"En mä sua koskaan rakastanutkaan"

Ihmiset sanoo vaikkei välttämättä tarkota...

Minun mielestäni on hyvä, jos ollaan rehellisiä, ei rakkaus ja kunnioitus ole sama asia. No jos vihan vimmassa sanoo, ei silloin ole tarkoittanut.
Ei hän uuttakaan rakasta, kun on nopeasti löytänyt, voi olettaa.
Vasta kun saa etäisyyttä, voi miettiä, rakastinko todella. Voi rakastaa intohimoisesti vaikka ei senttiäkään kunnioittaisi?

Sejokinsinullaon kirjoitti:

Minun mielestäni on hyvä, jos ollaan rehellisiä, ei rakkaus ja kunnioitus ole sama asia. No jos vihan vimmassa sanoo, ei silloin ole tarkoittanut.
Ei hän uuttakaan rakasta, kun on nopeasti löytänyt, voi olettaa.
Vasta kun saa etäisyyttä, voi miettiä, rakastinko todella. Voi rakastaa intohimoisesti vaikka ei senttiäkään kunnioittaisi?

Lue lisää

ei voi rakastaa jollei toista kunnioita, kyllä ne kuuluu yhteen, mut se on mun mielipide vaan.
Sillai minäkin ajattelisin, että tuskin se nopeasti löytynyt uusi voi olla rakkautta, aika mahdotonta ehkä?
Mut onko sitten se vanhakaan ollut? Onko ollut yhdessä oloon ollut jokin muu syy?

trokee kirjoitti:

ei voi rakastaa jollei toista kunnioita, kyllä ne kuuluu yhteen, mut se on mun mielipide vaan.
Sillai minäkin ajattelisin, että tuskin se nopeasti löytynyt uusi voi olla rakkautta, aika mahdotonta ehkä?
Mut onko sitten se vanhakaan ollut? Onko ollut yhdessä oloon ollut jokin muu syy?

Lue lisää

En halua väitellä, monet joita tunnen käyttävät tuota argumenttia, naista ei voi rakastaa jollei kunnioita, ihan kuin rakkauden voisi laskea. Olin itse rakastunut mieheen, jota en voinut millään tavoin kunnioittaa.
Kuitenkin jos puhuttaisiin totta, jollei rakkaudesta, vaan yleensä, vähennettäisiin turhaa kärsimystä.

Ihmisillä on monia syitä minkä takia menevät toisen kanssa suhteeseen. Minäkin menin semmoseen ilman että todella intohimosesti rakastin häntä mutta luulin että pystyisin siihen ja että ehkä tunteeni muuttuvat. Elämässä pitää kokeilla kaikenlaista ja oppia niistä. Niin myös minä ja näyttää että myös sinulle on näin käynyt mutta olet se toinen puoli joka rakasti eikä tajunnut että se toinen ei rakastanu. Olen 100% varma että sinäkin jos näin taakse päin katselet ja ajattelet niin ehkä pystyt näkemään että ei kaikki nyt ihan ollut semmosta kun pitäisi? Minä myös sanoin miehelleni että en ikinä oikein rakastanut häntä ja se oli tosi asia en sanoisi sitä toista loukatakseni vaan kertoakseni syyni miksi se ei sujunut, outoa mutta hänkään ei sitä uskonut ja sitä en taas tajua. Miksi et usko että toinen ei rakastanut tai enää rakasta? Sinulla ilmeisesti oli teidän elämästä eri ajatus kuin hänellä ja jos hän olisi ollut tyytyväinen niin ei olisi muita kattellut. Joskus pitää sanoa totuus ja joskus pitää sitä kuunnella, ehkä teiän loppuun olikin syy se että ehkä et kuunnellut tai ymmärtänyt? Joku päivä tulevaisuudessa kun sinä löydät sen oikean niin tiedät mitä tarkotan.

kuulla kirjoitti:

