Välimatka tekosyy?

pystyy halutessaan kuromaan pienemmäksi. Kyllä se oikeasti on tekosyy. Jotain on syyn takana. Jos taas "suhteilijat" eivät koskaan ole irl:ssä tavanneet, vaan kyse on nettisuhteesta, on hyvin todennäköisesti kyse huijauksesta. Välimatka voi oikeasti olla hyvinkin pieni.. Niin kuin tässä "Lontoolaiseen" ihastujan tapauksessa oli kyse.

naapureita.

Muuttaminen tulee kyseeseen ainoastaan paikkakuntaa vaihtaessa !11!1111

Riippunee kai välimatkasta? Joku 100 km vielä menettelee, mutta 1000...6000? Tuskin.

oli rasittavan pitkä matka naisystävän luokse noin 500 metriä , monesti jätin kyläilyn väliin välimatkan takia.

ihmisistä. Jos on pystynyt järjestämään välimatkasta huolimatta asiat niin, että on voinut tavata vähintään kerran kuukaudessa, niin seurustelusuhde on mun kohdalla vielä toiminut. Tai sitten tiivistä yhdessä oloa vähintään viikon ja sitten menee useampikin kuukausi erossa. Lisänä tietysti puhelimet jne.

Jokaisella varmaan on se joku tietty aikaraja, minkä kestää ikävää. Yksilöllistä.

Olimme nykyisen Rouva Ratikan kanssa suhteemme alkutaipaleella kaukosuhteessa, enkä enää ikinä tee sitä uudelleen. Minä haluan elää arkea rakastamani ihmisen kanssa. Kaukosuhde on vähän kuin virtuaali- tai mielikuvitussuhde. Tosin joillekin se näyttää sopivan paremmin kuin hyvin.

kun kaksi ihmistä haluaa tutustua ja olla yhdessä se välimatka voi alku innostuksen aikana ollakin ns. pikku juttu, alkuun voisi olla hankalaakin tavata, varsinkin kun työrytmit ja lomat eriaikaan, tutustuminen toisen oikeeseen arkiminään, on vain niinä harvoina hetkinä kun tapaa ja sitten taasen koettaa eronhetki... kun ei kunnolla tunne toista ja jos on elämässään kokenut koviakin kolhuja ja pettymyksiä saattaa se luottamus olla kovilla.

Mutte entäs kun ihastus tunteet puhkee oikeen kukkaan, ihastus muuttuu rakkaudeksi ja ikävä kasvaa niis suureksi , ettei voikkaan olla erossa.
Aina ei kuitenkaan muutto ole mahdollista saattaa olla jo lapsia joita pitää ajatella , voi olla ettei töitä kys. paikkakunnalla missä se mielitty asustaa ja mistä sitten se rohkeus jättää kaikki se turvallinen tukiverkosto ystävät, läheiset , asunto ja työ taakseen lähteä, takaisin tulokaan ei aina niin helppoa jos suhde menisikin karikolle.


Mutta tosi elämässä se olisi erittäin rankkaa, ainakin tälläiselle ihmiselle kuin minä, joka haluaa saada ja antaa hellyyttä ja läheisyyttä, sekä käpertyä oman rakkaan kainaloon nukkumaan, niin arkena kuin pyhänä.

se aina onnistu välimatkan takii..jos vaik ei ole ihan pianka mahkuja muutella lähemmäs tai yhteen. Sithän se ei ongelma oo jos pystyy vaihtaa asuinpaikkaa likempi. :) voi se joskus silti tekosyykin olla.

Musta kaukosuhteet muistuttavat lähes sinkkuelämää. Ei oikein mitään järkeä, ainakaan itseni kannalta.

niitä joiden mielestä suhteen saa toimimaan välimatkasta huolimatta ja niitä joiden mielestä ei.

Minä kuulun jälkimmäisiin, eli ei se yleensä ole tekosyy. Ja vaikka oliskin, mitä sitten, eikö se vain kerro, ettei kyseinen henkilö edes haluaisi olla kanssasi vaikka asuisi naapurissa?

Uskon sen olevan tekosyyn useimmille.

