Meillä on avioliiton aikana otettuja yhteisiä pankkilainoja/velkoja, ositus edelleen kesken. Olen yksin joutunut lyhentänyt koko ajan velkoja (kulutusluottoa joka on kummankin osapuolen nimissä) saamatta €:kaan toiselta osapuolelta, puhumattakaan siitä, että toinen olisi lyhentänyt niitä yhtään pankille.
Kysymys kuuluu: Minkälainen oikeus minulla on saada toiselta osapuolelta takaisin jo maksettuja lyhennyksiä tai edes koron osuus?
Koska olen itse joutunut taloudelliseen ahdinkoon tilanteen johdosta, onko minulla mahdollisuus hakea toimeentulotukea, vai vaikuttaako siihen se, että velka on kulutusluottoa (olen kuullut ettei saa toimeentulotukea, jos on kulutusluottoa)?
Ja minkä suuruinen omaisuus saa olla, jotta se ei vaikuta toimeentulotuen saamiseen?
Kunhan ositus joskus saadaan tehtyä, niin voiko sosiaalitoimi vaatia toimeentulotuen takaisin maksua, jos he toteavat, että toisella onkin ollut omaisuutta tuen saamisen aikana ( jättänyt kertomatta sen hetkisestä omaisuudestaan)?
Pystyykö toinen osapuoli hakemaan sosiaalietuuksia, ja harhauttamaan viranomaisia kertoen heille, että lyhentää omaa osuuttaan veloista, vaikka todellisuudessa näin ei ole?
Asiallisia vastauksia kiitos!
Kysymys kuuluu: Minkälainen oikeus minulla on saada toiselta osapuolelta takaisin jo maksettuja lyhennyksiä tai edes koron osuus?
Koska olen itse joutunut taloudelliseen ahdinkoon tilanteen johdosta, onko minulla mahdollisuus hakea toimeentulotukea, vai vaikuttaako siihen se, että velka on kulutusluottoa (olen kuullut ettei saa toimeentulotukea, jos on kulutusluottoa)?
Ja minkä suuruinen omaisuus saa olla, jotta se ei vaikuta toimeentulotuen saamiseen?
Kunhan ositus joskus saadaan tehtyä, niin voiko sosiaalitoimi vaatia toimeentulotuen takaisin maksua, jos he toteavat, että toisella onkin ollut omaisuutta tuen saamisen aikana ( jättänyt kertomatta sen hetkisestä omaisuudestaan)?
Pystyykö toinen osapuoli hakemaan sosiaalietuuksia, ja harhauttamaan viranomaisia kertoen heille, että lyhentää omaa osuuttaan veloista, vaikka todellisuudessa näin ei ole?
Asiallisia vastauksia kiitos!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kulutusluottoa ei huomioida menona toimeentulotuessa, mutta jos haet toimeentulotukea, niin siitä kannattaa kuitenkin kertoa, koska se saattaa lisätä mahdollisuuttasi harkinnanvaraiseen toimeentulotukeen. Omaisuus vaikuttaa toimeentulotuen saamiseen, mutta jos asiointisi on lyhytaikaista esim.1-3kk, niin sinua ei velvoiteta yleensä realisoimaan omaisuuttaisi ELLEI sinulla ole osakkeita tmv. nopeasti rahaksi muutettavaa omaisuutta. Omistusasuntoa ei velvoiteta myymään. Toimeentulotuki voidaan periä takaisin, jos on tiedossa, että asiakkaalla on varallisuutta, josta ollaan saamassa rahaa lähiaikoina. Jos tttuki peritään takaisin omaisuuden myynnin jälkeen, pitää sos.työntekijän tehdä siitä merkintä tttukipäätökseen ja sos.työntekijä voi hakea tttuen korvauksen omaisuudesta vain oikeuden kautta.
Toinen osapuoli ei voi harhauttaa sos.työntekijää kertomalla, että maksaa jotain tiettyä menoa, koska hänellä on oltava tosite mukana siitä, että on hän on ITSE maksanut ko. menoerän. Jokaisesta tttuessa huomioitavasta menosta on esitettävä jonkinlainen tosite sos.työntekijälle.
Kysymyksesi toimeentulotuesta edellinen vastasi varmaan jokseenkin oikein ... niistä en tiedä, en ole koskaan käyttänyt.
Mutta ositusksesta jälleen kerran ... avioliitossa ollessane EI eritellä kuka maksaa paljonko yhteistä velkaa, tai vaikka toisen velkaa (esim. vaimolla kukutusluotta, jota maksetaan yhteisistä varoista).
