lasteni elämään.
Mutta KIITOS teille, jotka asiallisesti vastasitte aloitukseeni! Kaikkea hyvää teille, ja koitetaan nauttia syksystä, vaikka vähän sateista onkin.
Rauhallista syksyä ja kotielämää vain sinnekin. :) Taidat olla sen verran vahva luonne, että miehen jälkikäteisyritykset tyssäävät kuin seinään.