CAUTION

Havahduttuani unesta näin hämärän tiivistyneen pimeydeksi. Kaupungin valot siivilöityivät makuuhuoneeseen kaihtimien raoista viivoittaakseen vastapäisen seinän kaapistot. Hän oli hereillä, istui sängyllä kietoutuneena itseensä, valossa; katseli säleverhon kirkkaisiin viiruihin ollen kuin tiikeri heinikossa naamioituneena luonnon valintaan. Luonto oli valinnut hänet.

Muistan kaiken, jokaisen ilmeen, eleen ja liikahduksen... hiekan ja aaltojen äänen loputtomilla rannoilla, joita kävelimme eksyneenä kauaksi toisistamme. Hän keräsi tyhjiä kotiloita riisumaansa liinaan ja eli, säteili kaukana kuin aurinko.

En hievahtanutkaan, vaan ajattelin häntä, piirteitten ja muotojen takana hehkuvaa ihmistä, jota rakastin enemmän kuin itseäni. Lopulta hän oli ollut vain kaukainen piste Atlannin rannalla, enkä ollut kuullut hänen huutoansa, kun hän huusi. Näin vain alastoman käsivarren, joka viittoili minulle.

Kun kohdattuamme vertailimme rannalta keräilemiämme saaliita kuin vaihtorotat, niin huomasimme ihmeeksemme poimimani kotilonpuolikkaan sopivan täydellisesti hän omaansa. Se oli sula mahdottomuus, ja nauroimme sille hiljaa, varovasti, aivan kuin jokin sellainen nukkuisi, jota ei saisi herättää.

Mutta se heräsi.
0223
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


naunou kirjoitti:

Havahduttuani unesta näin hämärän tiivistyneen pimeydeksi. Kaupungin valot siivilöityivät makuuhuoneeseen kaihtimien raoista viivoittaakseen vastapäisen seinän kaapistot. Hän oli hereillä, istui sängyllä kietoutuneena itseensä, valossa; katseli säleverhon kirkkaisiin viiruihin ollen kuin tiikeri heinikossa naamioituneena luonnon valintaan. Luonto oli valinnut hänet.

Muistan kaiken, jokaisen ilmeen, eleen ja liikahduksen... hiekan ja aaltojen äänen loputtomilla rannoilla, joita kävelimme eksyneenä kauaksi toisistamme. Hän keräsi tyhjiä kotiloita riisumaansa liinaan ja eli, säteili kaukana kuin aurinko.

En hievahtanutkaan, vaan ajattelin häntä, piirteitten ja muotojen takana hehkuvaa ihmistä, jota rakastin enemmän kuin itseäni. Lopulta hän oli ollut vain kaukainen piste Atlannin rannalla, enkä ollut kuullut hänen huutoansa, kun hän huusi. Näin vain alastoman käsivarren, joka viittoili minulle.

Kun kohdattuamme vertailimme rannalta keräilemiämme saaliita kuin vaihtorotat, niin huomasimme ihmeeksemme poimimani kotilonpuolikkaan sopivan täydellisesti hän omaansa. Se oli sula mahdottomuus, ja nauroimme sille hiljaa, varovasti, aivan kuin jokin sellainen nukkuisi, jota ei saisi herättää.

Mutta se heräsi.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu