Kahdeksankuinen pentukoirani jouduttiin lopettamaan synnynäisen isoaivojen kehityshäiriön vuoksi. Otin koiran 7 viikon vanhana - rekisteröity koira - ei pentutehtailijalta(sanotaan, että sieltä tulee sairaita koiria)
vaan oikein kennelistä. Luulin ,että yhteistä taivalta olisi ollut edes kymmenen vuotta - kyseessä oli cairnterrieri. Koira oli ihana ja suloinen - rakastin häntä todella. Koiralle tuli pikkuhiljaa pakkomielteitä, kunnes yhtenä iltana tuli sairaaksi ja vein aamuyöllä eläinsairaalaan. Mitään ei ollut tehtävissä, koirani jouduttiin kipujen takia lopettamaan koska parannuskeinoa ei hänen sairauteensa ollut. Nuori koira ja heti kahdeksan kuukauden iässä kuolemansairas - synnynnäinen vika. Siitä on nyt viikko. Järkytyin niin, että jäin sairaslomalle - mieheni ja minä itkimme ja itkimme ja suremme edelleen. Koti tuntuu tyhjältä. En haluaisi mennä ulos kävelemään samoja teitä kuin ennen yhdessä ihanan koirani kanssa. Koti on nyt tyhjä-henkinen kipu on suuri. Surettaa vain se, kun ostimme kennelistä rekisteröidyn koiran ja aina puhutaan, että ovat terveempiä kuin rekisteröimättömät. Soitin kasvattajalle, hän tarjosi uutta pentua puoleen hintaan, en uskaltanut ottaa. Koirani hinta oli 1200 euroa, eihän koiran poismenoa voi rahalla korvata, vaikka oli vasta alle vuoden, mutta kun aina puhutaan sitä, että rekisteröidyt koirat ovat terveempiä ja koira pitää ostaa rekisteröitynä, että siinä olisi joku takuu koiran terveydelle. Sitten puhutaan, että jos ostaa rekisterömättömän pennun voi lääkärilaskut tulla kalliiksi, sillä sellainen koira sairastaa paljon. Minä käytin rahaa koiran pakkomielteiden hoitamiseksi aika paljon, lisäksi tulivat lääkärikulut. Nyt mietin, mistä johtuu, että yleensä kehotetaan vain ostamaan rekisteröityjä koiria, kun ei niistäkään mitään takuita terveyden suhteen ole.
Synnynnäinen isojen aivojen kehityshäiriö cairnterrieri
9
742
Vastaukset
- rekisteröity +++?
Olen kovasti pahoillani pienen koiranne vuoksi..:(
Mutta pakko on todeta, että on sinulla melkoinen ajatusmaailma. Ei ihmislapsetkaan välttämättä synny terveinä, vaikka kuninka olisi terveet vanhemmat, tai sinun ajatusmaailmasi mukaan ilmeisesti ainoastaan avioliitossa syntyneet lapset on terveitä. Ja avioliiton ulkopuolella sairaita.
Toki pienempi riski saataa olla, että pentu ok, kun on terveet vanhemmat, mutta ei se pentu mikää lelu ole, jotta kaupan hyllyltä saat priimatavaran.- Järkyttynyt
Minun koirani oli kyllä ihan paras. Ajattelin vain kaikkea sitä bisnestä mikä pyörii koiranpentujen ympärillä.
Olen jo iäkkäämpi ihminen ja minulla on lapsia ja lapsenlapsia, myös kehitysvammainen lapsenlapsi. Minulle jokainen lapsi ja koira on yhtä arvokas ja ihmeellinen. Et ehkä ymmärtänyt nimimerkki:no huh huh mitä kirjoituksellani tarkoitin.
Koirani oli minulle hyvin rakas - ei mikään lelu. - .................
Järkyttynyt kirjoitti:
Minun koirani oli kyllä ihan paras. Ajattelin vain kaikkea sitä bisnestä mikä pyörii koiranpentujen ympärillä.