Itse saisin kaukosuhteen toimimaan omalta osaltani ainakin.

kaukosuhteita saa aina toimimaan. Voi olla aikamoisia ongelmia sovittaa aikatauluja yhteen. Jos elää niin, ettei ole mitään tekemistä niin kaipa se saattaa onnistua.

olen ollutkin 1/2 vuotta etäsuhteessa. Ongelmaksi koitui vaan kauhea ikävä ja levoton ees taas ravaaminen. Mikään ei tuntunut kodilta mutta suhde pysyi tuoreena, se ei tosin kehittynyt mihinkään..hmm, olisiko syy sitten ollut siin distanssissa..mene ja tiedä.Mutta rakastuneena on ikävää olla etäsuhteessa.

paitsi "en halua olla kanssasi" on tekosyitä. Ken tämän ymmärtää, pääsee helpolla.

Ei vittu ole.

Miten voit vaatia toista muuttamaan ... ei vaan voi -- minä asun Australiassa ja rakkaani asuu Canadassa.
Alistan ja vihaan rakastani, jos vaadin häntä muutamaan Australiaan - pois kaikkien hänen rakkaittensa luota.

Hyvänen aika ihmiset olkaa realisteja tässä. Maksimi etäisyys parisuhteen luomiselle on 10km tänä päivänä. Ja jos otetaan ekologiset arvot huomioon 1km = kävellen. Polkupyörän valmistus tuhoaa planeettaamme ...

Kuvitelkaa rakkaussuhdetta Halifax - Helsinki ? Millä tavalla sen voisi toteuttaa käytännössä, niin, että läheisyys ja jakaminen toteutuisivat?

ja voi olla ettei, kukaan ei osaa sanoa muuta ku se ihminen kenestä kyse.. mutta kyllä kait senki sais toimiin jos molemmat vaan pääsis suloiseen ja sopusointuiseen yhteisymmärrykseen asiasta (kokemusta on), turhaan sitä täältä keneltäkään mitään ns. neuvoja kyseleen tai vastauksia koska te ainoastaan tiedätte mikä on vastaus ja tilanne.. mutta mikäli tuo ois jatkuvasti tuota että toinen käyttäis välimatkaa esteenä niin.. kyllä siinä pitää olla jotain muutaki taustalla. vaan joka tapauksessa, TOTTAKAI sen VOIS saaha toimimaan ja kaikkea muuta, itkisin ellen nyt naurais mutta joka tapauksessa! onnea ja pidä kiinni!

t. nuori nainen

*rupes oksettaan*

Jep. Kyseessä on väistämättä tekosyy.

Suhde toteutuu aina siinä muodossa missä kaksi ihmistä alkaa suhdettaan elää ja valitsee olla siinä. Etäsuhteessa on omat hankaluutensa mutta silloin suhteen todeksieläminen ja toimivuus on noiden hankaluuksien hyväksymistä. Tällöin siis jos toinen kieltäytyy etäsuhteesta ei ongelma ole se etäisyys vaan toisen suhtautuminen siihen etäisyyteen.

Samoin oikeastaan koko "etä" ajatus suhteessa on päätön. Ihmiset saattavat enimmäkseen sijaita eri paikoissa mutta suhde on se mikä ei ole "etä". Esim. kommunikaatio on jotain joka tapahtuessaan ei ole etää - vaan se on läheistä vaikka se tapahtuisikin puhelimella tai kirjeellä. Samoin etäsuhteella joka toimii on mahdollisuuksien rajoissa olemus muuttua myös fyysisesti lähisuhteeksi niinä hetkinä kun se on mahdollista - eli siis tarkoitus EI ole olla etäällä vaan se on tilanteen sanelemaa ja lähelle pyritään jokatapauksessa. VR myy matkalippuja ja bensis myy ysiviitosta. Etäsuhteen etäisyys on asia jolle voidaan jotain ja tehdään jotain.

Väitän että pitkällä tähtäilmellä toimiva etäsuhde muuttuu - jos molemmat sitä haikailee toisistaan - pysyväksi yhdessäolemiseksi lähekkäin. Lopulta. Meneekö siihen vuosi, 5 vuotta vai 20 vuotta riippuu tilanteesta ja tapahtumista ja syistä miksi fyysisesti joudutaan olemaan erillään. Tällöin kuitenkin suhteella on selkeä suunta. TAI mikäli tämä etäisyysasia koetaan kohtuulliseksi pari itse voi määrittää että sitä ei tarvi lähentää vaan se mitä teemme on paras sellaisenaan. Kukaan muu kuin suhteessa olijat eivät päätä mikä heidän suhteessaan on oikein, mikä heille on ne ehdot ja riittävät suhteen toteutumistavat.

