En tiiä kuuluuko tämä edes tänne, ja pelottaa negatiiviset kommentit..
oli miten oli niin kokeilenpa taas kepillä jäätä.
Eli avokin sisaruksen lapsen synttäreistä kyse, lapsi täyttää 11v.
Mikä mättää niin se, että aina pitäis olla rahaa, tai sitten ainakin sanotaan mitä haluaa. Rahamääräkin
on nimetty. Olen sanonu avokille että mitäs meet kyseleen. Siihen hän sanoo, että kun ei tiiä mitä
tuon ikäselle vois ostaa tai mistä tykkää.
Hällä on kaikkea. Ja paljon. Kaiken saakin kai mitä keksii pyytää. Ties minkä ikäisestä ollut monet puhelimet, kamerat, läppäri totakai jne.
Vaatteita viimesen päälle, leluja ettei sekaan sovi. Kummeja kai useita että saa rahaa, samaten muulta
suvulta. Synttäriksi ja jouluksi toivomusta on. Silmät oikeasti kiilui kun viime vuonna sai rahaa, kommentti oli
"jess lisää rahaa." Olenko väärässä, kade vai mikä. Omasta mielestä en. Tai no, onko väärin toisaalta ollakin kateellinen?? Tosin "mun nuoruudessa" ei ollut puhettakaan että monia ja kalliita lahjoja. Tosin oltiinkin köyhiä. Mun avokiltakaan ei sisaruksensa kysynyt mitä tää olis halunnut sentäs 5-kyt vuotislahjaksi. Toi sitten parit pyyheliinat. Joita meillä ON. En kyllä ittekään tiedä mistä tuon ikäset tykkää, varsinkaan kun mistään heillä ei oo puutetta. Me ollaan köyhiä, kipurajoilla ja maksetaaan lainoja ja muuta. Ei sillä etteikö tuohon just löydy rahaa, mutta asenne nyppii. Miksi ei voi ostaa mitä huvittaa, miksi sen pitää olla just se minkä nimeää, tai sitten rahaa. Ei vaan käsitä, tyhmä vissiinki. Avokki on sanonu että se on tätä nykyaikaa, että nykyajan penskoilla on kaikkea, kaikilla on esim. puhelimet, ne viimeisimmät mallitkin jos niikseen. Ja tottakai oma tieska. Hohhoijaa, voi aikoja. Kauas on menty mummojen ajoista.
oli miten oli niin kokeilenpa taas kepillä jäätä.
Eli avokin sisaruksen lapsen synttäreistä kyse, lapsi täyttää 11v.
Mikä mättää niin se, että aina pitäis olla rahaa, tai sitten ainakin sanotaan mitä haluaa. Rahamääräkin
on nimetty. Olen sanonu avokille että mitäs meet kyseleen. Siihen hän sanoo, että kun ei tiiä mitä
tuon ikäselle vois ostaa tai mistä tykkää.
Hällä on kaikkea. Ja paljon. Kaiken saakin kai mitä keksii pyytää. Ties minkä ikäisestä ollut monet puhelimet, kamerat, läppäri totakai jne.
