Koen että voisimme olla todella, todella onnellisia yhdessä. Kaikki on hyvin - rakastamme paljon, huolehdimme, hellittelemme, seksuaalielämä on nautittavaa ja elämämme on arkenakin kaikin puolin tyydyttävää ja keskusteluyhteys on vahva. Mutta. Tulotasomme on kovin, kovin erilainen. Olemme molemmat korkeasti koulutettuja aikuisia ihmisiä ja työelämässä. Menimme vuosi sitten naimisiin ja perheenperustaminen on ollut mietteissä. Minulla siinä kohtaa on iso mutta - koska miehen periaate on "minun rahat - sinun rahat ja omat tilit". Kaikki maksetaan puoliksi. Piste. Esimerkki: hän on minua puolta isompi, mutta ruokakulut maksamme aina tasan puoliksi. Samoin asuminen; puoliksi, juoksevat laskut; puoliksi. Mies sanoo silti, että esim. kaupassa käyminen on kallista, asuminen on kallista jne..
Oma ongelmani on se, etten pysty pyytämään ja koen, että ehdotuksen yhteisistä rahoista pitäisi tulla häneltä. Jos minä olisin se, joka tienaa paremmin olisi tilanne toinen - asetelma olisi eri näköinen ja voisinkin ehdottaa että yhdistetäänkö talous. Syytä rahojen erillään pitämiselle ei ole - minä en ole tuhlaajatyttö, vaan hyvin maltillinen rahankäytössäni - johtuen omasta taustastani (yh-perhe, äitini luovi pienellä palkalla yksin perhettä eteenpäin jne. En ole tottunut kuluttamaan vaan päinvastoin, olen tottunut olemaan kuin en mitään kuluttaisikaan).
Ongelma siis tiivistettynä on se, että inhottaa laskea jokaista senttiä puoliksi, kun tienaa puolet vähemmän kuin toinen. Itsellä on aina puoli välissä kuuta tilin kate nolla ja tekisi mieli sanoa, että eletään kaurapuurolla loppu kuu. Joskus olisi kiva uusia vaatekaappia, mutta tuntuu että rahaa menee esim. ruokakauppaan niin paljon, etten voi juurikaan käyttää rahaa itseeni (vaatteisiin, kauneudenhoitoon, kosmetiikkaan, jne..). Mies säästää ylimääräistä uuteen autoon, pesämunaksi tulevalle mikä on tietysti hyvä asia, mutta joskus minäkin haluaisin nauttia elämästä murehtimatta rahan riittämistä. Enkä haluaisi katkeroitua näin "turhan" asian takia.. mutta tunnen tulevani koko ajan kohdelluksi epäreilusti. En tiedä onko tunne "oikea" tai oikeutettu.
Raha on vaikea aihe minulle enkä osaa oikein ottaa sitä puheeksi tai ehdottaa ratkaisumallia kokemaani ongelmaan. Olen tässä mielessä rajoitteinen. Tiedän, että olisi pitänyt puhua jo alusta asti, mutta kuten sanottu - tämä on minun ongelma. Toivon ideoita, kokemuksia ja kommentteja - josko saisin asian edes jonain päivänä parempaan järjestykseen.
Oma ongelmani on se, etten pysty pyytämään ja koen, että ehdotuksen yhteisistä rahoista pitäisi tulla häneltä. Jos minä olisin se, joka tienaa paremmin olisi tilanne toinen - asetelma olisi eri näköinen ja voisinkin ehdottaa että yhdistetäänkö talous. Syytä rahojen erillään pitämiselle ei ole - minä en ole tuhlaajatyttö, vaan hyvin maltillinen rahankäytössäni - johtuen omasta taustastani (yh-perhe, äitini luovi pienellä palkalla yksin perhettä eteenpäin jne. En ole tottunut kuluttamaan vaan päinvastoin, olen tottunut olemaan kuin en mitään kuluttaisikaan).
