rakastuin 10 vuotta sitten.me molemmat rakastuttiin.hänen seurassa ei voinut hengittää,ei puhua takeltelematta,vatsa oli täynnä perhosia,uskomattomia romanttisia ja kiihkeitä hetkiä ja muistoja.... mutta hän ei vaan asunut samalla paikkakunnalla. kun toisella oli lomaa tai viikonloppu niin tapasimme joko ajamalla toisen luo tai joskus oltiin vaan pidempää toisen luona. joskus taas kului useampi kuukausi kun ei nähty...mutta olimme silti yhteyksissä.muutaman vuoden päästä, sain kuulla ne sanat joita olin odottanut kauan, mutta kuulin ne myös toiselta samaan aikaan. olin valinnan edessä. vaihtoehtoina mies joka oli läsnä ja mies jonka takia piti pysäyttää koko elämä vain pienen hetken takia, niinkuin tähän asti. valitsin sen ihmisen jonka kanssa elin enkä valinnut sitä JOTA ILMAN EN VOI ELÄÄ. uskoin että se kaikki joka oli NIIN TÄYDELLISTÄ välimatkaa huomioon ottamatta, oli liian totta ollakseen hyvää, halusin suojella sekä rakastani että myös itseäni toisiltamme. silti itkin päätöstäni joka ilta itseni uneen, hän itki, yritin työntää hänet pois luotani mutta tapailimme silti, ja taas pistin kaikki suhteeni poikki vain ollakseni hetken hänen kanssaan...kunnes hän tapasi toisen, minä rakastuin ystävääni. menin naimisiin ja hän elää saman tytön kanssa 5tunnin ajomatkan päässä. kumpikaan ei enää häiritse toisen elämää.
valehtelen itselleni,
valehtelen muille,
ei kukaan näe kuinka syvä tuskani on,
vain sitä yhtä kaipaan.
ei se salaisuus ole, kaikki sen tietää kuinka muutuin, sairastuin, en enää hymyillyt.
kuinka masennus otti vallan ja veti pohjamutaan jonne luulin jääväni.
onneksi puoisoni on paras ystäväni, hän veti minut sieltä pois vaikka tietää että sydämmeni kuuluu aina toiselle. jossain syvällä hymyilen "hänellä on nyt kaikki paremmin ilman minua, hän löysi toisen ja on onnellinen.ehkä minä tein SEN MIKÄ ON OIKEIN, eikä siten miten halusin". rakastin häntä niin että uhrasin oman onneni jotta hän löytäisi jonkun paremman.ÄLKÄÄ AJATELKO NIIN,, älkää aliarvioiko itseänne, on turha tuntea itseään toisen rinnalla huonommaksi. minä kadun sitä aina. aina.
hän itki minulle, ettei hän olisi koskaan rakastanut ketään toista. minä tiedän sen.
nyt on myöhäistä. ei siitä tulisi enää mitään. me molemmat tiedämme sen vaikka toisiamme rakastammekin.
onhan se onni että on kokenut sen todellisen rakkauden.
mutta oli vain pakko jatkaa elämää,
etsiä surun ja tuskan keskeltä itsensä uudelleen.
mikään ei tee nöyremmäksi. minusta tuli parempi ihmisenä. opin arvostamaan asioita ja haluan vaikuttaa niihin. hän on inspiraationi ja voimani.
vain enää tähdille voin sen lausua,
rakastan sinua.
valehtelen itselleni,
valehtelen muille,
ei kukaan näe kuinka syvä tuskani on,
vain sitä yhtä kaipaan.
ei se salaisuus ole, kaikki sen tietää kuinka muutuin, sairastuin, en enää hymyillyt.
kuinka masennus otti vallan ja veti pohjamutaan jonne luulin jääväni.
onneksi puoisoni on paras ystäväni, hän veti minut sieltä pois vaikka tietää että sydämmeni kuuluu aina toiselle. jossain syvällä hymyilen "hänellä on nyt kaikki paremmin ilman minua, hän löysi toisen ja on onnellinen.ehkä minä tein SEN MIKÄ ON OIKEIN, eikä siten miten halusin". rakastin häntä niin että uhrasin oman onneni jotta hän löytäisi jonkun paremman.ÄLKÄÄ AJATELKO NIIN,, älkää aliarvioiko itseänne, on turha tuntea itseään toisen rinnalla huonommaksi. minä kadun sitä aina. aina.
hän itki minulle, ettei hän olisi koskaan rakastanut ketään toista. minä tiedän sen.
nyt on myöhäistä. ei siitä tulisi enää mitään. me molemmat tiedämme sen vaikka toisiamme rakastammekin.
onhan se onni että on kokenut sen todellisen rakkauden.
mutta oli vain pakko jatkaa elämää,
etsiä surun ja tuskan keskeltä itsensä uudelleen.
mikään ei tee nöyremmäksi. minusta tuli parempi ihmisenä. opin arvostamaan asioita ja haluan vaikuttaa niihin. hän on inspiraationi ja voimani.
vain enää tähdille voin sen lausua,
rakastan sinua.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Naiset on niin urpoja!
Juuri tämän vuoksi valitsin itse sen kiduttavamman tien. Enkä saanut sitä mitä halusin, mutta minun oli pakko katsoa ennemmin kuin katua. Rakastan häntä aina, mutta hän oli se joka lopulta sanoi, että emme palaa enää koskaan yhteen. Minä tein kaikkeni elämän rakkauden eteen. Koska hän ei uskaltanut/halunnut siihen alkaa, minun on pakko mennä eteenpäin. Silti, muistan sen kaiken aina. Mutta se koskee koko ajan vähemmän.
Ja sulle joka alempana kommentoit, että naiset on urpoja, niin kyllä miehetkin osaa niitä olla. Koitahan päästä mustavalkoisuudestasi eroon:)