Vaatteita viimesen päälle, leluja ettei sekaan sovi. Kummeja kai useita että saa rahaa, samaten muulta
suvulta. Synttäriksi ja jouluksi toivomusta on. Silmät oikeasti kiilui kun viime vuonna sai rahaa, kommentti oli
"jess lisää rahaa." Olenko väärässä, kade vai mikä. Omasta mielestä en. Tai no, onko väärin toisaalta ollakin kateellinen?? Tosin "mun nuoruudessa" ei ollut puhettakaan että monia ja kalliita lahjoja. Tosin oltiinkin köyhiä. Mun avokiltakaan ei sisaruksensa kysynyt mitä tää olis halunnut sentäs 5-kyt vuotislahjaksi. Toi sitten parit pyyheliinat. Joita meillä ON. En kyllä ittekään tiedä mistä tuon ikäset tykkää, varsinkaan kun mistään heillä ei oo puutetta. Me ollaan köyhiä, kipurajoilla ja maksetaaan lainoja ja muuta. Ei sillä etteikö tuohon just löydy rahaa, mutta asenne nyppii. Miksi ei voi ostaa mitä huvittaa, miksi sen pitää olla just se minkä nimeää, tai sitten rahaa. Ei vaan käsitä, tyhmä vissiinki. Avokki on sanonu että se on tätä nykyaikaa, että nykyajan penskoilla on kaikkea, kaikilla on esim. puhelimet, ne viimeisimmät mallitkin jos niikseen. Ja tottakai oma tieska. Hohhoijaa, voi aikoja. Kauas on menty mummojen ajoista.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Opettaa miten helposti kaikkea saa ja jos ei viitti käydä koulujaan kunnolla ja sitten jossain matalapalkka-alalle töihin ja max 10€/h niin akuisena ei sitten ostetkkaan mitään ja ei saada mitään mihin lapsena on tottunut kun kaikki pitäisi maksaa itse. Lapseni kaverille jolla ikää 16v äiti antanut jo monta vuotta 100€ joka kuukausi tilistään ja tytärtävi otta päähän kun sillä ei ole mitään muuta kuin pelkkä soppaaminen jo tuossa iässä ja sitten kun töihin menee niin huomaa ettei mitään ostetakkaan kun pitää oma eläminenkin maksaa niin ongelmia tulee.
Mä töissäni tänään kysyin muutamilta miten he toimisivat. Vanhemmat (n.50v) sanoivat, että se on 20 euroa ihan maksimi, ja eikö voi ostaa synttärisankarille mitä itse haluaa, kun ottaa hiukka selkoa. Tai vaikka lahjakortti jonnekin. Ja jos ei lahja sitten kelpaa, niin olkoot kelpaamatta sitten. Mutta se että sanellaan mitä pitää olla = ei oikein. Kuten ei sekään oikein, että vanhemmat nimeää summan. Hyvä etten pyrstölleni lentänyt, kun nuoremmilta kysyin mielipidettä, niin vastaukseksi tuli, että 50-100e. Tuon ikäiselle, synttäriksi ja jouluksi ovista ja ikkunoista...
ap, teet ihan aiheellisen kysymyksen. Mainonta ja markkinakulttuuri luo helposti sellaisen luulon, että kaikkien lapset saavat kaikkea.
Meillä tehtiin jo kauan sitten periaatteellinen sopimus, että ei mennä mukaan tähän krääsäkulttuuriin. Pidämme perheen, suvun ja lähituttavien kanssa yllä vanhanaikaista seurustelukulttuuria. Käytännössä se tarkoittaa, että teemme porukalla kaikenlaista mukavaa. Raha ja tavara ei ole pääasia. Kun joku täyttää vuosia, järjestetään yhdessä ruokailuilta tai mennään yhdessä päiväksi uimaan tai harrastetaan yhteisoitantaa tai laulua.
Kun lapset ovat kasvaneet, olemme uhranneet vähän enemmän varoja näihin pikkumatkoihin tai ruokailusessioihin. Lapset ovat oppineet, että tuli eteen mikä tahansa, aina on olemassa lohduttava syli, yöpymispaikka ja tarpeen tullen myös raha-avustus.
Yhdessäolosta on paljon etuja: Kaikki vauvasta vaariin ovat mukana. Eri-ikäiset oppivat yhteisyyden ja siinä sivussa oppivat auttamaan toisia, oppivat ruokailutavat ja ennen kaikkea rauhallisen vapaa-ajan.
Älkää välittäkö toiveista, jos kerta perheeltään ja kummeiltaan saa kaiken toivomansa.
Ostakaa kirjoja, *saattaa* olla että mukula rupeaa lukemaan. Jos aikoo joskus opiskella niin silloin on pakko olla jo tottunut lukemaan. Muuten on näköpiirissä töitä tyyppiä kaupankassa. En halveksi kassoja, mutta eikö olisi hyvä jos nuorella olis vaihtoehtojakin?