Ihmisillä on monia syitä minkä takia menevät toisen kanssa suhteeseen. Minäkin menin semmoseen ilman että todella intohimosesti rakastin häntä mutta luulin että pystyisin siihen ja että ehkä tunteeni muuttuvat. Elämässä pitää kokeilla kaikenlaista ja oppia niistä. Niin myös minä ja näyttää että myös sinulle on näin käynyt mutta olet se toinen puoli joka rakasti eikä tajunnut että se toinen ei rakastanu. Olen 100% varma että sinäkin jos näin taakse päin katselet ja ajattelet niin ehkä pystyt näkemään että ei kaikki nyt ihan ollut semmosta kun pitäisi? Minä myös sanoin miehelleni että en ikinä oikein rakastanut häntä ja se oli tosi asia en sanoisi sitä toista loukatakseni vaan kertoakseni syyni miksi se ei sujunut, outoa mutta hänkään ei sitä uskonut ja sitä en taas tajua. Miksi et usko että toinen ei rakastanut tai enää rakasta? Sinulla ilmeisesti oli teidän elämästä eri ajatus kuin hänellä ja jos hän olisi ollut tyytyväinen niin ei olisi muita kattellut. Joskus pitää sanoa totuus ja joskus pitää sitä kuunnella, ehkä teiän loppuun olikin syy se että ehkä et kuunnellut tai ymmärtänyt? Joku päivä tulevaisuudessa kun sinä löydät sen oikean niin tiedät mitä tarkotan.

Lue lisää

On meitä vissiin moneksi. Kokisin kamalan kiusallisena sellaisen tilanteen, että kumppani on rakastunut, mutta itse en olisi. Se tuntuisi toisen huijaamiselta. Tapailin joskus miestä, joka oli kauhean rakastunut minuun. En ollut itse. Ei siitä mitään tullut, mua alkoi aina vaan enemmän ahdistaa hänen tapaamisensa.

Ei missään suhteessa minusta kaikki ole parasta mahdollista. Ei mulla aina ollut hyvä olo suhteessa, mutta ei mulla aina ole hyvä olo esim. töissäkään, mutta silti menen duuniin... Tiedän, että joskus tulee taas parempi vaihe.

Meillä meni monta vuotta yhdessä. Jos toinen ei alun perinkään rakastanut, niin miksi ihmeessä se ne vuodet roikkui mukana?

Tuo että ei olisi muita katsellut, jos olisi ollut tyytyväinen... Ei voi suhteessa toista vastuuttaa siitä, mitä valintoja itse tekee. En mä ainakaan kuvitellut, että olisi mun miehen tehtävä pitää mut tyytyväisenä. Olisi nyt yhdessä eletty ja jaettu arkea ja kohokohtia, välillä helppoja ja välillä vaikeita asioita.

välittämättä tuosta kommentista, tiedän että se satuttaa mutta mies ei oikeesti tarkoita sitä.

Itsekin avioeron kokeneena ja nopean eron tullessa kuulin ihan samaa mieheltä, suhde oli virhe, olen ollut vankilassa kanssasi, rakkaus kuollut jne.. Uusi nainen taustalla..

No meni hetken aikaa ja uusi huuma jäi, meidän ero silti astui voimaan mutta muutaman kuukauden päästä mies kirjoitti pitkän kirjeen ja laittoin myös tekstarilla samaa asiaa että ero otti tosi koville ja satutti häntäkin vaikka hän sen halusi ja pyysi anteeksi sanomisiaan. Hän oli itsekin ihan sekaisin ja halusi jotenkin lytätä minut ettei tuntuisi niin kipeeltä ja uusi nainen tuntuisi paremmalta.

Tämä on tätä jotain miesten logiikkaa mitä me naiset ei aina jakseta ymmärtää.

Kovasti voimia sulle sinne!

taitaa olla totta. On kai helpompi ajatella tulevaisuuttakin uudessa suhteessa. Voi ajatella, että se uusi on "oikeampi" ja rakkaus "aidompaa" kuin edellisellä kerralla.