Ongelma siis tiivistettynä on se, että inhottaa laskea jokaista senttiä puoliksi, kun tienaa puolet vähemmän kuin toinen. Itsellä on aina puoli välissä kuuta tilin kate nolla ja tekisi mieli sanoa, että eletään kaurapuurolla loppu kuu. Joskus olisi kiva uusia vaatekaappia, mutta tuntuu että rahaa menee esim. ruokakauppaan niin paljon, etten voi juurikaan käyttää rahaa itseeni (vaatteisiin, kauneudenhoitoon, kosmetiikkaan, jne..). Mies säästää ylimääräistä uuteen autoon, pesämunaksi tulevalle mikä on tietysti hyvä asia, mutta joskus minäkin haluaisin nauttia elämästä murehtimatta rahan riittämistä. Enkä haluaisi katkeroitua näin "turhan" asian takia.. mutta tunnen tulevani koko ajan kohdelluksi epäreilusti. En tiedä onko tunne "oikea" tai oikeutettu.
Raha on vaikea aihe minulle enkä osaa oikein ottaa sitä puheeksi tai ehdottaa ratkaisumallia kokemaani ongelmaan. Olen tässä mielessä rajoitteinen. Tiedän, että olisi pitänyt puhua jo alusta asti, mutta kuten sanottu - tämä on minun ongelma. Toivon ideoita, kokemuksia ja kommentteja - josko saisin asian edes jonain päivänä parempaan järjestykseen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
En lähtisi ehdottelemaan tai pyytelemään mitään mutten myöskään harkitsisi lasten tekemistä tuollaisen kanssa.
Mutta omapa on asiasi.
Onko suoli24 keskustelunalut menny noin vähiksi, että pitää joku vanha juttu taas ottaa esille???
HALOOOOOO!
Tämä sama juttu on jo käsitelty aikoja sitten!!!
Aloitus on kirjoitettu tänään klo 11.56.
Ei tarpeeksi tuore sinulle?
Saakait siihen vaihtaa vaikka sun syntymäpäiväsi, jos sheriffit niin haluaa!
On todellakin VANHA juttu, sanasta sanaan!
Oon itsekkin lukenut saman!
Olet roikkunut täällä niin kauan...
Niin kohta sinäkin.....
Mee sä tuonne arkistoon lukeen lisää näitä vanhoja juttuja, jos kerran kiksit niistä saat,
TAI hommaa elämä.....
että menot tasataan suhteissa tuloihin vaikka jos mies saa käteen 3000€ ja sinä 2000€ kuussa niin sinä pienituloisena maksat 1/3 menoista ja miehesi 2/3 ja se on hyvä tapa koska tulot ovat erilaiset ja niin edelleen. Jos miehesi syö paljon enemmän kuin sinä niin ei muuta kun kummallakin omat ruuat ja niin edelleen. Mutta tämä menojen tasaaminen suhteissa toihin on kaikkein paras koska siinä jää pienituloisemmallekkin rahaa omiin hankintoihin. Ei muuta sanot suoraan miehellesi että sinua ottaa päähän sentin tarkalleen laskeminen jos sitä rahaa sattuu olemaan ja kyllä isompituloisen pitää enemmän maksaa yhteisistä menoita että pienempituloiselle jää omaakin rahaa. Toinen tapa on että ehdota että sinä laitat yhteisiin menoihin vaikka 300€ ja miehesi 500€ ja silla ostatte taloiteen ruuat ja muut yhteiset menot ja niin edelleen. Kyllä sinun täytyy sanoa miehellesi että sinulle täytyy jäädä myös vaatteisiin ja muuhun naisten tarpeisiin rahaa ja tämän miehesi täytyy hyväksyä tai jos ei niin veikkaan että ero tulee jossain vaiheessa ja rupea vinoilemaan miehelle että oletpa pihi ´kun ei naiseensa satsaa. Itse ostin jouluksi kahden viikon etelän matkan perheelleni enkä nikotellut yhtään kun pääsee etelän lämpöön jouluksi.
Täh,
mikäs matikka tuossa yllä on?
Tulot €3000+€2000= €5000. Eli miehen osuus 3/5-osaa (60%) ja naisen 2/5 (40%).
