Kohtalo voi olla julma. Kultani ei voi/halua tulla Suomeen koska tietää ettei saa täältä töitä ja kotimaassaan Turkissa hänellä on töitä. Minä en voi mennä Turkkiin koska mulla vakinainen työ täällä.
Kuinka rankasti olemme yrittäneet ratkaista ongelman siitä kuinka voisimme elää yhdessä.
Kuinka te muut voitte suunnitella ja toteuttaa yhdessä olonne?
Meillä yhteinen tulevaisuus kaatui kun molemmilla työpaikat kotimaassaan.
Eikä kukaan voi oikeesti seurustella siten, että kohtaa kultansa ehkä sen pari kertaa vuodessa, ei se ole oikeanlaista seurustelua.
Kaikki tämä hiipuu hiljalleen. Toivon hänen olevan onnellinen, niin kultaista miestä harvoin kohtaa.
Kuinka rankasti olemme yrittäneet ratkaista ongelman siitä kuinka voisimme elää yhdessä.
Kuinka te muut voitte suunnitella ja toteuttaa yhdessä olonne?
Meillä yhteinen tulevaisuus kaatui kun molemmilla työpaikat kotimaassaan.
Eikä kukaan voi oikeesti seurustella siten, että kohtaa kultansa ehkä sen pari kertaa vuodessa, ei se ole oikeanlaista seurustelua.
Kaikki tämä hiipuu hiljalleen. Toivon hänen olevan onnellinen, niin kultaista miestä harvoin kohtaa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
noin, jos kerran työ on tärkeämpi kuin toinen ihminen. Jokaisella on oikeus asettaa oma arvojärjestyksensä, ja te molemmat olette sen tehneet.
Taitaa olla silmälumetta koko stoori, olet vain lomaromanssi hänelle. Sillä ukolla on jo perhe ja elämä siellä. Ei hän sinua tosissaan edes sinne haluaisi. Mies Turkissa elättää perheen ja heilastelee sinun kanssa vain ajan ja kulun vuoksi.
Kuten täälläkin on esitetty, hänellä voi olla vaimo Turkissa tai kenties perhe ei hyväksyisi sinua...
Voithan varmistua asiasta esimerkiksi kertomalla hänelle että haluaisit naimisiin hänen kanssaan ja haluat alkaa suunnitella sinne muuttoa. Onko hän valmis ottaman sinut vastaan vai tuleeko "mutkia matkaan", eli jollakin tekosyyllä hän ei voisikaan mennä kanssasi naimisiin tai jostakin syystä et voikaan vielä muuttaa Turkkiin hänen luokseen.
Olen kuitenkin aivan samaa mieltä siitä pensselitädin kanssa että jos työ on tärkeämpi kuin toinen niin sitten on parempi jättää. Et ole löytänyt sitä oikeaa vielä. Faktahan on kuitenkin se että jos te ette kumpikaan ole valmis luopumaan omasta työstänne perheen perustamisen vuoksi niin suhteesta ei tule mitään... piste.
Sitten on ihan turha kuitenkin itkeä asiaa tällä palstalla... "haaveet särkyi", eli jos ne haaveet ei ole sen arvoiset että haluaa jättäää työtään miehen vuoksi, niin sittenhän miehen menetys ei ole sen pahempi asia kuin työpaikan menetys, eikö ? Itse saat valintasi tehdä.
Ei menetettyä työpaikkaa kannata kauan itkeä... ei kun vaan hakemukset sisään ja uuteen työhön. Sama kai tässä. Ei kun profiili deittipalstalle tai menopaikkoihin notkumaan.
Katso peiliin... sieltä löytyy se ihminen joka haaveesi särki.
Kiitokset kaikille teille kolmelle ja asiaa todella kirjoititte.
Juuri hän halusi kanssani naimisiin, tutustutti minut osaan perheeseensä, hän sanoi, että kaikki hänen omaisensa ovat myytyjä edessäni, että kukaan ei voi olla tykkäämättä minusta.
Hänen serkkunsa (mies) olisi tehnyt mitä vain puolestani samoin hänen ystävänsä MUTTA en ehkä haluaisi elää Turkissa vaikka alkuun se tuntuikin ihanalta vaihtoehdolta.
