Ja katso, eräs lainoppinut nousi ja kysyi kiusaten häntä: "Opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?"
Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".
Tässä on aika jännä kohta, kiusaten kysyminen ja vakavasti vastaaminen. Kiusaten kysyjän sydämen Jeesus otti ensimmäisenä esille: Sinä paljon jumaluutta lukenut kuinka on sinun sydämesi tila Jumalan suhteen, onko sinun sydämesi avioliitossa Jumalan kanssa? Kun sinun sydämesi on avioliitossa Jumalasi kanssa, niin oletko kiinnittänyt koko sielusi sinun Jumalaasi? Arvoisa jumaluuden opettaja onko tahtosi voima häneen, johon sinun sydämesi on avioliitossa? Entä elämäsi, ovatko mielesi himot alistettuja hänelle johon sinun sydämesi on avioliitossa?
On muuten jännä juttu nimittäin se, että Jeesus ei sanonut kaikesta hengestäsi. Henki on jo aktiivisesti Jumalan, Herra tähtäsi siis tällä lauseellaan iankaikkiseen elämään, eli sielun pelastukseen. Tahdon asia on avioliitto Jumalan kanssa.
Tähän lauseeseen pitäisi nykypäivän seurakuntaelämässä pohjata kaikki opetus jota siellä annetaan. Ymmärrän kyllä, että seurakunta tarvitsee nykypäivänä varoja maksaakseen edes vuokransa tai muut kiinteistö kulunsa. Seurakunnan palkkalistoilla olevat saarnamiehet tarvitsevat myös palkkansa. Sanotaan että kansa on tyytyväistä kun sillä on leipää ja sirkushuveja, mutta leipä on eriasia kuin sirkushuvit. Ehtoollinenkin pitää erottaa muusta syömisestä Jumalalle Jeesuksen muistoateriaksi. Samoin on Jumalan Sanan ääreen tulevien ihmisten erotettava siis pyhitettävä yhteisen Sanan ja rukouksen hetket sirkushuvista. Ilo Herrassa, toistan vielä Ilo Herrassa - - on väkevyytemme.
Seurakuntayhteys on Jumalan Sanan yhteyttä ja yhteyttä rukouksessa, se ei ole mikään ystäväpalvelu eikä kaveripiiri. Olisi hyvä asia jos oivaltaisimme että tarpeemme on tuntea tuo toinen kristitty Hengen mukaan eikä lihan mukaan. Me kaikki ihmiset olemme vajaavaisia eikä jumalallista seurakuntaan kuuluvaa ihmistä ole olemassakaan. Siitäkin huolimatta, vaikka Jumala käyttää meitä eritavalla rakentaakseen omaa maailmanlaajuista seurakuntaansa johon myös pieni paikallisseurakunta kuuluu eränä sydämensiltana, niin palvontamme ja ihailumme kohde ei saa olla joku seurakunnassa kävijä vaan Jumala. Me emme voi elää toisen kristillisyyden kautta, meidän tulee olla niin tiiviisti Herramme seurassa että me sielumme rakkaudessa haemme tahtomme voiman Yksin Jeesuksessa.
Rakas lukija, jos sinun suuren ihailusi ja rakkautesi kohde on joku Jeesuksen seurakunnan jäsen niin jätä nyt pian pois sellainen tahdon voiman räpistely. Jätä pian pois sellainen tahdonvoiman tuhlaus vajaavaista, keskeneräistä kohtaan ja käännä katseesi elävään Jumalaan joka halajaa sinun sydämesi halun keskipisteenä olemista, sinun sielusi kaipuuta, sinun voimasi päättäväisyyttä ja sinun mielesi antautuvaisuutta.
Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".
Tässä on aika jännä kohta, kiusaten kysyminen ja vakavasti vastaaminen. Kiusaten kysyjän sydämen Jeesus otti ensimmäisenä esille: Sinä paljon jumaluutta lukenut kuinka on sinun sydämesi tila Jumalan suhteen, onko sinun sydämesi avioliitossa Jumalan kanssa? Kun sinun sydämesi on avioliitossa Jumalasi kanssa, niin oletko kiinnittänyt koko sielusi sinun Jumalaasi? Arvoisa jumaluuden opettaja onko tahtosi voima häneen, johon sinun sydämesi on avioliitossa? Entä elämäsi, ovatko mielesi himot alistettuja hänelle johon sinun sydämesi on avioliitossa?
On muuten jännä juttu nimittäin se, että Jeesus ei sanonut kaikesta hengestäsi. Henki on jo aktiivisesti Jumalan, Herra tähtäsi siis tällä lauseellaan iankaikkiseen elämään, eli sielun pelastukseen. Tahdon asia on avioliitto Jumalan kanssa.
Tähän lauseeseen pitäisi nykypäivän seurakuntaelämässä pohjata kaikki opetus jota siellä annetaan. Ymmärrän kyllä, että seurakunta tarvitsee nykypäivänä varoja maksaakseen edes vuokransa tai muut kiinteistö kulunsa. Seurakunnan palkkalistoilla olevat saarnamiehet tarvitsevat myös palkkansa. Sanotaan että kansa on tyytyväistä kun sillä on leipää ja sirkushuveja, mutta leipä on eriasia kuin sirkushuvit. Ehtoollinenkin pitää erottaa muusta syömisestä Jumalalle Jeesuksen muistoateriaksi. Samoin on Jumalan Sanan ääreen tulevien ihmisten erotettava siis pyhitettävä yhteisen Sanan ja rukouksen hetket sirkushuvista. Ilo Herrassa, toistan vielä Ilo Herrassa - - on väkevyytemme.
Seurakuntayhteys on Jumalan Sanan yhteyttä ja yhteyttä rukouksessa, se ei ole mikään ystäväpalvelu eikä kaveripiiri. Olisi hyvä asia jos oivaltaisimme että tarpeemme on tuntea tuo toinen kristitty Hengen mukaan eikä lihan mukaan. Me kaikki ihmiset olemme vajaavaisia eikä jumalallista seurakuntaan kuuluvaa ihmistä ole olemassakaan. Siitäkin huolimatta, vaikka Jumala käyttää meitä eritavalla rakentaakseen omaa maailmanlaajuista seurakuntaansa johon myös pieni paikallisseurakunta kuuluu eränä sydämensiltana, niin palvontamme ja ihailumme kohde ei saa olla joku seurakunnassa kävijä vaan Jumala. Me emme voi elää toisen kristillisyyden kautta, meidän tulee olla niin tiiviisti Herramme seurassa että me sielumme rakkaudessa haemme tahtomme voiman Yksin Jeesuksessa.
Rakas lukija, jos sinun suuren ihailusi ja rakkautesi kohde on joku Jeesuksen seurakunnan jäsen niin jätä nyt pian pois sellainen tahdon voiman räpistely. Jätä pian pois sellainen tahdonvoiman tuhlaus vajaavaista, keskeneräistä kohtaan ja käännä katseesi elävään Jumalaan joka halajaa sinun sydämesi halun keskipisteenä olemista, sinun sielusi kaipuuta, sinun voimasi päättäväisyyttä ja sinun mielesi antautuvaisuutta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.