positiivista ja rakentavaa/rakastavaa vuoropuhelua hädissäänolevan aloittajan ja lukijoiden kesken.
Mieheni lähti mökilleen. Paikkaa en tiedä. Se on salainen. Minulla on oikeus, velvollisuus ja suuri kunnia rakastaa häntä myötä ja vastoinkäymisissä mutta hänellä sitävastoin oikeus kadota milloin itseä huvittaa jonekin josta en tiedä. Olenko täysi idiootti , pitäisikö minun reväistä itseni irti säädyllisen kohtelun puutteessa.
Olen yksin, mieheni sanoo get a life. Minä kuvittelin että meillä on se (life) yhdessä. Mieheni edellyttää, että uskon hänen viettävän yönsä mökillä uskollisena minulle. Minä täällä kotona panttivankina kolmea lasta hoitamassa.
Jokin tässä mättää, tää yhtälö ei toimi. Vai olenko se minä joka en toimi?
Mieheni lähti mökilleen. Paikkaa en tiedä. Se on salainen. Minulla on oikeus, velvollisuus ja suuri kunnia rakastaa häntä myötä ja vastoinkäymisissä mutta hänellä sitävastoin oikeus kadota milloin itseä huvittaa jonekin josta en tiedä. Olenko täysi idiootti , pitäisikö minun reväistä itseni irti säädyllisen kohtelun puutteessa.
Olen yksin, mieheni sanoo get a life. Minä kuvittelin että meillä on se (life) yhdessä. Mieheni edellyttää, että uskon hänen viettävän yönsä mökillä uskollisena minulle. Minä täällä kotona panttivankina kolmea lasta hoitamassa.
Jokin tässä mättää, tää yhtälö ei toimi. Vai olenko se minä joka en toimi?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei täällä saa mitään asiallista keskustelua aikaiseksi. Tai hetkeksi saa, sitten tulee joku joka alkaa ilkkumaan ykkösistä ja kakkosista ja mollaamaan muita ja korostamaan itsensä erinomaisuutta -oma vikasi..., tyhmä..., mitäs menit,... turha itkeä... jne.
Ihmetyttää tuo salainen mökki. Onko niin, että miehelläsi on tavallaan lainamökkejä, tai jonkun seuran kautta mahdollisuus yöpyä joissain paikoissa? Ehkä joku omakin? Kun mökki on jossain metsän keskellä, ei sinne ole helppoa löytää ilman karttaa jollei tiedä jo mihin on menossa.
En halua maalailla piruja seinille, mutta minun avoliitossa "kituuttavalla" ja "eroamassa olevalla" miesystävälläni on noita mökkejä, joissa olemme tapailleet. Onnistumme tapailemaan välillä jopa useamman kerran viikossa, joskus harvemmin. Välimatkaa meillä on useampi sata kilometriä, mutta se ei ole haitannut yhtään. Joskus olemme hotelleissa, joskus tapaamme vain päivällä. Joskus vuokraamme mökin. Vaihtoehtoja on, vain mielikuvitus rajana. Voi yöpyä autossa, veneessä, laavuilla ja teltassakin. Miehellä on työmatkoja ja mökkimatkoja. Useampia kertoja olemme olleet yli viikonkin yhdessä. Voin kertoa, ettei ole mukavaa olla miehen vieressä kun vaimo soittaa... Anteeksi vaimot.
Voi olla, että mies kaipaa vain omaa rauhaa. Lapsiperheessä mies (se pettäväkin) jää helposti lasten varjoon ja kokee ettei hänellä ole perheessä paikkaa. Toisen naisen kanssa on erilaista, se ei vaadi mitään.
Mitä te olette sopineet? Tiedän toisen tapauksen, jossa miestä ahdistaa perhe-elämä ja olematon parisuhde, ja ovat vaimonsa kanssa sopineet että mies saa mennä, ei kylläkään pettämään tai huoriin jota mies harrastaa, mutta muuten harrastamaan omia juttujaan usein. Ja mies onkin tosi usein poissa kotoa. Ehkäpä juuri sen vuoksi he ovat vielä yhdessä.
Teillä ei ole ihan reilua meininkiä. Pääsetkö sinä sitten vastavuoroisesti omille reissuillesi? Mies vahtii lapsia? Aika harvoin muuten vahtivat, melkein on sitten lapsenvahteja mun kokemukseni mukaan.