Hän on eronnut ja hänellä on kaksi lasta ja tämä lapsetkin ovat syy että hän ei voi muuttaa luokseni koska hänen täytyy huolehtia lapsistaan. Hän on huolehtiva ja rakastava isä, täydellinen.
Arvostan sellaista vanhempaa joka valitsee ensin lapsensa ja sitten muut asiat.
Hän on sanonut ettei ole onnellinen mutta hän ei voi tehdä muuta.
Hän ei halua olla taakaksi minulle työttömänä täällä Suomessa ja siinä syy miksi hän ei tule.
Ehkä on sitten niin, että en ole sittenkään täysillä mukana tässä kaikessa vai onko niin etten uskalla jättää vakinaista työpaikkaani, kotiani, omaisiani...olen valmis uhraamaan rakkauteni tämän tutun ja turvallisen elämäni johdosta. (?)
Kyllä se on totta, että haaveeni särkyi ja siksi haluankin tietää kuinka teillä on ollut voimaa tehdä valtavia muutoksia elämässänne rakkautenne vuoksi?
et sitten kyennyt vakuuttamaan etta kylla KELA antaa fattan kanssa rahaa, kunhan jaksaa huutaa rasisti joka luukulla. Vai eiko karvaranteella ole tarpeeksi karvoja mennakseen apinasta (mika sinallaan on outoa).
Mutta aivan varmasti saamme kuulla "onnellisen" lopun tallekin tarinalle eli eipa aikaakaan kun musukuukeri on jo Suomessa, onnellisesti "valtion leivissa".
Keta luulet kusettavasi?
Mun kulta Turkissa, hänellä työ siellä eikä ole muuttamassa Suomeen. Mulla olis töitä, mutta, jossain vaiheessa muutan Turkkiin rakkaani luo, koska ei kaukosuhde pidemmän päälle kestä ja ei se vaan oo mun juttu. Rakkaani on minulle niin tärkeä, ettei mikään pidättele minua Suomessa. Sitäpaitsi tykkään Turkista paljon, joten miksi en muuttaisi..
myös muuttaa Turkkiin kultani luo, emme kestä enää tätä kaukosuhdetta. Olen jo kysellyt alustavasti työpaikkaa siellä ja eiköhän tuo onnistune. Jos ei, niin kyllä oma rakkaani pitää minusta huolen, hän on niin luvannut. Mikään ei ole tärkeämpää kuin rakkaus.
olette onnellisia kun teillä on varma tunne mitä tahdotte. Varmaan ihana tunne tietää, että pian olette rakkaanne luona ja onhan Turkki ihana maa.
Tulin just kävelylenkiltä ja se varmisti tunnettani, että kaipaan tätä Suomen luontoa, raikasta ilmaa, tulevaa talvea jne.
Vaikka, tunnustan, kärsin vieläkin ...
Ja toi Rakas Watson......en voinut muuta kuin nauraa hänen kirjoitukselleen...
Kelalta saa tosiaan rahaa, mutta se ongelmallisempi asia on taas se jos hän ei muuten halua tulla... jos sinä käyt töissä ja hän joutuu tekemään päivisin kotityöt niinkuin kohtuullista olisi, niin lapset sen jo perheelle kertovat kohta ja sitten miehellä on enemmän kuin pikku ongelma.
Jos sinä taas menet sinne piiaksi niin sehän tietysti hänelle kävisi, työtä et saa etkä rahaa muuta kuin mitä hän sinulle antaa... ymmärrän hyvin jollet halua lähteä, oikein hyvin.
jännä kirjoitelma.
Oikeasti hän tulisi jos olisi töitä ja jos lapset olisivat jo isoja. Hän ei ole sellainen joka haluaa elää toisen siivellä. Ja niin tyhmä en ole, että toisin veronmaksajien "riesaksi" hänet joten ainoa syy on juuri se mitä hän sanoi, ettei tahdo olla taakaksi minulle.
Mutta tämä juttu meni näin ja kai se on hyvä.
Tuosta minun roolistani Turkissa jos sinne muuttaisin...totta on, voiko toista tuntea täysin ennenkuin on asunut hänen kanssaan tarpeeksi kauan, ihminen voi muuttua tai olla muuttumatta.
Jos toisesta voisikin olla varma niin aika moni liitto täällä kotisuomalaistenkin kesken olisi jäänyt toteutumatta.
