Mä olen pitkään ihmetellyt naisessa sitkeästi istuvaa tapaa kiittää kaikesta kotona tehdystä pikkuhommasta, jota väistämättä joutuu toisinaan perhe-elämässä toiselta pyytämään. En koskaan totu kiitoksiin, sillä en katso niitä tarvitsevani. Kotihommat on vähän kuin duuni, ei siinä kiitellä ketään vaan hommat on ja pysyy hommina. Tämä on vähän kuin velvollisuus. Velvollisuuden täyttämisestä ei odota vastineeksi mitään.
Kaikenlaisia ongelmia
Kaikenlaisia ongelmia
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minäkin kiittelen jatkuvasti ihmisiä itsestäänselvyyksistä. Ihmisille tulee siitä vissiin hyvä mieli, koska tulen ylensä kaikkien kanssa toimeen.
Kiitoksen vastaanottajalle (allek.) tulee lähes infantiili fiilinki. Kiitos tuottaa eräänlaisen reggression.
(tosi psykologista)
pidäkään tottua, eikä parisuhteessa saisi mitään muutakaan pitää itsestäänselvyytenä, kuten vaimosi on hienosti sisäistänyt. - Jatkakaa toki toisen huomioimista ja kiittämistä ja kiitoksen pitämistä epätavallisena huomionosoituksena :) Hyvältähän tuo kuullostaa !
Siis tämä epätasapainotapa on positiivinen ilmiö. Ajatus on mielenkiintoinen, syvä.