http://keskustelu.suomi24.fi/node/9317962
Onko joku saanut jotain tolkkua tuolla sivulla olevasta adamin.pojan tekstistä, josta seuraavassa tivistelmä:
"Kristuksen Jeesuksen ruumis eli Hänen seurakuntansa eli Pyhän Hengen Temppeli siirrettiin erämaahan ajaksi, kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi. Me olemme tuon seurakunnan jälkeläisiä. Ilm 12. Kyseisessä kohdassa viitataan vainojen alkamiseen ja siihen kuinka Kristus vie seurakuntansa, vaimon, erämaahan. Missään kirjoituksissa ei puhuta seurakunnasta Kristuksen Vaimona. Kirjoitukset todellakin osoittavat, että Kristuksen morsian ja Vaimo, ei voi olla seurakunta."
Onko joku saanut jotain tolkkua tuolla sivulla olevasta adamin.pojan tekstistä, josta seuraavassa tivistelmä:
"Kristuksen Jeesuksen ruumis eli Hänen seurakuntansa eli Pyhän Hengen Temppeli siirrettiin erämaahan ajaksi, kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi. Me olemme tuon seurakunnan jälkeläisiä. Ilm 12. Kyseisessä kohdassa viitataan vainojen alkamiseen ja siihen kuinka Kristus vie seurakuntansa, vaimon, erämaahan. Missään kirjoituksissa ei puhuta seurakunnasta Kristuksen Vaimona. Kirjoitukset todellakin osoittavat, että Kristuksen morsian ja Vaimo, ei voi olla seurakunta."
Vastaukset 58
Vanhimmat
Se on ihan sekopäätekstiä! Se luulee kai olevansa joku rohveetta maan päällä jakamassa totuuttaan. Mistä niitä riittääkin aina? Kun yksi häviää, niin jo on heti toinen samanlainen tilalla...
on vaikea tulkita, siksi ainaisia riitoja sen päältä on käyty ja käydään.
Kirja on kirjoitettu eri aikakausina ja sitten kasattu ja korjailtu monet kerrat. Tuloksena tavalliselle ihmiselle melkoinen tehtävä selvittää alkuperäinen teksti ja mitä siinä on oikeasti tarkoitettu.
Raamattua vaikeaselkoiseksi. Esimerkiksi Ilmestyskirjan luku 12 on minulle varsin selkeä. Ei niin, etteikö jokaisesta rivistä aina löytyisi jotain uuttakin. Mutta niin paljon kuin siitä ymmärrän, niin ei se ole monimutkaista. Se, minkä Isä on lapselleen kirkastanut, ei voi olla lapselle enää epäselvää.
Mutta nyt jostain syystä minun vastaanottimeni ei aukea tuolle adamin.pojan tekstille sitten millään. Ja odotan kommenttia ihan vilpittömästi, onko jollekin toiselle.
Kun jotakin kohtaa käsitellään kirjoituksista, niin on vaikeaa lyhyesti selvittää kirjoitusten tarkkuudella sitä mikä tarpeen on. Ensinnäkin tilan puute on yksi asia, sillä jotta joku asia voidaan tuoda selvästi esille, niin joutuisin tuomaan esille lukuisia kirjoituksen kohtia toinen toisensa perästä, ja se ei ole tarkoitukseni, sillä kannettu vesi ei kaivossa pysy, eli niin kuin aina olen kirjoittanut, niin jokainen itse tutkikoon kaikkea sitä mitä kirjoitettu on ja ottakoon sen kaiken myös kaikessa huomioon jotta näkisi itse mitä todella on kirjoitusten mukaan mikin asia. En siis itse pyri edes opettamaan tai julistamaan kuinka kirjoitukset tulisi ymmärtää, sillä sen on jokainen itse kojhdallaan otettava selville, jotta hänen uskonsa ja luottamuksensa perustuisi puhtaasti ja vain sille minkä itse on löytänyt ja itse oikeaksi todennut. Niin kauan kun ihminen pyrkii ratsastamaan toisten löydöksillä on hän sokea eikä lopultya edes itse tiedä missä kulkee tie, mutta kun hän itse ottaa selville ja itse tutkii ja itse löytää ja itse koettelee, niin lopputulos on se ainoa ja oikea.