Aika törtsiä heiltä puhua jopa summista, ei kai kellään raha kasva kukkapurkissa.
Kiitos tosi hyvistä kommenteista!
Arvelin että joku ehkä tulisi sanomaan että olen vain kateellinen (vaikka vielähän tässä ehtii senkin joku sanoa;D)
Niin, no, se kun tuo mun avokki ehti taaskin mennä juhlakalun vanhemmilta kyselemään, niin tässähän sitä siis ollaan. Olepa tässä siis enää itse luova ja omatoiminen, kun on toimintaohjeet taas ylempää annettu.
Eikä siis haluttaisi millään itselläni mennä ko. päiville, mutta keksipä takaporttikaan, kun ei ole opetettu oikein valehtelemaan, parin päivän flunssakin kun ehti jo parantua:D (töissä ollen kun ei kuume nouse)
Ja toisaalta avokki möllöttäisi sitten jos jäisin pois, ja kokisi että hän joutuu valehtelemaan ja selittelemään. Ei viitsi tehdä niin.
Näyttelemään sinne siis tälläkin kertaa, ja ihmettelemään ihastuneena tavara/rahavuorta.
Aion NYT kuitenkin sanoa kumppanilleni, että jouluna sitten me EI kyselläkään nyt tällä kertaa enää mittään, jooohan, vaan kehiteltäisköhän me jotain ihan Omasta Päästämme. Ja ylipäätään jatkossa muutenkin.
Vaikka - tosin on niinkin käynyt, ettei ole ehtinyt kyselläkään mitään toiveita, kun hälle on jo kerrottu mitä kullalle pitää olla.
Tämä on tapahtunut aikana ennen minua.
Mutta tottakai "veri on vettä sakeampaa" kuten sanonta kuuluu, joten ... minun pitää sanoa nätisti :)
Veronmaksajien liiton Taloustaito-lehti.
www.veronmaksajat.fi
;)
Kersan iästä riippuen lahjakortti johonkin palveluun, esim. 2 leffalippua on hyvä, ei maksa mahdottomasti, lahjan saaja voi valita semmoisen leffan kuin haluaa ja käyttää liput kun haluaa, toisella lipulla voi viedä kaverin tai jos on kovin pieni niin toinen vanhempi, roinaa ei kerry, lahjan voi postittaa vaikka kirjekuoressa jos ei tuomaan pääse.
Mitä tulee lahjatoiveisiin ja lahjan arvoon niin se on lahjan antajan asia miten asiaa katsoo. Minä en korviani lotkauta jos kummilapselle toivotaan 50 euron lahjaa tai rahalahjaa. Leffaliput saa, pitäköön hauskaa. Jos ei kelpaa niin heittäköön roskiin. Jos vanhemmille ei kelpaa niin viesti menee varmaan perille eikä tartte toista kertaa tulla sanomaan minkä arvoista lahjaa sopii tuoda, koska seuraavalla kerralla tulee taas leffaliput joka tapauksessa...
Juupa, olet varsin oikealla tiellä ja nyt jo aloitatte suoraan , ette vie mitään kallista tai anna paljoa rahaa.
Tuon ikäiselle voi vaikka tiimarista kerätä vihkoja , kivoja kyniä , tai laittaa esim . hiusjuttuja yhteen, voisi olla vaikka suihkuainetta , pikku hajuste tms arvo yhteensä 10-15 euroa , ehkä pieni kukka ikkunalle .
Vaikka on saanut kaikkea , ei pidä jatkaa .
Kävin tässä itsekin rikkaamman perheen rippijuhlissa, tyttö saa kohta mopoauton !
Huomasin, että kaikilla oli hänelle hirveän kallis lahja ja rahaa jopa 100 euroa , kun taas samaa sukua oleva normaali tuloisen perheen poika sai pyyhkeitä , mukeja , lakanat , kirjan .
Siis rikas rikastuu jo lapsena, katkaistaan tämä perinne, eikä ole syytä kysellä , vie mitä vie , yllätyksenä .