Näkyjä, tuoksuja ja ääniä.
Kun hän harjasi märät hiuksensa suoraksi - ja siinä puhellessaan laski suortuvat sen enempää ajattelematta korvallisilleen - niin luulin näkeväni haltijattaren. En enää keskittynyt puheeseen, vaan tuijotin vuoronperään korvalehtiä uskomatta silmiäni. Oli täysin selvää, että niiden linjat viistoutuivat, terävöityivät noustessaan taaksepäin. Kaiken lisäksi molemmat korvat näyttivät olevan ulkonevat ja nipukattomat. Hän ei huomannut ihmettelyäni, vaan puhui mielellään elokuvista, Rakkaudesta & Anarkiasta… ja sen sellaisista asioista, jotka meitä liikuttivat.
Luulin hetken hänen olevan kuolematon. Sitten tunsin kolhoa onttoutta päässäni, kellotornimaisuutta. Oli aivan kuin olisin ollut edellisessä elämässäni tynnyritehtaan mallitynnyri, prototyyppi, eräänlainen mitta, josta voisi tarkistaa tuotannon laadun, mutta jolla itsellään ei olisi mitään muuta merkitystä tai sisältöä, käyttöä. Tämä artefakti seisoisi jossain jakkaralla tai jalustalla jokaisen lähettyvillä ja näkyvillä, jotta kaikki tärkeät suunnittelijat voisivat käydä sen luona mittailemassa ja sitä tutkimassa, että miten tämäkin kohta oikein meni ja missä järjestyksessä kaikki piti tekemän. Tarkistaa, että mikä oli oikein ja näin kunnioittaa valmistusmenetelmien perintöä, katselukulttuuria. Tämä tuntui olevan minun henkilökohtainen ikuisuuteni. Hänellä taas olivat ikuiset korvat, jotka olivat kuin haltijattaren.
Pyjama oli ostettu Hong Kongista. Omani oli hirvittävä riepu, mutta jollain tavalla tuttuudessaan turvallinen valinta. Ehkä tämä tiskirätti oli jo osa minua, tai vain yksinkertainen suoja vanhan talon vetoa vastaan. Ihmisessä oli jokin outo tuoksu, jonka vain erottelevalla ja tarkalla hajuaistilla kykeni kaiken muun hajun seasta havaitsemaan. Itseään ei voinut välijoukosta haistaa, mutta kadonneen vaateriepunsa sekalaisesta vaatekasasta silmät kiinni kykeni. Itsessäni haistoin vain Pradan Milanon, ja se tuli toisaalta tukkien kaiken muun paitsi vedon.
Oli pestävä huulet, vaikka todellinen halu olisi ollut painaa kasvot naulakossa vasten kaulaliinoja, upottaa ne sinne ja hukkua häneen.
Kun hän harjasi märät hiuksensa suoraksi - ja siinä puhellessaan laski suortuvat sen enempää ajattelematta korvallisilleen - niin luulin näkeväni haltijattaren. En enää keskittynyt puheeseen, vaan tuijotin vuoronperään korvalehtiä uskomatta silmiäni. Oli täysin selvää, että niiden linjat viistoutuivat, terävöityivät noustessaan taaksepäin. Kaiken lisäksi molemmat korvat näyttivät olevan ulkonevat ja nipukattomat. Hän ei huomannut ihmettelyäni, vaan puhui mielellään elokuvista, Rakkaudesta & Anarkiasta… ja sen sellaisista asioista, jotka meitä liikuttivat.
Luulin hetken hänen olevan kuolematon. Sitten tunsin kolhoa onttoutta päässäni, kellotornimaisuutta. Oli aivan kuin olisin ollut edellisessä elämässäni tynnyritehtaan mallitynnyri, prototyyppi, eräänlainen mitta, josta voisi tarkistaa tuotannon laadun, mutta jolla itsellään ei olisi mitään muuta merkitystä tai sisältöä, käyttöä. Tämä artefakti seisoisi jossain jakkaralla tai jalustalla jokaisen lähettyvillä ja näkyvillä, jotta kaikki tärkeät suunnittelijat voisivat käydä sen luona mittailemassa ja sitä tutkimassa, että miten tämäkin kohta oikein meni ja missä järjestyksessä kaikki piti tekemän. Tarkistaa, että mikä oli oikein ja näin kunnioittaa valmistusmenetelmien perintöä, katselukulttuuria. Tämä tuntui olevan minun henkilökohtainen ikuisuuteni. Hänellä taas olivat ikuiset korvat, jotka olivat kuin haltijattaren.
Pyjama oli ostettu Hong Kongista. Omani oli hirvittävä riepu, mutta jollain tavalla tuttuudessaan turvallinen valinta. Ehkä tämä tiskirätti oli jo osa minua, tai vain yksinkertainen suoja vanhan talon vetoa vastaan. Ihmisessä oli jokin outo tuoksu, jonka vain erottelevalla ja tarkalla hajuaistilla kykeni kaiken muun hajun seasta havaitsemaan. Itseään ei voinut välijoukosta haistaa, mutta kadonneen vaateriepunsa sekalaisesta vaatekasasta silmät kiinni kykeni. Itsessäni haistoin vain Pradan Milanon, ja se tuli toisaalta tukkien kaiken muun paitsi vedon.
Oli pestävä huulet, vaikka todellinen halu olisi ollut painaa kasvot naulakossa vasten kaulaliinoja, upottaa ne sinne ja hukkua häneen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.