Tuo Apostoli Paavalin teksteistä löyrtyvä ilmoitus kehoittaa nöyryyteen uskomisessa! Parempi antaa nuo suuret asiat Jumalan hoitoon ja pysytellä pienellä paikalla uskomassa Jeesukseen Kristukseen niinkuin Uusi Testamentti opettaa! "Joka uskoo Jeesukseen pelastuu iankaikkiseen elämään!" Uusi Testamentti
On kaksi eri asiaa, nimittääin USKOA ja LUOTTAA. Siksi Paavalikin sanoo selvästi: Että syntyisi sydämenuskonluottamus. oisessa kohden on kirjoitettu: Usko on LUJA LUOTTAMUS. Uskoa voi melkoisenkin helposti ja uskoon voi tullakin melkoisen helposti, sillä riivaajatkin uskovat, mutta ei niillwe ole pelastusta vaikka ne uskovatkin. Tässä on juuri tuo vaara johonka seurakunnat ja kirkot opetuksineen ajavat laumaansa, eli uasko sä vaan, usko sä vaan, kaikki on mahdollista niille jotka uskovat. Kirjoitukset varoittavat selvästi sanoen, että ellei teidän uskonne ole enempää kuin riivaajien, niin te ette pelastu. Vasta kun uskon pohjana ja voimana on sydmenuskonluottamus, niin vasta se pelastaa. On ikävää kun kääntäjät tässäkin kohtaa kääntävät sanan Luottamus sanaksi Usko, niin kuin monessa muussakin kohden, sillä ellet sinä Luota Jeesukseen Kristukseen, Hänen Nimeensä, niin sinä et pelastu. Herra itse sanoo: Ne jotka Luottavat, pelastuvat, mutta ne jotka eivät luota ovat jo tuomittu. Joh.3:16 sanoo: Niin on Jumala maqailmaa rakastanut, että Hän antoi Ainokaisen Poikansa ettey yksikään joka Luottaa Häneen hukkuissi vaan saisi osakseen Iankaikkisen elämän.
Älä anna johdattaa itseäsi pois Luottamuksesta uskon harhateille, sillä riivaajat uskovat, mutta Kristuksessa olevat he Luottavat. Näin on kirjoitettu.
esim. 1)
"Kristus vie seurakuntansa, vaimon, erämaahan."
"Missään kirjoituksissa ei puhuta seurakunnasta Kristuksen Vaimona."
esim. 2)
"On kaksi eri asiaa, nimittääin USKOA ja LUOTTAA."
"Usko on LUJA LUOTTAMUS."
Näin ristiriitaista tekstiä ei pitäisi kirjoittaa saatesanoin: "Näin on kirjoitettu".
Varsinkin, kun näistä neljästä lauseesta ainoastaan viimeinen pitää yhtä Kirjoitusten kanssa.
En vertaa tai sano tuossa kohtaa seurakuntaas Kristuksen Vaimoksi, vaan Vaimoksi, eli siinä viitataan vaimolla Saaraan, Abrahamin vaimoon, joka on Paavalinkin kirjeessä seurakunnan kuvana.
Usko ja Luottamus on todellakin kaksi eri asiaa, sillä riivaajatkin uskovat, mutta et voi soveltaa heihin pelastusta, niin kuin jos usko ja luottamus olisi samaa, sillä eikö Jeesus itse sano: Se joka Uskoo se Pelastuu. Siksi alkutekstissä onkin sanatarkasti Se joka LUOTTAA se pelastuu.
Kun Paavali kirjoittaa sanomalla Usko on luja luottamus siihen mikä ei näy, niin hän tarkoittaa silloin sitä uskoa josta hän sanoo: että syntyisi sydämenuskonkuuliaisuus, joka siis on tuo luja luottamus uskoa kuuliaisuudessa on yhtä kuin LUOTTAMUS, mutta usko ja Luottamus sinäänsä ovat kaksi eri asiaa, sillä ihminen voi uskoa olla luottamatta, kuten riivaajatkin.
ovat ensisijaisia asioita ihmiselle. Niissä toteutuu evoluutio, 'teet koet' ja olet tyytyväinen- jatkat. Jos olet tyytymätön- lopetat.
Teot ovat avainasemassa läpi fyysisen elämän, koska ajatukset ovat ennen tekoja ovat ne myös 'tunteiden heijastumia'.
Kirjoitettu on että ihminen ei pelastu tekojen kautta. Sanonta kuuluu: Ihmisen hyvätkin teot ovat kuin likaisia rättejä Jumalan silmien edessä. Teot joita ihminen tekee ovat katoavaisia sillä ihminen joka on niiden tekijä on myös katoavainen.
Tuo seurakunta on sielun ikuistajien seurakunta, eikä Jeesuksella ole sen kanssa mitään tekemistä
Siinä vaalitaan pahasta syntynyttä sielua, jotta se ei pääsisi kuolemaan ja näin pahuus ikuistisi, hyvän idean avulla
seurakunta sitten on?
ovat likaisia rättejä Jumalan edessä?
Ajatukset ja senmyötä teot kertovat sielun henkisen tason.
"Kaikki me olimme kuin saastaiset, ja niinkuin tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemme."
En nyt viitsi kertoa mistä "räteistä" aivan tarkkaan alkutekstissä on kysymys.
Mutta kysymys on siitä, että yritämme saavuttaa puhtautta omilla teoillamme. Omavanhurskaudella.
Saanen kertoa Sinulle Myötäeläjä hiukan pidemmän kaavan mukaan, mistä on kysymys, kun sanomme ette omat tekomme ja oma vanhurskautemme eivät kelpaa Jumalalle.
Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. Mutta kohta Adam oli kuollut sielu. Sillä tapahtui juuri niin kuin Jumala oli sanonut. Aadam söi tiedonpuusta ja kuoli sinä päivänä.
Jumala on henki. Niin Isä kuin Hänen ainosyntyinen Poikansakin. Mutta Isä valmisti Pojalleen ruumiin (Hepr10:5). Poika riisuutui Kirkkaudestaan ja pukeutui tuohon liharuumiiseen. Ja niin Hän saattoi kuolla. Antaa henkensä, jolloin ruumis jäi kuolleena ristille.
Tuohon iki-ihanaan pelastukseen, Jeesukseen, me saamme kohottaa katseemme jäädäksemme eloon (4 Moos 21:9). Synnittömään vaski-käärmeeseen, joka tähtemme tehtiin synniksi, ja ripustettiin puuhun. Vanhurskas puolesta väärien … Surmattuna tosin lihassa, mutta eläväksi tehtynä hengessä.(1 Piet 3:18)
Jeesus kuoli siis nimenomaan väärien puolesta. Ei vanhurskaiden. Jeesus kutsuu vain syntisiä (Matt 9:13). Jos joku tulee Jeesuksen luokse jonain muuna kuin alastomana syntisenä, hän ei voi pelastua. Sillä kaikki meidän oma vanhurskautemme on kuin saastainen vaate (Jes 64:6). Mutta jos heitämme viimeisenkin viikunapuun lehden pois ja alastomina ilman omia yrityksiämme pysähdymme Aadamin lailla Jumalan kutsuessa meitä, pukee Hän meidät Kristukseen. Ja silloin meidän hyväksemme luetaan Hänen vanhurskautensa.
Ihminen syntyy tähän maailmaan elävänä sieluna. Sinä päivänä, kun synti pääsee ihmisen sisimpään, ihmisestä tulee kuollut sielu. Tällaisen kuolleen sielun tulee syntyä uudesti ylhäältä. Ei ruumiillisesti, vaan hengellisesti. Ja kun Elämän Henki taas puhaltaa meissä, me olemme siirtyneet kuolemasta elämään.
Aadam ja Eeva olivat sellaisenaan 100 prosenttisen täydellisiä. Mutta saatana vihjasi, että kyllä heidän pitäisi vielä jotain saavuttaa, ennenkuin täydellisyydestä voitaisiin puhua. Samaa taktiikkaa saatana yrittää vielä tänäkin päivänä. Se väittää, että ihmisen on lisättävä jotain Jumalan täytettyyn työhön, ennenkuin kelpaa Jumalalle. Mutta Jumalalle ei kelpaa mikään muu.
Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. Mutta saatana sanoo, että ei se näin yksinkertaista ole. Sinun pitää toki parannella itseäsi, ennen kuin kelpaat Jumalalle. Ja näin se ohjaa yhä sankoin joukoin ihmisiä ohi Elämän puun hyvän ja pahan tiedon puun äärelle.
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jolla on vapaus vastata Jumalan Rakkauteen, tai hyljätä se. Mutta Jumalan suunnitelma oli niin täydellinen, ettei edes synti voi sitä turmella. Ja tähän suunnitelmaan kuului, että Hän antaa oman ainokaisen Karitsansa, oman ainosyntyisen Poikansa tulla tarvittaessa ihmiseksi, ja kuolla syntiuhrina kaikkien ihmisten edestä.
Ja nyt 100 prosenttisen epätäydellinen ihminen voi olla kätketty 100 prosenttisen täydelliseen Kristukseen. Ja niin Jumala näkee minutkin täydellisenä. Ja lukee minut syntisen vanhurskaaksi Kristuksen tähden.
Ja kun tämä on saanut tapahtua, että minusta on Kristuksen ansion tähden tullut vanhurskas, voin jopa tehdä vanhurskaita tekoja. Ennen tuota ihmettä se ei ollut lainkaan mahdollista. Se oli mahdottomuus. Sillä Paavalia lainaten: minussa, se on minun lihassani ei asu mitään hyvää.
Ja nyt kun minusta on tullut myös pyhä Kristuksen ansiosta, voin jopa elää pyhityselämää. Ennen tuota ihmettä, sekään ei ollut mahdollista.
Ja nyt kun olen kääntynyt Jumalan puoleen, voin elää jokapäiväisessä parannuksessa. Ennen tuota ihmettä, sekään ei ollut mahdollista.
Nyt kun, minusta on tullut Jumalan lapsi, voin kasvaa. Ennen tuota ihmettä ei sekään tietenkään ollut mahdollista.
Nyt voin langeta syntiin. Ennen se ei ollut mahdollista. Sillä ennen … elin synnissä. Nyt se ei enää ole mahdollista. Elän Hänessä.
siksi vastenmielinen ajatus hyväksyä,(oikeasti) koska siinä tosiaan täytyy ryhdistäytyä jotenkin.
'Täytyy' on väärä sana, jouduttaa on parempi, jouduttaa sielun oivallus'kokemus tasoa.