Eipä silti meillä jako on helppo: kaikki menee mikä tulee. Minä tienaan n. 5krt enemmän kuin vaimoni ja hallinnoin perheen raha-asioita. Vaimolla on oma tili ja visa, samoin minulla. Laskut maksan sen tililtä, jolla sattuu olemaan rahaa.
Säästämiseen lähtee molemmilta vakio-osuus, minulta paljon enemmän, vaimolta vähemmän. Yhteisiä rahoja silti. Isommat hankinnat päätetään yhdessä pl. sijoitusten hoito ne ei vaimoa kiinnosta.
On että jätät omiin tarpeisiin kuten vaatteisiin, kauneuden hoitoon ja muuhun mitä nainen tarvitsee osan nettotuloista ja sanot miehellesi että nyt on vain näin vähän varaa ja niin edelleen ja opettele pyytämään mieheltasi rahaa jos ennen seuraavaa palkkapäivää rahat loppuvat niin miehesi huomaa että ei sitä voi menoja tasan laittaa kun tulot ovat erisuuruiset ja opi pitämään puolesi raha-asioissa.
Muutama vuosi sitten huusitte tasaarvosta kurkkusuorana !! Nyt ei kelpaa kun on nähty totuus.
Ei nykymies enää maksa vitusta avioliitossa.....kun ne kuitenkin molempien halusta yhtyy :DD
Omat tilit ehdottomasti !! Työpanokset tasan ! Kalliit kampaamolaskut kukin maksaa itse...:))
Jos mies syö enemmän, osta sinä omat sapuskat, bensat, ym.
Pannaanko ? nyt nainen vuorostaan maksamaan itsenäisyydestä...itse? Hienoa ! Pikku hiljaa tasa-arvo toteutuu ! Joten älä valita, tilanne muuttuu kun lapsia tulee....sinulla alkaa armeija-aika.
Voit sä tietysti hakee "lisätuloja" kodin ulkopuolelta, jos ei aviomies vitusta maksa?
Kyllä huomaa taas, että siitä huuto, mistä puute! heheheheheh!!
Sinä raukka nyt et SITÄ VITTUA sais, vaikka maksaisit siitä! ;D
ei vitustaan rahaa saa, kuten sinä ! Lopeta rääkyminen ja toistelu. 1000 erinimistä....
Että joku naisen kurjimus perseestään tollasenkin ukon kuvatuksenkin puskenut, niinkuin tuo VANHA konkari...ja sen kyllä huomaa, että vanha todella on ja katkera.
Eipä ollut sen kivun arvoista! Tuollainen persenaama täällä kirkumassa, hyi hitto!
Sulle AP: paa se lihava, enempi syövä ukonketale ITSE maksaan omat ruokansa..syökin varmaan ainakin kolmen naisen edestä, jos on tyypillinen mies!
Muuten omat tilit niin kauan, kuin lapsia tulee, silloinkin sinuna pitäisin kyllä oman tilin, ukoilla kun on tapana kieroilla rahan käytön kanssa..Lasten kuluihin pyydät sitten ukolta osuuttaan...
Kuulosti kyllä tämäkin aloitus tutulta? Oletko saman ongelman kanssa vielä pyörimässä?
Meneppäs sinä vanha setä nyt siitä tumputtamaan ja haisemasta. On tainnu vaippaan tulla isompi hätä, kun haiset tänne asti!
ei se ollut erinimimerkillä haukkua, vaan erinimistä naitu........ymmärrätkö ? Katso tarkasti ja yritä älytä.
Taidat olla tosi kuivunut nahka ?
Jos lukee ap.n viestin alun, näkee, että puhuu pötyä:
" Kaikki on hyvin - rakastamme paljon, huolehdimme, hellittelemme, seksuaalielämä on nautittavaa ja elämämme on arkenakin kaikin puolin tyydyttävää ja keskusteluyhteys on vahva."
Siis että mitä? Kaikki hyvin? Keskusteluyhteys on vahva?
Ja yksi avioliiton keskeinen asia mättää. Rahoista on pakko sopia, jos on avioliitossa.
