Tapasimme täällä keskustelupalstalla. Olimme ystäviä monta vuotta. Välimatkamme oli pitkä, mutta tapasimme silti monesti, aina työreissuillasi. Olimme erittäin hyviä sydänystäviä. Pystyimme puhumaan asioista kuin asioista keskenämme, tuimme toisiamme vaikeina aikoina. Sitten.... Soitin sinulle perjantaina, alkuvuodesta. Olit menossa ystävättäresi luo. Kaikki sinulla oli hyvin, iloitsin siitä. Minulle tuli silti samana sunnuntaina tunne, että pitää soittaa sinulle. Soitto jäi, kun olin itse matkoilla. Sain tietää parin kuukauden kuluttua netistä lukemalla, että olit kuollut juuri seuraavana maanantaina. Soitin tyttärellesi. Hän vahvisti asian. Olen vieläkin surun murtama. Meillä kummallakin olisi tässä kuussa syntymäpävä. Nyt sinä et ole jakamassa sitä, enkä voi enää keskustella kanssasi. Minulla on todella ikävä sinua.
Ystäväni R
Ystäväsi R
1293
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Otan osaa suruusi!
Koeta mennä eteenpäin, aika auttaa lieventämään surua. Ihminen voi kuolla "terveenä" ja nuorenakin nopeasti. Sairastin juuri äkillisen tulehdus-sairauden, oli aika tarkalla ettei käynyt huonosti. Nyt olen todella onnellinen kun olen elossa ja terveenä!
Voimia sinulle surussasi ja oikein hyvää syksyä!