Pelkkä uskon vaade on peräti ihmeellinen ja jopa 'uskomaton'.
kenen vaimo seurakunta sitten on. Vastaus on yksinkertaisesti se, että vaikka seurakuntaa verrataankin vaimoon, ja siitä puhutaan kuin neitsyestä, niin se ei ole kenenkään vaimo, vaan Yljän Ruumis ja Ylkä on sen pää. Myös seurakunta on Temppeli,Pyh'ä asumus, Jumalan Maja, Taivastenvaltakunnan tyyssija, Yljän Ystävä, Morsiusjoukko, Häävieras ja niin edelleen ja mikä valtavinta se on Yksi ISÄN kanssa ja Pojan kanssa, kuten Poikakin on Yksi ISÄN kanssa. He ovat myös Jumalan Poikia ja Tyttäriä, mutta ilman sukupuoliajattelua tai sukupuiolista olemusta. He ovat Henkinen ruumis ja Kristuksen Morsiammen Vanhurskaus, niin kuin Poika on heidän vanhurskautensa.
t: Josefius Bedn-Adam
Minkä hemmetin takia se pelastus pitää vyöryttää jokaikiseen juttuun ?? Me täysjärkiset kristityt elämme tätä päivää yhdessä toisin elämän ymmärtävien kanssa . Harhaiset fundamentalistit eivät välitä kanssaihmisistä tuon taivaallista , kunhan ovat rinta rottingilla menossa taivaaseensa . Samantekevää miten toiset pärjää!
Ei mitään tajua kristinuskon ytimestä eli lähimmäisenrakkaudesta.
kovasti oikea tapa elää ja jokainen taaplaa tyylillään.
Ps. Lähimmäisenrakkaus on aina vaikea asia toteuttaa, on sitten kristitty tai pakana.
Raamatun mukaan me emme pelastu siten, että puristamme itsestämme uskoa tai vanhurskaita tekoja. Vaikka minusta puristaisi sitruspusertimella kaiken mehun ulos, niin mitään sellaista minusta ei irtoa, joka voisi minut pelastaa.
Usko syntyy, ja sen synnyttää Jumalan Sana.
Valitettavasti usko syntyy myös kuulemalla jotain muuta kuin Jumalan Sanaa.
Sinulla Myötäeläjä on uskomattoman vahva ja horjumaton usko jälleensyntymiseen ja jonkinlaiseen sielunvaellukseen.
Toistat yhä uudestaan, että seurakunta on Kristuksen morsiamen vanhurskaus, mutta et millään suostu kertomaan, mikä on tuo morsian, kenen kanssa Kristus menee naimisiin.
No, minä löydän vaivatta puolenkymmentä kohtaa UT:n sivuilta, jotka varsin suoraan ja selkokielellä puhuvat siitä, että seurakunta on Kristuksen morsian. Morsian muodostuu niistä, jotka ovat suostuneet kihlaukseen Jeesuksen kanssa (2 Kor 11:2). Sulhanen on nyt mennyt valmistamaan sijaa morsiamelleen (Joh 14:3). Mutta Hän tulee takaisin ja ottaa/tempaa morsiamensa mukaansa noihin asuinsijoihin (1 Tess 4:13-18). Silloin morsiamesta on tullut vaimo (Ilm 21:9). Silloin he ovat lopullisesti yksi ruumis, jossa Kristus on pää ja me muut eri ruumiinjäseniä. Ja kun tämä vihkiminen taivaassa on tapahtunut. Niin sitten Kristus tulee pyhiensä kanssa takaisin maan päälle (Juud 1:14), jossa yljän ystävät ja uskolliset palvelijat Häntä odottavat (Matt 24-25). Ja sitten on hääjuhlan ja hääaterian aika, kun Kristuksen VAIMO on itsensä valmistanut (Ilm 19:7).
ei ole mitään syytä jättää tämänsuuntaista ajattelua.
Jälleensyntymä ja kaikki mikä tähän prosessiin liittyy, on jotenkin oivallettavissa.
Näinhän sen pitäisikin olla, ei Jumalatietoisuus vaadi meiltä akateemista loppututkintoa.
Kuka tavallinen maanmatkaaja selvittää kaikki Raamatun kiemurat, ei kukaan 'uskottavasti'.
ei todellakaan vaadi akateemista loppututkintoa. Minä en ole käynyt edes rippikoulua.
Ei myöskään Aadam. Mutta sitten tuli joku, joka vihjasi - kylläkin puoliskolle -
että ehkä teidän pitäisi oivaltaa jotakin, hankkia hiukan ymmärrystä saavuttaaksenne jotakin aivan ylimaallista tajuntaa, jota teillä ei vielä ole.
"Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ..."
Kristuksen Vaimo ja morsian on UUSI JERUSALEM, kuten niin selvästi Ilm.21:9-10 osoittavatkin. Miksi et voi ymmärtää tätä vaikka olen toistanut ja toistanut sitä jo lukuisissa kirjoituksissani koskien Kristuksen vaimoa ja morsianta.
