Mulla on toistuvana ongelmana se, miten seurustelukumppanini suhtautuvat ystäviini. Kavereissani tuntuu aina olevan jotain "vikaa", ja se pitää tietysti myös minulle kertoa. Yhdellä miehellä oli niin iso ego että oli tietenkin aina jotain huonoa sanottavaa muista. Yksi taas oli itse niin retku että ystäväni olivat hänen makuunsa liian "snobeja". Koskaan ei tunnu olevan hyvä.
Nykyinen on taas enemmän tota ekaa kastia, enkä oikein tiedä onko se suurta egoa, huonoa itsetuntoa vai kumpaakin. Jos joku kavereistani on kovasti miesten perään, hän on tietenkin pe*settä jakava lutka. Jos joku on ylipainoinen ja/tai pitkäaikaistyötön, se on tietenkin laiska paska jne. Ja ylipäätään kenenkään "moniongelmaisten" kanssa ei kannattais kaveerata koska niiden ainoa pyrkimys on vaan vetää muutkin samaan suohon ja puukottaa selkään heti tilaisuuden tullen. Tuntuu että kavereina sais olla vain jotain "kilttejä ja vastuullisia" klo 8-16 työssä käyviä suorittajia, jotka ei hypi toisten varpaille.
Mies nimittäin on sen verran "temperamenttinen" että saattaa välillä kiukutella mulle älyttömistä asioista julkisestikin, ja jos silloin joku kaverini erehtyy puolustamaan mua, niin auta armias, kyseinen henkilö on tietty heti pannassa. Kun eihän toisten asioihin sovi silleen sekaantua. Alkaa käydä jo hankalaksi kun esim. bileitä järjestäessä joutuu karsimaan vieraslistalta puolet kavereista siksi että miehellä on niiden kanssa jotenki sukset ristissä...
Alan olla hiukan väsynyt tähän touhuun ja toisaalta se ei kuitenkaan tunnu riittävältä syyltä eroamiseenkaan.. Erehdyn välillä jopa ajattelemaan että vika on todella minussa tai että ystävystyn vaan "vääränlaisten" ihmisten kanssa, mutta taitaa tuo nyt enemmän kertoa kyllä miehen ajatusmaailmasta jotain... ja eipä se taida siitä mihinkään muuttua..?
Miksi toisen kavereita pitää haukkua ja arvostella? Onko tällainen kovinkin yleistä miehillä..?
Nykyinen on taas enemmän tota ekaa kastia, enkä oikein tiedä onko se suurta egoa, huonoa itsetuntoa vai kumpaakin. Jos joku kavereistani on kovasti miesten perään, hän on tietenkin pe*settä jakava lutka. Jos joku on ylipainoinen ja/tai pitkäaikaistyötön, se on tietenkin laiska paska jne. Ja ylipäätään kenenkään "moniongelmaisten" kanssa ei kannattais kaveerata koska niiden ainoa pyrkimys on vaan vetää muutkin samaan suohon ja puukottaa selkään heti tilaisuuden tullen. Tuntuu että kavereina sais olla vain jotain "kilttejä ja vastuullisia" klo 8-16 työssä käyviä suorittajia, jotka ei hypi toisten varpaille.
Mies nimittäin on sen verran "temperamenttinen" että saattaa välillä kiukutella mulle älyttömistä asioista julkisestikin, ja jos silloin joku kaverini erehtyy puolustamaan mua, niin auta armias, kyseinen henkilö on tietty heti pannassa. Kun eihän toisten asioihin sovi silleen sekaantua. Alkaa käydä jo hankalaksi kun esim. bileitä järjestäessä joutuu karsimaan vieraslistalta puolet kavereista siksi että miehellä on niiden kanssa jotenki sukset ristissä...
Alan olla hiukan väsynyt tähän touhuun ja toisaalta se ei kuitenkaan tunnu riittävältä syyltä eroamiseenkaan.. Erehdyn välillä jopa ajattelemaan että vika on todella minussa tai että ystävystyn vaan "vääränlaisten" ihmisten kanssa, mutta taitaa tuo nyt enemmän kertoa kyllä miehen ajatusmaailmasta jotain... ja eipä se taida siitä mihinkään muuttua..?
Miksi toisen kavereita pitää haukkua ja arvostella? Onko tällainen kovinkin yleistä miehillä..?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kaikki ei voi tykätä kaikista. Pidä vaan omat kaverisi äläkä lotkauta korviasi moiselle höpinälle. Tuskin ne miehesi kaveritkaan just sinun makuusi on. Eikä tarvi ollakaan. Jos nyt kavereidesi _kuullen_ tuollaisia möläyttää, niin sitten kannattaa miettiä miehen vaihtoa. Kavereita ei tietenkään jätetä :)
että on joku ihminen, kenestä sinä et pidä? Miten se on mahdollista?