Ositusta laskettaessa (ks. perusteellisempi vastaukseni aiheesta tuolla :
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000299&posting=22000000003198944 ) tilanne "jäädytetään", ja sitten harjoitetaan matematiikkaa ... jälkikäteen ei katsota kuka on piimää jääkaappiin ostanut tai velkoja avioliitossa lyhennellyt.
Ja kaikille muille ... KANNATTAA ottaa asioista SELVÄÄ ennenkuin naimisiin menee menemään ellei perse kestä. Anteeksi tyly kielikuva, mutta alkaa tuntumaan todella siltä, että kirkkoherranvirasto pitäisi velvoittaa kertomaan ihmisille jotka ovat kuulutuksia hakemassa, millaista juridista sopimusta ovat samalla tekemässä.
Koko avioliitto pitäisi lailla kieltää. Se vain vaikeuttaa eroamista, ja enemmän suhteeseen rahallisesti panostanut ottaa siipeensä.
Kun avioliittoa ei ole olemassa, se estää tehokkaasti siivellä elämistä. Jos meinaa eron sattuessa saada jotain, on parempi hankkia itse.
Itse en enää mene naimisiin toista kertaa. Jos naimisiinmeno on tuleville seurustelukumppaneille kynnyskysymys, vaihdan naista. Avioliitto on pirullinen loukku, jos suhde ei toimikaan ja toinen heittäytyy hankalaksi. Itse sain huomata katkerasti, etten vielä 9 vuoden jälkeenkään tuntenut vaimoani, vaikka luulin tuntevani ja vaimokin niin uskotteli.
Älkää missään nimessä menkö naimisiin!
Jaahas ... jälleen yksi joka tahtoo holhousta yhteiskunnalta *virne*
Suurin osa avioeroista menee omaisuudenjaon osalta jokseenkin sopuisasti, oikeudenmukaisesti ja järkevästi. Etenkin, jos on avioehto (kokemusta on) ... joka muuten ei ole "eron manaamista" (kuten olen joidenkin, etenkin naisten, väittävän) vaan vakuutus pahimman varalle jota ei tietenkään toivo (vrt. palovakuutus). En ymmärrä miksi lainsädännöllä pitäisi estää ihmisiä lyöttäytymästä yhteen ja jakaa omaisuutensa jos niin tahtovat ... mistä siis mm. avioehdottomassa liitossa on kyse.
Mutta, pelottavaa on huomata kuinka harva avioon astuva ymmärtää edes osaa juridisista asioista mihin ao. sopimukseen ryhtyminen merkitsee. Pankissa takaajalle jankuteaan moneen kertaan mihin ryhtyy ja mistä tapahtuu "jos"... monellekko sama kerrottiin maistraatissa tai kirkkoherran virastossa avioliitosta kuulutuksia haettaessa? Tältä osin lakia voisi kyllä velvoittaa selvittämään tosiasioita tulevalle avioparille hieman enemmän.
En tarkoita, etteivätkö henkiset asiat kuitenkin ole ne kaikkein tärkeimmät motiivit mennä avioon tai erota ... mutta estääkö se kertomasta tosiasioita myös avioliiton juridisista vaikutuksista mm. omaisuuteesi.
Pitäisi lailla kieltää ihmisiä menemästä naimisiin ilman avioehtoa... ;)
Oma isoisäni "määräsi" aikoinaan äitini ottamaan avioehdon ennen papin aamenta. Vaikkakaan vanhempani eivät koskaan virallisesti eronneet (asuivat kuitenkin erillään 8 vuotta ennen isäni kuolemaa), helpotti avioehto kuitenkin monta monituista asiaa ja perinnönjakokin tapahtui aikanaan "oikeudenmukaisemmin".
Kun sitten minun oli ajatuksenani mennä avioliittoon, antoi äitini minulle heti onnittelujen jälkeen tutun juristin yhteystiedot.
Aviolitto jäi kuitenkin solmimatta - ja varmaankin siitä syystä, että sen solmimiseen olisi sisältynyt liikaa juridiikkaa - vihillä olisi vielä viitsinyt käydä mutta ne muut paperihommat...
Tästä on nyt vajaat 2 vuotta.
Olen avoeronnut.
Mikäli olisin mennyt naimisiin, olisi avioehto ollut enemmän kuin tarpeen - tällä perspektiivillä minulle olisi käynyt tosi huonosti ilman sitä - siis jos olisin mennyt naimisiin.
Enpä mennyt, onneksi. Ja tämä oli aivan "avioehdon ansiota".
Minä osaltani kuvittelin liittomme kestävän hamaan hautaan asti ja avioehdon olevan vain normaali muodollisuus...
Aina ei käy niin kuin haluaisi uskoa.