Olen jo iäkkäämpi ihminen ja minulla on lapsia ja lapsenlapsia, myös kehitysvammainen lapsenlapsi. Minulle jokainen lapsi ja koira on yhtä arvokas ja ihmeellinen. Et ehkä ymmärtänyt nimimerkki:no huh huh mitä kirjoituksellani tarkoitin.
Koirani oli minulle hyvin rakas - ei mikään lelu.Hankitpa koiran mistä hyvänsä, on aina riski, että jokin menee pieleen. Tai minkä vaan elävän olennon. Synnynnäinenkin vika voi olla joko geeneissä, tai aiheutunut sikiökaudella. Ja näitä kaikkia ei voi millään ennaltaehkäistä. Rodun-, ja kasvattajanvalinnalla voi sitä riskiä pyrkiä pienentämään, mutta se jää silti jäljelle. En väitä kaikki monirotukoiria sairaiksi, vaikka meillä onkin yksi sellainen. En myöskään rotukoiria terveiksi, vaikka meillä onkin sellaisia olleet. Elämä on!
Otan osaa suruusi, tilanne on varmasti ollut raskas. Toivottavasti kuitenkin vielä joskus näet sen realistisessa kehyksessä. Näitä vaan sattuu. Ihan samoin kuin voi sattua onnettomuuksia, mitä vaan. Nyt voi tuntua vaikealta ajatus uudesta koirasta, mutta ehkä joskus vielä uskaltaudutte ja haluatte sellaisen. Mutta kannattaa muistaa, että varmaa ei ole mikään koskaan. Ja aina se lemmikinlähtö on raskas, varsinkin, jos se tulee yllättäen. Meillä oli vanha koira, 14-vuotias, jonka kuolema yllätti aika täysin. Sama sairaus olisi voinut iskeä milloin vaan, ja lopputulos ihan samanlainen, ja samassa tahdissakin todennäköisesti. Hiukan uuden koiran hankinta taas mietitytti, mutta ei siitä mihinkään pääse, jos haluaa lemmikin, pitää jonkinasteinen riski hyväksyä. - ymmärrän,
Järkyttynyt kirjoitti:
Minun koirani oli kyllä ihan paras. Ajattelin vain kaikkea sitä bisnestä mikä pyörii koiranpentujen ympärillä.
Olen jo iäkkäämpi ihminen ja minulla on lapsia ja lapsenlapsia, myös kehitysvammainen lapsenlapsi. Minulle jokainen lapsi ja koira on yhtä arvokas ja ihmeellinen. Et ehkä ymmärtänyt nimimerkki:no huh huh mitä kirjoituksellani tarkoitin.
Koirani oli minulle hyvin rakas - ei mikään lelu.mitä huhhuh tarkoittaa. Sanot että rekisteröidyt koirat ovat terveempiä, millä mahdat ajatuksesi perustella? Itselläni on ollut 4 sekarotuista koiraa, joista vanhin oli 14v kuollessaan, elossa on kolme, 3v,6v ja 10 vee. Aika hienostomeininkiä tommonen, meidän pentu oli paras ja rekisteröidyt parempia jne.
No teille nyt kävi miten kävi ja kaikille se eteen joskus tulee, sille nyt vaan ei voi mitään.
Juu ja minullakin on lapsia ja lapsenlapsia, ettei nyt niistäkin tarvi kysellä, hyviä kaikki. - Järkyttynyt
ymmärrän, kirjoitti:
mitä huhhuh tarkoittaa. Sanot että rekisteröidyt koirat ovat terveempiä, millä mahdat ajatuksesi perustella? Itselläni on ollut 4 sekarotuista koiraa, joista vanhin oli 14v kuollessaan, elossa on kolme, 3v,6v ja 10 vee. Aika hienostomeininkiä tommonen, meidän pentu oli paras ja rekisteröidyt parempia jne.
No teille nyt kävi miten kävi ja kaikille se eteen joskus tulee, sille nyt vaan ei voi mitään.
