Välillä mietin tota itsevarmuutta. Se kun on niin tärkeä asia naisiin tutustumisissa. Itse oon huomannut että joihinkin paikkoihin en sovi ollenkaan, siellä tunnen itse epävarmaksi ja naiset ei mua silloin noteeraa. Joissain paikoissa ja jonakin hetkinä oon taas niin varma että ihan ihmetyttää. Jälkeenpäin oon välillä ihmetellyt jotakin itsevarmaa hetkeä jonkun naisen seurassa ja miettinyt olisinko saanut treffiseuraa jos oisin pyytänyt ? Ei sitä kuitenkaan miehenäkään voi aina olla pyytelemässä naisia treffeille, epätoivoiseksihan siinä tulee. Kaikki ei vaan kiinnosta. Ne itsevarmat päivät ja hetket pitäs vaan osata käyttää silti hyödyksi, koska se näyttää olevan naisille niin tärkeää että se miehen itsevarmuus. Vaikka toisaalta seuraavana päivänä taas saattaa olla pävarmempi kun tapaa sen saman naisen toiseen kertaan :)
Itsevarmuudesta
No kuhan mietin
51336
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kokemus tuo ihmiselle itsevarmuutta ja samoin se, että osaa tehdä jotakin hyvin. Itseään kannattaa kehittää millä tahansa alalla, sillä tieto omista taidoista ja osaamisesta kohentaa ryhtiä ja antaa itseluottamusta.
Mä osaan nyrkkeillä, pelata lätkää ja laittaa sekä ajaa autoja.
Osaan olla itsevarma kehässä, kaukalossa sekä autotallissa että radalla... Ei mitään tekemistä naisten kaa millään.
No okei osaan tanssiakin hyvin(ehkä ), mut jostain syystä mun korokkeen alla on pääasiassa vaan miehiä >:( vaikka kapakassa olis miten paljon tilaa.
Ei siinä paljon itsevarmuutta kerry naisten saralla
Olet tosi urheilullinen ollaksesi epävarma itsestäsi. Yleensä urheilijat ovat ryhdikkäitä ja luulevat itsestään liikojakin, kun on menestystä jossain lajissa.
Kiinnitin huomiota siihen, että kaikki lajisi ovat sellaisia, joissa ei paljon puhuta. Puhetaito on naisten kanssa tietysti tosi tärkeä. Luetko lehtiä, kirjoja, seuraatko aikaasi? Onko sinulla puheenaiheita? Tosin iskemistilanteessa voi puhua hullujakin, sillä tyyli millä asia esitetään ratkaisee. Jos olet huono small talkissa, mene asumaan Lappeenrantaan puoleksi vuodeksi. Se on Suomen Italia, jossa oppii juttelemaan uppo-outojen kanssa torikahvilassa.
Mielestäni smalltalkki on yliarvostettu hyve. Oikeastaan olen aina miettinyt, että miksi esittää jotain muuta kuin mitä on pariutumistilanteessa. Ihminen voi olla vaikka miten hyvä puoliso/partneri vaikkei smalltalkkia hallitsisikaan. Onko haitaksi olla oma itsensä tässä tilanteessa? Vai onko todella hyötyä yrittää antaa itsestä erilainen/parempi(?)kuva kuin mitä on? Niinhän se on, että moni/lähes kaikki pitää hiljaisuutta tietyissä tilanteissa kiusallisena asiana. Olen yrittänyt ja päässytkin oman pääni sisällä eroon tuosta häiritsevyydestä mm kommunikooimalla hiljaisuuden aikana non-verbaalisesti, esim hieman hymyilemällä tms. Sekin vapauttaa tunnelmaa. Lisäksi tietynlaisen liikayrittämisen välttäminen luo kepeää ilmapiiriä, jolloin nämä hiljaiset hetketkään eivät niin häiritse.
ihan sama minkälainen on, naiselle kun ei mikään kelpaa...