Täytin just 30.
Miltä tuntui tulla kolmekymppiseksi, mitä ajatuksia ja tunteita se herätti?
Mitä mieltä miehet on kolmekybäisistä sinkkunaisista?
Oliko sitä kuuluisaa 30 kriisiä??
Itseäni mietityttää ainoastaan se että olen jäänyt jälkeen suhteiluista naiivin luonteeni takia,
kaikki muut ovat suhderintamalla kokeneet vaikka mitä ja lapsiakin ehtineet tekemään, eroneet jne.. minä sillä välin lukenut sarjiksia ja yhden lyhyen romanssin perään itkenyt, hirvittää että ehdinkö ottamaan loppukiriä ja perustamaan perhettä.
Miltä tuntui tulla kolmekymppiseksi, mitä ajatuksia ja tunteita se herätti?
Mitä mieltä miehet on kolmekybäisistä sinkkunaisista?
Oliko sitä kuuluisaa 30 kriisiä??
Itseäni mietityttää ainoastaan se että olen jäänyt jälkeen suhteiluista naiivin luonteeni takia,
kaikki muut ovat suhderintamalla kokeneet vaikka mitä ja lapsiakin ehtineet tekemään, eroneet jne.. minä sillä välin lukenut sarjiksia ja yhden lyhyen romanssin perään itkenyt, hirvittää että ehdinkö ottamaan loppukiriä ja perustamaan perhettä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mulla ollut mitään erityisiä tuntemuksia ja ajatuksia. Samanlainen päivä se oli kuin muukin. Mutta pari kk sen jälkeen oli tosi vaikeeta, mutta en mä sitä 30-kriisiksi luokittele vaan isäksi kasvamisen vaikeutta vaan.
Mä ajattelen samanikäisistä sinkkunaisista, että yhä useampi on sinkku. Ikävää. Taitaa olla meno sellaista kertakäyttösuhteita vaan, että mikään ei kestä ja pelätään sitoutumista. Ja sitten liian kovat vaatimukset on kaikilla. NIin näillä naisilla kuin miehillä. En mä sen kummemmin oo näitä sinkkunaisia ajatellut. Omaa puolisoa vaan:)
Ei ainakaan vielä ole mikään kriisi iskenyt, päinvastoin. Olen ensi kuussa 31, niin ja nainen. Olen täysin tyytyväinen ikääni, mahtavaa oli kakskymppisenä, mutta en haluaisi enää olla sen ikäinen. Silloin piti mennä joka paikkaan ja nähdä koko maailma, nyt ajatus aloilleen asettumisesta kuulostaa ihanalta. Koulut on käyty, nyt oma firma pystyssä, seuraava tavoite on oma kämppä puutarhalla.
Enpä ole huomannut mitään eroa miesten suhtautumisessa, samalla tavalla suhtautuu kuin viimeiset 5 vuotta. Ei se numero merkkaa mitään, olemus ratkaisee. Samoin kun miehilläkin. Täytyy kyllä sanoa että miehet ovat parhaimmillaan päälle 30-vuotiaina. Ei enää mitään poikia. Mielestäni ihmiset yleensäkin löytävät itsensä siinä vähän ennen 30 ikävuotta, tajuavat mitä ovat. Sitä ennen se on sellaista etsintää. Saa nähdä mitä 40 tuo tullessaan tuon suhteen, ainahan me kasvetaan ihmisinä.
Pari kaveria on perustanut perheen ja eronnut, täytyy sanoa että olen äärimmäisen tyytyväinen etten ole samassa tilanteessa. Ettei elämäni ole rikkinäinen perhe. Elämäni on omani. Jos joku tulee tähän vierelle niin tulee, jos ei niin ei.
Kolme vakavaa suhdetta takana. Kyllähän siinä tuli paljon koettua, hyvää ja pahaa. Sanoisin kuitenkin että kyllä siitä omasta ajasta kannattaa nauttia. Sitten kun löytää jonkun niin voi nyhvätä yhdessä vaikka loppuelämän.
ei kolmekyt vielä mitään ole, ei tullut kriisiä tms kun lapsetkin jo "tehty" yms, nyt hirvittää kun 40 tulee viiden vuoden päästä! Kavereistani pari on saaneet esikoisen vasta 40 vuotiaina.