Vastaus sinulle joka ajattelit, että Sinearin maa olisi kuussa. Sinearin maa tunnetaan kirjoituksissa jo Mooseksen ajoilta, mutta se on varmaankin unohtunut sinulta, sillä Sinearin maa oli se erämää jossa Mooses kohtasi palavan pensaan. Se että seurakunta on piilloitettu Sinearin maahan on melkoinen salaisuus, sillä jotta voisit ymmärtää sen, niin otappa selvää mitä tuo nimi: " SINEAR" todellakin tarkoittaa ja anna sitten sydämesi aueta ja muista mitä Herramme on sanonut Taivastenvaltakunnan tulosta ja sen sijainnista, sillä sekin on asetettu Sinearin maahan.
oli oivallus 'hyvän' ja 'pahan' (oikean, väärän) tajuamisesta.
Näinhän se herraisä on tarkoitettu, meidän pitää valinnoilla päättää asioista. Jokaisen sielun ihan 'itsenäisesti'.
Olet kai tietoinen siitä, että tuosta hyvän ja pahantiedon puusta syöminen, eli jonkin salaisen jumalallisen ymmärryksen tavoittelu, oli teko, joka johti kuolemaan.
Pahoittelen jos ymmärsin väärin, kuitenkin joku seurakunta on, joka pakenee vainoja lopun aikana johonkin "erämaahan".
Tietenkään kukaan ei menisi vipuun, jos joku höynäyttäisi, pääset kyytiin mutta kaveripa ei pääse. Sitten voisi lähettää vaikka tekstiviestin, ettei vahingossa törmää syrjittyyn.
Taivasten valtakuntaan pääsee jos hyväksyy sinne kaverinkin.
Mutta sinne ei voi mennä, eikä päästä ratsastamalla jonkun toisen kyydissä, tai kulkemalla jonkun toisen askelissa, vaan jokainen joka haluaa käydä tälle tielle on käytävä itse ja kuljettava itse. Tie Sinearin erämaahan on lyhyt ja portti valtakuntaan on kapea eikä siitä pääse sisälle muutoin kuin Kristuksessa. Millään oppikonstilla ei sinne pääse, eikä minkään seurakunnan jäsenkirjalla, vaan ainoastaan sydämenuskonkuuliaisuudella Kristukseen Jeesukseen. Muuta tietä ei ole, eikä muuta ovea.
joka laskeutuu alas taivaasta ei ole Karitsan vaimo, vaan vaimon asuinpaikka.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9317962#comment-45925218
Kirjoitukset ovat vertauskuvia, ajateltu näin, minkä kokee myönteiseksi, tahdon päästä sinne.
Ei pidä ajatella konkreettisesti, seurakunta olisi sama kuin avioliitto=perhehelvetti.
Vaan näin, suuri juhla josta en halua jäädä paitsi.
Jeesuksen ensimmäinen tunnusteko tapahtui häissä, koska se oli ajan henkeen sopivaa.
Ilm.k.21:9-10
että esim. jälleensyntyminen on seuraus ns. langeemuksesta?
Tästä voisi saada jotenkin käsitettävän, jos asia olisi ilmaistu ymmärrettävästi, että näin sen alunperin pitikin mennä..
'johti kuolemaan'= niinpä, kehosta joudumme luopumaan tai saamme luopua, elämäntilanteesta riippuen.
ja selvitän koko tuon tekstin pituudelta, joka aukeaa tuosta yllä olevasta linkistä.
joka valaisee ihmisen (Joh 1:9). Johannes kirjoittaa edelleen: "Hänessä oli elämä".
Tuo Hänessä oleva elämä, oli tarjolla jo Paratiisissa. Jumalan oli istuttanut sinne ELämän puun. Aadamilta ei edellytetty mitään tekoja tullakseen Jumalan omaksi. Hän oli sitä ensimmäisestä hengevedostaan saakka. Elävä sielu.
Ja Jumala tarkoitti ja halusi tuon rikkoontumattoman suhteen ihmisen ja Jumalan välillä jatkuvan ikuisesti. Tämä ikuinen elämä oli tarjolla Elämän puun hedelmässä.
Tuo suhde Jumalan kanssa edellyttää kuitenkin molemminpuolista uskoa ja luottamusta. Muuten tuo suhde ei toimi - ainakaan ikuisesti.
Ja niin Jumala istutti myös hyvän- ja pahantiedon puun. Jos ihminen luottaisi Jumalaan, niin ihminen ohittaisi tuon puun, josta Jumala oli kieltänyt syömästä.
Mutta jos ei ohittaisi, niin sitten oli kuljettava raskaampi tie Jumalan ja ihmisen ikuisen yhteyden saavuttamiseksi. Ja kaikki kustannukset tuosta ihmisen epäluottamuksesta Jumalaa kohtaan oli päätetty jo ennen maailman perustamista laittaa Jeesuksen maksettavaksi. Hänet uhrattiin meidän syntiemme tähden.