Olen ihmetellyt, miksei aviopareille kelpaa perinteinen arkirahankäyttö eli että käyttövarat ovat yhteisiä.
Tuollainen jako fifty - fifty vaikuttaa minusta hölmöltä ja epäoikeudenmukaiselta. Entä sitten, kun lapsia on yksi tai kaksi? Millaista matikan kaavaa silloin käytetään?
On aloitus vanha tai uusi, ongelma on varmaan monella nuorella parilla läsnä tai edessä...
On ihan hyvä periaate että kumpikin on jollain tavalla itse vastuussa itsestään.
Mutta kun lapsia syntyy, niin yleensä se on äiti joka ne imettää ja synnyttää, ja usein lasten saanti vaikuttaa äidin uraan enemmän kuin isän. Joskus käy jopa niin että koko lapsiin menevät kulut saa äiti hoitaa - ainakin exäni koki lapsellisuuksissaan että lasten vaatteet yms. tarpeet ovat "se naisten juttu" (olikin pöljä miehekseen... ja minä pöljä naisekseni kun niinkin pitkään jaksoin mokomaa pöljää kattella).
jos lapsia meinataan hankkia, niin viimeistään silloin on puhuttava myös rahasta, urista ja tienaamisesta. Keskusteluyhteys ei todellakaan ole mikään vahva jos näistä asioista ei saada puhuttua.
Oletko koskaan kuullut, että olet tosi vastenmielinen tapaus? Varmaankin ja monesti, luulen.
Ja todella sellainen.
Voisitko poistua, kun ihmiset täällä keskustelee.
Sun törkeydet vain puistattaa.
Lapsien tulon myötä raha-asiat uusiksi!
Mullakin muuten mies kuvitteli juuri noin, että esim. Imetyksessä liiviensuojukset oli niitä naisten juttuja ja esim. lasten harrastukset piti minun yksinään maksaa, kun olin ne kuulemma lapsille hommannutkin! ;) Ukot on tosi dillejä joskus, niille pitää kaikki kotitalouteen kuuluva selittää kuin pienelle lapselle.
Todella sairas tapaus!
"Siis että mitä? Kaikki hyvin? Keskusteluyhteys on vahva?
Ja yksi avioliiton keskeinen asia mättää. Rahoista on pakko sopia, jos on avioliitossa. "
Ovathan he sopineet, nimittäin että ei ole yhteisiä rahoja!
Nyt AP haluaakin aikaista suuremman osan kakusta.
nähtiin tämä suomalainen tasa-arvo.
Mies maksaa...
kun pyöräyttää pihille ukolleen pari kakaraa ja ottaa eron. Elatusmaksut kilahtaa tilille kivasti joka kuukausi.
Lippalakki miehet vie pankkivirkailijalta loputkin ! Vrt Helsinki viimme viikolla........heheeheheh
sinkkuna niin ei tarvi maksaa...
rahanhakureissulla :)
Melko tuhlaavaista taitaa tuon ap:n rahan käyttö olla. Meillä on mieheni kanssa yksi yhteinen tili, jonne siirrämme molemmat 700€ joka kuukausi, vaikka mies ansaitseekin melkein 1000e enemmän kuussa kuin minä. Tuolta tililtä maksamme sitten vakuutukset, vuokran ja normaalit ruokamenot ja joka kuukausi tilin saldo on edellistä suurempi (ei paljoa, mutta kuitenkin). Ja aina silloin tällöin kun tilille on kertynyt enemmänkin rahaa olemme ostaneet jotain kalliimpaa yhdessä, viimeksi kävimme Kreetalla ja sitä ennen ostimme uuden parisängyn.
Miehellä on auto josta aiheutuvat kulut hän maksaa itse, minä taas maksan oman ratikkalippuni joka kuukausi. Me molemmat maksamme harrastukset, vaatteet ja kaiken muunkin ylimääräisen henkilökohtaisen itse ja ihan tyytyväisiä olemme molemmat tähän ratkaisuun olleet. Toki minulla on joskus tehnyt vähän tiukkaa kun on jotain kalliimpaa takkia tai juhlavaatetta ostaa, mutta ihan hyvin tässä on pärjännyt kun osaan yleensä ennakoida nuo suuremmat kertamenot ja säästää niitä varten. Tosin ehkä tulevaisuudessa tuo kaikki tulee muuttumaan kun on tarkoitus alkaa omakotitaloa rakentamaan ja varmaan noita lapsiakin suunnittelemaan, äitiysrahalla tätä järjestelyä ei voi jatkaa, mutta se on sitten sen ajan murhe.