"Vanhoilta ja viisailta" olen myös oppinut seuraavan kultaisen säännön jonka noudattaminen ei maksa mitään mutta joka joskus saattaa maksaa itsensä takaisin; käytä luottokorttia. Ei sen luotto-ominaisuuden takia vaan siksi, että kuiteilla on taipumus kadota jne. mutta jos joskus tulee eteen tilanne, että pitää todistaa mikä on kenenkin ja kuka maksoi mitäkin, on luottoyhtiöstä aina tositteet saatavissa.
Pankkikortti ajaa saman asian, mutta kaikenkaikkiaan luottokorttiostoksissa on omat etunsa eli mm. kuluttajansuoja on parempi.
Parempi katsoa kuin katua, sanotaan....
Kuinka niin luottokorttiostoksessa on kuluttajasuoja parempi ?
Jaa'a, vaikka avioehdollisen eron olenkin kokenut ... ei siinä ruvettu miettimään kuka hiustenkuivaajan on ostanut tms. Näen avioehdon tarkoituksen pitämään isot kuviot erillään, kuten veneet, huvilat, osakkeet, autot, sijoitussäästöt, jne. Pikkumainen ei pidä olla, vaikka ehto onkin ... se vaan katkeroittaa.
En halua holhousta. Lähinnä tarkoitin sitä, että koko avioliitto tulisi poistaa, ei siis kieltää. Ei omaisuuden jaosta tietäminen auta asiaan ollenkaan. Naimisiin mennessä on vakaa aikomus olla yhdessä hamaan loppuun ja taistella liiton eteen enemmän kuin tavallisen suhteen. Se ei tosin näy pitävän paikkaansa.
Avioehdosta on harvoin hyötyä, jos avioliittoon haksahtavat ovat nuoria. Silloin kummallakaan tuskin on mitään mainittavampaa omaisuutta.
Kyllä minä uskon, että suurin osa tietää omaisuuden jaosta eron sattuessa. Ainakin osa täällä kirjoittavista haluaa lähinnä purkaa vitutustaan siitä, että on maksanut kaikki ja ämmä vie erossa puolet.
Omassa tapauksessani vaimo onneksi luopuu vapaaehtoisesti minun maksamista tavaroista eli tässäkin tapauksessa lähes kaikesta. Vaimo vie lähinnä vaatteensa, helvetin kalliin astiaston ja käyttämättömänä olleen vuodesohvan.
En oikein ymmärrä, mitä eroa sillä on jos avioliitto poistetaan tai että se kielletään. Esim. ajokortia (niin muodoin autolla ajamista) ei kielletä, mutta ajokortteja ei enää myönnetä. Ehkä semantiikkaa...
Kuinka niin avioehdosta ei ole apua ... oikein toimiva sopimus, etenkin ennen avioliittoa solmitun omaisuuden "turvaamiseen" ja myös liiton aikana hankitun merkittävän omaisuuden suhteen. Totta on, että vaikea sitä on soveltaa siihen kuka minkäkin CD levyn on ostanut ... eikä se siihen ole tarkoitettukaan. Sitten on myös tapauksia missä avioehto on kohtuullisetettu osituksessa (ääri esimerkki, asunto sairaseläkkeellä olevan miehen nimissä ja töissä käyvä puoliso voi todistaa että hän on lainat siitä maksanut).
Sitä kannattaisikin miettiä naimisiin menoa harkittaessa, että "haluammeko yhteistaloutta?" ... jossa kaikki on yhteistä ja jakoon menee lain mukaan (tai siis siihen oikeus, osituksen saa tietenkin pariskunta tehdä vapaasti kuinka tahtovat) jos ero tulee. Ellei näin tahdota, niin avoliitto on varmasti parempi. Myös avoliitossa toista rakastetaan aivan kuten avioliitossakin ja töitä tehdään liiton eteen... mutta mahdollisessa erossa juridiikka hyvin simppeli.
Kuten itse sanoit, usein nuoret aikuiset ilman kummempaa omaisuutta menevät naimisiin. Eivätkö he tiedä, että sopimus mihin ryhtyvät merkitsee sitä, ettei ole enää sinun ja minun omaisuutta ... vaan meidän. Se on yksi keskeisiä avioliiton periaatteista. Ei katsota kuka mitäkin ostaa, tai kuka sen maksaa. Tapauksessasi näin kuitenkin menettelitte ... miksi solmia sopimus jota ei ole aikomuskaan toteuttaa käytännössä? Siinä valossa kuvaamasi jako oli tietenkin OK ... Totta, luvataan avioliittovalassa kaikkea muutakin mitä usein eroon päädyttäessä on rikottu ... mutta juridisesti toisen rakastamisen lopettaminen ei ole pykälissä tai asetuksissa mitenkään huomioitu (enää).