Ja nyt meille julistetaan ilosanomaa Jeesuksesta.
Me synteihimme kuolleet, voimme syntyä uudesti ylhäältä Hengestä.
Mutta on eräs, jota Raamattu nimittää "tämän maailman jumalaksi".
Kysymys on saatanasta. Joka tekeytyy kyllä valkeuden enkeliksi.
Vaikka tosiasiassa on pimeyden ruhtinas. Hän ei rakasta ihmisiä.
Hän pettää ihmisiä uskomaan itseensä ja valheellisiin lupauksiin,
kuten on tehnyt Eevasta alkaen.
Hän lupaa jälleensyntymistä ja sielunvaellusta ja vaikka mitä, mutta hän on valhettelija ja valheen isä. Hän keksi valheen.
Ja valitettavasti tuo valhe sitten tekee työtään
"niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva." (2 Kor 4:4)
ihan omin sanoin, ilman Raamatusta lainaamista.
Jos me synnymme tänne kerran, yksi elämä, kaikki eripituisia ...yhdestä päivästä...reiluun sataan vuoteen..ja kaikki muut siltä'väliltä.
Tämän yhden ainoan sekametelin perusteella jokaisen sielu sinetöidään ja oikeastaan MIKSI, mitenkä sielu yhden elämän perusteella 'tuomitaan'?
Vaikka yksi elämä olisikin totuus, miksi meillä on tällainen taakka?(selkokielellä)
Elää ehdollista elämää, ilman todellista valinnan mahdollisuutta, mitä järkeä?
Muutamat lauseeni ovat lainauksia Raamatusta. Mutta yritän silti kertoa asian hyvin henkilökohtaisella kokemuksen tasolla.
Kun synnyin tähän maailmaan, olin viaton ja vilpitön. En osannut valehdella, en varastaa, en tappaa. En osannut tehdä mitään pahaa, enkä tiennyt, että pahaa on olemassakaan.
Sittemmin tulin tietoiseksi siitä, että on olemassa asioita, joita ei saa tehdä, jotka ovat kiellettyjä. Asioita, jotka ovat syntiä.
Naapurin setä sanoi tai teki jotain, mitä ei saisi, ja minä sanoin, että se on synti. Hän nauroi minua vasten kasvoja: ”Synti … Mikä se on!!!”
Juoksin äidin luo kertomaan, että naapurin setä ei tiedä, mitä synti on.
Aikanaan tulin sitten itsekin tuntemaan hyvän ja pahan. Joskus päästin puolitotuuden suustani. Pian valehtelin aina tarpeen tullen. Jne.
Paavali ilmaisi asian näin:
Elin ennen ilman lakia, mutta käskyn tultua synti virkosi ja minä kuolin.
Minä siis todella kuolin. Omiin synteihini ja rikkomuksiini.
Mutta en minä enää ole kuollut.
Jumala on eläväksi tehnyt minut, joka olin kuollut rikoksiini ja synteihini.
Olin ollut kuollut sielu siitä päivästä alkaen jona synti pääsi sisimpääni.Mutta Jumala halusi siirtää minut kuolemasta takaisin elämään.
Hän halusi pelastaa minut tuomiolta ja sitä seuraavalta toiselta kuolemalta.
Kun otin tuon Jumalan tarjoaman Pelastuksen vastaan, minut siirrettiin kuolemasta takaisin elämään. Ja nyt en koskaan joudu tuomittavaksi.
Minut on nyt pelastettu pimeyden vallasta
Hänen Rakkaan Poikansa valtakuntaan.
Kaikki, jotka Hän on saanut pelastaa pimeyden vallasta Hänen Rakkaan Poikansa valtakuntaan, pääsevät kerran pyhään kaupunkiin.
Heidän nimensä on kirjoitettuna Teurastetun Karitsan Elämänkirjaan.
Ne, jotka rakastavat pimeyttä enemmän kuin Valkeutta, jäävät ulkopuolelle.
Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.
Tässä ovat kaikki ulkopuolelle jääneet. Ja nämä kaikki joutuvat Raamatun mukaan tulijärveen. Ja viettävät ikuisuutensa sen kanssa, jota rakastivat enemmän. Sen kanssa, jota kumarsivat.
Jumala ei kuitenkaan ole tarkoittanut yhtään ihmistä helvettiin. Hän valmisti tuon kurjan paikan alun perin vain saatanaa ja sen enkeleitä varten.
Jumala on jo ennen maailman perustamista kirjoittanut jokaisen ihmislapsen nimen elämänkirjaan. Mutta jos hylkäämme Jumalan Rakkauden, Jeesuksen Kristuksen, kun Pyhä Henki kolkuttaa sydämemme ovella, joutuu Jeesus pyyhkimään nimemme pois Elämän kirjastaan. Ja silloin emme pääse pyhään kaupunkiin, vaan jäämme ulkopuolelle, ja meidät heitetään tulijärveen.
minäkin ymmärrän hyvän ja pahan eron, ei kysymykseni liittynyt siihen.
