Typerä kysymys heti alkuun...Tarvitseeko kaivertamaan jääneet asiat puhua selväksi, jotta voi jatkaa liitossa eteenpäin? Meillä ollut viime vuosien aikana vaimolla suhdevirityksiä työkavereihin ja ns. neljänkympin kriisi viime talvena. Ja minä täysin arvoni menettäneenä asiaa sivusta seurannut ja odottanut milloin tulee lähtö. Nyt sitten tilanne jotenkin rauhoittunut, arki rullaa omalla painollaan, mutta tietenkään menneistä ei voi sanallakaan puhua. Minä haluaisin tietää mitä oikein tapahtui, epäilen tietysti myös toista miestä (kyllä merkit aika vahvat tuohonkin oli olemassa)i? Nyt mennään niin, että menneistä ei puhuta (tämä on täysin vaimoni tapa hoitaa asioita). Minä en pysty todellakaan nauttimaan olostani, takaraivossa lähes päivittäin jyskyttää nämä asiat. Päällisin puolin elämäi on siis ok, mutta pinnan alla kytee todella. Jos kyselen, tappelu on edessä. Pitääkö vain niellä ja todeta, että mennyt on mennyttä ja elätään tässä hetkessä...Eli, menneistä ei puhuta ja sekö on oikein? Vaimoni mukaan pitäisi vain elää nyt eikä menneessä...hehheh. Mielestäni asioiden edessä pitäisi nöyrtyä ja puhua, jotta puhtaalta pöydältä päästään jatkamaan. Mutta pitäisikö vaan niellä kaikki. Ei taida onnistua. Kyllä V***ttaa!
Menneen talven lumiako?
14+2
3599
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Naimassa muutamaa naista ja jos jäät kiinni niin sanot vaimollesi että pitää elää tassä ja nyt eikä menneessä.
Narskun kehoitus käyppä itsekkin , sahaa oma käsi noin henkisessä merkityksessä .
No meillä isännällä oli viisi vuotta kestänyt menokausi neljänkympin jälkeen ja meno oli todella hurjaa.
Kotona melkeinpä vain pistäytyi ja vetosi aina työkiireisiin ja sen "lieveilmiöihin".
Itse suunnittelin jo eroa, mutta lapset oli vielä alaluokilla, joten päätin muutaman vuoden odottaa.
Sitten ukon menot loppuivat, saattoi kyllä vaikuttaa sekin, että kävin itsekkin pari kertaa ravintolareissulla, enkä vaivautunut hälle niistä sen kummemmin selittelemään...Ukko oli ihmeissään, että minä, lasten äiti, häivyin rillutteleen.. ;)
No nyt on mies kotona ja kunnolla, eikä me koskaan puhuta reissuistamme ja jos totta puhutaan, en kyllä kauhean kiinnostunut niistä olekkaan, koska miksi haluaisin pahoittaa mieleni? Mitä hyvää se toisi?
Annanpa sullekkin neuvon, että käy sinäkin katselemassa vähän yöelämää, on sitten itselläsikin jotain "kivaa" muisteltavaa, kun tulee eukon reissut mieleen... :)
Moni pariskunta pitää sitä puolisoaan niin itsestään selvyytenä, että ne silmät aukeaa vasta, kun huomaa, että toisellakin olisi menekkiä!