Hitto kun itse selviäisin tästä jotenkin. Tuntuu niin helevetin pahalta. Niin kuin olisi tullut kilpailutetuksi ja tarjouskilvassa hylätyksi.

gogododo kirjoitti:

taitaa olla totta. On kai helpompi ajatella tulevaisuuttakin uudessa suhteessa. Voi ajatella, että se uusi on "oikeampi" ja rakkaus "aidompaa" kuin edellisellä kerralla.

Hitto kun itse selviäisin tästä jotenkin. Tuntuu niin helevetin pahalta. Niin kuin olisi tullut kilpailutetuksi ja tarjouskilvassa hylätyksi.

Lue lisää

Eiköhän tommonen lähtijä ole sitä häviäjätyyppiä. Menee naimisiin, vaikkei ole varma tunteistaan, eikä ole sellaisia riittävästi arvopohjaa pitää itseään ruodussa ja yrittää suhteen eteen. Tuskin se hänenkään itsekunnioitustaan kasvattaa.

täälä kanssa vähän sama tilanne, vajaa 6 vuotta yhdessä oloa, kaksi lasta. minä hoidin mukulat synnytyksistä asti yksin, ukko paineli omia menojaan. mitta täyttyi kaksi kuukautta sitten, sanoin haluavani eron. kävi miehelle, tulin itse katumapäälle, kaikkeni yritin tehdä, lupasin, anelin yms. ei miestä hetkauttanut.
Sitten tuli tämä hänen syytteli, olen hullu, lyönyt palloa nilkkaan, en ole saanut hyvää olo hälle yms., ei kukaan ota tommosta ämmää, et oo ollu mulle mitään!
Eilen kävi sitten ilmi että hällä ollu uusi jo ennen minun "avautumista".

Oon niin pettynyt, aina antanut vapaat kädet, hoitanut kodin, lapset kaikki yksin. Antanut hänen mennä ja tehdä. Sietänyt sen että ei mitään parisuhde toimintaa. Haarat levällään pitäs aina olla! TÄSSÄ KIITOS SIITÄ!

ja siltikin vaan kaipaan ja toivon että mies muuttuisi... kuinka tyhmä ihminen voi olla!?!?

p*rkele! kirjoitti:

täälä kanssa vähän sama tilanne, vajaa 6 vuotta yhdessä oloa, kaksi lasta. minä hoidin mukulat synnytyksistä asti yksin, ukko paineli omia menojaan. mitta täyttyi kaksi kuukautta sitten, sanoin haluavani eron. kävi miehelle, tulin itse katumapäälle, kaikkeni yritin tehdä, lupasin, anelin yms. ei miestä hetkauttanut.
Sitten tuli tämä hänen syytteli, olen hullu, lyönyt palloa nilkkaan, en ole saanut hyvää olo hälle yms., ei kukaan ota tommosta ämmää, et oo ollu mulle mitään!
Eilen kävi sitten ilmi että hällä ollu uusi jo ennen minun "avautumista".

Oon niin pettynyt, aina antanut vapaat kädet, hoitanut kodin, lapset kaikki yksin. Antanut hänen mennä ja tehdä. Sietänyt sen että ei mitään parisuhde toimintaa. Haarat levällään pitäs aina olla! TÄSSÄ KIITOS SIITÄ!

ja siltikin vaan kaipaan ja toivon että mies muuttuisi... kuinka tyhmä ihminen voi olla!?!?

Lue lisää

edellinen kirjoitus aivan sana sanaan kuin minun elämästä. itsekin toivon että tajuaa mitä meillä oli ja jättäisi uuden naisen. eli todella tyhmä minäkin olen..
eilen sain kuulla että teki lapset ja eli kanssani vain siksi että luuli että voi olla minun kanssa onnellinen..
on vaan aika julmaa sanoa noin, kun oikeasti tiedän että oli kanssani onnellinen..