Mistä löysitte kumppanin?

Pesimiset on pesitty, eikä minkäänlaiseen riippuvuus suhteeseen ole tarvetta. Sen sijaan kaveri/vakipano suhteita löytyy helposti tässä iässä, kun kunnioittaa toista osapuolta ja pitää suun supussa. Istutaan iltaa, reissataan, saunotaan ja naidaan, omat kodit, omat jälkeläiset, ystävät. Homma toimii loistavasti.
Netti on täynnä hakijoita joista puolet ymmärtää yskän, loppuiän parisuhdetta hakevat jäävät yleensä nuolemaan näppejään.

Paistaa se päivä kirjoitti:

Pesimiset on pesitty, eikä minkäänlaiseen riippuvuus suhteeseen ole tarvetta. Sen sijaan kaveri/vakipano suhteita löytyy helposti tässä iässä, kun kunnioittaa toista osapuolta ja pitää suun supussa. Istutaan iltaa, reissataan, saunotaan ja naidaan, omat kodit, omat jälkeläiset, ystävät. Homma toimii loistavasti.
Netti on täynnä hakijoita joista puolet ymmärtää yskän, loppuiän parisuhdetta hakevat jäävät yleensä nuolemaan näppejään.

aika kyyninen on asenne, enkä tiedä miten relevantti se on elämään nähden; nimittäin tuo, että loppuiän parisuhdetta hakevat jäävät nuolemaan näppejään.
Itse en lähtisi mihinkään suu-supussa - suhteeseen enää, en salapanoksi enkä kakkos/vakipanoksi. Onneksi ei tarvitse jatkaa tuota lausetta sanoilla "mielummin olisin ilman", vaikka edellisen suhteen jälkeen näin varmaan tekisinkin.

Löysin alta viiskymppisenä miehen, joka oli etsinyt parisuhdetta, ja halukas sitoutumaan, eikä hän ole edes ainoa lajiaan. Heitä vaan ei tunnu kukaan huolivan, koska ovat kuulema liikaa sitoutumassa, välittävät liikaa, eivätkä pelaile toisten tunteilla. Tämän päivän nainen haluaa paitsi narsistisen kusipään, niin kiduttavan kakkosnaisen aseman, väen vänkää.
Vapaa, tasa-arvoista parisuhdetta tarjoava mies joutuu alistumaan näihin naisten vaatimuksiin, että naidaan ja eletään muuten omaa elämää, jos ylipäätään meinaa naisen saada. Naiset nimittävät tunnetilaansa sitoutumiskammoksi, mutta perimmäisenä siinä on ajatus, että eivät osaa olla luontevia sellaisen miehen kanssa, joka ei petä eikä valehtele, ja näin ollen on varmempaa sanoa jo etukäteen, että ei sitten muuta kuin panoa, kiitos. Huolimatta siitä, että jos uskaltaa ja tahtoo, voi viiskymppisenä oppia jopa rakastelemaan.

totean: kirjoitti:

aika kyyninen on asenne, enkä tiedä miten relevantti se on elämään nähden; nimittäin tuo, että loppuiän parisuhdetta hakevat jäävät nuolemaan näppejään.
Itse en lähtisi mihinkään suu-supussa - suhteeseen enää, en salapanoksi enkä kakkos/vakipanoksi. Onneksi ei tarvitse jatkaa tuota lausetta sanoilla "mielummin olisin ilman", vaikka edellisen suhteen jälkeen näin varmaan tekisinkin.

Löysin alta viiskymppisenä miehen, joka oli etsinyt parisuhdetta, ja halukas sitoutumaan, eikä hän ole edes ainoa lajiaan. Heitä vaan ei tunnu kukaan huolivan, koska ovat kuulema liikaa sitoutumassa, välittävät liikaa, eivätkä pelaile toisten tunteilla. Tämän päivän nainen haluaa paitsi narsistisen kusipään, niin kiduttavan kakkosnaisen aseman, väen vänkää.
Vapaa, tasa-arvoista parisuhdetta tarjoava mies joutuu alistumaan näihin naisten vaatimuksiin, että naidaan ja eletään muuten omaa elämää, jos ylipäätään meinaa naisen saada. Naiset nimittävät tunnetilaansa sitoutumiskammoksi, mutta perimmäisenä siinä on ajatus, että eivät osaa olla luontevia sellaisen miehen kanssa, joka ei petä eikä valehtele, ja näin ollen on varmempaa sanoa jo etukäteen, että ei sitten muuta kuin panoa, kiitos. Huolimatta siitä, että jos uskaltaa ja tahtoo, voi viiskymppisenä oppia jopa rakastelemaan.