Jos ottaa riskin niin sitten sen tietää... mutta avioliittoa ei halua kuitenkaan solmia ihan riskin varaan ja kuitenkaan teistä kumpikaan ei tiedä miltä se elämä toisessa maassa todellisuudessa on. Vaikka mies olisi itse halukas antamaan sinulle paremman roolin, ei perheen, ystävien ja kulttuurin painostus olisi hänelle helppo jos hän antaa sinulle samat oikeudet joihin olet tottunut täällä...
Ainoa asia mikä siis on aikalailla selviö on tosiaan se että jos menet miehen maahan, hänen kulttuuriinsa, perheensä keskelle... niin sinä olet se jonka on sopeuduttava maan tapoihin.
Turkkilaiset ovat kyllä yritteliästä ja toimelista väkeä verratuna moneen muuhun tänne tulijaan, jos ei olisi niin olisiko meillä Kebab-paikkaa joka kadunkulmassa ? Useat tänne tulleet ovat mukavia kun heihin pinnallisesti tutustuu, mutta tunnen itse vain muutamia joten en voi oikein sanoa mitä se on sitten kotioloissa. Kenties hänelle sittenkin löytyisi töitä. Itse en ainakaan epäilisi yhtään ottaa turkkilaista töihin, mutta kun ei ole mitään mitä voisi työksi antaa...
En ole sinulle kateellinen. Haasteesi on melkoinen, mutta uskoisin kuitenkin että kahdesta vaihtoehdosta sinulle turvallisempi ja luultavasti tasa-arvoisempi olisi se että hän tulisi tänne... mikä nyt ymmärtääkseni ei ole toteutumassa.
Ja toisekseen jos ei kukaan ottaisi riskiä toisen vuoksi, voisi olla aika vähän avioliittoja :)
Olet oikeassa, jos menisin Turkkiin niin joutuisin sopeutumaan.
Oikeastaan haasteeni oli melkoinen silloin kun vielä uskoimme molemmat siihen, että voimme asua puolittain Suomessa ja Turkissa, että keksisimme työtilanteisiimme ratkaisun.
Nyt kun sitä ratkaisua ei löydetty, haaste kaikkeen tuohon on kadonnut.
Nyt me totuttelemme olemaan ottamatta yhteyttä joka päivä, silti ikävä kalvaa. Tuntuu oudolta olla pitämättä yhteyttä ja samalla aikaa jotenkin helpottavalta, pakkohan sen on helpottaa vaikka väkisin.
Se, että aloitin kirjoittaa tänne, oli uteliaisuus muiden parien kohdalla, kuinka muut ovat selvinneet vastaavassa tilanteessa.
Voit kaiketi vielä kerran yrittää jos hän haluaisi kokeeksi lähteä tänne, mutta en tiedä haluaako hän...
No, itselläni oli muutama vuosi sitten suhde kiinalaisen naisen kanssa, kävin siellä ja hän täällä mutta jouduin lähettämään hänet etuajassa takaisin kun ei siitä sitten tullut oikeasti mitään. Syy oli varmaan enemmän minussa. Hänellä kesti paljon pidempään sopeutua tilanteeseen kuin minulla.
No, nyt olen jo ollut vuosia naimisissa (toisen) aasialaisen kanssa enkä vaihtaisi ikinä, joten en kysele yhetystietojasi...
Mutta sen sanoisin että kuten krapularyyppy, parasta lääkettä tilanteeseen on se että et vajoa itsesääliin vaan vaikka puoliväkisin laitat itsesi menemään eteenpäin elämässä ja etsimään seuraavaa, niin vastenmieliseltä kuin asia tuntuisikin juuri nyt.
Joo, olen mies mutta itselläni se auttoi pääsemään yli pahimmasta. En tarkoita että hakeutuisit lyhytaikaiseen suhteeseen vaan sitä että päätät ennakkoluulottomasti tosissasi taas etsiä sitä oikeaa.
kiva kun osasin viihdyttaa. Valitettavasti asia on vakava vaikka sarkastisesti sita kasittelinkin.
Lahdetaan nyt siita etta jos on aivan pakko sekaantua musukuukeriin niin muuttakaa niihin musukuukeriparatiiseihin, silla kuten totesit musukuukerisi ei saa Suomessa toita ja pizzerioita ja kebabrakaloita on jo joka kadunkulmassa. Sitapaitsi suomalaisten ruokavalioon ei hapy- ja perskarvat kuulu, mika taasen nayttaa olevan musukuukerien normaalia apetta.