Miksi sielu on näin ankaran lain alainen, vaikka syntyy täysin viattomana?
Sinun oppisi mukaan tänne syntymiselle ei ole vaihtoehtoa, eli synny olet samalla 'tuomion' alainen, eli sinut ehdollistetaan välittömästi.
Täysin järjenvastaista, minä uskon tässäkin asiassa maalaisjärkeen.
Ihminen ei synny tänne tuomion alaisena.
Tuomion alaisiksi joudumme vasta kun teemme syntiä.
Ja tällaisen synteihinsä hengellisesti kuolleen ihmisenkin Jumala pelastaa.
Jos sallimme Hänen sen tehdä. Jos suostumme Hänen yhteyteensä.
elikä ns. 'perisynnistä' ei ole tietoakaan, hienoa.
Silti, jos lapsi elää ehkä kuusi'seitsemän vuotta ja poistuu, mitä hänelle
seuraa? Ajattelen nyt yhden elämän vinkkelistä edelleen.
Tai syntymästään vammautuneita ym vastaavia tapauksia, mikä tarkoitus näillä on?
Minä en löydä Raamatusta sanaa perisynti. En todellakaan.
Ja asioista, joista Raamattu ei puhu, en halua edes spekuloida.
Mutta kun ihminen tekee syntiä, hän kuolee hengelllisesti.
Tällaisen hengellisesti kuolleen ihmisen täytyy syntyä uudesti.
Ei ruumiillisesti vaan hengellisesti. Jeesus ilmaisi asian näin:
"Ellette käänny ja tule sellaisiksi kuin lapset, ette pääse taivasten valtakuntaan."
Ja jotta mitään väärinkäsitystä ei syntyisi, Jeesus otti vielä lapsen syliinsä, ja sanoi: juuri näiden on Jumalan valtakunta.
Jokainen vauva ja lapsi kuuluu Jumalalle. Ja menee kuoltuaan taivaaseen.
Ja siellä hänellä on taivaallinen ruumis. Ja kerran nuo lapset ja me kaikki saamme yhdessä silmänräpäyksessä kirkastetun ylösnousemusruumiin.
Se pelastus, jonka Jumala on meille valmistanut, on jotain niin ihanaa, ettei sitä voi sanoiksi pukea, Paavali kirjoittaa:
mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat. Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin.
Kun synnymme uudesti Hengestä, niin tuo ihmeellinen Jumalan valtakunta on totta meissä. Se täyttää meidät. Raamattu sanoo sen ilmenevän sisimmässämme muun muassa Jumalan rauhana, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi. Ja edelleen tuon Jumalan valtakunnan tunnusmerkki meissä on vanhurskaus, rauha ja ilo Pyhässä Hengessä. J
a kaikki tämä - tässä ja nyt.
on symbooli viattomuudelle ja 'uudestisyntyminen' oikean Jumalan oivallukselle.
Kiivas jumala on tämän fyysisen maailman jumala, oikea Jumala on suurin valo jolla ei ole mitään tekemistä uskontojen kanssa.
vaikkakin samaa kuolevaa solukkoa, joka on lisääntynyt Aadamista alkaen.
Mutta vaikka ihmiset ovat alkujaan samaa lihaa ja luuta, niin jokaisessa ihmisessä on Jumalan asettama elämän henki. Ja synti katkaisee tältä elämän hengeltä yhteyden Elämän lähteeseen. Ja siksi ihminen on sen jälkeen, kun synti on saanut pettää ihmisen, hengellisesti kuollut.
Uudestisyntyminen tarkoittaa tämän yhteyden uudelleenavaamista.
Me todellakin olemme kaikki samaa lihaa Adamin kanssa, sillä kaikkien ihmisten liha on Adamin, sillä olemme kaikki hänestä lihamme puolesta ja siksi olemme kaikki myös synnin saastuttamia Adamin takia. Tässä ei vaikuta ikä eikä sukupuoli, eikä mikään muukaan, sillä lapsikin on sitä samaa lihaa kuin Adam.
Meissä ei ole Elämän Henkeä, sillä Elämän Henki on iankaikkinen eikä se voi kuolla, ja toiseksi se on Pyhä, eikä pysty olemaan saastuneessa lihassa. Meissä on kuolemanhenki ja siksi me emme olekkaan eläviä vaan kuolleita, kuten Poika sen niin selvästi ilmaisee. Me olemme lihamme puolesta vain elollisia, emme siis eläviä, ja kuolema vie meitä kohti tuhoa.
ihmiseen ELÄMÄN HENGEN. Ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.
ihminen lankesi, ja niin elävästä sielusta tuli kuollut, kuten Jeesuskin sen selvästi sanoo kutsumalla niitä jotka eivät ole Hänen omiaan kuolleiksi.
kun Jumala oli sen häneen puhaltanut?
Kyllä hänessä oli ennen lankeamusta, mutta ei sen jälkeen.
tutkailette Raamattua 'piirulleen', sanokaa oliko Adam todella ensimmäinen luotu ihminen?