Kyllä sinä oman miehesi tunnet. Aina ne kieltävät pettämisen viimeiseen saakka, syyllistävät vielä. "Hullu!", "No ei ole ketään, mutta pitäisi kai olla kun tää on tällaista...." Jos sun miehesi osaa lirkutella sulle, osaa se lirkutella ja valehdella muillekin. Luota vaistoihisi.
Ei kai vika sinussa ole, vaan teidän suhteessanne. Miksi suostut tuollaiseen? Teidän pitää puhua.
Nyt jään odottamaan niitä tekstin alkupäähän kirjoittamiani asiattomia kommentteja... ;)
Mies kaipaa vain omaa rauhaa. On hyvä kun kummallakin on omaa elämää. Ihmiset ovat erilaisia. Minä ainakin tarvitsen paljon omaa aikaa. Sinä ilmeisesti kaipaat yhdessäoloa. Kyllä tuohon kultainen keskitie löytyy. Anna miehen olla välillä omissa oloissaan, ja hän on välillä vastapainoisesti sitten kotona sinun ja lasten kanssa. Onnistuisiko noin?
pitäisi tämän miehen pystyä keskustelemaan toiveistaan ja tarkoituksistaan vaimonsa kanssa asiallisesti. Eikä tokaisuja "get a life". Tilanteenne ei vaikuta täysin tasa-arvoiselta. Vaikka häntä perhe-elämä ahdistaisikin, siitä pitäisi pystyä keskustelemaan rakentavasti.
Eikä perheellisen pidä kyllä lähteä "salaiseen" paikkaan. Pitäähän sinun saada yhteys jos joku hätä tulee.
Mieti tarkkaan haluatko jatkaa tätä suhdetta. Jos häneltä ei saa edes apua lastenhoitoon niin mikä muuttuisi jos olisit yksinhuoltaja.
Ja salailu ikävä kyllä viittaa myös mahdolliseen toiseen naiseen.
Toivottavasti sinulla on ystäviä jotka auttavat ja joiden kanssa voit keskustella asioista.
Mies on antanut sinulle neuvon: get a life! So, get it. Rakenna lapsille turvallinen kaitsemisjärjestelmä, ja hanki muu elämä kuin äitiys, joka on tietysti tärkein . Pidä huolta itsestäsi, sekä ulkonaisesti että pään sisältä. Älä mieti miehen elämää vaan omaasi.
Itse olen elänyt tuon vaiheen ja kun en voinut vaikuttaa mieheen, muutuin välinpitämättömäksi ja salaperäiseksi. En ollut aina kotona ,kun hän saapui. Vastasin kysymyksiin ylimalkaisesti, teennäisen iloisesti ja vastasin milloin mitäkin. Koti hyvin hodettuna ja panoksia itseeni. SIllä nuppi pysyi kunnossa ja kas kummaa, mies alkoi kiinnostua. Tuosta on aikaa vuosia ja yhdessä ollaan. Kohtuullisen hyvää elämä on, mutta mies taitaa nykyään rakastaa minua enemmän kuin minä häntä.
Kaikkea ei voi saada, minä sain itsetunnon ja tiedon siitä , että selviän. Tarvittaessa yksin.
vai miksi katsot moista kusipäätä? Jossakin on sinuakin varten hyvä mies, ja se ei taatusti ole tuo "get a life"man from hell.
Onhan tuo allentava... get a life ja sitten kadotaan johonkin. Niin ei toisiaan kunnioittava ja yhteistä elämää vietävä parisuhde oikein toimi. Oletko kertonut hänelle miten koet tuon, oletko sanonut että tällainen peli ei vetele ja jos asioihin ei tule muutosta, sinä kyllä tiedät missä on ovi.
Elä tuhlaa elämääsi panttivankina, vaadi tasapainoista parisuhdetta ja perhe-elämää. Jos sitä ei voida sinulle tarjota, minä ainakin ottaisin sen vinkkinä.
että ensikerralla kun miehesi tekee lähtöä "yksin mökille " (takuulla ei mene yksin) niin ilmoita että ei käy koska sinulla on suunniteltuja menoja ja mies saa jäädä vuorostaan lapsien kanssa kotiin. Tuo yksi joka kirjoitti että "ei ole kiva olla vieressä kun vaimo soittaa.." no ei takuulla mutta siinähän olet ollut kumminkin. Itse soitin kerran mieheni puhelimesta hänen sutturalleen ja sieltä vastattiin niin maireasti että "hyvää huomenta",,takana oli juuri vietetty yhteinen pitkä viikonloppu..no, ei varmaan ollut hänestäkään kivaa kun minä toivotin takaisin hyvät huomenet ja samalla vuosiksi eteenpäin myös