Kun katson tilannetta jossa kaksi ihmistä asuu suunnilleen 24/7 saman katon alla muttei koskaan tutustu tai halua tutustua toisiinsa ja kumpikin elää omaa elämäänsä jossa toinen on OK vain niin kauan kuin hän tekee joskus muinaisuudessa sovittut rutiinit eikä yritä mitään muuta... kaksi ihmistä jotka ovat vieraita toisilleen ... niin eikö siinä ole se todellinen etäsuhde? Tai eihän siinä ole mitään muuta kuin etäisyys. Suhde on vain se fyysinen paikka missä ollaan ja ne harvat asiat mitkä ovat jollain tavalla reaalisesti yhdistäviä? - Se on esimerkki joka todistaa mielestäni että "lähi" ei ole missään mielessä ratkaiseva asia tai takaa mitään.

Etäsuhde on haaste suhteen molemmille osapuolille. Tuo haaste ei ole missään mielessä liian suuri - suurin asia on selvitä niiden tunteiden kanssa joita etäisyys aiheuttaa kuten myös luottaa siihen että kumppani hoitaa oman osansa. Nuo ongelmat eivät ole radikaalisti poikkeavia siitä mitä tapahtuu lähisuhteissa. Kyse on loputakin suhteesta. Ei lähi- tai etä-käsitteestä; ne kaksi eivät määrää suhteen perimmäistä merkitystä.

On siis tekosyy vedota etäisyyteen jos on joku jonka kanssa haluaisi oikeasti suhteen. Sitä suhdetta kun pystyy elämään todeksi ja suuntautumaan kumppaniin etäisyydestä huolimatta. Suhteelle voi myös asettaa päämääriä yhdessäolemisesta kunhan ymmärtää mitkä ovat siinä rajoitukset. Samoin suhteelle voi asettaa odotuksia vaikkapa yhteenmuutosta lopulta kunhan tilanne sen sallii. Tämä on täysin mahdollista sillä elämäänsä voi ohjata hyvinkin pitkälle ja järjestellä asioita ja tahto olla kumppaninsa kanssa on hyvinkin merkittävä asioita järjestelevä motiivi.

Etäsuhde ei ole helppo mutta se on ajatustasolla täysin mahdollinen ja ainoa mikä niitä esteitä luo on suhteessa olija itse. Ellei tunnusta etäsuhteen mahdollisuutta on mielestäni nimenomaan tekosyyn omaava.

on korvien välissä, ja ero pitää vireänä kun näkee. Tietty jos on joku takertujaluonne niin sellaista ei kestä.

valtaosa ei varmaankaa tykkäis etäsuhteesta, siis sellasesta, jossa ollaan kaukana toisistaan pitkiä aikoja. miks? emmätiiä. semmonen fiilis vaan on.

mut sitä ei voi yleistää, koska on taas ihmisiä, joille se ei ole ongelma. ja joillekin se toimii.

joten sanoisin, että välimatka suhteen aloittamisen esteenä ei välttämättä ole useinmiten pelkkä tekosyy. mut toisaalta jos toisesta tykkää tosi paljon, niin ainakin vähän aikaa sitä voisi sietää, mutta jonkin ajan kuluttua sitä joko ajautuis tai ajais asiat siihen tilanteeseen, että ajautuis yhteen.

läheisyyskammoisille.

Jos toinen käyttää välimatkaa esteenä vakavalle suhteelle, niin onko se useimmmiten vain tekosyy?
-Ei ole. Mitä pidempi välimatka - sen enemmän ongelmia.

Uskotteko että suhteen voisi pitkästä valimatkasta huolimatta saada toimimaan?
-Voi tietysti. Tapahtuuhan sitä kaikenlaisia muitakin ihmeitä kuten jeesus kävelee veden päällä jne.
Oikeasti.. ihan samat mahikset siinä on kuin missä tahansa muussakin suhteessa. Jos osuu kohdilleen sopivasti ja oikein asennoitunut pariskunta, niin homma toimii. Ei esim. pettämismahikset sen kummemmin kasva matkan myötä vaan toiset pettää ja toiset ei, oli matka mikä hyvänsä.

:( vähä niiko juu