Pff... Mää itse en niin koskaan osaa ymmärtää tuota kaveri > poikaystävä ideologiaa.
Se tuntuu ihan tajuttoman mielenkiintoselta sinänsä niin yksinkertainen ihmissuhde.
En vaan ollenkaa osaa sanoa miten sellanen vois toimia.
Ehkä joskus pitäis kokea se ite... Tai no. Oikeastaan en usko, että onnistun pääsemään sellaiseen.
ai musta on saanut täällä sellainen miss päivänsade-käsityksen? :D En ole semmoinen ihan kumminkaan irl, vaan osaan olla aika kiukkuinenkin akka ajoittain. Mut täällä en osaa sillä lailla ketään alkaa inhota, kun kenestäkään ei voi tietää oikeata "karvaa" ja kuinka tosissaan ja totta kukakin kirjoittelee. Ei sen puoleen, en mä irl:kään ketään _vihaa_. Olen kai niin pumpulissa elänyt, ettei ole tullut siihen aihetta.
ollut mistään vastakkain ajattelusta kysymys. Jos poikaystävä kieltäisi minulta kaverit (jotka mahdollisesti olen tuntenut jo lapsesta alkaen) en varmasti jättäisi kavereita, vaan alkaisin pohtia, onko tuo nyt oikein sopiva seurustelukumppani. Koska kaverit on osa mua. Niistä ei tarvi pitää, eikä poikakaverin olla niiden kanssa tekemisissä, mutta ei voi myöskään mun kieltää kavereiden kanssa tekemisissä oloa. Ja sama toisin päin. Kyllä mulle sais ja pitäis näyttää ovea, jos alkaisin määrätä: "et saa olla ton kaveri ja tavata tota, mä en jotenkin tykkää siitä" :D
Mutta omat mielipiteet saa olla ja ne saa julkikin lausua, mutta ei tietenkään loukaten niitä kavereita (koska se voi vaikuttaa kaveruuteen) vaan seurustelukumppanille itselleen.
...missäs se on niihin sun kavereihin tutustunut?
Mä en halua tutustua vaimon kavereihin.
Mikset? Mulle elämänkumppanin tärkeimpiä ominaisuuksia olis sosiaalisuus joka tarkoittaa että se tulis toimeen muittenkin mulle rakkaitten ihmisten kanssa. Mä tarvin mun ystäviä ja ne mua. Mitään hankausta tai ongelmaa ei saa olla jatkuvasti koska mä en jaksais sellaisia miettiä. Se vaikuttaa ennenpitkää parisuhteenkin dynamiikkaan.
...ihmisten kanssa, siltikään minua ei kiinnosta tutustua ihmisiin lähemmin. Työkaveri on työkavereita, vaimon kaverit on vaimon kavereita, kaverin kaverit on kaverin kavereita,....
Onko mahdollista, että sulla on yhtä hyvä arvostelukyky niin miesten kuin kavereidenkin valitsemisessa...?
mieltä..olisko niin et samanlaiset kyllä tuntee toistensa "puutteet".
Muista et se nainen jota oma mies lutkaks haukkuu voi olla miehen mielestä hyvinkin "pantava". Näin olen kuullut joskus..koska usein se joka sanoo itte on.
Mitä muuta kuin pantava sellainen nainen on?
"koska usein se joka sanoo itte on."
Niin... Mietipä sitä...
Minä en ymmärrä, miksi seurustelukumppanin ja ystävien pitäisi olla ylimpiä ystäviä? Eihän niitä voi valita. Vähän kuin vaikkapa töissä, kaikista ei tarvitse pitää, mutta kaikkien kanssa täytyy pystyä asialliseen kanssakäymiseen. Kaikki muu on kumppanin reviirille tulemista ja tuomittavaa.
Ja jos joskus pidät bileet, niin kutsut sinne tietysti kaikki kaverisi ja miesystäväsi. Jokainen voi sitten tykönään miettiä, että jättääkö itse tulematta inhokkiensa vuoksi.
miksi pitäisi toisen kavereiden kanssa yrittää olla kaveria, asiallisesti toki pitää käyttäytyä. Hienoa tietty olisi, jos synkkais toisen kavereiden kanssa. Kyl kuitenkin hieman mietityttäs ruveta suhteeseen, jos kavereita on kymmenittäin ja aina joku kaveri joko kyläilemässä tai pyytelemässä sinne sun tänne.
Toisen vapautta ei saa riistää eikä itsenäisyyttä kiistää, mut mut liika on liikaa, en alkais kilpaileen ajasta kaverisakin kanssa.