Koska mulla sattuu ny oleen aikaa niin on ollu aikaa tulla tää ikävä vaikkakin turha juttu mieleen. Meinaan mun yks kaveri pitkästä aikaa otti yhteyttä muhun tekstiviestillä. Kyseli kuulumisia. Vastasin että raskaustesti oli positiivinen. Kaveri vastas siihen että häntä pelottaa et hänkin on raskaana ja että se olis kauheeta (koska on aika huonossa suhteessa).
Sit tunnin päästä teki hämysoiton mulle. Eli soitti niin vähän aikaa ettei voi ehtiä vastaamaan. Tarkoitus siis oli että minä työttömänä soitan hänelle ja maksan sen (aina vähintää 30 min kestävän puhelun) puhelinlaskun. No en todellakaan soittanu enkä soita. Koska tää kaverini aina puhuu ja vatvoo niitä omia ongelmiaan ja jos mä saan väliin sanotuks jotain mun jutuista niin siihen tulee tyly, lyhyt vastaus ja pian alle minuutissa siirrytään takasin näihin tunteja kestäviin hänen vatvomisiinsa. Olen neuvonut ja kuunnellut niitä sen juttuja vaikka kuinka kauan. kiitosta ei siitä ole herunut. Hän osaa kyllä arvostella mun elämää monelta kantilta. Mitään kannustavaa ei ole kuulunut.
Tiesi hyvinkin että ollaan jo vuosi omaa lasta yritetty ja naimisiin olen menossa. Ei voinut edes onnitella positiivisesta raskaustestituloksesta. Sen sijaan mun olis pitäny kuunnella sitä sen "ou my good, olenkohan mäkin raskaana!" -vatvontaa ja vielä maksaa puhelinlaskutkin.
Seuraavana aamuna soitti sitten ihan pitkän soittoyrityksen että olisin jopa kerenny vastaan, jos olisin halunnut. Puhelu tuli klo 8.00 aamulla. En todellakaan siinä vaiheessa halunnut enää vastata, kun tyyppi on niin itteensä täynnä ettei voi ollenkaan kuvitella että mä saatoin olla vielä nukkumassa ja ehkäpä huonovointinen tän alkaneen raskauden takia. Ja kyllähän se sen asia oltais taas tiedetty: Joko "ou my good, olen tosiaan raskaana, mitä vittua mä nyt teen" tai "huh, en olekaan onneks raskaana. Mutta nyt täytyy kyl ottaa itteensä niskasta kiinni. Mitä mun pitäis tehdä tän mun paskan parisuhteen kanssa, jota mä vapaaehtosesti kokoajan itse jatkan ja sit kärsin kuitenkin siitä..."
Voi vittu mitä kusipäitä sitä elämässään tapaa.
Sit tunnin päästä teki hämysoiton mulle. Eli soitti niin vähän aikaa ettei voi ehtiä vastaamaan. Tarkoitus siis oli että minä työttömänä soitan hänelle ja maksan sen (aina vähintää 30 min kestävän puhelun) puhelinlaskun. No en todellakaan soittanu enkä soita. Koska tää kaverini aina puhuu ja vatvoo niitä omia ongelmiaan ja jos mä saan väliin sanotuks jotain mun jutuista niin siihen tulee tyly, lyhyt vastaus ja pian alle minuutissa siirrytään takasin näihin tunteja kestäviin hänen vatvomisiinsa. Olen neuvonut ja kuunnellut niitä sen juttuja vaikka kuinka kauan. kiitosta ei siitä ole herunut. Hän osaa kyllä arvostella mun elämää monelta kantilta. Mitään kannustavaa ei ole kuulunut.
Tiesi hyvinkin että ollaan jo vuosi omaa lasta yritetty ja naimisiin olen menossa. Ei voinut edes onnitella positiivisesta raskaustestituloksesta. Sen sijaan mun olis pitäny kuunnella sitä sen "ou my good, olenkohan mäkin raskaana!" -vatvontaa ja vielä maksaa puhelinlaskutkin.
Seuraavana aamuna soitti sitten ihan pitkän soittoyrityksen että olisin jopa kerenny vastaan, jos olisin halunnut. Puhelu tuli klo 8.00 aamulla. En todellakaan siinä vaiheessa halunnut enää vastata, kun tyyppi on niin itteensä täynnä ettei voi ollenkaan kuvitella että mä saatoin olla vielä nukkumassa ja ehkäpä huonovointinen tän alkaneen raskauden takia. Ja kyllähän se sen asia oltais taas tiedetty: Joko "ou my good, olen tosiaan raskaana, mitä vittua mä nyt teen" tai "huh, en olekaan onneks raskaana. Mutta nyt täytyy kyl ottaa itteensä niskasta kiinni. Mitä mun pitäis tehdä tän mun paskan parisuhteen kanssa, jota mä vapaaehtosesti kokoajan itse jatkan ja sit kärsin kuitenkin siitä..."
Voi vittu mitä kusipäitä sitä elämässään tapaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Näitä on kuule paljon ja vielä senkin ikäisissä naisissa, että pitäisi olla itsensä kanssa sinut ja tasapainossa, elämää nähneinä. Jotkut eivät vain osaa ikinään otta muita huomioon kuin oman itsensä. Narsisteja riittää!!