Huh huh mitä vastauksia - osittain ainakin. Aihe voi olla tällä forumilla kaluttu, mutta minulle uusi - MUTTA jos jollakulla on linkki aiempaan keskusteluu niin liittäkää se tähän ketjuun! Lukisin sellaisen todella mielelläni!
Niin, ehkä todellakin on niin että keskusteluyhteytemme on huono kun ei kerran tästä asiasta pystytä puhumaan. Pahaltahan se tuntuu, mutta on varmasti oma vika.
Tuo jonkun ehdottama prosentuaalinen osuus on ihan hyvänkuuloinen systeemi, mutta mitenhän sen saisi hienotunteisesti esitettyä toiselle...?
Miksi sun pitäs saada miehen kanssa se yhteinen tili, kun ei kerran ole lapsiakaan?
Laitat vain tuon ruoka-asian tapetille, siinähän sä häviät, jos sekin menee puoliksi, vaikka mieshän yleensä syö enempi, normaalisti...vaikka kyllä jotkut naisetkin on todella lihavia ja syö sitten enempi kuin mies, mites teillä?
Jos korkeasti koulutetulla työssä käyvällä naisella on tili tyhjä jo puolessa kuussa ja ei edes yksin maksa asumiskuluja, niin hän on tuhluri. Kukaan fiksu mies ei elätä naista kun sitten naimisissa olisi vielä elätettävä pari kolme lastakin. Miehesi on fiksu ja sinä tyhmä ja osaat kyllä tuhlata.
Etkö tiedä yhtään ammattia jossa on pieni palkka ja joihin tarvitaan kuitenkin korkea koulutus..? Hmm.. kukakohan tässä on tyhmä..
jossa ei tarvita korkeaa koulutusta mutta tulot ovat ruhtinaalliset ?
Nii'in? Pistäppä mietintään, nyt ei tarkoiteta paperikoneen hoitajia.
vanhin ammatti prostituutio tai noin aluksi puhelinseksi palvelu
Mites sulla ei riitä rahat, vaikka puokkiin menee asumiskustannukset?
Olen yksinhuoltajana pienipalkkaisena elättänyt kahta lastakin ja vaikka rahaa ei paljon olekkaan, ei köyhyydessäkään eletä...
Tosiaankin huono palkka alkuperäisellä, asumiskuluissa pääsee puolella ja siltikin puolessa välissä kuukautta tili nollilla. Hyvä tietenkin, että ihmiset hakeutuvat haluammalleen alalle opiskelemaan, mutta kyllä elämän tosiasiat tulee pitää mielessä. Pyhällä hengellä ja mukavalla työllä ei aina elä. Elämä voi mennä niinkin, että sitä elättäjämiestä ei löydykään, mitä sitten? Itse ajattelin jo lukioaikana, että sellainen ammatti täytyy hankkia, että pystyy itsensä elättämään. Voi asua omistusasunnossa, ajaa mieleisellä autolla, ostaa mieleisiä vaatteita ja matkustaa silloin, kun on vapaata. Eikä saa olla esteenä, se ettei ole varaa. Omat tilit miehen kanssa, molemmat maksaa omat menonsa, eikä mistään tarvitse kitistä.
Itse yksinhuoltajana olen tuota painottanut joka lapsen kohdalla.
Koskaan ei kannata tehdä itsestä riippuvaista toisen rahoista!
Kaikilla lapsillani on omat asunnot ja olen sitäkin painottanut, että omana pysyvät!
Seurusteluun olen sanonut neuvon, että katsovat ainakin sen vuoden, ennenkuin yhteen menevät kenenkään kanssa ja sekin on toiminut....puolen vuoden jälkeen on osoittaneet nekin kumppanit oikeat karvansa.