Eikö ollut yhtäkään muuta?
"Meissä ei ole Elämän Henkeä, sillä Elämän Henki on iankaikkinen eikä se voi kuolla"
Mutta nyt olemme yhtä mieltä siitä, että ainakin Aadamissa oli elämän henki, siihen päivään saakka, jona hänestä tuli kuollut sielu?
oli ensimmäinen luotu ihminen.
poika Kain oli surmannut veljensä ja joutui muuttamaan pois.
Hän sai kainin merkin, jos 'joku' hänet tappaa kostetaan seitsenkertaisesti.(kuka tappaa?)
Kain asettui Nodin maahan Edenin itäpuolelle ja avioitui siellä? (kenen kanssa)
Vaikuttaa kovin asutulta, alkaen kainin merkistä. Kain pelkäsi, että hänet tapetaan...'kuka hyvänsä, joka minut kohtaa, voi tappaa'.
Kain avioitui neljä sukupolvea itsestään eteenpäin olevan tytön kanssa, eli neljäs Seetin jälkeen olevan tytär.
ihmisiä täytyi olla paljon, sehän on ilmiselvä vaikutelma.
Kain ja Abel olivat Adamin ja Eevan ensimmäiset lapset.
Elämän Henki hallitsi Adamia kunnes hän tuli kuolemalla saastutetuksi ja hän saastui kokonaan, kuten koko luomakunta. Jumala otti pois elämän kuten Hän luvannut oli ilmoittamalla: "Sinä päivänä kun siitä puusta nautit, pitää sinun kuolemalla kuoleman. Niin Adam kuoli ja hänestä tuli kuollut eli Elollinen jossa ei enään elämää ollut koska hän oli saastuttanut hänessä olleen elämän hengen. juuri sen jonka sitten Kristus puhdisti.
olemme pääsemässä yhteisymmärrykseen. Ja nyt Roomalaiskirjeeseen.
Paavali sanoi, että aivan samalla tavalla kuin synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, eli siten, että Aadam teki synnin (syömällä kielletystä puusta) ja tuli sinä päivänä kuolleeksi sieluksi,
aivan samalla tavalla kuolema on tullut kaikkiin ihmisiin, eli siten, että ihminen on tehnyt syntiä. (Room 5:12)
Eli kun ihminen tekee syntiä, joutuu synnin pettämäksi, hän kuolee hengellisesti. Näin oli käynyt Paavalillekin, hän kirjoittaa:
"Synti petti minut ja minä kuolin."
Paavali oli siis aluksi elävä, hänessä oli elämän henki. Mutta sinä hetkenä, jolloin hän teki syntiä eli synti pääsi pettämään hänet, hän kuoli.
Elämän Henki poistui hänestä. Hän oli kuollut sielu. Siihen hetkeen saakka, jolloin kohtasi Jeesusksen ja syntyi uudesti ylhäältä Hengestä.
Lueppas laajemmin tuota Paavalin selostusta, sillä Paavali tuo selvyyden siitä, että hän ei aluksi tiennyt synnistä mitään, mutta kun tuli käskysana ja se aiheutti hänessä synnin ja niin hän kuoli. Paavali luuli nimittäin olevansa elävä, ennenkuin tuli tietoiseksi synnistä, siitä lain hengellisestä puolesta, että synti ei ollut vain ulkoisesti tehty, vaan myös sisäisesti tehty tuotti synnin.
Farisealaisuudessa onnimittäin hyvin voimakkaana se, että vain ulkoisesti tehdyt tuottavat synnin ja synnin kautta kuoleman, ja niin he luulivat itseään eläviksi, ja luulivat että heissä on Elämän Henki, mutta näin ei ollutkaan asian laita ja juuri tämän Paavali totesi ja totesi sen kautta itsensä kuolleeksi. Siksi Jeesuskin kutsuu ei-omiaan kuolleiksi, koska heissä ei ole Elämän Henkeä vaan he ovat kuolleet ja kuoleman omia.
mitä tapahtui, kun Paavali kuoli?
tarkoittanee Kuuhun rakennettavaa avaruusasemaa, jonne uskikset pakenevat lopun aikana. "Kun se on valmis lasketaan hänet sinne paikoillensa".
Kaksi naista on vertauskuva, ehkä siellä on vankileiri.
Raamatusta voi päätellä, Kuu oli lähempänä muinaisina aikoina.
Lopun aikoina on seitsemän seurakuntaa, ehkä yksi on Kuussa. Maan päällekin jää ihmisiä henkiin, "harvinainen kuin Oofirin kulta".
Vanhoina aikoina vaimoksi sanottiin Ihmisen sielua. Siitä sanonta: Naisen on vaiettava seurakunnassa.
Eli tarkoitettiin; Naisellisen on vaiettava/oltava hiljaa, miehen sielun sisäisyydessä.
Vielä nykyäänkin näkee naisellisesti "kirkuvia" miehiä.