Joten tavallaan, vaikka oletkin jo saastainen, olet tekemassa oikean ratkaisun eli ei musukuukeria Suomeen.
(tosin en tule olemaan yllattynyt jos kuukauden sisaan kopsahtaa viesti missa ap onnesta soikeana selittaa kuinka "rakas" karvakoura on tulossa Suomeen. Niin ja tiineena ollaan)
Täytyy todeta, että kyllä mun ja kultani tarina on loppu. Eilenkään ei oltu yhtään yhteydessä ja pakko se on tehdä niin, jos pitää yhteyttä silloin ei pääse irti.
Olen nähnyt hänen itkevän tätä tilannetta, hän sanookin elämän olevan "shit".
Toisekseen hän on sellainen mies joka tarvitsee tehdä töitä, hän ei osaa eikä halua olla joutilaana.
Ja omalta kohdaltani Turkki ei ole enää se maa jonne lomallani matkustan, ehkä suuntaan Pariisiin lomallani tai jonnekkin uuteen tuntemattomaan paikkaan ihan kotosuomessa.
Oletan sinun tarkoittavan "saastainen" sanan tilalla säästymistä tai vastaavaa, koska sulla ei ole noita ää ja öö -kirjaimia.
Ei tähän tapaukseen ole olemassa oikeaa tai väärää ratkaisua. Koska itse en voi mennä Turkkiin jää vain ainoaksi vaihtoehdoksi suhteen kariutuminen. Mutta vielä se sattuu niin..
Sekin oli kyllä mielessäni jo aiemmin, että viihtyisikö hän todella täällä jos olisikin saanut töitä koska hänen kaksi lastaan joka tapauksessa jäisivät Turkkiin. Hänelle lapset merkitsevät eniten maailmassa vaikka hän sanoikin minun olevan tärkein.
Hyvä, että löysit sen oikean ja osasit tehdä ratkaisun lähettäessäsi kiinalaisen naisen takaisin, hän ei varmaan olisi ollut onnellinen täällä....joskus voi rakastaa paljon mutta ei kotiudu.
Voi, en itsesääliin vajoa mutta naisena en itse tee aloitetta ja "etsi" sitä oikeaa, mielestäni miehen kuuluu kiinnostuessaan ottaa naiseen yhteyttä.
Tiedän saavani aina seuraa jos sitä haluaisin (ulkonäköni ja olemukseni johdosta) mutta en koskaan hyppää suhteisiin kevyesti enkä harrasta yhdenillan-juttuja.
Nyt yritän unohtaa tunteeni kultaani kohtaan, hoidan kauneuttani, terveyttäni, teen työtäni ja nautin hiljaisista hetkistä...
Haaveeni on, että kun olen päässyt ikävästäni yli, joku kunnollinen suomalainen mies löytäisi minut.
Kamalaa kun aloin purkaa itseäni sinulle mutta hauskaa viikon jatkoa !
Ps. nyt töiden kimppuun ennenkuin pomo astuu huoneeseeni :)
Kertomasi perusteella tuntuu nyt niin ikävältä kun ette voi olla yhdessä.
Tehän saatoitte olla vaikka sielunkumppanit mutta elämä on julmaa todella.
Rakkaus vastaan työ? Kuinka moni todella valitsee sen työn, sehän antaa toimeentulon,
ja jättää rakkauden mutta voitko koskaan unohtaa?
Tuntuu kyllä ikävältä tuo teidän tilanne :(
Sanokaa mielipide onko ne oikeassa jotka mulle on sanonut että, en oo yhtään aikuinen kun MIEHEN TAKIA lähtisin Suomesta Turkkiin. Ei jotkut ymmärrä että, ei rakkautta niin vain pysty lopettamaan, koska rakkaus on aitoa. Kyllähän monet muutkin naiset lähtee miehen takia toiseen maahan, oli sitten kyseessä turkki, espanja, yhdysvallat, ranska..mikä vain. Pitäiskö mun sitten vaan kyynätä kotona ja odottaa että uus mies tulee jostain suomen kapakasta vastaan? Ei ikinä!