Ei varovaisuus ja suunnittelu ole koskaan pahaksi.
Toisilla on taipumus humputtaa omat rahansa ja kitistä sitten toista kustantamaan sen elämisensä..
Tuossa AP:n tapauksessakin korjaisin vain tuon ruokapuolen, se ei ole reilua, että puolta isompi ukko vaatii saman rahan kummaltakin ruokaan...naisen pitäisi maksaa siitä vain kolmasosa, jos ei oo sitten joku viherpiipertäjä, jolla on kallis erikoisruokavalio...
Lopeta se tuhlaaminen!
Kyllä pienestäkin palkasta pitäisi jäädä yhteistaloudessa jotain käteen.
Ainoastaan osa-aikaisessa työssä palka voi vähäisten tuntien takia jäädä niin pieneksi ettei se riitä "mihinkään".
Mulla vähän vastaavan tapainen mies ... olin sitten äitiyslomalla ja hankin siis noin 950 e/ kk ja eikun maksele vaan puolet lapsen kaikki menot yksin, mieshän ei maksanut kuin omat menonsa ja isomman pojan harrastukset ( mikroautoilu jalis ) entisestä liitosta syntynyt. No, eriytettiin huushollit, koska halusin että mieskin maksaa jotain lapsen menoista ja koska lapsen mennessä hoitoon, hoitomaksut oli kahden työssäkäyvän ihmisen tuloilla täysmääräset, vaikka minä olin maksaja kaikessa ... eli ostin oman asunnon ja jatkettiin siltä pohjalta. No, vuosia on kulunut ... pyysin tossa miestä viikko takaperin tuomaan tullessaan ( kun oli kerta Hesassa päin töissä ) lapselle Ikeasta sängyn, jonka lupasin sitten maksaa ...mies valitteli tossa viikonloppuna sitä että mun olis pitänyt sen sängyn lisäksi maksaa hänelle bensamaksut Helsingistä kotio ... olin järkyttynyt siis ... ilmoitin etten tod. maksa ... hän saa bensakulut matkatöistä ... ja olisi kuitenkin viikonlopuksi tullut omaan kotiinsa, eli saman matkan ajanut ilman sitä sänkyä, huh huh .... Ollaan 10 v yhessä oltu ja mulla on kypsynyt jo niin paljon samantapaisten asioitten takia että haluaisin erota ... kun asian otan esille ... mieshän niin rakastaa eikä voi elääkään ilman minua ... siis ed. eri taloudessa ... muutenkin koko suhde on täysin kieroutunut, kiinnikäymisineen ....
avioliitossa, mutta muuta omaan talouteen ja käytä omat rahasi vain itsellesi, tunnen yhden pariskunnan jotka on aviossa, mutta asuvat kumpikin omassa asunnossa, he näkevät joka viikonloppu ja keskiviikkona, heillä pyyhkii erittäin hyvin, no he ovat jo yli viiskymppisii ja erot takana entisestä elämästä.
Miehesi rakastaa rahaa enemmän kuin sinua.
slotta syyttä ei aikuista ihmistä kannata lähteä elättämään - kyllä se rakkaus lähtee siinä kun toinen ei tajua mistään mitään vaan kuvittelee että raha kasvaa puussa.
Nimimerkki nainen joka elätti ikuista uneksijaa 20 vuotta.
Miksi teillä menee rahaa niin paljon ruokakauppaan ? Mitä te oikein syötte iltaisin ja viikonloppuisin ?
Oletan, että kumpikin syö päivällä töissä. Paljonko sinulla meni rahaa ruokakauppaan kun asuit yksin ?
Ehdotan, että pidät kuukauden kirjaa menoistanne ja sen jälkeen pidät palaverin miehesi kanssa. Näytät konkreettisesti mihin sinun palkkasi hupenee puoleen kuuhun mennessä. Kerrot miehelle kuinka paljon voit käyttää ruokaan rahaa kuukaudessa, jotta jäisi rahaa muuhunkin.