Se on tosi, että yhtä oikeaa käytäntöä ei ole ja toinen haluaa vielä vanhanakin sen parisuhteen, toinen taas ei! Luulenkin, että nämä (myös minä) ovat kokeneet niin kovan koulun ed. avioliitoissaan, etteivät usko tuollaista ihanaa miestä olevan! Kiva, jos olet löytänyt sellaisen ja toivon sydämmestäni onnea teille!

Se totuus monen liitossa on ollut, että on joutunut olemaan se ilmainen piika, sietämään ukon paneskeluja vuosikaudet, mistä ei ole enää itse nauttinut pätkääkään ja kun sellaisesta kotiorjuudesta on irti päässyt lastenkin lähdettyä, nauttii niin siitä rauhasta ja yksinäisyydestä, ettei ole kiirettä (jos koskaan) mennä kenekään kanssa yksiin!

Lapset tuovat siihen arkeen vaihtelua käynneillään, silloin tehdään paljon ruokaa, leivotaan, tehdään petejä ja hupatellaan...se riittää ainakin minulle ja ensimmäinen lapsenlapsi tekee juuri tuloaan! ;)
Tietenkin joskus käy mielessä, minkälaista se olisi tämäikäisenä uuden miehen kanssa, mutta kun käy reissussa ystävien kanssa ja tulee kotiin, niin kumman mukava se on mennä yksin nukkumaan ja tietää, että saa rauhassa nukkua ilman toisen vaatimuksia seksistä.

Mutta tämä oli vain minun mielipide,varmaan halukkaita naisia parisuhteeseen on pilvin pimein, kun ei ole itse niin ranttu...kapakoista en usko löytyvän tämänikäisinä kuin juoppoja...

monenmoista kirjoitti:

Se on tosi, että yhtä oikeaa käytäntöä ei ole ja toinen haluaa vielä vanhanakin sen parisuhteen, toinen taas ei! Luulenkin, että nämä (myös minä) ovat kokeneet niin kovan koulun ed. avioliitoissaan, etteivät usko tuollaista ihanaa miestä olevan! Kiva, jos olet löytänyt sellaisen ja toivon sydämmestäni onnea teille!

Se totuus monen liitossa on ollut, että on joutunut olemaan se ilmainen piika, sietämään ukon paneskeluja vuosikaudet, mistä ei ole enää itse nauttinut pätkääkään ja kun sellaisesta kotiorjuudesta on irti päässyt lastenkin lähdettyä, nauttii niin siitä rauhasta ja yksinäisyydestä, ettei ole kiirettä (jos koskaan) mennä kenekään kanssa yksiin!

Lapset tuovat siihen arkeen vaihtelua käynneillään, silloin tehdään paljon ruokaa, leivotaan, tehdään petejä ja hupatellaan...se riittää ainakin minulle ja ensimmäinen lapsenlapsi tekee juuri tuloaan! ;)
Tietenkin joskus käy mielessä, minkälaista se olisi tämäikäisenä uuden miehen kanssa, mutta kun käy reissussa ystävien kanssa ja tulee kotiin, niin kumman mukava se on mennä yksin nukkumaan ja tietää, että saa rauhassa nukkua ilman toisen vaatimuksia seksistä.

Mutta tämä oli vain minun mielipide,varmaan halukkaita naisia parisuhteeseen on pilvin pimein, kun ei ole itse niin ranttu...kapakoista en usko löytyvän tämänikäisinä kuin juoppoja...

Ei todellakaan kannata eikä voi yleistää,eikä se ollut edes tarkoitukseni. Yritin kertoa, että parisuhteeseen halukkaita ihmisiä, miehiä ja naisia on tässä viidenkymmenenkin kieppeillä, tämä lähinnä niille, ketkä kaipaavat mutta luulevat, ettei ketään muuta kaipaavaa ole.

Kiitos,koen olevani todella onnekas. Takana opettavaisia, rankkojakin vuosia, joitten oppi ei suinkaan ole ollut, ettei koskaan ikinä parisuhdetta, vaan, ettei koskaan suhdetta niine ehtoine.
Osaan hyvin kuvitella sitä autuutta, kun pääsee oman kodin rauhaan, jossa voi täysin keskittyä itseensä kenenkään vaatimatta mitään, mutta olen suunnattoman onnellinen omasta osastani; lapset on melkein omillaan, eivät tarvitse minulta paljon mitään, mies, jonka arvomaailma on kuin olisimme aina olleet maailmoinemme yhdessä. Olen kaikesta huolimatta säilyttänyt ihmettelevän ja kiitollisen otteen elämääni: ilta, kun saan käydä oman mörrini viereen, aamu kun saan siitä herätä.