Juu ja minullakin on lapsia ja lapsenlapsia, ettei nyt niistäkin tarvi kysellä, hyviä kaikki.vaan ihmettelin sitä, miksi aina sanotaan, että rekisteröidyt koirat ovat terveempiä ja , että kannattaa ottaa rekisteröity koira. Sitä olen ihmetellyt. Tarkoitin siis sitä, ettei se ole takuu siihen, etteikö koira olisi sairas. En ole tainnut osata ilmaista itseäni tarpeeksi hyvin.
- Surupusero
Menetimme kuukausi sitten sekarotuisen koiramme vasta 3-vuotiaana, ja mekin olimme ajatelleet sen elävän kanssamme vanhuuteensa saakka. Kaverimme sairastui n. 1.5 vuotiaana epilepsiaan, muutoin terveen oloinen ja aktiivinen. Lääkityksestä huolimatta tilanne paheni ja paheni, lopputulos ikiuneen nukuttaminen.
Olo on tyhjä perheellämmekin, itkut tulee edelleenkin hetkittäin. Kovasti asiaa käymme kaikkinensa läpi (välillä jossitellen ts. jos ois vielä voinut tehdä jotain jne.), ja koetamme ymmärärtää tapahtunutta, mutta suru pukkaa päälle. Se jotenkin menee järjen ohi vielä, mutta on asioita joille meistä kukaan ei mahda mitään. Minä olen työstänyt surua puolestani heti pakottamalla itseni käymään samoilla lenkeillä, vaikka itku yrittää... lisäksi olemme jutelleet asiasta vähän muidenkin kuin oman väkemme kanssa, vaikka tuntuukin ettei tätä kokemusta muut ehkä ymmärrä siinä määrin kuin asian kokeneet. Olemme käyneet tervehtimässä muita sukulaisten ja tuttavien koiria ja katselleet netistä koirien kuvia vain nähdäksemme, että toisissakin koirissa on sitä jotain, ja jopa pohtineet uuden koiran hankintaa jossakin vaiheessa, kun aikaa kuluu eteenpäin.
Vaikka mielestäni koiramme ei ollut pentutehtailun tulos (ulkoisesti hyvin hoidettu pentu), olen miettinyt pitäisikö mahdollinen uusi lenkkikaveri ottaa kasvattajalta eli siis joku puhdas rotukoira. Aiemmin päädyimme sekarotuiseen, koska ajattelimme niiden olevan terveempiä. Mutta ... molemmissa on sairauksia. Pennusta ei välttämättä vielä näe, mitä myöhemmin ilmaantuu. Pakko ajatella, kuten lääkärimme sanoi, että meillä on vain ollut huono tuuri. Eihän se surua poista, se on käytävä läpi, mutta päivä kerrallaan eteenpäin. Koirasta luopuminen on aina kova paikka, vaikka sen olisi kokenut ennenkin.
Tavallaan suru on yhtä suuri oli koira vanha tai nuori, mutta nuoren kohdalla tilannetta on vaikeampi käsittää, se tulee jotenkin järkytyksenä, vanhemman kohdalla sitä voi jotenkin ennakoida ja se on ns. luonnollinen tapahtuma.
Eteenpäin on mentävä.
Voimia!- Järkyttynyt
nimimerkki Surupusero. Elämä laittaa välillä polvilleen. Minä en saata vieläkään ymmärtää tapahtunutta, kaikki kävi niin nopeasti.
- Surupusero
Järkyttynyt kirjoitti:
nimimerkki Surupusero. Elämä laittaa välillä polvilleen. Minä en saata vieläkään ymmärtää tapahtunutta, kaikki kävi niin nopeasti.
(jäi sanomatta aiemmin) otan osaa sinun suruusi. Kirjoituksesi kosketti hyvin läheltä, ja siksi kerroin omia tuntemuksiani.
- Anonyymi
Kova propaganda Suomessa. Kennelit just ovat Pentutehtailu .Tarkoituksella mustamaalataan muita.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)1108356- 402545
- 1212263
- 231936
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais151674- 111499
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa161452"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla141399- 151272
Kristityt "pyhät"
Painukaa helvettiin, mä tulen sinne kans. Luetaan sitten raamattua niin Saatanallisesti. Ehkä Piru osaa opetta?!.121183