Karkeana esimerkkinä viimeaikoina konkurssiin menneet lentoyhtiöt joiden lennot jäivät lentämäti -> käteisellä tai pankkikortilla maksaneet jäivät odottelemaan hamaan tulevaisuuteen saavatko rahojaan takaisin vaiko eivät (siis "kentälle jääneet"). Luottoyhtiöt korvaavat maksetun lippuhinnan takaisin koska ko. palvelua ei loppupeleissä asiakas saanutkaan.
Kodinkoneet, elektroniikka, tietokoneet, arvohuonekalut... hiustenkuivaajasta viis, näissä edellämainituissa saattaa olla ihan kiitettävästi rahaa "sijoitettuna", varsinkin jos toinen osapuoli on palkkatuloillaan hankkinut melkein kaiken kodin irtaimiston.
Lähinnä tuo tietotekniikka saattaa olla arvokastakin jos on hieman "edityneempää"...
No, kaikkihan on suhteellista. Normaaleilla palkkatuloilla elävälle voipi em. omaisuus olla aika merkittävä sijoitus.
Avoerokin voi muodostautua vaikeaksi... Täpahtunut 20 vuotta sitten; muutin pois yhteisesti vuokraamastamme kodista, ilmoitus vuokranantajalle puhelimitse. Jäljelle jäänyt jätti kaiken maksamataa, vuokrat, sähköt, lämmityksen (okt), puhelinlaskut ym. Oikeudessa todettiin, että olemme yhteisvastuullisesti velvollisia maksamaan em. kulut, sillä vuokrasopimus oli määräaikainen ja katsotaan, että olin sitoutunut hoitamaan oman osuuteni vuokra-ajan päättymiseen asti. Tämä tuomio hovioikeudessa jonne vuokranantaja valitti sen jälkeen kun raastuvanoikeudessa minut jo kertaalleen vapautettiin korvausvelvollisuudesta. Huom! Sähköt, lämmitykset ym. olivat silloisen avopuolisoni nimissä ja tästä syystä en edes juridesti olisi pystynyt niitä katkaisemaan!!! Korkein oikeus ei antanut valituslupaa. Ja niinpä marssin pankkiin, otin lainan ja hoidin kaiken pois heti menttaliteetilla "halpaa se on jos siitä rahalla selviää" - hengenlähtö kun oli lähellä.
Käytännössä kun yhteisvastuullisuus tarkoittaa, että siltä peritään jolla on jotain josta periä... toisella osapuolella ei ollut, joten vouti se olisi ollut minun ovellani kolkuttelemassa.
Ja mitä tulee siihen, pystyinkö esittämään oikeudessa "näyttöä" muuttamisestani asunnosta pois. Pystyin kyllä, sillä siihen jouduin pyytämään aikoinaan viranomaisapua. Muutto olis siis kiistaton, mutta vastuu ei siitä mihinkään muuttunut.
Juristin mielipiteenä lopputulemasta oli se, että raastuvanoikeus tuomitsi asiassa lain hengen mukaan ottaen huomioon todistetun muuton ja siihen liittyneet tilanteet, mutta asian edettyä hoviin tuomittiin siellä lain kirjaimen mukaan.
Oppirahat tuli maksettua. Mutta, kuten sanoin, henkikulta säästyi....
minä olen kanssasi samaa mieltä,poikani luuli että hänellä oli ihan toimiva avioliitto ja asiat pääasallisesti kunnossa,kunnes kun kylmää vettä olisi kaadettu niskaan kun vaimo ilmoitti että hän haluaa eron,hän on tavannut uuden miehen ensiksi syytteli miestään kaikesta,kunnes tuli esille tämä toinen mies,heillä on neljä lasta nuorin kolmevuotta,kymmenen vuotta hän on ollut onneton mutta lapsia on kuitenkin hankittu aika vastuutonta touhua,poikani oli sanonut että olisit nyt kertonut että et ole tyytyväinen niin eihän hän lapsia olisi hankkinut kun yksitoista vuotta on oltu yhdessä ja siitä kymmenen on ollut onnettomia,sääliksi käy lapset kun ei vielä oma isä ole poistunut kuvioista niin lasten pitäisi jo tutustua uutteen tuutavuuteen edesvastuutonta,annettas lasten tottua ensiksi uuteen tilanteeseen ja myöhemmässä vaiheessa alettas seurustella uusien mies/nais ystävien kanssa.ei ole mitään vastuuntuntoa .
... kuvaamasi lisääntyminen ja avioliitto liittyvät toisiinsa. Avoliitossa aivan sama kuvio mahdollinen ...
Itse asiaan en osaa ottaa kantaa, kun hieman niukasti oli taustoja siitä mikä eroon johti (kyllä siihen kaksi tarvitaan, lähes aina).