Jokaisella on omat kokemuksensa, jotka heijastelevat tähän päivään ja tulevaisuuteen. Minun kokemuksissa oli mies, joka aina oli poissa, lähti, nyt mies joka on kanssani tässä päivässä, illassa ja seuraavassa aamussa on minun onneni. Luulen, että tämä on minulle parempaa kuin loputon laatuaika itselleni.

totean: kirjoitti:

Ei todellakaan kannata eikä voi yleistää,eikä se ollut edes tarkoitukseni. Yritin kertoa, että parisuhteeseen halukkaita ihmisiä, miehiä ja naisia on tässä viidenkymmenenkin kieppeillä, tämä lähinnä niille, ketkä kaipaavat mutta luulevat, ettei ketään muuta kaipaavaa ole.

Kiitos,koen olevani todella onnekas. Takana opettavaisia, rankkojakin vuosia, joitten oppi ei suinkaan ole ollut, ettei koskaan ikinä parisuhdetta, vaan, ettei koskaan suhdetta niine ehtoine.
Osaan hyvin kuvitella sitä autuutta, kun pääsee oman kodin rauhaan, jossa voi täysin keskittyä itseensä kenenkään vaatimatta mitään, mutta olen suunnattoman onnellinen omasta osastani; lapset on melkein omillaan, eivät tarvitse minulta paljon mitään, mies, jonka arvomaailma on kuin olisimme aina olleet maailmoinemme yhdessä. Olen kaikesta huolimatta säilyttänyt ihmettelevän ja kiitollisen otteen elämääni: ilta, kun saan käydä oman mörrini viereen, aamu kun saan siitä herätä.

Jokaisella on omat kokemuksensa, jotka heijastelevat tähän päivään ja tulevaisuuteen. Minun kokemuksissa oli mies, joka aina oli poissa, lähti, nyt mies joka on kanssani tässä päivässä, illassa ja seuraavassa aamussa on minun onneni. Luulen, että tämä on minulle parempaa kuin loputon laatuaika itselleni.

haluaisin kainalon mihin käpertyä, mutta taitaa 46:nen olla jo liian "vanha". Panopuuksi kyllä kelpaisi, mutta se ei taas ole itselleni se maailman tärkein juttu. En kyllä pysty ajattelemaan, että hakisin seuraa vaan sillon kun kun naitattaa. Haluaisin kumppanin joka jakaa sen muunkin arjen. Ei vaan ole kohdalle osunut, joten yksin pakko jatkaa, huoh...

kohta 47 kirjoitti:

haluaisin kainalon mihin käpertyä, mutta taitaa 46:nen olla jo liian "vanha". Panopuuksi kyllä kelpaisi, mutta se ei taas ole itselleni se maailman tärkein juttu. En kyllä pysty ajattelemaan, että hakisin seuraa vaan sillon kun kun naitattaa. Haluaisin kumppanin joka jakaa sen muunkin arjen. Ei vaan ole kohdalle osunut, joten yksin pakko jatkaa, huoh...

Täytyy vain löytää ne muut samoin haluavat!
Haloo!! Kunnon miehet, jotka vielä uskallatte rakastua "vanhoilla päivillänne" !!
Täällä kunnon naisia, jotka kainaloa vailla!! ;)))

:))))) kirjoitti:

Täytyy vain löytää ne muut samoin haluavat!
Haloo!! Kunnon miehet, jotka vielä uskallatte rakastua "vanhoilla päivillänne" !!
Täällä kunnon naisia, jotka kainaloa vailla!! ;)))

Hei se kysymyshän oli MISTä niitä kumppaneita löytyy. Uskallatteko vastata netissä kiinnostaville ihmisille esim. deittipalveluissa?

minäkin tahdon tieto kirjoitti:

Hei se kysymyshän oli MISTä niitä kumppaneita löytyy. Uskallatteko vastata netissä kiinnostaville ihmisille esim. deittipalveluissa?

uskalla etsiä kumppania netin kautta.

Joten siis mistä? Olen ujo ihminen ja viihdyn kotona, joten taitaa olla ihan toivotonta.
Nuorena oli helppoa tutustua ja ihastua, mutta ei enää lähes viisikymppisenä. Kuitenkin sitä kaipaisi kovasti ihmistä rinnalleen monen vuoden yksinolon jälkeen.

Mikä neuvoksi?

ainako yksin kirjoitti:

uskalla etsiä kumppania netin kautta.

Joten siis mistä? Olen ujo ihminen ja viihdyn kotona, joten taitaa olla ihan toivotonta.
Nuorena oli helppoa tutustua ja ihastua, mutta ei enää lähes viisikymppisenä. Kuitenkin sitä kaipaisi kovasti ihmistä rinnalleen monen vuoden yksinolon jälkeen.

Mikä neuvoksi?

kokeeksi viestin. No viestejä tais tulla kymmenkunta, mutta kaikki jt "vonkaajia". Ihmettelen todella,että vastaajat lähettelevät haleja ja pusuja minulle, ventovieraalle ihmiselle. Kai nyt jotenkin pitäisi ensin edes tutustua. Itsestään eivät liiemmälti kertoneet edes kysyttäessä. Saa kyllä mun puolesta olla. Niinmpä saan sitten istuskella yksin "kotivankilassa".
Ei näy elämän ehtopuoli alkavan ruusuisesti. Kohta mittarissa 47 ja hetkenpäästä 48 jne...vuodet vaan vierii ja yksinäisyys tuntuu entistä ahdistavammalta.

ahdistaaaaaaa kirjoitti:

kokeeksi viestin. No viestejä tais tulla kymmenkunta, mutta kaikki jt "vonkaajia". Ihmettelen todella,että vastaajat lähettelevät haleja ja pusuja minulle, ventovieraalle ihmiselle. Kai nyt jotenkin pitäisi ensin edes tutustua. Itsestään eivät liiemmälti kertoneet edes kysyttäessä. Saa kyllä mun puolesta olla. Niinmpä saan sitten istuskella yksin "kotivankilassa".
Ei näy elämän ehtopuoli alkavan ruusuisesti. Kohta mittarissa 47 ja hetkenpäästä 48 jne...vuodet vaan vierii ja yksinäisyys tuntuu entistä ahdistavammalta.

Monta vuotta minäkin olin yksin , tosin en ollut kyllä valmiskaan uuteen parisuhteeseen koska takana oli niin rankka ero.
Vuosia meni , en usko että netistä löytyy mutta voihan sekin ihme tapahtua.
Ravintoloissa kävin silloin tällöin ja nooh ei nekään vain olleet oikein minun paikkani.
Ulkoilen paljon , ja kas kummaa yhtenä päivänä vain törmäsin häneen.
Kyllähän kait se niin kuitenkin on yksinkin on ihan kiva olla mutta kyllä sitä toista
kaipaa vierelleen ja jos on yli 50 v niin hei toivo ei ole menetetty !!!
Koskaan et tiedä minkä kulman takaa se ystävä törmää vaikkapa kaupan kassalla.

sellaista sattuu kirjoitti:

Monta vuotta minäkin olin yksin , tosin en ollut kyllä valmiskaan uuteen parisuhteeseen koska takana oli niin rankka ero.
Vuosia meni , en usko että netistä löytyy mutta voihan sekin ihme tapahtua.
Ravintoloissa kävin silloin tällöin ja nooh ei nekään vain olleet oikein minun paikkani.
Ulkoilen paljon , ja kas kummaa yhtenä päivänä vain törmäsin häneen.
Kyllähän kait se niin kuitenkin on yksinkin on ihan kiva olla mutta kyllä sitä toista
kaipaa vierelleen ja jos on yli 50 v niin hei toivo ei ole menetetty !!!
Koskaan et tiedä minkä kulman takaa se ystävä törmää vaikkapa kaupan kassalla.

väärässä kaupassa. Joko miehet menevät sormus sormessa ja toinen puoli kalja kainalossa. Lapsen takia ei onnistu ravintoloissa luuhailu, eikä se muutenkaan liiemmin innosta. Ehkä 5 vuoden päästä "mökistä" lähtee peikko"tyttö" katsomaan maailmaa, YKSIN.

surullista kirjoitti:

väärässä kaupassa. Joko miehet menevät sormus sormessa ja toinen puoli kalja kainalossa. Lapsen takia ei onnistu ravintoloissa luuhailu, eikä se muutenkaan liiemmin innosta. Ehkä 5 vuoden päästä "mökistä" lähtee peikko"tyttö" katsomaan maailmaa, YKSIN.

lupiinideitista viestin: Hei, etsin isorintaista ja rehevää naista, ota yhteyttä kun kerkeät. HOH HOIJAA...mitä miesten päässä liikkuu, kun ei edes lukutaitoa ole. Viestissäni mainitsin kyllä mitä kaipaan. Ehkä puute tai pettämisen halu on kova, en tajuu. Miten tommosesta joukosta voi edes luulla löytävänsä sitä oikeaa. Ei paljon innosta vastata moisiin, jos itse on kuitenkin tositarkoituksella liikkeellä. Kai se on niin,että nettissä olevat etsivät jotain muuta kun elämänkumppania.